sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Talviteloituksia

Kotilieden kuihtuvaa kauneutta lokakuussa

Lauantaina oli vihdoin valoisan aikaan inspiraatio kohdillaan joten sonnustaudin islantilaiseen villapaitaani ja ryykelsin pihalle puutarhahommiin. Ei olisi oikeasti huvittanut, mutta uuden kaivoksen ympärille nakellut talvisuojaturvesäkit olivat niin kamalan näköisiä lumihunnutettuina. Näytti ihan tekemättömiltä töiltä joten hommiin mars. Otsikon termin on lanseerannut Tita, pohjoisen armoitettu kielivirtuoosi ja ruusutaituri.

Pakkohan ne säkit oli purkaa ja pölistellä hortensioiden ja 'Kotiliesi' -ruusujen niskaan. Osansa turvesateesta saivat myös kesällä istutetut kurjenmiekat ja pari kanadalaisruusua kaivoksen toisella laidalla.

Myös köynnösruusut saivat hupun niskaansa. Flammentanz on lannistettu maata vasten kuormalavan avulla, John Davis on vielä niin pieni, että se on vain turpeella tainnutettu. Runko- ja rusakkosuojat on viritelty jo, haasteeksi jää muistaa kopistella lumitaakkaa verkkojen päältä vähemmäksi ainakin tallinmäen kuutamohortensioilta. Rusakot typistivät ne bonsaiksi viime talvena, toivottavasti en itse toimillani niitä tuhoa kun kuitenkin kesän kasvoivat ja tuuhettuivat niin hienoiksi.





Kuluneen viikon huippuhetkiin kuului DHL:n jakeluauton pihavisiitti, sieltä ne minun ihanat pioniunelmani tulivat ! Kolme tuhdin pulskaa 'Myrtle Gentry' -pioninjuurakkoa saapui Mielyltä.

Touhuissani petasin niille jo hienon talvipedin yhteen isoista tomaattialtaistani. Menin (onneksi) leuhottamaan tekemisistäni Toveri Titalle joka oitis muistutti turpeen olevan pioneille huonoa seuraa. Niinpä seuraavana päivänä verotin ratsastuskentän reunaan pakkautunutta hiekkaa ja jemmasin pioniaarteeni kunkin omaan ruukkuunsa, huolella hiekkaan haudattuina. Nyt ne köllöttävät tallilla omalla hyllyllään ja ovat erityistarkkailussa päivittäin.

Koskaan minulla ei ole ollutkaan näin paljon talvetettavia ruukkuja. Kanalan seinähäkissä asustavat sinisarjat ja valkoisen bougainvillean juurakko, tallilla pionit. Yksi pioni on vähän niinkuin  valeistutuksessa. Toivotaan nyt kovasti ja kiivaasti, että ne kaikki ovat talviteloilla, palataan niihin toteutuneisiin teloituksiin sitten keväällä. Kompostin äärellä vietän epäilemättä muutaman hiljaisen hetken ruukkuja tyhjentäessäni, toivottavasti en kuitenkaan näitä pioneja ja sinisarjoja menetä.

Jännitystä talveen luvassa siis muutenkin kuin Eurojackpot -jahdissa.

Myrtle Gentry (kuvat näpistetty netistä)
Myrtle Gentry (kuva Zetas trädgården)

Vielä on ihan pakkopakko mainita ihanasta tukholmalaisesta puutarhakohteesta, Zetas on Kungenskurvanissa ja ihan kaikkina vuodenaikoina ihana. Eivät toimita ainakaan toistaiseksi Suomeen joten ostohousut jalkaan ja ruotsinlauttaan ! Itseä houkuttaa ihan valtavasti ainakin ihanan yksinkertaiset öljylamput.

Tämä synkeäntympeä marraskuun loppu onkin oivallista aikaa suunnitella uusia reissuja ja kartoittaa matkakohteita, Tukholman runsaudesta ammentaa monta kertaa ja esimerkiksi virolaiset puutarhamyymälät ovat itsellä ihan kääntämätön kortti.

Oikein hyvää talvehtimista kaikille talviteloitetuille, missä lienettekin !

Kuva: Zetas


11 kommenttia:

  1. Minäkin talviteloitin omat ruukkuviljelykset maakellarin huomaan tänään. Potkimalla sain ruukut ja taimilaatikot irti jäisestä maasta. Jäi vähän myöhäiselle. Talvisuojaturpeetkin on vielä säkeisään. Jos lumet tästä sulavat, niin roiskin sitten suojaksi.

    Jos Viro on käymätön suunta, niin paljon sulla on vielä elämyksiä kokematta. Lautalla sinnekin pääsee, mutta valikoimat on kyllä ihan huikeat ja sangen kohtuullisin hinnoin. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy loppui kesken 😂 Oletko sinä yhtäään talven aikana ruukkuja kastellut? Kanalassa olevat olivat niin peruskosteita, etteivät ne vieläkään kaipaa lisäjuottoa, pioneita lähinnä mietin kun niissä oli niin isot silmutkin.

      Viro ja muu etelän suunta on tosiaan käymätön paikka puutarhareissujen osalta, pitäisi saada asiantunteva opas mukaan, että osaa oikeisiin kohteisiin ja hoksaa ns. helmet sieltä bongata. Ja joo, paku olisi hyvä sille reissulle, olen kuullut kerrottavan.

      Poista
    2. Pionin huoli ei ole kuivaminen, vaan mätäneminen. Juurakossa on vararavintoa ja elämän eliksiirejä. Pitäisin ne sangen kuivilla, mutta porokuivaa kostuttaisin vähän. Talven aikaan silmut eivät ala leveilemään, joten haihduntaa ei ole. Jos silmut alkavat nahistua, niin sitten vettä niskaan. Siinäpä sinulle talvista puuhaa tutkia pionien silmujen nestejännitystä - jännää!

      Oma maakellari on niin kostea, ettei yleensä koskaan tarvitse kastella. Jos tulee pitkä pakkaskausi ja pitää patteri laittaa varmistamaan sadon säilyminen, niin silloin tarkistan kosteuden purkeista. Lepotilainen kasvi ei paljoakaan nestettä tarvitse, kun viileä estää haitumisenkin. Enempi mätäneminen on vaarana.

      Sitä minä vaan, että olisihan se juhlava unelma lähteä kahestaan Viroon kasvireissulle. Voihan sitä olla unelmia....?

      Poista
    3. Niin, kyllähän ne ruukuissakin johonkin lepotilaan asettuvat eikä kasvun kohina ala ennen kevään valoa ja lämpöä, kiitos taas uskonvahvistuksesta.

      Ja kylläkyllä, olisipa todella vinkeä ajatus lähteä kahdestaan hörhöilemään etelänveljien puutarhoihin!

      Poista
  2. Olipa mukava lukea, mitä kaikkea olet tehnyt! Minä sain pihahommat tehtyä juuri ennen lumen tuloa - huh! Nyt täällä on lunta vaikka muille jakaa. Viikon loppupuolella satoi vettä ja räntää, tänään lunta ihan huolella. Ihan on talvi.

    Minä en ole käynyt kuin kotimaisilla puutarhoilla. Pitääpä siis laittaa asia ns. korvan taakse.

    Kauniita talvisia marraskuun päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas, lumiraja on sitten aika lähellä. Meillä on tänäänkin semmoiset +5 eikä lunta näy juuri missään.

      Kotimaan puutarhakohteitakin olisi niin paljon, täältä katsoen vain niin surkean kaukana monet. Toisaalta on ihan turvallista, että Pionien koti on kaukana, mulla loppuisi tonttimaa kesken...

      Kivaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  3. Voi mitä herkkuja oot tilannu. Ei tää tuhnukeli oikein mukava oo, mattimyöhäselle sopiva ikkunanpesu keli, tiällä se mattimyöhänen kirjottelloo. Osa jo on onneks pesty! Viikonlopun aikana ajelin siitä siun tilan ohi monesti. Saksastako sie tilasit nuo pionin juurakot ja ovat mahtavan kokosia ja näkösiä. Pittää miunkin tuo osote laittoo muistiin kevättä varten!
    En oo miekään tuolla Virossa paljon reissannu ja puutarhat on kiertämättä. Sielläkin ois hyvä tarjonta kasveista, pelekeen vuan jos minkä kasvitauvin sieltä kulettaa. Puissa taitaa se tulipoltteen vuara olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielyn pionit taitaa tulla Itävallasta, ainakin pankin maatunnus oli A niinkuin Austria. Olen joskus aikaisemmin osallistunut kimppatilaukseen, Miely oli silloinkin toimittaja ja hienot juurakot tuli. Niistä kuitenkin liian moni tikahtui siihen tappotalveen. Niitä aukkoja olenkin jo muutaman vuoden paikannut. Jos meinaat keväällä jotain tilata, tulen mielelläni rahtikuluja jakamaan.

      Kasvitaudit onkin joo oma lukunsa, niitähän ei kukaan halua. Se onkin semmoinen uhka jota ei sovi unohtaa.

      Ikkunoita olisi pestäväksi asti meilläkin, pitäisikin saada aikaiseksi ennen oikeaa talvea. Taitaa olla ainakin tämä viikko aikaa, lämmintä on taasen.

      Poista
  4. :D Mietin jo, uskallanko ollenkaan lukea. Jos vaikka kanalassa on tapahtunut jotakin...

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com