perjantai 1. marraskuuta 2019

Perinteitä vaalien



Voi että ! 
Posti kiikutti Toveri Titan lähetyksen. Hänellä oli kuulema ylenmäärin valkosipulin istukaskynsiä ja minulla ei yhtään. Niinpä tämä kysyntä/tarjontaongelma tuli ratkaistuksi parilla WhatsApp -viestillä. Voi miten hillittömiä murkuloita paketista sitten löytyikään! Tita sanoi valinneensa pienempiä jotta mahtuvat koteloon. Kyllä mää sulle pienet näytän jahka seuraavan kerran nähdään.

Torstai oli juuri sopiva päivä ryhtyä valkosipulin istutuspuuhiin. Sääkin näytti suosivan, lunta pyrytti aamuyöstä lähtien sakeasti ja sitten välillä vielä sakeammin. Perinteinen valkosipulin istutuskeli.




Ei ole kuulkaa ensimmäinen syksy kun aloitan valkosipulin istukaskynsien maahanpanijaiset lumilapion kanssa. Tällä kertaa putsattava alue oli helppo, olin jo aiemmin putsannut yhden lavakauluslaatikon kesän kukkaiskylvöksistä. Nyt se oli kuin tarjottimella valkosipulia varten ja sinnehän minä ryhdyin maata perustamaan.

Ensimmäiseksi kumosin kärryllisen lantaa vanhojen pohjien päälle. Sitten ämpärillisen tuhkaa. Ja turvetta ja multaa, tuli paksu ja hyvä peti. 

Pulskien kynsien multiin tökkiminen sujui suorastaan naurettavan nopsaan ja jokaiselle jäi ihan hyvä oma tila ympärilleen, ei tarvitse ahtaudessa kärvistellä ja päätyä kitukasvuiseksi yritelmäksi. 

Hyväksi lopuksi loitsut perään, vähän multaa päälle ja kaiken kruunuksi paksu kerros olkikatetta. Kyllä siellä nyt kelpaa valkosipulin juuria kasvatella ja kevään lämmittäessä kurkotella ylöspäin. Saattaa sieltä mullasta ponnistaa jokunen kehäkukka tai hajuhernekin väriksi vihreyteen. Varmasti on siemeniä jäänyt ns. kytemään.

Vanhat olkikasat lienevät nähneet useammankin hiiripesueen koska paikalle hirmuisesti parkuen loikkinut Felix herkesi hellyttävään kehräykseen olkia nuuhkiessaan.

Nuuhkia saa, kunhan ei ota lavaa henkilökohtaiseksi toiletikseen.
Hyvää kasvua valkosipuleille, Felixin mahdollisesta lannoituspanostuksesta huolimatta kasvakaa maukkaiksi! Titalle kiitos, vielä kerran.






PeeÄääs.. kuvissa näkyvät siniset hanskat ovat ihan parhaat. Ne ovat sopivan paksut kylmän kelin hommiin, silti notkeat ja joustavat. Mikä parasta, ne pitävät käpälät kuivina vaikka märempää mullikkoa tonkisikin. 

12 kommenttia:

  1. Vau! Kiitos tästä kädestäpitäenohjeesta, kun meinasi epävarmuus iskeä ja ajattelin jo luovuttaa valkosipulien istuttamisen suhteen. Haaksin tutulta isomman erän maukasta vanhaa venäläistä sukujuurta olevaa valkosipulia taka-ajatuksena lykätä sitä maahankin vähän. Vaan nyt kyllä uskallan toimeen ryhtyä, kun sain näin hyvät ohjeet.
    Mutta muuten toivotan sinulle parhainta mahdollista elon jatkoa kera villasukkien ja lämpimäin tulien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemukseni mukaan valkosipuli on varsin sitkeä ja kestävä kasvi. Piilota ihmeessä aarteesi multiin ja kevväällä pääset nuuhkimaan aromikkaita naatteja. Eipä niille sitten muuta tarvitsekaan tehdä enne sadonkorjuuta. Kurjenkaulat katkoo ja lisää vähän katetta jos rikat meinaavat vallata.

      Villasukat kuuluvat elämään, tuikut ja kynttilät luovat juuri oikeaa tunnelmaa.

      Mukavaa viikonloppua teille sinne!

      Poista
  2. 'Sääkin näytti suosivan' Niin todella! Olit sinä sisukas istuttaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei sentään rautakangella tarvinnut istutusreikiä hakata.

      Poista
  3. Mainion positiivinen postaus. Puutarhaihminen istuttaa sipulinsa maahan vaikka läpi lumen ja jään. Sinulla ei sentään tainnut jäätä olla kukistettavana. Siellä ne itävät sitäkin paremmin, kun Felix vähän lämmittää olkia.
    Hyvää pyhäinpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi nyt ei tarvittu järeitä välineitä eli rautakankea ja pistolapiota. Felix on ottanut laatikon henkilökohtaiseen valvontaansa, kököttää oljilla tarkkailemassa harva se päivä.

      Poista
  4. Ja minä kun katsoin, että sinä olet alkanut vampyyrin karkoitustoimiin näin halloweenin kunniaksi. Vaikka olisihan se pitänyt tietää. Komeita ovat, valkosipulit. Kaupan sipulit saisivät hävetä. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole vampyyreistakaan havaintoja, valkosipuli toimii myös ns. passiivisenakin.

      Kiinan valkosipulia en ole vuosiin ostanut, Espanjasta tuodaan aina kun joku siellä käväisee.

      Poista
  5. Niin kauan kun muistan, niin Torpan valkosipulit on istutettu lumen tai jään kanssa taistellen. Ja nosto on jäänyt viime metreille myös. Näin siis kunnioitettiin vain perinteitä :D

    Tällä kertaa syynä olin minä, kun lupasin lähettää istukkaat postin mukaan maanantaina. No se lähetysmaanantai oli kolmas maanantai siitä luvatusta. Sitkeä sissi olet, kun tuuppasit ne vielä maahan! Siperialaiset kynnet kyllä kestävät keliä kuin keliä, joten ranttuja eivät ole. Onpahan taas yksi hyvä syy odottaa kevään heräämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteet velvoittavat! Ja yhtä kauan mitä olen valkosipulien kanssa turannut, on kyläläisille samalla tarjottu halpaa hupia ja tarinan tynkää siitä miten kaupunkilainen kolaa kasvimaataan marraskuussa ja hakkaa maata rautakangella.

      Nythän niillä pullukoilla kynsillä on herraskaiset oltavat lavan lämmössä paksun katteen alla.

      Hitsi, hankkijalla oli kukkasipulit -70% alessa, ostin vain kahta kurjenmiekkaa mutta mm. Laukat jäivät vähän hiertämään, pitäisköhän vielä pari nyssäkkää hakea?

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com