maanantai 14. lokakuuta 2019

Näinä aikoina



Well well...
Edellisen päivityksen jälkeen elämä Torpalla on jatkunut suunnilleen ennallaan.

Elokuussa elättelin toiveita kesän viimeisistä lämpimistä päivistä, ohihan ne tälläkin kertaa menivät. Me saatiin ensimmäiset yöpakkaset. Se on kieltämättä varsin karu muistutus kesän päättymisestä ja uuden vuodenajan alkamisesta.

Syyskuu oli onneksi varsin vähäsateinen vaikka kylmänkolea olikin. Iloitsin jokaisesta päivästä jolloin näin auringon tai palasen sinistä taivasta.

Sama meno on jatkunut lokakuussa, aurinkoa näkee yhä harvemmin, märkää harmautta yhä enemmän. Luntakin putosi harmaana vellovalta taivaalta niskaan, eräänä aamuna maa oli valkoinen. Eikä se kaikki ole sulanut vieläkään, pohjoisilla seinustoilla on sitkeä valkoinen lumikertymä.





Syksyn pihahommissa on aina vähän haikeutta. Kasvihuone on siivottu talvea varten ja kukkapenkkejäkin siivoilin jo sen verran, että kevään krookukset pääsevät vaivatta puskemaan valoon jahka sen aika koittaa. Menin sitten mestaroimaan perennanvarsia poikki keittiöfiskarseilla ja nyt on oikea käpälä lähes pois pelistä, julmettu rasitusturvotus ja kolotus.

Puutarhahommia summailen ehkä erillisen postauksen verran joskus toiste,  mutta se pitää jo nyt mainita, että jälleen on optimismi huipussaan. Istutin nähkääs useamman sata tulppaaninsipulia tähän myyrien ja kontiaisten murjomaan maaperään. Laitoin toki sekaan alliumeja ja narsissejakin, ihan värejä mietin ja ryhmiä sommittelin. Keväällä on sitten kiva katsoa mistä ja miten joku yksittäinen piippa sojottaa. Mutta on meillä ainakin kylän lihavimmat myyrät tällä mäellä, on sekin saavutus. Ehkä.

Vielä pitäisi viritellä rusakkosuojat tärkeimpien puuvartisten ympärille, leikkoa muutamat ruusut ja kaataa köynnösruusu maata myöten. Ja kantaa kasvihuoneesta talvehtimista yrittävät sinisarjat vaikka kanalaaan, siellä on hyvä peruslämpö talven ajan ja paljon tyhjää tilaa.







Talveksi meille jää vain pihakukko rouvansa kassa, Parta-Armin rupusakki ja vanha Kalle, se kolmesti kuolleeksi luultu itsetuhoinen kukko. Muut on myyty ja sijoitettu uusiin koteihin. Munat ostan reko -jakelusta tai munataksilta. Aikansa kaikkea ja värijalostusta etenkin, nyt on muiden vuoro jatkaa sitä hommaa.

Pientä jännää on taas ilmassa, odottelen Savon viisaiden miesten tutkimusten tuloksia. Päänsäryt ja kolmoishermosärky ovat palanneet, lisäbonuksena vasemman silmän näkökenttään on ilmestynyt pikselialue. Ilman noita riesoja olisin voinut elämääni jatkaa, mutta pakkohan se on tanssia kun on tahti annettu.



Onneksi elämässä on tipoittain iloa ja kepeyttäkin.  Erityisen iloinen on Perikunnan nuorimman hienosti menneestä kisadebyytistä ja siitä, että elämä palaa suunnilleen normaaliksi sen osalta. Kunnes taas toukokuussa alkaa uusi valmistautuminen. Perikunnan vanhempi päättää tällä viikolla kesätyöurakkansa ja lennähtää lähemmäs päiväntasaajaa ansaitulle lomalle.

Torpan sisätiloissa mellastaa sama tuttu kissatrio ja koiraduo, tallissa edelleen Ponivoimat. Kasperille täytyy antaa käytöskukkanen, se on ihan selvästi hieman aikuistunut kesän aikana vaikka onkin pääsääntöisesti erittäin rasittava poninulikka edelleen. Otto on oma herttainen itsensä.

Näiden karvaisten sankareiden edesottamuksista raportoin lähinnä Instagramin story -osiossa, blogi tuntuu niin hitaalta käyttöliittymältä. Ihan kuin tässä hirmuinen kiire mihinkään olisi. On minulla nyt kuitenkin jonkin verran julkaisemattomia kuvia jemmassa joten ehkäpä blogiakin vielä tekohengitän.

Voi hyvin, missä lienetkin !







8 kommenttia:

  1. No olen minä odottanut jotain postausta hartaasti - kiitos tästä. Erityisesti lumikuvat olivat puistattavan pysäyttäviä. Sitä valkoista "mannaa" taivaasta tulee tippumaan täälläkin. Toisaalta lumi tuo sitten valoa ja kasveille suojaa. Mutta ei kiitos vielä - syystyöt on pahasti kesken!

    Voimia ja jaksamista tulosten odotteluun! Lämmin ajatus ja halaus täältä Pohjolan perukoilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aika tehokkaasti vieroittanut itseni näistä kirjoitushommista, ehkä tauko tuli tarpeeseen.

      Mieluiten ottaisin jäähtyneen maan ja valaisevan lumikerroksen kuin vääjäämättä edessä lilluvan rapa- ja loskasesongin. Mutta vasta kun vuoden viimeiset pihatyöt on kuitattu valmiiksi.

      Hitaita ovat herrojen kiireet, yhä odottelen lausuntoa

      Poista
  2. Elämää täynnä oleva postaus. Minä olisin mielestäni pärjännyt ilman vapinaa, mutta sitkuteltava vaan on sen kanssa... Jaksamisia Sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän tämä on, elämää. Sitkuttelua juurikin.
      Jaksamisia sinnekin.

      Poista
  3. Kiva kuulla sinusta! Onneksi kuitenkin nuo lumet sulivat. Kävin siinä viemässä callunoita hautausmaalle ja kuljin bussilla sielläpäin. Oli sateinen ja harmaa viikonloppu!
    Vai oottelet savonmiehiltä tuloksia! Vaikka vastuu onkin kuulijalla (kun savolainen puhuu), niin toivon kyllä hyviä kuulumisia! Parempia voimisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohi olet sitten tainnut körötellä reissullasi, poikkea joskus taloon. Syksyn sadetta ja harmaata riittää, nyt jo melkein toivoisi valoa tuovaa lunta, edes pikkuisen.

      Siellähän ne savonmualla linnakkeessaan tietäjät vetävät vissiin pitkää tikkua ja pohtivat mitä tehdä tämän potilaan kanssa vai tehdäkö mitään. Tylsää on odottelu.

      Poista
  4. Aikaseen lumet näytti, onneks sulivat pois! Toivotaan hyviä uutisia savonmiehiltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama vuosi sitten satoi 22.9. ja niin paljon sitä tuli, että meiltä halkesi yksi vanha salava lumen ja lehtien painosta. Nyt tuli maltillisemmin.

      Tulisi nyt edes jotain uutisia, odottelu on niin tympeää.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com