Pitkän kuuman kesän saldontarkistusta

Kummallinen vuosi on kääntynyt pimeimmälle jaksolleen. Pihalla koirien kanssa kävellessäni muistelin kummallista kevättä ja kertasin mielessäni mitä kaikkea onkaan jo saatu aikaiseksi. Yksi sana riittää: paljon.

Keväällä touhusin innoissani tomaatteja kasvihuoneeseen ja hölmöyksissäni palellutinkin muutamat. Eipähän murhetta mitään, samainen 'Naranja' puski uusilla taimilla kesän kuumuudessa runsaan sadon - ja niin tekivät oikeastaan kaikki muutkin kasvarin asukit. Chilit viihtyivät kasvihuoneen eteläisellä seinustalla ja kuivumassa on ennätysmäisen muhkea sato. 

Tajusin vasta syksyn yksinäisinä päivinä, ettei chileille ja valkosipuleille oikeastaan enää olekaan niin valtavaa satotavoitetta kun paljon pienemmällä kattilalla nykyisin kokkailen. Toisaalta Perilliset vievät kaupunkikoteihinsa mielellään maalaiskotinsa antimia. Joten eiköhän tämän kesän mahtava sato saada hyödynnetyksi ennen seuraavaa. 

Viimeiset tomaatit ovat kypsyneet tuvan lämmössä ja maistuvat erinomaisen kesäiselle vieläkin. Muutama suosikkilajikekin löytyi, 'Brandywine' ja 'Oxheart' liittyvät jo mainitun 'Naranjan' kerhoon ja pääsevät kylvömultaan ensi keväänäkin. Koetan olla riehaantumatta tomaatinsiementen suhteen, sillä oikeasti en tarvitse kasvihuoneeseen kymmeniä hoitoa ja kastelua vaativaa tomaatteja. Siis oikeasti.

Paksuimmat chilit pujottelin parsinneulan kanssa kalastajalankaan ja virittelin köynnökset hellan päälle kuivumaan. Täytyy muistaa puhallella niitä enimmät pölyt ennen käyttöä. (tähän iski taas bloggerin outous, teksti keskittyy vaikka asetusten mukaan pitäisi olla tasaus vasemmalle...)

Leivinuunin pankollakin on chilejä kuivamassa. Nykyinen kissakaarti ei jostain syystä vietä aikaansa uuninpankolla joten chilit saavat siellä köllötellä ihan rauhassa, ilman niitä uuteen järjestykseen asentavia käpäliä.

Kevät oli lämmin ja kesä helteinen, nyt sen tohtii jo sanoa. Sadetta saatiin oikeastaan niin ani harvoin, etten muista juuri kertaakaan harmitelleeni 'ainaista sadetta'. Vaikka muualla maakunnassa satoi, meidän tiluksilla ei. Olisin kieltämättä hetkittäin toivonut sateen auttavan uusien istutusalueiden kastelussa. Onneksi älysin jättää osan taimista purkkeihinsa ja kastelin niitä keskitetysti yhdessä paikassa.

Sain istutettua kaikki odottamassa olleet pioninjuurakot ja aika monta muutakin hankintaa. 

Erityisen iloinen olen etupihan uudesta ilmeestä. Resuiset angervot siirtyivät syrjemmälle tontin laitaan, etupihalla tulijaa tervehtivät kauniit rusokirsikat. Toivotaan suotuisaa talvea niille ja kaikille saman alueen uusasukkaille.

Kaikki istutusalueet ovat nyt sillä lailla kuosissa, että ainoa homma on kukkasipuleiden multiin piilottaminen ja daalian juurakoiden ylösnosto. Kannattaa muistaa edellä mainittujen hommien työjärjestys kun kuitenkin samoissa multapoteroissa operoin. 

Daalioihin ihastuin tänä kukkeana kesänä ikihyviksi ja ideoin niille jo aivan uuden paraatipaikan. 

Keväälle on siis ainakin yksi laajennusoperaatio luvassa.

Samettiruusuihin ihastuin tänä kesänä uudelleen ja päivittäin iloitsen hauskan näköisestä penkistä tuvan 'takaikkunan' alla. Pitää kaivella lajikenimi esiin ja laittaa Impectalle tilausta hyvissä ajoin. Kuva on äkkiä räiskäisty kuva roskaisesta penkistä eikä tee millään lailla oikeutta samettiruusulle.

Tämä on reilu puolimetrinen, yksinkertainen lajike joka kasvaa melkoiseksi puskaksi kesän aikana, ehdottomasti uusi suosikkini. Ettei vaan olisi ollut joku Herra Linnen perintökasveista? Sitkeä sissi jaksaa kukkia ja kasvaa pohjoisseinustan penkissä ja siinäpä saa kasvaa ensi kesänäkin.

Tuoksuherneiden suhteen kesä oli silkkaa onnistumisen iloa. Cecilian ohjeilla ei voi kuin onnistua! 

Mahtisato saatiin omenastakin, liki satavuotiaat puut puskivat hedelmiä aivan villisti, vanhoista vaivaisin teki eniten. Pelkäsin jo, että loppukesän myrskyt kaatavat lehti- ja omenalasteissaan huojuvat puut nurin. Joko meillä puhalsi vaatimattomammat myrskyt tai sitten meillä on vaan niin paljon sitkeämmät puut. Veikkaan jälkimmäistä.

Kerättiin naapurin kanssa kahdeksan isoa pahvilaatikollista omenoita ja hän vei ne mehustamolle. Muutaman päivän päästä hän haki ne mehuina takaisin. Itselle otin muutaman kolmen litran tonkan mehua, naapuri lunasti loput. 

Luumujakin tuli enemmän kuin jaksetaan tuoreena syödä, en saanut aikaiseksi hillojakaan keitellä. Ehkä yhden pienen purkillisen rommiluumuja voisi vielä tehdä?  Ei ole halla pannut eikä pakkanen kopaissut, puun viimeiset ovat aivan priimakuntoisia.

Kirsikoista makeimmat menetin rastaille, pensasmustikoita sain pakkaseenkin ja karviaiset syötiin suoraan pensaista. Viinimarjoista seniorikansalainen keitteli omat taikaliemensä talven tauteja vastaan.

Kaiken kaikkiaan, taakse jäänyt kesä oli ihan oikea pitkä, kuuma kesä. 

Akut, patterit ja mieli on ladattu. Tuleva pitkä, pimeä ja märkä vuodenaika ennen valaisevaa lunta ei vielä ahdista edes ajatuksen tasolla. Se tulee kuitenkin -ja sen jälkeen tulee taas kevät.

Elokuussa alkanut opiskelu vie nyt ison osan ajastani eikä iltaisin enää tee mieli naputella läppäriä. Postailutahti on siis harventunut entisestään. Olen vähän miettinyt avaisinko Torpalle oman tilin Instagramiin, sitä jaksan joutohetkinäni selailla. Mutta toisaalta, kaikki eivät instaa käytä ja jäävät sitten paitsi näistä jorinoista. Pitää punnita vaihtoehtoja, toistaiseksi tekohengitän blogia edes harvakseltaan.

Torpalla on kaikki hyvin, ulkosaunan remontti edistyy ja marraskuussa päästään lillumaan paljun lämpöön, varmasti kiva elämys pimeänä räntäsateisena iltana.

Tulevana viikonloppuna jännätään Perikunnan Nuoremman kisoja, hyvin se vetää !

Voi hyvin ja pysy terveenä, missä lienetkin.

PeeÄääs: terveisiä Otolta, se on onnekas poni ja juuri oikeiden ihmisten luona.