Mitä harmaampina ja matalammalla vetiset pilvet roikkuvat, sitä ankeammiksi käyvät omat ajatukseni. Olen jo kauan sanonut, että sisälläni asuu pieni, viiksekäs mustamekkoinen sisilialaismummo joka hyrisee tyytyväisenä istuessaan plataanipuun varjossa seurailemassa elämän menoa omalta päivystyspenkiltään.
Ei viihtyisi sisilialaismummo tässä pimeässä ja märässä maisemassa vaan noituisi koko arktisen idyllin manalan alimman kerroksen kellarikuoppaan. Enkä väitä minäkään viihtyväni, en ensimmäistä minuuttia. Minun henkilökohtainen ilmastoahdistushelvettini alkaa lokakuun ensimmäisistä kaatosateista ja jatkuu aina maaliskuulle, sitten alkaa olla riittävän valoisaa ja enemmän auringonvaloa.
Onneksi syksyyn mahtuu muutama vähäsateinen, joskus jopa aurinkoinen päivä. Silloin minä loistan kilpaa auringon kanssa ja saan aikaan vaikka mitä.
Osaansa ei läheskään aina voi valita joten kumpparit jalkaan, pipo silmille ja pihalle. Tänään nakkasin multiin kaksi viimeistä istutettavaa, Lidlin versiot 'Pink Hawaian coral' -pionista. Korallinpinkkiä kukintoa lienee aika utopistista odotella, saattaapa tulla vaikka tulenpunainen tai vitivalkoinen kukka. Kuulema Lidlin pionit ovat vähän yllätyspussukoita. Tuli mitä tuli, kunhan on pioni.
Puutarhahommien osalta on aika kiikuttaa kuokka nurkkaan ja kuitata puutarhavuosi koetuksi. Se vaatisi melkein oman päiväkirjamerkinnän, huomioita on paljon ja kuviakin jonkun verran. Ansioita ei niinkään.
Kohta on aika kipaista pelastamaan ponit kaatosateesta. Siellä ne raukat seisovat pimeässä ja märässä. Onneksi niiden ei tarvitse kastua nahkaa myöten, hommattiin niille uudet sadetakit taattua superia Horsewaren laatua. Kyllä irlantilaiset säänpieksämänä kansana tietävät millainen on hyvä sadeloimi. Meillä on vieläkin vuonna 2010 hankittu loimi täydessä käyttökunnossa. Kallis oli hankkiessa, mutta käyttövuodet huomioiden halpahan se oli ja on edelleen.
Sitten kun hampaat kalisten, kuraisena ja likomärkänä löntystän kotiin, tuikkaan saunan tulille ja vetäydyn valtaistuimeni nurkkaan hautomaan ajatusta etäkaamoksesta. Siis että viettäisin kaamoskuukaudet etänä, sanotaan vaikka 4000 kilometria etelämpänä. Vaikka siellä missä plataanipuut kasvavat.
Täällä kasvaa sentään pohjolan palmu, tuurenpihlaja. Se on kaunis aina, sateessakin.
Leppoisaa lauantai-iltaa, missä lienetkin !
Näinhän se on, syksyn synkeys alkanut, jotenkin sitä vaan on selvittävä. Mie oon kuin karhu, joka haluis mennä talviunille, vararavintoakin on kerättynä.
VastaaPoistaSaapi nähä onko tämä kaupunkilaistalvi helpompi nyt kuin maalaistalvi. Viime vuonna olin vasta muuttanut, joten oli kaikkea uutta, etten muista erityisemmin talvesta kärsineeni.
Jos ois pihaa mihin istuttaa, niin tuollasen tuurenpihlajan kyllä haluisin. Nyt kait tyydyn amaryllikseen ruukussa, jos löytyy sopivalla hinnalla jostain.
Leppoisaa lauantaita sinnekkin!
Talviunet olisi kieltämättä armelias vaihtoehto. Puolivaloilla tässä raahustetaan pimeästä viikosta toiseen, onneksi heti vuoden vaihduttua valon määrä alkaa lisääntyä.
PoistaMinä jo yhden ryllykän laitoin multaan, yhden viimevuotisen löysin maata kaivellessani uusimmalta kaivokseltani, lehtiä hänessä on jo, saa nähdä jaksaako kukkia.
Joo-o. Marraskuu on mulle se pahin. Nyt vielä lennän matalakiitoa sekä töissä viimeisen puiston saneerauksen vauhdissa, sekä viimeisten syysistutusten parissa. Omassa pihassakin on askaretta jos toistakin, mutta nyt vihmoo ikävästi vettä joka näyttää kääntyvän rännäksi. Jos sääennuste pitää paikkansa, niin maa on valkea aamulla. Se jää nähtäväksi.
VastaaPoistaTalvi tulee, ja Emilien kanssa olen niin samaa mieltä - se on karhujen aikaa, eli talviunta. Helmikuun loppu herättää taas eloon. Siitä se kausi sitten hiljalleen repeää vauhtiin.
Näinpä, lakisääteiset talviunet olisi ihana vaihtoehto, olisin niin mukana.
PoistaKiire vaihtuu kiireettömäksi kuun vaihteessa toivottavasti sinullakin. Minä jo siirryin sisähommiin, maalaan vanhoja puisia sisäovia valkoisiksi. Ulkona valmista isossa kuvassa, paitsi muutama homma on tehtävä ennen kuin maa kämähtää routaan, rusakkosuojat nääs...
Minä en onneksi kärsi yhtään näistäkään säistä! Onhan toki mukavampaa, kun aurinko paistaa minunkin mielestäni. Et tosin ole yksin näiden ajatustesi kanssa. Ruska on ollut aivan mahtavaa nyt syksyllä. Tosin sekin alkaa vähitellen kadota. Itse tavallaan nautinkin pimeydestä, kun valaistut kodit ja pihoilla olevat valot ja lyhdyt ovat niin kauniita.
VastaaPoistaSulla on hieno asenne, onnittelen vilpittömästi.
PoistaRuska on ollut hieno, jopa muutaman tulipunaisena hehkuvan haavanlatvuksenkin näin. Ruska on ihana loppuilotulitus luonnolta kasvukauden päätteeksi.
Tähän mennessä syksy on kieltämättä ollut sateinen ja harmaa. Kaipaan kovasti kuulaita ja kuivia aurinkopäiviä. Jospa niitä vielä tulee. Vaikka pidän eniten kesäisestä valosta ja lämmöstä, tulee talvi tarpeellisena levähdystaukona. Kasvuaikana on vaikea irrottautua sisälle ja niinpä koti kaipaa vähän kohennusta, johon on talvella paremmin aikaa keskittyä. Myös kirjoihin tulee uppouduttua enemmän.
VastaaPoistaEnpä ole tullut ajatelleeksi, että tuurenpihlajaa voisi kutsua palmuksi. Piti oikein ovesta käydä kurkkaamassa toista tuurenpihlajaa ja hyvin sille pohjolan palmu -nimitys sopii.
Laita muutama valosarja tuikkimaan. Jospa ne piristäisivät sinua kaamoksessa ja jaksaisit iloisemmin kevättä kohti.
Minä jo latasin lankakorini ja ostin yhden inspiraatiolehden, jospa nyt vihdoin oppisin villasukkien väsäämisen.
PoistaAloitin kuitenkin ensin neljän vanhan umpipuisen sisäoven maalaamisen. Kaksi on jo saanut valkaisun, kaksi aloittamatta ja maalit loppuu kesken. On janoista puuta.
Toveri Tita lanseerasi tuon pohjolan palmu -käsitteen, erittäin osuva nimitys onkin.
Nyt kun alkaa tämä synkeä aika, alkaa onneksi myös Netflixillä The Crownin uusi tuotantokausi, se on marraskuun huippuhetki!