Pyhäsukissa

Pyhäsukat.

Helmikuu on viimeistä viikkoa vaille paketissa, tänään on laskiaissunnuntai. Sain itseäni taitavammalta neulojalta marisukat, rakastamani räsymattokuvio ja juuri oikeat värit.

Hiihtolomat ovat olleet lähinnä vesihiihtohommia tähän saakka. Siskolikka pyörähti meillä lomallaan eikä hiihtänyt metriäkään, paitsi kumppareilla pitkin pihaa. Melko kauas pohjoiseen pitää mennä hiihtokelien ja lumen perässä. Kolilla oli männäviikolla turhautuneita etelän lomalaisia, tarjolla oli vain jokunen jäinen hiihtoladun pätkä. Jäähiihtotapahtumat on peruttu ja monta muutakin talvista aktiviteettia jää tältä talvelta väliin.

Minkäs tällä kuitenkaan mahtaa, sää on mitä on. Tuulet ovat olleet ihan hurjina, harvoin on helmikuussa haravoitu, nyt on sekin homma hyvällä mallilla. Mikäli kaikkien näiden myrskytuulten roskat karisisivat hangelle, olisi huhtikuussa hirmuinen roskaläjä haravoitavana.  Nyt pääsee vähän kerrassaan sotkuja siivoilemaan.

Olen kurkkinut lumen alta paljastuneita kukkapenkkejä hivenen huolissani, ihan vielä ei olisi näillä korkeuksilla krookusten punnertaa penkistä valoa kohti. Ruttojuuren nupikat puskevat jään keskeltä pyytämättä, sipulikukkien toivoisin vielä jonkun viikon malttavan.

Sinänsä melko ristiriitaista. Normaaleina talvina sitä odottaa malttamattomana lumen sulamista ja maan kuivahtamista, nyt painaisin paniikkinappulaa jos sellaisen jostain löytäisin, ainakin hätäjarrusta kiskoisin.

Näitä siemenpussukoita vaan kertyy...

Taimikasvatuksellani näyttää tänä keväänä puhaltavan suotuisat tuulet. Tomaatit ovat yhtä 'Marmaden' taimea lukuun ottamatta täydessä kasvussa, jopa yliherkät italialaiset kasvattelevat jo toista tai kolmatta lehtipariaan. Chilien kanssa olen vielä pulassa mikäli ne kaikki tosiaan meinaavat jatkaa hyvää kasvuaan. Ainoastaan 'Hot lemon' ei meinaa edes itää. Nyt on kolmas kylvös kylppärin lattialla lämmittelemässä. Munakoisot vein mummolaan kasvamaan, mutta kaksi heitti henkensä muutossa. Kahdellakin pärjään mutta olisihan se kiva satoakin saada.

Orvokki 'Rococo' iti hyvin ja kasvattaa vartta vähän turhankin kiivaasti. Tykästyin niihin rimpsureunaisiin nättimyksiin viime kesänä ja nappasin siemenet mukaani kun kaupassa niitä pari viikkoa sitten näin. En sitten älynnyt viime syksynä kerätä siemeniä talteen, en tietenkään *silmien pyörittelyä*.

Leipurimestarin erikoinen, naan-leipä

Muilta osin arki alkaa muotoutua työssäkäyvän rytmiin. Lämmityspäivinä on kova kiire kotiin, hiillosta saa vahtia myöhään jos pääsee vasta kuuden jälkeen lämmittämään. Leuto talvi tietää aikamoista säästöä lämmityskuluissa. Paitsi vanhassa hirsitalossa pitää lykätä halkoa uuniin koska kiivaat tuulet jäähdyttävät Torpan varsin tehokkaasti. Pattereillakaan ei oikein viitsi lämmittää koska sähkönsiirto eli sähkönriisto.

Ihme kyllä, ennätystuulisen talven aikana pitkiä sähkökatkoksia on tähän mennessä nolla. Jotain satunnaisia valojen räpsymisiä toki on aina, voihan se olla täällä asuva räyhähenkikin joka valoja vilkuttelee.

Pari kertaa olen jaksanut töiden jälkeen panostaa ruuanlaittoon jopa niin paljon, että paistoin Palak paneerin kyytipojaksi naanleipää. Aivan ylivoimaisen hyvä ohje löytyy Kipparin morsiamen blogista, klik.

Harjoittelijan kahvimuki.

Työrintamalla puhaltaa nyt vielä semmoinenkin sivutuuli, että  minun pitää vastata videohaastattelussa muutamaan kysymykseen heti alkuviikosta. Työharjoittelussa on mukavaa ja pikkuhiljaa alan oppia uutistekstin tuottamisen. Sain yhdeltä haastateltavaltani häkellyttävän ylitsevuotavat kiitoskommentit, melkein nolostutti. Lähetin hänelle kirjoittamani jutun asiavirhetarkistukseen. Enkä sitten kehdannut kehuista esimiehille mainita ollenkaan vaikka olisi kai voinut omaa häntäänsä vähäsen nostaa. Vieraalta semmoinen kuitenkin tuntuu.

Jahka ollaan karkauspäivästä päästy, alkaakin maaliskuu, ihan virallinen kevätkuukausi. Heti alkupäivinä saa tehdä uusia kylvöjä ja varmaan aika pian pääsen ihmettelemään tilaamiani daalianjuurakoitakin kunhan paketti jysähtää postimiehen toimesta eteiseen. Onneksi remontti etenee ja saan vallata enemmän tilaa multapurkeilleni.

Tänään sähkömies on vaihtanut, poistanut ja viritellyt muutaman patterin ajanmukaisempiin tai muuten järkevämpiin vaihtoehtoihin. Niin se remppa, alkaisi olla valmista ensimmäisen huoneen osalta. Odottelen sopivan aurinkoista päivää kuvia varten. Tämän postauksen kuvituksena on puhelimesta löytyneitä räpsyjä.

Mukavaa helmikuun viimeistä viikkoa, missä lienetkin. Minä kurvaan tänään pullakaupan kautta ja pyhäkahveilla herkutellaankin laskiaispullilla.

Aito ja alkuperäinen Kosiosusi.

Myrskyn ulvoessa

Ehkä vähän dramaattinen otsikko, se sallittakoon. Ulkona tuulee kuitenkin aika huimalla foortilla. Jos nämä nyt ovat niitä kevättä enteileviä Tapion riihenpuinteja tai muita roskan karistajaisia, kevättä tuodaan ja lujaa.

Onpahan ainakin ollut erilainen viikko. Mahtavan mukavaa, että vaihteeksi elämässä tapahtuu muutakin kuin lääkäriaikojen muistelemista ja tylsää ajantappoa lääkäriaikoja odotellessa.

Työharjoittelu alkoi silleen tälleen sukkelasti, melkein heti pääsin rustaamaan pieniä uutisia verkkomediaan. Yksi rattijuoppouutinen taisi päätyä painettuun lehteenkin.

Kaikki on niin uutta. Iso porukka uusia ihmisiä ja pitäisi muistaa vielä samanlainen liuta nimiäkin, uudet toimitilat joissa suunnistaa, uudet ohjelmat opeteltavaksi. Iltaisin olen ollut niin puhki, että hoipun suunnilleen suoraan iltatallista sänkyyn. Hätinä muistanut seerumitipat taputella kasvoryppyjen sekaan.

Välillä on tullut hienoinen uskonpuute oman osaamisen rajallisuuden kanssa. Yhden pienen uutisjutun julkaisuun tarvitaan monta ruksia oikeisiin ruutuihin ja kaikenlaisia kikkoja joilla tehdään oikeanlaisia välistyksiä sun muita. Pitää muistaa oikoluku, avainsanat ja vaikka mitkä.

Perjantaina minulla olikin jo tapaaminen haastattelun merkeissä, seuraavaksi haastattelu pitäisi osata purkaa ja kirjoittaa auki. Luvassa on paljon henkistä punnertamista. Minulle luontevin tapa kirjoittaa on tämmöinen kohtuullisen rento ja leppoisa jutustelu. Tiukka fakta tiukoissa raameissa on minulle ihan uusi juttu. Uskon kuitenkin, että kaikki on opeteltavissa ja aikanaan joku aivolukko naksahtaa auki, sitten se alkaa sujumaan. Nyt mietin semisti vainoharhaisena jokaisen yhdyssanan, pilkun ja taivutusmuodon kohdalla ja varmistelen vielä neljännenkin kerran. Sitten kun vaivalla väsätty lause on valmis, tulee ohjaajani ja deletoi koko roskan, tiivistämisen nimissä.

On kuitenkin todella virkistävää vaihtelua ajella pitkästä aikaa työmatkaa, reilu 20 minuuttia suuntaansa ihan omaa aikaa, omassa kuplassa omien ajatusten kanssa.

Remontti on nyt edennyt lattiavaiheeseen, seuraavaksi alkaa laminaatin asennus. Sitten onkin aika naputella tarvittavat listat paikoilleen ja puljata kalusteiden kanssa.

Yläkerran aulassa pystyy kulkemaan vain äärimmäistä varovaisuutta noudattaen. Joka paikassa on kamaa, purkkeja ja nyssäköitä, työkaluja ja pakkauksia. Ja suunnilleen joka kerta isken varpaani johonkin liisteripänikkään tai astun pahuksen vatupassin päälle.

Viimeistelin yläkerran kaaoksen kantamalla sinne koulitut tomaatintaimet (kaikki elossa!) ja chilit. Viimeksi mainituissa on ollut vähän hankaluutta, laiskasti itäviä sortteja taisin valita. 'Hot Lemon' ei ole itänyt vielä kertaakaan, kahdesti olen kylvänyt. Kolmesti koetan, sitten saa mokoma olla. Munakoisojakin sain kaikki neljä koulittua, tässä on kyllä nyt pientä ennätystehtailua ilmassa.

Maanantaina täytyy työmatkalla kurvata Hankkijan kautta ja hakea taas pari uutta kasvilamppua, millään ei valo vielä riitä pikkutaimille.

Jotenkin vielä menin ja harhauduin jorriinin juurakoita etsimään Eurobulbin sivuille ja hetken päästä löysin itseni viimeistelemästä ostoskoria. Se on pakko iskeä keväällä kuokka maahan ja laatia jonkinlainen daalioiden mentävä laajennusosa jonnekin. Äitikulta nääs unohti syksyllä juurakot maahan eikä meillä olisi ollut yhtään daaliaa missään ensi kesänä.  On sieltä lisäksi tulossa kaikkea muutakin jorriinien lisäksi, se siitä kohtuullisuudesta. Puheeksi jäi.

Tälleensä tällä kertaa, pidä hatustasi kiinni, siellä tuulee nyt!

'Café au Lait Royal'
kuva: Eurobulb.nl

Onni ampuu kovilla

Myrskyistä maanantaita!
Kuva on männäviikolta jolloin oli ihan oikea talvi, aurinko paistoi ja hanki kimmelsi. Ihan parhainta maakuntamatkailun markkinointimateriaalia. Noh, se oli viime viikolla se. Sunnuntai-iltana nousi tuuli ja yöllä hirmuinen hiivari moukaroi Torpan paljon nähneitä nurkkia kovalla ryskeellä.

Makasin valveilla myrskyä kuunnellen ja manailin remonttipakolaisen evakkoelämän ankeutta, ei ole oma patja käytössä ja selkäkin sen äkäisenä minulle todisti.

Hevoset saivat aamuheinänsä talliin ja pääsivät nuuhkimaan myrskynraikasta ulkoilmaa vasta yhdeksän maissa kun pahimmat puhurit vähän hellittivät. Halusin myös nähdä aamuvalossa minkälaisessa (remontti)kunnossa tarhan aidat ovat ja onko tuuli kenties lennättänyt tarhaan jotain sinne kuulumatonta. Ei ollut mikään rikki ja kaikki vaikutti olevan paikallaan.
Nyt ponit seisovat happaman näköisinä lumisateessa, ahterit tuulta päin.

Höyrykone

Kerrostumia

Niin se remontti, sehän etenee.

Iso-J raahasi remonttityömaalle höyrykoneen, kaikkea sitä konevuokraamoista löytyykin. Alkunauruista selvittyäni totesin, että sehän on pahuksen näppärä vempele vanhojen, pinttyneiden tapettien irroittamisessa. Muistan kyllä vieläkin miten aikoinaan veitsenkärjellä raaputin tuvan neljättä metriä korkeista seinistä neljää (!!) superliimalla seiniin juntattua tapettikerrosta irti ja pois. Silloin höyry nousi vain tapetinlähdettäjän korvista. Ei varmaan jäänyt yhtään kikkakakkosta tai muuta toimivaksi luvattua konstia kokeilematta siinä urakassa.

Se oli silloin se, nyt lähti ysärikuosit liukkaasti. Hetkiseksi naamani kalpeni kun mieleen juolahti mitä vesihöyry tekee vanhoille rakenteille. Se oli hetki vain, luotto vanhaan hyvään rakennustapaan on kova ja eihän tällä meidän remonttitahdilla rakenteita turhan usein rasiteta.

Katossa on nyt ensimmäiset kerrokset valkoista maalia ja hyvältä näyttää, kyllähän se liila olikin jo aikansa elänyt, ehdottomasti elähtänyt.

Tuotesijoittelua

Kunhan selvittelen reittini remonttikohteelle, pääsen maalaamaan. Tapetteja ja lattianpäällysteitä odotellessa ehdin mainiosti sutimaan muutaman seinäpinnan, noin kilometrin verran koristelistoja ja yhden lämpöpatterin. Kovasti olisin halunnut lämpöpatterin eteen puurimakotelon, mutta sellainen jää odottamaan seuraavaa remppakertaa.

Viikonloppuna oli muutenkin hymy herkässä.
Sain perjantaina mieluisaa sähköpostia ja tällä viikolla elämänrytmiin tulee pitkästä aikaa kutkuttavan innostava muutos, siirryn pariksi kuukaudeksi osaksi ihan oikeaa työyhteisöä.

Tätä työharjoittelupaikkaa hakiessa mainitsin (ensimmäistä kertaa ikinä missään) myös kymmenen vuotta kirjoittamani blogin. Tuskinpa tuota isoksi synniksi laskettiin, koska nyt meinaavat päästää minut opettelemaan alaa käytännön kautta, oikeisiin hommiin. Turha varmaan mainitakaan kuinka innoissani puhkun, höyrykoneena suorastaan. Odottamassa on niin monta uutta opittavaa asiaa, työtapaa, -ohjelmaa ja ties mitä.

Elämässä on muutenkin pyörähtänyt isompi ratas. Aion ihan tosissani pyrkiä akateemisiin opintoihin. Media-ala ja viestintä tarjoavat osina ja erikseen niin mielenkiintoisen opintokokonaisuuden, etten malta olla sörkkimättä keitosta. Katsotaan mitä tästä vielä syntyykään.

nuuh nuuh, tuoksahtaa muutoksen tuulille!

Onhan tuo jo aikakin uudelle elämänvaiheelle.
Päivälleen neljä vuotta sitten pötkötin Savonmuan tietäjien hoteissa, teho-osastolla. Siellä oli aikaa pelätä ja velloa epätietoisuudessa. Mitään muuta en mistään tiennyt kuin sen, etten voinut liikkua enkä tiennyt mitä oli tapahtunut. Sittemmin jotain on selvinnyt ja nyt ollaan taas tässä, kävelevänä ja työkuntoisena ihmisenä. Neljän vuoden 'korpivaellukseen' on totisesti mahtunut jokunen ups and downs ja pari kertaa on syöksytty naama edellä tunkioon. Vauhdilla on menty välillä syteen ja noustu savesta.

Eipä mittään, isävainaan sanoin; tästä sitä noustaan kuin usva paskasta !

Eikä tässä vielä kaikki, onni riehuu myös toisaalla. Muuan toveri hulluudessa on vain pienen piirun päässä vakituisesta työpaikasta, hyvin hyvin vahvalla osaamisalueellaan.
Elämässä vaikuttaisi olevan kaikki ihan kohdillaan, pitkästä aikaa !

Onnellisia osumia viikkoosi, missä lienetkin !

PeeÄäs:
viime yönä palkittu Parasite -elokuva on jokaisen Oscarinsa ansainnut, kertakaikkisen unohtumaton elokuvaelämys. Olen iloinen, että juuri tuon elokuvan kävimme Tampereen reissullamme katsomassa. Se ei ole helppo leffa ja aika kaukana unelmahöttötehtaitten tuotoksista. Kaikesta vinoudestaan huolimatta -ja juuri siksi- se on Erityinen Elokuva. Thank you Academy.

Viikkokatsaus

Tämä on ollut talvinen viikko ja niin tietysti pitääkin kun kalenterissa on helmikuun sivu esillä.
Pakkanen on ollut maltillinen -6°... -12° ja lunta on saatu kasvien suojaksi viitisentoista senttiä. Pureva pohjoisen puoleinen tuuli viilentää ilman todella purevaksi. Vihdoin saatiin pöyheää kuivaa lunta jota on kevyt kolalla lykkiä ja traktorin näppärä lingota. Lisää lunta on luvattu koko ensi viikoksi ja kas, yllättäen Iso-J viettää mainitun viikon muilla kulmilla. Näinhän se perinteisesti on aina mennytkin joten hirveästi en yllättynyt.

Kevättä on kuitenkin ilmassa, ilokseni bongasin ensimmäisen tippanokkaisen jääpuikon Torpan räystäältä. Aurinkoisina päivinä pikkutirpat mekastavat, kohta alkavat varsinaiset lintulaudan huutokauppaviikot  kun tinttikoiraat nujakoivat hormonihöyryissään ja availevat ääntään kevään kosiohommia varten.

Saattoi olla ihan vaan toiveajattelua mutta mielestäni aurinko jo vähän lämmitti, ei pelkästään häikäissyt.

Viime viikonlopun Tampereen reissuun mahtui pikainen pistäytyminen Kukka & Kaali -blogista tutun Pauliinan luona. Voin vain kuvitella millainen paratiisi Katajakujan puutarha onkaan, nyt se vielä nukkui talviuntaan.

Pauliinan sievästä kanalasta pakkasin laatikkoon hauskan pariskunnan, kukko on Rekku ja kana on Aliisa, he ovat erottamattomat. Tämä viikko on mennyt heillä kotiutuessa omaan uuteen residenssiinsä, hieman arkoja ymmärrettävästi ovat. Iso-J:n seniili jättikukko möykkää naapurina ja uteliaat kanamummot marhaavat väliverkolla. Aliisa ei ole vielä muninut kertaakaan, mutta jauhomadot maistuvat. Rekku kiekuu hassun vappupillimäisellä tavallaan, samaa rotua on kuin entinen Vappupilli, se pulloharjaksi luojan oikusta naamioitunut kukon tekele.

En ole tohtinut häiritä pariskunnan rauhaa muuten kuin päivittäisillä tarkastuskäynneillä, ihan pikaisesti silloinkin. Mielelläni esittelisin heidät vähän kauniimmalla kuvalla, päättivät kuitenkin poseerata vielä pesemättömän seinän vieressä, pahoittelen. Valokin on mitä on, lämpölamppu tärvelee vähäisen luonnonvalon. Aliisalla on ihana tuhannen kukkainen mekko, mille fleur on rotu kuten ranskan taitajat ehkä päättelivätkin. Rekku on chabo -rotua.

Kanalassa odotti kevään ihme, todellinen yllätys.

Minulla on seinän tipuhäkissä talvehtimassa purkkiarmeija, sinisarjaa, bougainvillea ja jotain muutakin. Kurkkasin niiden kuulumisia ja kappas, jääkurjenmiekka kukkii. En oikein tiedä mitä niille nyt osaisin tehdä, en viitsi sisällekään tuoda kun ovat rumassa ja isossa talvehtimispurkissa odottamassa kevään maahanpanijaisiaan. Lisäksi niiden päällä on tuhti kerros kanalan pölyjä.

Sinisarjojen purkeissa on onneksi vielä hiljaista, ei mitään kasvuhakuisuutta nähtävissä. Toivottavasti ovat hengissä kuitenkin. Bougainvillea taitaa olla mennyttä.

Ja kun nyt kasvien kuulumisiin päästiin, sujuvasti voin jatkaa samalla aiheella.

Ensimmäinen chilikylvöskokeilu on itänyt ja majailee nykyään tuvan ikkunalla. Pieniä ruippanoitahan ne taimet vielä ovat ja jouduin suojaamaan ne kirkkaalla muovikannella Elmon ahneelta kidalta. Se kelvoton kissa on silpunnut pienen kerrotun ballerina -saint pauliani lähes tasaiseksi nysäksi. Kissanruohot tai vehnänoraat eivät kelpaa, pitää olla chili, tomaatti tai vähintään santunkukka.

Tomaateista lähes kaikki näyttävät itäneen, vain San Marzano antaa vielä odottaa itseään.
Ensi viikolla onkin vuorossa purkkiarmeijan levittäminen ikkunalaudoille sillä pikkuisia taimia pitäisi koulia omiin, isompiin yksiöihinsä kasvamaan.

Kylpyhuoneen lattialämmityksen päällä pötköttää vielä aikamoinen määrä idätyspurkkeja, jääkaapin alahyllylläkin majailee joku kylmäkäsittelyä tarvitseva.

Mikäli saan edes osan kylvöksistäni pidettyä hengissä koulinnan yli, joudun käyttämään luovuutta saadakseni kaikki purkit valoisaan vartta kasvattelemaan.

Laatikossa on vielä aikamoinen nivaska myöhemmin kylvettäviä siemeniä. Vaikka miten kohtuullisuudesta myös siemenkaupoilla alkuvuodesta keuhkosin, olen taas ihan pulassa.

Ennenkuin makuuhuoneen remontti pääsee kunnolla käyntiin, olen joutessani vaihtanut muutamalle huonekasville isomman ruukun. Eiliseltä kauppareissulta mukaan tarttui kookospalmun sirkkalehti, semmoinen reilun metrin viuhkale ja sille oli ihan joutilas ruukku valmiina odottamassa. Mitään suunnitelmallisuutta en tunnusta.

Remontin suhteen tilanne on se, että tapetti on tilattu, valitsin facetimen välityksellä lattianpäällysteitä ja maalit saadaan tänään. Siitä se homma lähtee, laukalle.

Niitä hyshys -luokiteltujen juttujen ratkaisuja odottelen edelleen, ilme on kuin kissalla kassissa.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!

Ai niin, tervetuloa uudet lukijat.

PeeÄäs: 

käytiin katsomassa eilen Perikunnan nuorimman penkkariajelu, 

meni roska silmään ilosta ja ylpeydestä.

Juhlinta oli mennyt muutamilla hieman överiksi ja sain klo 02.56 puhelun. Oma napero oli selvin päin, mutta kovasti huolissaan yökylään tulleen kaverinsa voinnista. 

Pohdittiin yön kähmyssä mitä tehdään ja hän päätyi kysymään neuvoa päivystyksestä. Sieltä lähettivät ensihoitoryhmän tarkastamaan tilanteen eikä minun sitten tarvinnutkaan lähteä kuskaamaan pahoinvoivaa, umpihumalaista vierasta vatsahuuhteluun. Vaikka likka oli hönkäissyt 1,49 -lukemat alkometriin, jätti ensihoito tytön yökyläpaikkaansa nukkumaan humalaansa vähemmäksi.

Taas meni roska silmään, olen todella ylpeä vastuullisesta naperostani joka omien yöuniensa kustannuksella valvoi kaverinsa vierellä aamuun asti. Jotain on tehty oikein. 

Toinen tyttö ehkä oppii tänään jotain kohtuullisuudesta pestessään oksenneltuja vaatteitaan ja parannellessaan krapulaansa. Toivottavasti sanoo edes kiitos lähtiessään.

Ikuisuusprojekti jatkuu

Helmikuun ensimmäinen viikko ei ollutkaan (vielä) sitä mitä piti, tulikin muutama odottelupäivä intensiivisen opiskelurupeaman jälkeen. Asia, josta en hirmuisen suurta ja katkeraa parkua oikein tohdi päästää. Ihan kiva näinkin.

Perikunnan nuorimman huoneesta tuli hänen muuttonsa jälkeen vapaasti vallattava tila ja minähän sinne ensimmäisenä ennätin. Reviirinmerkkaukseen käytin muutaman metrin johtoja, piuhoja ja kaikenlaisia kaapeleita. Katson valtauksen onnistuneen, jokainen lisäpistorasia on nyt täynnä töpseleitä, nörttiluolien aatelia.

Yläkerrassa viettämäni aika avasi silmät joka puolelta näkyvälle remonttitarpeelle. Jokainen vanhaa taloa asuva on varmasti kuullut sanonnan 'keskeneräisyyttä pitää oppia sietämään'. Meillä on siedetty niin hyvin, että keskeneräisyys on jo omanlaisensa osa sisustusta.

Viime syksyn sateilla aloittelin puisten väliovien valkaisu-urakkaa. Ovethan ovat aivan superhyvät, täyspuiset ja kauniit. Mutta armottomasti vuosikymmenten aikana kellastuneet ja nuhjaantuneet. Maalaustarvikkeet jäivät ensimmäisten maalattujen alakerran ovien jälkeen odottelemaan seuraavaa inspiraation hetkeä ja nyt se vihdoin koitti. Levittelin suojapahvit ja maalarinteipit yläkerran oville ja ryhdyin sutimaan.

Remonttihan poikii tunnetusti aina uutta remppaa, niin tälläkin kertaa. Yksi makuuhuone on odottanut pintaremonttia, viimeiset kymmenen vuotta. Tapetit sinne ostettiin vuonna 2009 ja lattiapäällysteetkin ovat sievässä pinossa sängyn alla, hommahan olisi aloitusta vaille valmis.

Paitsi että kyllästyin valittuihin tapetteihin ennenkuin ne saatiin seinälle. Uusia mallipaloja olen kuskannut tänne useamman neliön verran, -saman verran mallipaloja on sittemmin päätynyt saunan uuniin ja ties minne. Seinillä on edelleen 90-luvun värimaailman kökköisimmät kuosit. Ja lilat kattolistat.

Nyt seinälle on viritelty taas uusia mallipaloja, niistä yksi pääsi jatkoon. Vahvimmat suosikkini löytyvät Pihlgen-Ritolan ja Laura Ashleyn mallistoista. Toimitusaika on kuitenkin juuri nyt sellainen asia, jota en jaksa enää yhtään.

Viikko menee katon ja parin seinän maalauksessa ja lattian asennuksessa. Sitten pitää olla muutama rulla seinäpaperia käytettävissä. Enää en kymmentä vuotta odottele, en edes kolmea viikkoa. Onneksi paikallinen rautakauppa lupasi toimitusmallistonsa uutuudelle toimituksen noin viikossa.

Maalinäytelastut ovat edelleen aivan ärsyttävän pieniä lipareita. Onneksi minulla on varsin vahva visio maalattavista pinnoista ja värimaailma tietysti määrittyy hyvin pitkälti valittavan tapetin kuosin mukaan.Valkoisella maalattavaa pintaa on vinon katon vuoksi aivan valtavasti ja toisaalta samasta syystä todella vähän. Tämä mahdollistaa värikarttojen monipuolisen tarkastelun. Mukaan lähti tänään näytelastut pehmeää vihreää ja savunharmaata, toisaalta puuterinen vanha roosa on erittäin vahva vaihtoehto. Täyshimmeää kuitenkin pitää olla.

Heti huomisten penkkariajeluiden jälkeen ryhdyn riipimään seiniltä alas liiloja listoja ja eltaantuneen väristä tapettia. Onneksi käytettävissä on nyt yksi puolityhjä nörttiluola johon voi siirtää huonekalut ja viherkasvit pois tieltä.

Lisää kuvia lupailen sitten kun tällä työmaalla alkaa olla valmista. Itse asiassa näitä keskeneräisiä hys-hys -luokiteltuja asioita alkaa elämässä olla jo niin paljon, että tarkkaan saa sanansa asetella. Turha keskeneräisistä asioista on huudella ja niillä leijua, katsotaan nyt ensin jotain valmiiksi asti.

Se on kyllä jännä, aina pitää olla jotain kynsien alla. Jos ei multaa niin edes maalia.
Remontoitavia kohteita löytyy Torpan yläkerrasta enemmänkin, portaikko huutaa maalia ja portaikon seinät voisi freesata myös. Yläkerran väliaulan lattia tarvitsee päällysteen. Yksi vessa odottaa vuoroaan ja sitten voikin aloittaa pintarempan uuden kierroksen tuvasta. Keittiökalusteiden päivitys tälle vuosituhannelle onkin sitten ihan oma lukunsa. Keskeneräisyyttä pitää todellakin oppia sietämään.

Se hyvä juttu tässä odottelussa ja ajatusten kypsyttelyssä on, ehtii todella puntaroida eri vaihtoehtoja.

Tälle ikkunalle olen miettinyt järjellistä verhoratkaisua useamman vuoden. Nyt sen tajusin. Ei mitään verhoja. Ikkuna kehystetään piirun verran fiinimmällä listalla.

Tälleen ne jutut ja ratkaisut valmiiksi jalostuu kun aikansa vitkastelee !