tiistai 27. lokakuuta 2020

Palveluspäivät tulivat täyteen, RIP Kukko the Great


Niin ne tulivat päivät täyteen ansiokkaasti palvelleelle pihakukollemmekin, virkavuodet Torpalla kestivät toukokuusta 2016 lokakuuhun 2020.

Aamulla isäntäkukko vielä könysi koivilleen ja iltapäivällä makasi hengettömänä kanalan ovella. 

Toivottavasti lähtönsä oli tuskaton ja nopea, äkillinen se kyllä oli. 

Yllättävä ei niinkään, jättirotuiset eivät kovin pitkäikäisiä ole. Ensimmäinen rouvansa menehtyi pari vuotta sitten ja leskikukolle haettu uusi nuorikkokin siirtyi paremmille matomaille vuosi sitten. 

Jälkeläisiä kuoriutui muutama ensimmäisen rouvan kanssa, poikaset kuitenkin menehtyivät ensimmäisinä elinviikkoinaan. Toinen rouva ei muistanut kiireiltään munia eikä kukko polkea.



Kiirettä kukollamme piti. Yhteensä viisi kesää se täällä näki, piti kuria ja komennusta sekä omalle, että naapuriaitauksen parvelle. Kiekuminen (tai pikemminkin mylvintä) alkoi aamun sarastaessa ja välillä kiekui ihan kiekumisen ilosta. Muut ääntelyt olivat lähinnä kurkkulaulua ja naksutteluja.

Nuorempana se hölkkäsi tarmokkaasti pitkin pihaa, yrittipä yhden kerran lyöttäytyä Äitikullan völjyyn sanomalehden hakureissullekin. Koskaan ei voinut tietää mistä kuuluu kluk-kluk ja missä isäntäkukko katseleekin uteliaana pää kallellaan tapahtumia. Välillä se norkoili hevosaitauksessakin muina kukkoina ja hevoset väistivät kiltisti. 

Useamman kerran se seisoi rouvineen takaovella odottamassa pullatarjoilua tai harppoi pussihousut heiluen paikalle. Tiedän kukon käyneen sisällä talossakin, lattian märät varpaanjäljet paljastivat. Äitikullan residenssissä se oli rouvineen vakiovieras ja on helppo arvata mihin pikkulintujen talviruokinnasta jääneet maapähkinät ja jauhomadot lopulta päätyivät.



Marjojen kypsymisen aikaan kukon löysi lähes poikkeuksetta syömässä suoraan pensaasta, saskatooneista se piti aivan erityisen paljon ja ihmeen korkealta se ylsikin marjaherkkuja napsimaan.

Mukava leppoisa kaverihan se oli, Iso-J:n ikioma Äijäkukko. Kepeät mullat ja kiitos muistoista !


12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina. Hän oli hyvä kukko. Ilolla muistamme.

      Poista
  2. Hieno kukko. Enpä tiennytkään, että rotukukot ovat niin lyhytikäisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko.
      Eivät ole kovin pitkäikäisiä muutkaan kesykanat. Viisi vuotta alkaa jo olla ihan ansiokas ikä, olipa maatiainen tai jalostetumpi versio. Jäteillä vielä koko ja massa rasittaa niveliä, tämä yksilö ei koipivaivojen takia päätynyt pölkylle vaan ihan sai päivänsä käyttää viimeiseen saakka.

      Poista
  3. Ei kestä kauaan kanan elo, jos ei kukonkaan. Elämän nopeutettu kiertokulku silti yllättää. Vastahan nuo Iso-J:n lylleröt tulivat torpan pihaa hallinnoimaan!

    Tyrkkäsin ruusuhaasteen blogissani sulle. Ota ja pureskele, ja kirjoita joskus... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita, kukkopojan elämänlanka on lyhyt.
      Näillä jäteillä on vielä omat haasteensa, onneksi tämä yksilö ei ainakaan näkyvistä tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsinyt. Ketterämmin kukko liikkui kuin minä :D
      Iso-J:lla on nyt uusi siipikarja, rahmatit (brahmat) kasvavat kamalaa kyytiä ja ihan pelottaa kuinka ne rynnistävät ensi keväänä kanalasta pihalle, siinä oven karmit ryskyy!
      Kiitos, käynpä lukemassa haasteen.

      Poista
  4. Oli kaunis kukko ja ilmeisen hyvin hoiti tehtävänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, oli komea kukko. Jättikoch on rotu ja hieno herrasmies oli.

      Poista
  5. Samat sanat en tiennyt että nämä on niin lyhytikäisiä. Komea oli kukkosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila. Eivät ole kesykanat kovin pitkäikäisiä.
      On minulla muutama kanamummo sinnitellyt kuusikin vuotta mutta kyllä nelivuotias alkaa jo seniori olla. Surullisia ovat ne tehotytöt jotka on jalostettu munantuotantoon ja jo yksivuotiaina alkavat olla tehokanalaan liian huonotuottoisia. Onneksi niitä voi ostaa kotikanaloihin. Valitettavasti ne kuitenkin kanoista lyhytikäisimpiä eivätkä lemmikkeinäkään elä kauaa.

      Poista
  6. Oi, sentään - surullista, mutta niin hersyvän mukavasti kirjoitettu!!
    Kepeät mullat kukolle.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com