tiistai 20. lokakuuta 2020

Haaste: kevään ja kesän muisto 2020

 


Sain blogeja kiertävän haasteen Kevään ja kesän muisto 2020.

Ensin kapulan heitti minulle Päivi Kottikärryn kääntöpiiri -blogista ja seuraavaksi asialle ehti Tita Unelmia ruusuista -blogista. Haasteen heitti alun perin ilmoille Nila Lappalainen etelässä -blogista.

Haaste on kiertänyt lähinnä puutarhablogeissa ja vastaukset suorastaan pursuneet kevään ja kesän puutarha-aiheisia kuvia. Tapani mukaan otan oikeudet pikkuisen laventaa tätä aihetta sillä Hirnakan Torpan päiväkirja ei ole tiukasti yhdessä asiassa pysyttelevä blogi.

Asiaan. Se mitä tästä kuluvasta vuodesta on päällimmäisenä jäänyt mieleen on sana muutos. Ja varoitan jo nyt, tästä tulee pitkä postaus.


Vuosi alkoi hyvin tavanomaisesti siemenkylvöjen ja taimikasvatuksen parissa. Iltaisin selailin  uutuussiementen ja kulttuuriperintösiementen tarjontaa netistä.  Suunnilleen samassa tahdissa kun pihalla lumikasat vajuvat, kasvaa taimipurkkiarmeija sisällä. Ja postimies kantaa uusia siemenlähetyksiä postilaatikkoon.  Erityisen innoissani odotin daaliatilauksen toimitusta ja voi mikä onnenpäivä sen saapuminen olikaan !

Samaan aikaan alkukeväällä Suomi meni kiinni.
Muistan kuinka pahalta ja pelottavalta hiljentynyt kaupunki tuntui. Kauppakeskusten käytävät kumisivat tyhjyyttään ja päivittäin joku liike pisti lapun luukulle tai vähintään rajoitti aukioloaikojaan.

Samaan aikaan marketeissa ihmiset hamstrasivat vessapaperia ja makaronia.

Meillä kotona oli aloitettu pientä pintaremppaa - tai siis jatkettu siitä mihin edellisrempassa jäätiin. Yläkerran makuuhuoneista ja aulasta remontti valui portaikkoa pitkin alakertaan. Valitsin värit melko rennolla otteella, kuitenkin yhtenäisestä värimaailmasta ja hyvä tuli. Värisävyinä olivat muun muassa herkkusieni ja laama.

Koska olen ihan onneton interiöörikuvaajana(kin), ei kovin kummoisia kuvia löydy. 



Se on kyllä aina yhtä mielenkiintoista kuinka pienestä muutos saattaa lähteä liikkeelle. 

Minulla se menee jotenkin niin, että jostain alitajunnan ajatustyöpajasta nousee esiin visio ja sitten yksi pieni kimmoke pistää muutoksen vauhtiin. Esimerkiksi etupihan ryteikköisen angervokeskittymän uudistaminen alkoi rusokirsikasta. Sisäremontti pääsi vauhtiin siitä, että noin vuosi sitten maalasin alakerrassa muutaman välioven valkoiseksi. 

Nämä muutokset vaativat usein aikaa. Ideasta toteutukseen saattaa mennä useampikin vuosi, sillä en mitenkään aktiivisesti työstä uusia projekteja. Ne jalostuvat aikansa ja pulpahtavat pintaan kohtuullisen valmiina. Ehkä se on tämä vanha talo ja perinteinen ympäristö joka vaatii kypsyttelyä ja pari vuodenkiertoakin. Äkkiä hosumalla pilaa paljon, ainakin näissä perinneympäristöissä.







Samantapaisia muutoskohteita pihalle kertyi kevään edistyessä muitakin. Osa oli hyvinkin nopeita, joskin pahuksen työläitä ja jälkikäteen sitä usein ihmettelee millä energialla tuokin tuohon tuli tehtyä.

Ensin Iso-J toi Kirkkonummen mökiltä pari kymmentä pensasmustikkaa ja loppujen lopuksi niiden ympärille ilmestyi pähkinäpuinen aita.

Sitä ennen oli kasvimaa uudistettu helppokulkuiseksi ja helpompihoitoiseksi lavakaulusalueeksi. 







Kevään ja alkukesän aikana löysimme itsemme myös lastaamasta pihakiviä ja laattoja peräkärryyn sekä purkamassa ja pinoamassa niitä myöhempiä projekteja varten. Sorakeisarin kuopalla kuljettiin vertailemassa soralaatuja ja kohta pihassa pönötti kaksi erilaista sora/kiviaineskasaa ja yksi hitollisen iso kasa pihamultaa. Oli muuten kunnollista multaa se, koko kesän aikana nyppäisin siitä irti yhden vesiheinätupsun.

Yhdeltä etelä-Suomen reissulta palasimme auto täynnä kasveja. 
Nähkääs kun Iso-J lähti mukaan taimikaupoille ja se oli hän joka päätti haluta lajitelman erilaisia atsaleoita pihaamme. Minä yritin kyllä ihan oikeasti toimia jarruna ja järjen äänenä, mutta olin ehkä hieman vaimea.  

Atsaleat taas aiheuttivat sen, että kanalan nuhjuinen ja karu edusta aherrettiin uuteen uskoon ja salavien alle syntyi muhkea penkki. Etupihan rytöpenkistä siirretyt jättimäiset kuunliljat asuttavat komeana rivistönä kanalan puoleista takaosaa. Aurinkoisella länsilaidalla rehottaa toivottavasti jo ensi kesänä hyvin voiva ja upea rivistö erilaisia tänne talven ja kevään aikana kertyneitä pioneita. Jännästi niitä purkkeja tosiaan kertyi, yksi sieltä ja toinen täältä.







Muutoksen vuodesta ei voi puhua mainitsematta hassun pienen jenkkicockerin, M. Muikkelin meille päätymistä. Iso-J toimi tässäkin asiassa itse primus motorina ja se oli hän joka piskin kantoi autoon. 
Nyt meillä on vuosikymmenien terrieriputki poikki ja tilalla on kaksi spanielia, hyvä näin. 

Jack Russelimme Peetu muutti elokuussa Perikunnan vanhemman mukana citykoiraksi kaupunkiin ja hallinnoi nyt suvereenin seriffin elkein jokirannan promenadeja.

Kissoja sentään on entinen sakki ilman laajennuksia tai liitännäisiä. Kanoja sopivasti.



Kesä oli aivan huikean ihana. Pitkä ja aurinkoinen kevät oli juhlavaa aikaa kaiken mukavan muutoksen keskellä. Juhannuksen aikoihin täällä oli hikiset helteet jolloin sekä aivotoiminta että ruumiilliset työt oli viisainta ajoittaa iltaan. Otin istutushommissa aikalisän, sillä tajusin olevan huomattavasti helpompaa kastella taimia kasvihuoneen seinustan ruukkukeskittymään kuin raahata vesiletkuja alueelta toiselle.

Juhannuksen jälkeen kävin puolisalaa (itseltänikin) tekemässä pääsykokeen kakkosvaiheen, itsekin yllätyin kun kutsu sinne tuli. Heinäkuussa sain lähes veret seisauttavan uutisen opiskelupaikastani. 

Koko opiskeluhomma oli vähän sellainen tee elämällesi edes jotain ettet koko loppuikääsi kadu -juttu. Suuria toiveita ja odotuksia en asiaan ladannut, olihan edellisestä tutkinnostani jo pitkästi aikaa eikä itseluottamus ole viime vuosien sairasteluiden takia ollut kovinkaan korkealla. Sitä suurempi olikin ilo !

Tässä välissä tapahtui tallin tyhjeneminen. Hirnakan torpalla ei ole tällä hetkellä hevosia. 

Otto löysi ihanat uudet omistajat ja muutti savoon. Nyt se kullanmuru nauttii monipuolisesta tekemisestä, ensimmäinen kisadebyyttikin on takana. Kasper asuu pitkäaikaisen luottoihmisemme luona ja pätevöityy aikanaan sosiaalisen pedagogiikan terapiaponiksi. 

Tyhjä talli ja mullistuneet arkirutiinit vihlaisevat hetkittäin syvältä mutta juuri nyt on hyvä näin.

Kesä oli uhkeimmillaan kun tarkan ja pitkän harkinnan ja visujen turvatoimien myötä matkustimme huolto- ja irtiottoreissulle eteläiseen Espanjaan.










Reissun jälkeen linnoittauduin kotiin ja pidin asianmukaisen karanteenin ennen opiskelujen alkua. 
Nautin täysillä kukkivasta puutarhasta ja ihastelin kypsyvän sadon runsautta, kaikkea oli yllin kyllin ja ylen määrin.

Tämä kesä oli erityisesti daalioiden ja tuoksuherneiden kesä.

Tuoksuherneet tilasin, kylvin ja kasvatin ruotsalaisen luktärt-guru Cecilia Wingårdin ohjeilla enkä enää muita ohjeita etsi.






Alkusyksylle kaavailtu pihasaunan pintaremontti alkoi ihan totisesta tarpeesta. Pesuhuoneen lattiatason hirrestä löytyi märkää sohjoa ja syyksi paljastui muuan rakennusaikainen törpön työ. Samalla ajateltiin uusia kiuas ja vesipata. Takkatupaa oli tarkoitus ehostaa kellastuneiden hirsien pintakäsittelyllä. Ehkä uutta sohvaa ja tekstiilejä, uusi jääkaappi saunajuomille...

No, tällä hetkellä tilanne on se, että saunan puolella on laatoitettu lattia ja osa seinistä, hirret ovat saaneet uuden sävyn, löylyhuoneen katossa on upea katajapaneeli kuituvaloineen ja koko rakennuksen edessä on suuri terassi joka odottaa kylpytynnyrin saapumista. Paljualueen päälle rakentui pergola.

Työmaa on vielä kesken. 
Loppuviikosta alkaa saunaosaston sisustaminen (lauteet, kiuas ja pata) ja taitava mestaritimpurimme nikkaroi terassin kaiteet ja viimeistelee terassin alarimoituksen. Tallin käytävällä on koko syksyn pyörinyt maalaus- ja puunkäsittelylaitos.


Kaikkiaan vuosi on ollut huikea. Niin paljon positiivista muutoksen energiaa ja kerrankin aikaa toteuttaa asioita. Pikkuisen jopa pelottaa mitä tähän vuoteen vielä mahtuukaan, onhan tässä vuotta jäljellä vielä vaikka miten paljon. Paljon asioita jäi tässä yhteydessä kertomatta, osa tarkoituksella, osa muuten vaan. 

Puutarha ei koskaan ole valmis ja se muuttuu vuosittain. Tällä hetkellä tiedossani ei ole isompia pihan kaivoksia,  mutta nöyränä otan ideat vastaan sitten kun alitajunta niitä on työstänyt tarpeeksi. 
Ja kyllä sieltä ideaa on pukannutkin, voi ettien että !

Kiitos kevät ja kesä 2020, never forget !
















Tähän loppuun vielä haasteesta.
Minä en haasta ketään erikseen vaan heitän kapulan ilmaan. Viestikapulan saa napata jokainen, joka haluaa näin talven kynnyksellä palata kevään ja kesän muistoihin. 

Voit laittaa pelkkiä kuvia tai kirjoitella tarinan, valinta on sinun. Käy kuittamassa haaste Nilan blogiin (linkki postauksen alussa).




















18 kommenttia:

  1. Olipa ihana lukea näin antoisasta vuodesta! Meinaan monenlaisia muunsävyisiä uutisia saa kyllä lukea päivittäin jopa enemmän kuin kykenee. Koronatilanne huolestuttaa, mutta muuten se on tuonut elämääni positiivisia asioita, kuten etäpalaverit, jotka helpottavat suunnattomasti kaukaisella saarella asuvan elämää. Puutarhaihmiset ovat varmasti etuoikeutettu ryhmä tässä, sillä on harrastus, jota voi toteuttaa kotona, aivan unohtaen koko maailman tilan. Jotenkin tällaisina aikoina tuntuu suorastaan, että kaikki muu kuin puutarhanhoito on turhaa.
    Yhtä antoisaa vuoden jatkumoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila ja erityiskiitos vielä antamistasi linkkivinkeistä. En olisi varmaankaan Ceciliaan niin nopeasti törmännyt ilman vihjettäsi.
      Se on kyllä ihan vissi, että pihahommissa pääsee helposti irti maailman murheista.

      Poista
  2. Kun nyt kerran muistan, niin kakistanpa ulos, vaikkei juurikaan sinun tekstiin tämä asia liity. Tietysti voi olla myös niin, että asia on itsestään selvä sinulle ja oletkin jo päättänyt toimia niin.
    Juttelin työpaikallani keikalla käyneen vastavalmistuneen perheenäitisairaanhoitajan kanssa. Kun kyselin hänen fiiliksiään opinnoista, kertoi, että jos jotakin nyt tekisi toisin, niin työssäoppimispaikat valitsisi vieläkin haastavimmista paikoista. Sain ahaaelämyksen ja tulit oitis mieleeni. Eli rohkaisen sinua - siinä vaiheessa kun on mahdollisuus valita minne työharjoitteluun menee - valitse mahdollisimman haastavat ja mukavuusalueet ylittäviä paikkoja. Kuulema tekee opiskelun erittäin antoisaksi, saa opiskeluajasta täyden hyödyn ja oppii monipuolisesti kaikilta osa-alueilta, vaikkei lukuoppiminen niin niitä aloja liippaisikaan. Ja mahdollisimman suuriin sairaaloihin ja erityissairaanhoidon työpisteisiin. Miltä kuulostaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku, tuo oli varmasti hyvä ja arvokas vihje. Ensimmäisen harjoittelun haku onkin ihan näinä aikoina. Olen vähän tiedusteluja tehnyt tuttavapiirissä erilaisista paikoista, se on sitten pitkälti tuurissakin mistä paikka aukenee.
      Kaikkea hyvää sinullekin syystalveesi!

      Poista
  3. Voi miten mukavasti toteutit kopin ja lavensit. Minä olen monien muidenkin blogien ystävä ja lukija joten joka saralta on mukava lukea muisteloita. Teillä on ollut työntäyteinen vuosi ja kuten totesit vuotta on vielä jäljellä. Samantapaisia hommia on täälläkin mökillä tehty piha hommien lisäksi. Kiitettävä määrä pensasmustikoita ja niistä tuoksuherneiden kasvatuksesta olisi kiva saada vähän enemmän tietoa. Minä olen huono kesäkukkien kasvattaja mutta haluaisin oppia lisää. Kasvatin myös tuoksuherneitä ja siinä ja siinä että olisin onnistunut. Melko vähän kukkivat. Laitan tässä tulemaan sen osoitteen. Postauksesi oli mielenkiintoista lukea ja nautin joka kuvasta. Kiitos sinulle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila, haaste oli kiva koko illan rutistus kun sai selailla kuvia ja muistella. menneitä. Kesä tuntui kyllä ihan tosi pitkältä vaikka vain muutaman kuukauden kestikin.

      Poista
  4. Tapahtumien- ja työntäyteinen kesä olikin teillä takana. Oli kiva lukea muisteloita ja tutkia kuvia. Saunaremonttikin edistyy näemmä hyvää vauhtia. Tsempit rempan loppumetreille ja loppuvuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna. Oli kieltämättä paljon kaikkea tapahtumaa ja tekemistä. Onneksi mukaan mahtui riittävästi joutilaitakin päiviä jolloin sai vain nauttia.
      Tänään pihalle tömähti kylpytynnyri, homma joutuu ja kohta päästään saunamaailmaan fiilistelemään. Oikein mukavaa syystalvea sinullekin.

      Poista
  5. Tosi kiva ja monipuolinen kooste kesästäsi, jossa onkin ollut paljon tapahtumia.
    Saunasta terasseineen tulee varmaan hieno. 👍👍😊🍁🍂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko !
      On kyllä koronan lisäksi tullut elämään kaikenlaista, liekö tämä nyt se uusi normaali että tapahtuu ja paljon?
      Yritän ottaa uudesta saunamaailmastamme kuvia jahka se saadaan valmiiksi sisältä ja ulkoa.

      Poista
  6. Oi, miten hienosti lavensit haasteen käsittelemään kaikkia elämän alueita. Vaikka profiloituisi puutarhabloggariksi, ei itseään ja tekemisiään voi paloitella pelkästään puutarhaan liittyviksi osasiksi.
    Teillä on ollut tapahtumarikas vuosi kaikkinensa ja kuten sanoit, vielä on aikaa järjestää jos jonkinlaista menoa ja meininkiä. Opiskelut nielevät aikasi tehokkaasti. Toivon, että aina välillä jaksat pitää meidät lukijasi ajan tasalla. Luen postauksesi aina ilolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between ja on ihan hurjan kiva kuulla, että näitä höpinöitä myös laajennetussa ja lavennetussa muodossa jaksat lueskella, ilahduin.
      Pikkuhiljaa voisin minäkin laskeutua ihan vaan talviasetuksille ja keskittyä pänttäämään venuleita ja sydämen rakenteita latinaksi. Mutta ensin siivoan kasvihuoneen loppuun ja istutan loput sipulit!
      Jotenkin kuitenkin tuntuu, että huima vuosi ei ilman loppuhuipennusta jää...
      Pysytään kuulolla.

      Poista
  7. Vastauksesi haasteeseen oli kivan monipuolinen ja oma näkökulmasi muistoihin oli kiinnostava. Sinun kevät ja kesä on ollut monella tapaa suuria muutoksia ja on hienoa, että koet ne elämässä myönteisiksi asioiksi.
    Olen samaa mieltä kanssasi; suurempien puutarhamuutosten on hyvä antaa hautua sopivasti ennen toteutusta, usein tietää itse, milloin idea on jalostunut riittävästi.
    Kasvimaan kunnostuksesta tuli varmasti helpotusta hoitoon ja siisti ilme ilahduttaa.
    Eläinten saralla oli isoja muutoksia, mutta nekin loksahtivat hyvin palapelin paikkoihin.
    Innostavaa syksyä opiskeluun ja muutenkin hyvää mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi.
      On tosiaan vähintäänkin kummallista, kuinka koen tämän vuoden kaikkine mullistuksineen niin positiiviseksi. Toisaalta, jos muutos on tapahtumassa, joskus on parasta vaan hypätä muutoksen kelkkaan ja nauttia matkasta.
      Suurempia puutarha- ja remonttimuutoksia on oman kokemukseni perusteella oikeasti syytä katsella ja makustella kunnolla ettei sitten tule tehdyksi ihan pöljiä ratkaisuja. Huomaan kyllä pihaltamme ja talostamme muutaman asian jota olisi voinut harkita hieman monipuolisemmin. Kaikkia mokia en sentään ole itse tehnyt.
      Jatkan anatomian pänttäämistä, se eka tentti oli mennyt läpi vallan kelvollisilla prosenteilla ja arvosanakin oli H3 eli kyllä antoi uskoa tulevaan!
      Iloisia asioita viikkoosi !

      Poista
  8. Hei. Poistin tuon ensimmäisen kommentin ja alotetaan nyt uuvestaan. Meillä on uus tietokone ja miulla vähän opetteluttaa...
    Mukavasti kirjottelit tuota haastetta. Kovasti on ollu siulla tapahtumia ja työntäyteinen kesä. Hevosista luopuminenkin on varmaan ollu outuu alakuun. Aina kun ohi ajetaan, kuikuilen teillepäin ja muutoksia on ollu havaittavissa. Onneks on teillä etäopiskeluukin paljon, käytännön harjotteluu on pakko tehä ihan paikanpiällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä siivosin sen pois tuosta roikkumasta. Joskus ne uudet vempeleet teettävät ylimääräistä jumppaa, mukava kuitenkin kun kirjailit kommentin, kiitos siitä.
      Onhan tässä kaikenlaista ollut ja edelleen olen sitä mieltä, että tämä pakkopysähtyminen on ollut minulle ja elämälleni hyväksi. Paljon on pitänyt - ja saanut miettiä uusiksi. Opiskelusta olen aivan innoissani.
      Pihan muutokset eivät ihan kaikki tielle asti näy, kurvaa pihaa jossain välissä! Mukavaa viikonloppua.

      Poista
  9. Hitaaksi käy mulla blogien lukeminen jos kirjoittaminenkin. Onneksi mulla on ihan viimekäden näkymiä siitä, mitä saunan terassin eteenkin on istutettu. Onnea ja menestystä ruusuorapihlajalle. Eiköhän se siellä pärjää ja kuki komeasti! Takuutahan ei ole, kun talvet on ihan mitä sattuu. Lunta teillä joka tapauksessa piisaa, mikä pelastaa talvesta paljon.

    Huikea vuosi monella tapaa Torpalla. Isoja muutoksia, kun lähtee penskat ja hevosetkin. Ja saa taas opiskella opiskelemaan. Toivottavasti loppuvuosi sujuu antoisasti ja tasaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se haittaa kun kuitenkin edes joskus sinusta kuulee tälläkin kanavalla.
      Muutosten vuosi tosiaan, nyt voisi jo vähän tasoittua loppuaan kohti. Pahaa pelkään, että tässä on vielä loppukiri ja loppuhuipennus näkemättä.
      Toivotaan sopivasti lunta ja hyvin vähän rusakoita talveksi, myös sinne !

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com