sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Muistiin merkittävää ja maahan pantavaa

 



Näin se homma etenee. Jäykästä ruohosta ei ole pitkä matka ensimmäisiin hiutaleisiin ja tällä kertaa ne saatiin heti seuraavana aamuna 16.10. mikä muistiin merkittäköön.

Ihana ruusuni 'Drottningen of Sweden' kukkii vielä täyttä häkää, nyt Silvia sai lumihunnun niskaansa. Ehkä oikeampi termi olisi märkä rätti...

Tämä syksy on ollut suorastaan ällistyttävän 'helppo' elettävä tähän saakka. Kiva, lämmin ja ennen kaikkea pitkältä tuntunut kesä teki valohoidollisen tehtävänsä ja Välimereltä haettu lisäbuusti kantavat pitkälle syksyn pimeyteen. Nyt tuntuu siltä, että virtaa on vaikka kuinka.

Elokuussa alkanut opiskelu on alkujärkytyksen jälkeen alkanut sujua. Tekemistä on paljon ja uusissa asiakokonaisuuksissa riittää opiskeltavaa. Onneksi en ole ihan ensimmäistä kertaa opiskelijan statuksella - joskin edellisestä kerrasta on jo hyvä tovi kulunut. 

Ihmisen anatomia ja fysiologia ovat valtavan kiinnostavia kokonaisuuksia jota opiskelen mielelläni. Samoin farmakologian, lääkehoidon ja kirjaamisasiat koen tärkeäksi. Kielten opiskelu sujuu kitkatta kun on jo niin vahva pohja. Viestintä vieraalla kielellä on huipputärkeä kokonaisuus.

Latinankieliset nimet ja termit ovat toki oma lukunsa, pikkuisen ehkä kuumottaa joulukuinen verisuonitentti jossa nimet pitäisi jo hallita.

Lääkelaskenta on tärkeää ja vaikeaa,  mutta pakkohan sekin on klaarata, muuten jää tutkinto saavuttamatta.

Ensimmäiset käytännön harjoittelut ovat edessä ensi keväänä. Toivottavasti sitä ennen on edes jonkin verran treenattu koulun klinikkatuntien hiljaisilla potilailla. Toisaalta, ei kai missään pitkäaikaishoidon harjoittelupaikassa odoteta, että ensimmäisen vuoden opiskelija osaisi heittämällä ujuttaa nenä-mahaletkun ja hoitaa katetroinnin ilman käsien tärinää.

Nämä tutkinnon kannalta olennaiset perusasiat pitäisikin asettaa ensimmäisinä lukukausina kaiken edelle. 
Mutta ei, ohi ajaa oikealta ja vasemmalta moniammatilliset tiimit ja tiimityöt.



On ihan käsittämätöntä, että meidän vasta aloittaneiden opiskelijoiden pitäisi osata ottaa ammatillista roolia tiimeissä kun mitään ammatti-identiteettiä ei meistä kenelläkään ole. Niinpä vain kuitenkin me juuri aloittaneet hoitaja-, sosionomi- ja fyssariopiskelijat istumme muodostamassa moniammatillista näkemystä. Eiköhän näiden aika olisi vaikkapa kolmannella tai neljännellä lukukaudella?

Jossain opintosuunnitelman laatimisvaiheessa joku on rakastunut hurjasti ideaansa ja puskenut läpi nämä tiimityöt ja sen järjettömyyden, että ne aloitetaan heti opintojen alussa. Julmetun työläitä kokonaisuuksia kun vielä ovat. Jotenkin olisi mielekkäämpää kuitata ensimmäiset opintopisteet vaikkapa Farmakologiasta ennen tiimitöiden opintopisteitä.

Työryhmässä toimiminen on tärkeä taito, sitä en millään tavalla väheksy. Mutta ihan oikeasti, onko tämä ajankohta oikea ja tarkoituksenmukainen?


Kaikkiaan kuitenkin tämä syksy on ollut todella mielenkiintoista aikaa. On ihan älyttömän hieno asia ja etuoikeus, että saan vielä tämän ikäisenä opiskella uuden tutkinnon. Odotan todella innoissani harjoittelujaksoja ja yritän päästä tekemään jonkin harjoittelun ulkomaille. Se, mihin aikanaan työllistyn on itsellekin arvoitus. Ihan varuilta aloitan myös espanjan kieliopinnot vuoden kuluttua. Vaihto-opiskelijaksi voi hakea melkein mihin päin maailmaa tahansa.

Se, kuinka ja miten koronapirulainen asettaa vaikeuskerrointa asioille on omanlaisensa arvoitus. Toivon tietysti kampusten aukioloa mahdollisimman pitkään, ettei esimerkiksi pistoksia tarvitse opetella Youtube-videoiden avulla vaan päästäisiin toisiamme neuloilla tökkimään.

Meillä muuten on aivan mahtava opiskelijaryhmä. Monimuotoporukassamme on alan vaihtajia, lähihoitajia ja pari tuoretta ylioppilastakin. Osa meistä opiskelee täyttä päivää, osa tekee kolmivuorotyötä opiskelujen rinnalla ja jotkut siltä väliltä. 

Nyt on kuitenkin syytä keskittyä hetkeksi lajittelemaan kukkasipuleita. Niitä on kertynyt jo mukava setti ja lisää on tulossa. Aamulla satanut lumi antoi muistutuksen siitä, ettei syksykään ikuisesti lämpimänä ja leppoisana jatku vaan kylmemmät ja märemmät ajat ovat vääjäämättä edessä.

Olisi siis syytä saada sipulien jemmaus hyvälle alulle ennen routia. Valkosipulithan olen perinteisesti istuttanut aina myöhään. Joskus on pitänyt koloja kaivella melko kohmeiseenkin maahan.

Kivaa alkavaa viikkoa ja pelotta talvea kohti !




10 kommenttia:

  1. Uskon, että aikuisopiskelussa on runsaasti etuja. Jo pelkkä elämänkokemus avaa erilaisia näkökulmia ja varmasti myös potkii ottamaan opiskelun tosissaan. Nuorena hormonit hyrräävät ja sosiaalinen elämä on välillä liikaakin etusijalla.
    Toivottavasti ehdit istuttaa kaikki sipulit ennen maan jäätymistä. Muuten joudut tekemään pioneeritutkimusta sipulikukkien lumessa kasvattamisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between. Itsellä onkin pelkästään positiivisia kokemuksia aikuisemmalla iällä opiskelusta. Siksi olenkin nyt niin innoissani kun saan taas opiskella uutta.
      Olipa todella hyvä, että sain ensimmäiset 345 kpl kukkasipuleita multiin, tänään on maa valkoisena ja lunta sataa koko ajan lisää. Onneksi luvassa on plussakelin päiviä enkä usko talven vielä tulleen jäädäkseen. Eurobulbin lähetys on täällä loppuviikosta ja siellä on suunnilleen samanlainen setti sipuleita tulossa. Ne olisi todella kiva saada ajatelluille asemapaikoilleen ennen routaa ja pysyvää lunta.

      Poista
  2. Tsemppiä opintoihin ja kukkasipuliurakkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Mietinkin tässä, että ehdin opintojen aikana monena syksynä sipuleita jemmaamaan... kivaa 'välituntitekemistä'.

      Poista
  3. Siellä on jo lunta! Meillä ensimmäiset räntähiutaleet tippuivat maahan vasta tänä aamuna eikä silloinkaan saatu maata valkoiseksi. Nythän se lupaa kylmempää, joten ehkä maahankin alkaa jäädä jotain. Kiva kuulla, että opiskelu maistuu. Epälooginen kurssijärjestys voi tuntua kummalliselta, mutta ehkä siinä on joku ajatus taustalla. Ainakaan opinnot eivät (ehkä) ole täysin jonnijoutavia...? Kiva kasa kukkasipuleita. Siinä on mukavaa tekemistä useammallekin "välitunnille" :) Opiskelun iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä aamuna lumimäärä täytti jo ensilumen kriteerit ja koko päivän on satanut lisää. Vielä ollaan plussan puolella mutta yöksi pakastuu. Siksi olikin mainio juttu, että renkaanvaihto oli molemmille autoille varattu täksi päiväksi. Aamupäivällä toki kurvailin kaupunkikeikkaa kesärenkailla eikä edes hirvittänyt, päätiet olivat ihan sulia.
      Tätä kurssijärjestystä on kuulema ihmetellyt jokainen uuden opsin mukaan aloittanut opiskelija. Sen verran on lähtenyt asiasta palautetta, että seuraavassa opsissa asiaa toivottavasti mietitään uudelleen.
      Kaikki tieto on ihmiselle hyväksi ja varmasti ajan mittaan tämänkin moniammatillisen tiimityöskentelyn upeus minullekin kirkastuu.
      Kiitos, iloa se on!

      Poista
  4. Ei ole lunta tai räntää vielä täällä näkynyt! Aikuisiällä opiskelu on ihan erilaista kun nuorena. Mielestäni sitä ollaan kypsempiä, tavoitteellisempia, motivoituneempia, kankeampia ja rutiinit hukanneita :D Loppuviimein - hyvä siitä tulee! Toivottavasti korona ei sotke lähiopintoja. Niiden anti on huikeasti tuloksekkaampaa, kuin teoriana kuvista oppimalla. Niin paljon oppimista on viety verkkoon unohtaen vertaisoppimisen ja vuorovaikutteisuuden suuren merkityksen.

    Iloa sipulien kuoppaamiseen. Multa jäi kaikki sipulit ostamatta. Keväällä ketuttaa... tai no entiset sentään taitavat kukkia. Toivottavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on maa valkoisena ja koska yöksi pakastuu, huominenkin koittaa valkoisena. Kyllästyin sohjoon ja suuntasin spanieliduon kanssa takametsään, siellä on niin ihanan tunnelmallista.
      Allekirjoitan täysin tuon aikuisopiskelijan määritelmäsi, rutiinit ovat hukassa mutta onneksi nykyisin saa kaikenlaista ohjausta ihan eri tavalla kuin 90-luvulla. Kovasti pyrkivät siihen, että lähiopetus voidaan järjestää kampuksen tiloissa, verkkoon siirtyy sellaista mikä ei vaadi auditoriossa istumista. Tekemisen opetus jää kampuksen tiloihin ja hyvä niin. Kieltämättä hiljaisen potilaan katetrointi sujui parin kanssa tekniikkaa ihmetellen paremmin kuin itse videoista katselemalla.
      Kyllä sinä keväällä ilahdut ihan jokaisesta penkkipunnertajasta vaikket nyt yhtään uutta maahan ujuttanutkaan. Kai muistit valkosipulit?

      Poista
    2. Aloitin valkosipulien istutuksen, mutta vasta sata on maassa. Joku semmoset viisisataa odottaa vielä. Kun ei kelit loppuis kesken!

      Poista
    3. Mulla kävi köpelösti valkkarin siementen kanssa, unohdin ne väärään paikkaan, kastuivat ja mätänivät.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com