Ajomatkojen aikana on nähty komeaa ruskaa ja luonnon nöyrtyminen talven edellä. Komean loppuilotulituksen luonto kieltämättä järjestää kesän päätteeksi.
Eräänä pyhänä käytiin käppäilemässä tuttu lähiseudun järvenkiertolenkki. Koirapojat pääsivät mukaan ja vilistivät mukana kuin vanhat eräjormat. Kaikkein jännintä heille oli pysähtyminen nuotiolaavulla ja makkara-aromien nuuhkuttelu.
Yhden päivän elämästäni tärväsin taas kerran viheliäisellä reissulla Savonmuan tietäjien sorkittavaksi. Se on lähtökohtaisesti ja poikkeuksetta kurja päivä ihan alusta alkaen kun lähtö on jo 04.20 ja paluu iltapimeällä. Onneksi tällä kertaa ei mitään yllätyksellisiä jymypotteja (tietääkseni) löytynyt vaan ihan entisillä vaivoilla mennään.
Silmähikeä pukkasi alkutahdeista lähtien, vahva kokemus ja kymppiplussalla suosituksia.
Taas kerran huomasin miettiväni miksi käyn niin harvoin näissä kulttuuririennoissa. Omassa kotikaupungissakin olisi vaikka mitä, konsertteja ja esityksiä. Ei vain olevinaan ikinä ole aikaa -tai jotain. Laiskuuttahan se on mitä suuremmassa määrin. Lupasin itselleni ryhtiliikkeen ja aion tulevaisuudessa ahdistella lähipiiristä itselleni kaveria.
 |
| Tonnin stiflat eli GT 16 €, Tampere |
Toukokuussa kaupungintalon edustalla olevasta Vapaudenpuistosta rojahti alas kymmeniä vanhoja puita ja puisto pistettiin remonttiin. Paremminkin täydelliseen peruskorjaukseen.
Muutosvastarintaliike oli vahva ja äänekäs ja kannanotot olivat hetkittäin erittäin ärhäköitä. Henkilökohtaisesti en jäänyt kaipaamaan hämärää ja ryteikköistä puistoa jossa lemahti aina siivottomalle ja jonka ainoana valopilkkuna liekehti joko poliisimaijan tai lanssin sininen läikkävalo. Puiston äänimaailmaa hallitsi sekasortoisen röpöttelyporukan örvellys.
Yhtä etappia päästiin ihmettelemään nyt, kun työmaa-aidat puiston ympäriltä poistettiin. Ensi keväänä nähdään sipulikukkien myötä kevääseen heräävä uusi puisto ja kevään edetessä paljon muutakin. Tästä linkistä lisätietoja.
Tulevina vuosina puut, pensaat ja perennat kasvavat. Innolla odotan ruusujen ja pionien kukintaa. Koeponnistin puiston penkit ja niillä on todella mukava istua.
Torin laidan suuntaisesti siellä on kesäisin keinuja joissa voi istuksia ja seurata torin elämää.
Torihan täällä remontoitiin jo vähän aiemmin. Vielä puuttuu kauppahalli ja siitä onkin omanlaisensa vääntö tulossa. Palaan asiaan kunhan kauppahallin avajaiset on takana.
Entiset asuinseudut Helsingissä ja Espoossa tuntuvat nyt vierailta. Helsinki on lähinnä eksoottinen kaupunkilomakohde jossa olisi kiva viettää viikonloppu museoita ja kerran niin tuttuja kulmia kierrellen. Onhan siellä myös satama josta pääsee sekä Tukholmaan että Tallinnaaan. Espoosuhteeni on tullut tiensä päähän, ei siellä ole minulle enää mitään.
Lahdessa pyörähdettiin yhden reissun verran, ruokapaikaksi valikoitui perinteinen Mamma Maria. Se ei koskaan petä.
Mukava päästä aina hetkeksi pois oman arjen pienistä ympyröistä. Pienikin reissu antaa ihmeesti virtaa. Ei sen aina tarvitse niin räyhäkästä olla ja onpahan lentomailien suhteen sangen puhdas omatunto.
Pelotta kohti pimää marraskuuta !
PeeÄäs... nämä viimeiset räpsyt ovat kotikaupungin viime hetkillä pelastetuista puutaloista. Meillä on vallan mainio Taitokortteli -niminen puutalokortteli jossa on käsityöläisten ja muiden karjalaisten taitajien keskittymä. Ihania putiikkeja, ravintoloita, kahviloita ja eläväistä menoa viikon jokaisena päivänä. Kaikki ihan keskellä kaupunkia joen rannassa ja torin vieressä.
Voi tuota Joenkaupungin puistoremonttia on ihan pakko tulla ensi kesänä katsomaan livenä! Itsellä kun työn puolesta on samanlaisia viritteitä Merenrantakaupungissa. Ihanaa kun teilläkin on säilynyt/säilytetty jotain vanhaa ja perinteistä puutalorakentamista. Meillä on onneksi elossa kokonainen Vanha Kaupunki idyllisine puutalokortteleineen. Se on niin tunnelmallinen!
VastaaPoistaJa marraskuu... se on pirullinen kaadettava. En pelkää, mutta kunnioitan syvenevän pimeyden mahtia. Onneksi nyt sataa meille ensilumi, joka valaisee maisemaa.
Tule ihmeessä, järjestän oikein toiminnallisen retken joen halkomaan kaupunkiin !
PoistaPuu-Raahe teki minuun vaikutuksen, vaikuttaa pysyneen aika alkuperäisessä asussaan eikä ole sipistelty remonteilla pilallekaan. Meillä on jälkellä enää kahdessa korttelissa kaupungin vanhoja puutaloja, onneksi niiden arvo on vihdoin tajuttu ja rahaa niiden huolelliseen restaurointiin on irronnut jostain kassasta.
Hienon kelin saitte Vapaudenpuiston avajaisiin, ja Antin Ahvenkin on paikoillaan. Silloin kun kävin ei ollut. Nyt ainakin örveltäjät näkyy avarassa tilassa, jos sinne joku meneekin istuksimaan.
VastaaPoistaSilloin kun kävin Joensuussa oli aika harmaa keli, joten jäi siellä liikkuminen vähiin.
Täällä Billy Elliot ois lähellä, mut tuleekohan lähettyä katsomaan:)Vielä muutama näytös olisi marraskuussa.
Marraskuuta ootan täällä tänään harmaassa kelissä Tampereella, pari päivää olikin oikein hieno auringonpaiste. Pysyis vaan lumisateet muualla, niitä en kaipaa, vaikka sitten näyttäisi nämä Valoviikon valot ehkä paremmilta.
Hienoa kun sun savonreissukin on mennyt entisillä vaivoilla.
Toivotaan marraskuuhunkin joskus edes auringonpaistetta ja kohta voi aloittaa joulun valmistelua.
Itse en avajaisissa ollut mutta kovasti oli väkeä riittänyt, hyvä että yhteiset tilat kiinnostaa.
PoistaKivasti on puisto jaettu pienempiin alueisiin ja istuskeluryhmiä on paljon. Jos ne örkkiporukat puistoon vielä löytävät takaisin, ne on helppo nähdä jo kauempaa ja valita oma reittinsä turvallisempia väyliä pitkin.
Monen kaipaamaa varjoa ja rauhaa löytyy joen rantapuistosta jota kyllä riittää vielä pitkästi matkustajasataman ja Pakkahuoneen jälkeenkin. Ja sittenhän alkaakin jo toinen puistoalue. Olen tosi iloinen, että joen rantojen arvo hiljalleen tajutaan.
Billy Elliottia ei Suomessa ihan heti nähdä joten suosittelen lämpimästi TTT:n versiota, nuoret loistavat!
Marraskuun aurinko olisi kyllä hieno juttu. Täällä näyttää kuukausi vaihtuvan lumisateessa....
Olen aina tykännyt Tampereesta. Osittain tykkäämiseen varmasti vaikuttaa se, että siellä on asunut niin sukulaisia kuin tuttujakin. On ollut tilaisuus vierailla Tampereella ja tutustua paikkaan syvemmin. Ajattelen usein, miten ihminen on kummallinen matkustaessaan tuhansien kilometrien päähän ihmettelemään vieraita paikkoja ja kuitenkin oma maa on täynnä mielenkiintoisia kyliä ja kaupunkeja. No, itsekin olen sortunut muiden maiden ihmettelemiseen. Ehkä se ruoho on aina aidan takana vihreämpää.
VastaaPoistaOn se vaan hienoa, että yhä useampi kaupunki panostaa puistoihinsa. Niihin käytetyt verorahat tulevat moninverroin takaisin henkisenä hyvinvointina.
Kulttuurikokemus on aina hieno elämys. Kunhan saa itsensä rahdattua niiden pariin. Jostain syystä arkinen laiskuus voittaa liian usein.
Runsaan 30 km:n etäisyydellä Helsingistä asuvana huomaan käyväni siellä varsin harvoin. Hesa on kiva paikka pyörähtää välillä katselemassa ja kokemassa, mutta kummasti tulee aina kiire takaisin kotiin. Sama koskee Espoota, joka on lapsuuteni ja nuoruuteni kotipaikka (vaikka en espoolainen syntyjäni olekaan).
Täällä etelärannikolla lokakuun viimeiset päivät ovat olleet aurinkoisia. Nyt on luvassa vettä ja harmaata, joten siirtynemme normimarraskuuhun. Eiköhän sekin taas läpi kahlata, kuten aiempinakin vuosina.
Sytytän illalla pari kynttilää ja lähetän niiden valoa kirkastamaan harmaata kuunvaihdettasi.
Minulle Tampere on tähän saakka ollut lähinnä ohiajoetappi. Nyt kun siellä on käytävä reilun kuukauden välein, on avautunut aivan uusi mahdollisuus. Tutustumiskohteita on ihan kamalasti, ei niitä kaikkia varmaan koskaan ehdi koluamaan läpi, tuskin tarvitseekaan.
PoistaEspoossa toki on sukua ja perhettä ja siellä tulee silloin tällöin poikettua mutta kaupunki on muuttunut niin paljon että tuntuu ihan vieraalta.
Suomessa on ihan huima matkailupotentiaali eikä tarvitse olla kummoinenkaan meedio nähdäkseen, että puhtaus, rauhallisuus, luonto ja ennenkaikkea turvallisuus tulevat vielä isoiksi valteiksi kun maailman matkakohteista puhutaan. Toivottavasti päättäjillä ja yrittäjillä on viisautta tukea matkailua niin, ettei meille käy niinkuin monille muille maille, hukutaan roskaan ja turismin haittapuolet syövät kaiken saavutetun hyödyn.
Eiköhän kaupunkien viherrakentamisen tärkeys ala tulla selväksi valtuustojen tympeimmillekin änkyröille, muutoksen tuulet puhaltavat jo lupaavasti.
Kynttilät ja tuikut todella tuovat ihanaa lämpöä ja tuiketta !
Tampereella on paljon näkemistä, meillä on sukua siellä ja harvakseltaan käyvvään. Finleissonin ja Tampellan seutukin on kaheltu ja Pispalan harjut!
VastaaPoistaEipä oo tullu keskustassa Joensuussa vähhään aikaan käytyy. Ville aina meille assiita mukkaan laittaa ja sehän tietää sitä laitakaupunkii sinne Raatekankaalle ja Kuurnankadulle mänemistä. Ja hitonmoinen kiire vielä jokakerta!
Hienolta kuulostaa tuo torinseudun muutos. Ja kovasti sitä immeiset moittivat silloin puunkaadon aikaan. Sitä mie Pekalle monesti sanoin, jos joku lahonnu puu kuatuu immeisiin tai autojen piälle, sittenkin huuvetaan. Pittää nyt joulunaikaan käyvä katsastamassa. Enskesänä sitten istutukset ja join rannan ruusuistutukset!
Kotimuassa oiskin paljon kaheltavoo, ei tarvii ulukomaille asti männä. Lämmin tietysti sinne houkuttaa!
Lämpö ja valo ne minuakin sinne Hipsaaniaan houkuttavat. Nyt alkaa olla vakava puutos molemmista kun on ollut ainakin minun kohdallani niin pitkään niin huonot kelit.
PoistaKyllä kannattaa jalkautua kaupungille. Nythän siellä pääsee melko hyvin taas liikkumaankin kun isoimmat remontit alkaa olla tehtynä. Niitä punaisen asfaltin pyöräkatuja toki tehdään koko ajan johonkin.
Olisi ihan kiva viivähtää siellä Tampereella kerralla vähän pidempään kuin yksi yönseutu, ehtisi enemmän ja jäisi ehkä aikaa ex tempore -ideoillekin.