perjantai 15. marraskuuta 2019

Yks oikein, yks nurin, lopuksi solmuun


Pihalla on juuri nyt niin liukasta, että koiratkin menevät nurin jos innostuvat kaahaamaan, kaksijalkaisista puhumattakaan. Tarkkana saa olla ja tossunsa huolella asetella. Oscar (kuvassa) heittää mieluummin katolleen tuvan lämmössä kuin märällä ja jäisellä pihamaalla, viisas killiäinen.

Itselläni on vasen kylki ja kankku hellänä torstaiaamuisen lentokuperkeikan jäljiltä. Aamupimeässä klo 07 jäiseen ja märkään maahan mätkähtäminen ei kuulu henkilökohtaisten huippuhetkieni kärkijoukkoon saati tavoitetiloihini. Onneksi ei sentään luita katkennut ja kainalossa ollut sanomalehtikin pysyi melkein kuivana. Koirapojat näyttivät hieman järkyttyneiltä kun äitiä silleen viskasi.

Eihän tämä marraskuun kurjuus yllätyksenä tullut. Lähes aina on lupaavan ensilumen jälkeen saatu niljakas ja jäinen kausi jossa jäävesi lainehtii joka suuntaan viettävän jääkannen päällä. Jääkansi luonnollisestikin peittää pihat ja tiet ja kadut ja kaikki. Hurjia sumuja, harmaassa maisemassa.

Minä jo hätäilin talvisuojaturpeiden kanssa, turhaan. Turpeet on kuitenkin hankittu ja odottavat ensi viikolle luvattua säiden kylmenemistä. Turha niitä juuri nyt on laitella, kastuvat suotta.

Se on kyllä jännä, miten marraskuu ja maaliskuu ovat niin samanlaisia -ja erilaisia, odotuksen kuukausia kumpikin. Marraskuussa odottaa jäähtymistä, maaliskuussa lämpöä. Marraskuussa kirotaan vesisateita ja toivotaan lunta, maaliskuussa toisinpäin. Pitkiä ja piinallisia kuukausia kumpikin. Parasta on kuitenkin se, että kummankin kuukauden jälkeen alkaa lähtökohtaisesti mukavampi vuodenaika.

Joulukuussa saadaan toivottavasti kestävämpi lumipeite ja viritellään kotia ja mieltä jouluisiin tunnelmiin.

Pienet joulun maistiaiset otetaan meillä aina perinteisesti isänpäivänä jolloin ensimmäiset tortut paistetaan. Aina ne ovat yhtä ihania ensipuraisusta alkaen ja heti joulupäivän jälkeen alkaa kiintiö olla täynnä, lyhyen sesongin leivonnaisia ainakin minulle.



Kuin tilauksesta marraskuisen harmaaseen tylsyyteen tuli reissu 'naapurilähiöön'. Oltiin ilmoittauduttu paikallisten Marttojen järjestämään Makramee tutuksi -iltaan ja sinnehän sitä sumuista ja mutkaista tietä pitkin illankähmyssä kurvailtiin.

Ensin tuntui, ettei tästä tule ikinä mitään, en osaa tavallista rusettisolmua tehdä. Mallikuvaa tuijottamalla eivät mielen solmut auenneet ja vasta kun ope kädestä pitäen näytti riittävän monta kertaa, älysin miten tasosolmu tehdään. Sitten vain jostain syttyi pikkuinen ymmärryksen tuikku pimeyteen ja solmeilu alkoi sujua. Pakko oli kuitenkin vielä opelta varmistaa ovatko kyhäämäni solmut toivotunlaisia vai olinko kehitelly itsekseni jonkin ihan nurinkurisen viännöksen. Oikein oli ja sekös tuntui mukavalta.

Solmujen värkkääminen ja makrameehommille ilmeisen tyypillinen symmetria vetoavat kieltämättä kovasti, etenkin symmetria on itselleni tärkeää (koska olen itse niin pahuksen epäkesko) ja miellyttää silmää. Voihan se olla että pitää tuota hommaa opiskella vähän enemmän, ainakin jatkokurssille menen kyllä jos semmoisen Marttakerho järjestää.

Sattui vielä niin sopivasti, että Iso-J oli Lapissa juuri niihin aikoihin kun kurssille ilmoittauduin ja toi pyynnöstäni poronsarvia tuliaiseksi. Vähän semmoista 'villi pohjola meets happy hippie' -menoa tähän viikkoon. Eihän tuo ensimmäisen kyhäelmäni kovin häävi ole, mutta enpä lähtenytkään vanhoja mestareita haastamaan vaan ihan itseäni. Kivaa oli piipahtaa tälläkin tavalla oman mukavuusalueensa hämärän rajamailla, aina sitä kaikenlaista voi oppia. Kiitos Satu kun lähdit mukaan.

Tasaisen harmaata ja siksikin leppoisan mukavaa viikonloppua,  missä lienetkin !










12 kommenttia:

  1. Voi miten mukavasti poronsarviin nuo istuukin! Onko sinulla jo sijoituspaikka mietittynä?
    Ymmärsinkö/muistanko oikein, että vähensin kanalan väen määrää radikaalisesti. Onnistuiko kivuttomasti, vai jäikö haikeus. Voihan se olla, että järkisyyt syö haikeuden. Mulla näyttää tällä hetkellä tosi huonolta kanojen vähentämisaikeet: ne pellet munii 20 munaa päivässä. Eilen pappa sanoi yhdestä munasta "olihan siellä yksi strutsin munakin". Katsotaan uudestaan, kun helmikuun sähkölaskut pamahtaa ymmärrykseen asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku kun kävit tervehtimässä! Sopii kyllä hyvin tuohon sarvenpätkään tuo yritelmäni. Sijoituspaikkaa en ole vielä miettinyt, pitää ensin tehdä loppuun ja siivota hapsut. Kyllä se varmaan paikkansa löytää aikanaan.

      Olin jo koko kesän miettinyt kanojen radikaalia vähentämistä joten tein myös henkistä luopumistyötä, lähtöpäivät eivät olleet mitenkään raskaita, asia oli mielenkin tasolla valmiiksi ajateltu.

      Tuntuu kieltämättä hassulta olla ostomunien varassa, just eilen sain Reko-jakelusta tuttavan kotikanalan munia, sen reilumpia ja kanaystävällisempiä ei taida löytää. Omat rouvat eivät muni yhtään. Mokomat laiskurit.

      Ja olipa kanalassa kymmenen tai kolme kanaa, valoa ja lämpöä kuluu vakiomäärä kuitenkin...

      Poista
  2. Vähensin=vähensit. Kirjoitan arviosta hämärässä ilman suurennuslaseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännästi sitä automaattisesti lukee 'oikein' vaikka olisi jotain lapsuksia. Minulla tämä tabletilla kirjoittaminen on ihan tuskaa mutta jokin este bloggerissa ei anna minun kirjautuneena kommentoida, varmaan jokin Safari -selaimen outous.

      Poista
  3. Poronsarvi-makramee -työ osoittaa, että sait aivosolmusi hyvin auki ja työ lähti sujumaan.
    Mainio kuvaus marras- ja maaliskuun samanlaisuudesta ja erilaisuudesta. Täällä etelässä talvet ovat nykyisin enemmän tai vähemmän pihamaaluistelua ja kaatumisenpelossa tasapainoilua. Pari kertaa kun kunnolla pyllähtää ja selkänsä nitkauttaa, alkaa hiekoitussepeliä ilmestyä pihalle ja nastakengät jalkoihin - jopa postilaatikkoreissuilla.
    Oscarin asento on mitä parhain. Tuosta on hyvä ottaa meikäläisenkin viikonloppumallia.
    Mukavaa viikonloppua sinne teidän tienoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se oli kyllä palkitseva tunne kun hoksasi miten ne langat pitää pyöritellä.

      Ai kamala, ne etelän talvikuukaudet ovat kyllä katalia. Me asuimme Espoossa taloyhtiössä jonka pihaväylät ahkera huoltomies hiekotti ja putsasi huolella, ei tarvinnut muuta kuin omat portaansa lakaista. Ja auto.

      Elämäni ensimmäiset hiekoitussepelit ostin tänne Torpalle.

      Oscar on Master of Ceremony, näyttää rentoutuksen mallia.

      Poista
  4. Tosi hieno poronsarvi-makramee! Mukava lukea, että olit Marttojen järjestämällä kurssilla. Minä olen tehnyt vain pienen pieniä makrameetöitä, mutta isomman työn tekemistä on tarkoitus kokeilla jossakin vaiheessa. Meillä täällä Kainuussa on satanut vettä ja on hurjan liukasta. Tuleviksi päiviksi on luvattu lumisadetta, joten lumitöitä on tiedossa. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Naapurikylän martoilla on kaikenlaista kivaa ohjelmaa ja yksi tuttu siellä touhuaa aktiivina joten on matalampi kynnys osallistua kuin jos ihan ventovieraan porukan kinkereihin pitäisi yrittää mukaan.

      Tänne tuli myös pikkuisen lunta lauantaina, nyt on taas jo plussalla.

      Kivaa sunnuntaita sinulle ja pirteyttä alkavaan viikkoon!

      Poista
  5. Onneksi sinulle ei käynyt pahemmin ♥ Upean työn teit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luut säilyivät ehjinä ja ruhjeet kyllä paranevat, petollinen liukkaus ja kavala luonto ovat paha vastus.

      Poista
  6. Hieno makramee, siitä se alkaa, uusi harrastus. Poronsarvi on hieno ripustin sille. Olen itse haaveillut ihan riippumatosta. Strömssön sivustolla taitaa olla lisää ohjeita erilaisille solmuille muuten.

    Joo liukasta on täälläkin.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin kuvitella miten mukava olisi punoa lankoja ja kuunnella vaikka äänikirjaa samalla, kaksi harrastetta samalla kertaa. Ja kun seisoen tekee, sehän on vielä kolmas plussa.

      Varo pliukkautta!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!