Sekalaista kesäkuulta

Hulluruohoni, vuokkopioni.

Olen koostanut tätä päivitystä useampana päivänä ja tuntuu vähän silppusäkiltä, semmoistahan se elämä kyllä loppuviimeksi on. Hajanaisia havahtumisia.

Kyllä täällä hengissä ollaan ja muutenkin kaikki hyvin.
Säät vain ovat semmoiset, että päivän kuumimmat tunnit värkkäilen sisähommissa ja ilta(yön)tunnit kyykin kitkemässä, ihan normisettiä juhannusviikolla.

Nyt vielä osui kerrankin lämmin pätkä tähän alkukesään joten kiirettä pitää.
Jos en seiso kasteluletkun kärkenä, tankkaan vesiä laitumelle tai kanalaan tai vähintään lataan istutusalusia kohtuullisen kokoiseksi paisuneelle taimiruukkualuelleni.
Välillä pelaan ruukkushakkia miettimällä mitä pionia millekin alueelle ja millä ruusulla peitän ränsistyvänn pionin loppukesäksi.

Ihan takuuvarma ikiliikkuja on se, että valitsen eturiviin sen ekana kukkivan ja sittemmin rumimman ränsäkkeen ja sijoitan takariviin kaikki hitaammat kaunokaiset. Niinpä siirtoruletti pyörii, aina muutaman havainnon jälkikäteen. Juuri olen oppinut istuttamaan ukkolaukat takariviin...

Vähäruokainen riikinkukko portinvartijana.

Pyörähdettiin viime viikolla eteläisessä Suomessa.
Pelkkä Helsingin kantakaupungin läpiajo oli varsinainen turistikierros, en kyllä enää omia kotikulmia tunnista.

Ensin olin todella utelias näkemään kaikkea ja kaiken.
Hyvin nopeasti tajusin, etten millään ymmärrä kaikkea näkemääni, menneiden muistojen sijoittaminen nykykartalle alati elävässä maisemassa on hurjan työlästä.
Eikä kaikkea tarvitsekaan muistaa tai osata sijoittaa kartalle. Kunhan edes muistaa tärkeimmät tapahtuneet.

Onneksi läntinen uusimaa oli melkolailla ennallaan.
Majapaikkamme on upgreidannut herraskaisemmalle levelille, päästiin rantatuvalta ylätontin huvilaan. Hyvin viihdyttiin molemmissa, rantamökillä ja ylärinteen kuistilla.

Oli valtavan kiva päästä ajelemaan tuttuja teitä kauniissa kulttuurimaisemassa. Ja tapaamaan tuttuja.

Hevosten määrä oli lisääntynyt kymmenen poissaolovuoteni aikana hurjasti.
Aiemmin heppa oli vielä harvinainen maiseman koristus, peuroja riitti jo silloin joka pellolle.
Nyt oli onneksi toisin päin. Ja silti niitä perhanan peuroja ja rusakoita riitti ihan mökkitontille asti. Härskeimmät rusakon jättämät käpälänjäljet löysin kuistilta. Mokoma törkimys oli kurkkinut jäljistä päätellen ikkunoihin asti, hyvä ettei ikkunalasia ollut nenättänyt.

Yöksi tyyntyy.

Nämä viimeiset huomiot on juhannusviikolta.
Kuumottavimman helteen hohkavin terä taittui tervetulleeseen sadepäivään ja vähän ukkonenkin jymisteli ohikulkiessaan.

Nyt on taas oikein hyvät työkelit pihalla, työtähän siellä riittää.
Eilen taputtelin multiin kaksi karhunvadelman taimea ja kaksi gourmetvadelma 'Glen Coe'ta. Istutusjonossa on kukkivia pioneita ja kukintaansa lopettelevia revontuliatsaleoita, monen muun lisäksi.

Siirtojonoa en jaksaisi edes ajatella mutta sen kimppuun aion tänään ryhtyä.
Lempeä tuuli pitää korvanjuuressa vänisevät hyttyset loitommalla ja lapiointihommissa ei tule niin läkähdyttävä hiki.

Illemmalla yritän ottaa kukkakävelylle kameran mukaan ja tallentaa tämän hetken huikeaa kukkaloistoa.

Oikein ihanaa juhannuspäivää juuri sinulle, missä lienetkin !