Puutarha-ajatuksia kesästä 2019

'Kotiliesi/Ballade' istutettuna elokuun alussa

'Ballade/Kotiliesi' elokuun lopulla

'Ballade/Kotiliesi' lokakuussa

Eivät ole kesät toistensa uusintoja. Olisin niin kovin mielläni ottanut edellisestä kesästä 2018 aika monta aurinkoista ja lämmintä päivää tämänkin vuoden kesäksi kutsutulle ajanjaksolle. En saanut, aurinko paistoi oikeastaan kaikkialla muualla, mutta ei meillä. Oli kylmää ja koleaa ja tuuli Siperian takimmaisilta tuntureilta.

Kuumimmat päivät sattuivat kohdalle luonnollisesti silloin kun työlistalla oli puuhaa kasvihuoneessa tai kitkemistä porkkanapenkissä.

Suurimmat onnistumiset koin suureksi hämmästyksekseni tomaattien parissa. Näillä minun taimikasvatusnäytöilläni ei todellakaan ole syytä odottaa satoa, ainakaan henkeään pidätellen. Mutta niinpä vain korjasin komeaa satoa kasvihuoneesta. Sokean kanan jyvä tai joku muu onnenkantamoinen se kuitenkin oli.

Lajikkeita oli monta, palaan niihin ehkä toiste (sitten jos/kun löydän tomaattiprojektistani edes jonkun kuvan). Ehdottomat suosikkini pienten sarjassa olivat keltainen 'Naranja' ja 'Red desire'.  Kumpainenkin hyvin satoisia ja mukavaa pikaevästä, parasta suoraan puskasta syötynä. Red desiren siemenet irroittelin Pirkka Parhaat tomaattirasiasta. Naranjan siemenet tilasin ruotsista.

Ei kesää ilman kaivosta:

Olen jo monena keväänä manannut syksyistä saamattomuuttani ja katunut sitä, etten ole takapihan keskeisimmällä paikalla tönöttävän lumipalloheiden juurelle nakellut kukkasipuleita. Siitä kun sulaa lumet ekana ja on muutenkin aika ideaali paikka. Kukkasipuleita ajatellessa jotenkin lipsahti homma siihen, että huomasin kuokkineeni vanhan kunnon Pacmanin muotoisen alueen.

Joku yltiöutopistinen visio aurinkoisista hetkistä sai minut jättämään eteläisimmän siivun kuokkimatta. Höperön sieluni harhaisin silmin näin siinä kaksi Adirondack -tuolia ja laiskalaiskan auringonpalvojan. Siinä näyssä ei haise hyttysmyrkky eikä ropise sade.

No, äkkiäkös sitä kuokkii tuon lopunkin mullalle ja paikkaa aukon pioneilla, milläs muulla.

Koska olin pitkään haaveillut ihanista koko kesän kukkivista hortensioista, riemastuin kun kirjaimellisesti kompastuin Hankkijan taimipihalla ihanan punaisiin horttuihin. Niitä viis ja loput ruusuja. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin (ainoaan helposti saatavilla olevaan) 'Ballade' -ruusuun joka myös nimellä 'Kotiliesi' tunnetaan. Niitä on Pacmanin alaleuassa. Yläleukaan istutin kaksi (ei ollut enempää kelvollisia taimia saatavilla) 'Morden Fireglow' -ruusua.

On siellä myös kaksi 'Immortality' saksankurjenmiekkaa ja julmettu määrä kukkasipuleita. Niistähän se koko homma ja ajatus alunperin liikkeelle lähti.

Koko höskää kiertää etureunan loistosalvia 'Blauköning'. Ne on tosin vielä siemeninä kun en osannut uskoa kykyihini syyskylvöissä(kään). Kylvän ja epäonnistun sitten keväällä ja luotan, että lähitaimistossa osaavat sekä kasvattaa että laskea sopuhinta parillekymmennelle puskalle.

Tämä näky Kiteen sankarihaudoilla iski mieleeni reunuskasvia miettiessäni:

Saapa sitten nähdä mitä noista maahanpannuista keväällä nousee vai näenkö lumien sulettua vain itsensä tainnoksiin syöneitä myyriä jotka paistattavat paksua mahaansa kevätauringossa ja röyhtäilevät tulppaaninhajuisia tupruja kummastakin päästä.

Se olikin kesän optimistisin osuus, äkillisen ja yllättävän helleaallon odottelun lisäksi.

Vuosien kokemus Torpan puutarhassa tuhratessa on opettanut kuitenkin sen, että pioni on äärimmäisen sitkeä kasvi ja sillä voi paikata oikeastaan paikan kuin paikan. Joten jos tuossa kaivoksessa ei menesty hortensia eikä ruusut, minulla on aivan täydellinen paikka pionirivistölle. Niistä ostoslistalle päätyi nyt viimeksi ihana tuoksuva 'Myrtle Gentry'.

Pionivuosi oli pitkä. Ensimmäisenä keväällä taisi aloitella mahtava vuokkopionini ja viimeisenä lopetteli loppukesällä valkoinen tuoksuva 'Gardenia'. Siihen väliin mahtui paljon suurta ja mahtavaa. Ja surkeana kituva kartanonpionini joka on mitä ilmeisimmin joko väärässä paikassa tai liian pintaan istutettu. Jos se raasu vielä ensi keväänä nousee, siirrän sen kukinnan jälkeen paremmaksi harkittuun paikkaan.

'Gardenia'

Vuokkopioni

Yksi keväthullutushankinnoista oli orvokki, rimpsureunainen lajike 'Rococo'. Aivan mahdottoman söpö kirjava lajike jonka mikroskooppisen pieniä siemeniä yritin parhaani mukaan ottaa talteen. Tässäkin tapauksessa olin jo kompostin reunalla kippaamassa surkeita taimenrääpäleitä pois, mutta istutin ne kuitenkin taimiruukkuihin ja myöhemmin osaksi isompia kesäkukkakokonaisuuksia. Koristetupakan juurella ne kukkivat oikein sievästi.

'Rococo'

Ruusujen osalta kesä antoi ihan mukavasti kukintanäytteitä. Jo useamman vuoden täällä viihtyneet kanadalaiset tuuhistuvat ja vankistuva ja etenkin 'Maidens blush' vaikuttaa viihtyvän hyvin.

'Merveille' kukki yhden päivän kahdella kukalla ja sen jälkeen on ollut sillä suunnalla hiljaisempaa.

'Ilo' kukki ihanasti, kertakaikkisen hurmaava ruusu joka on myös oikein näkyvällä paikalla. 'Sointu' antoi kukkanäytteensä ja siitäkin iloitsin valtavasti. Suviruusu 'Poppius' somistaa jo kolmea eri paikkaa, joten tulevina vuosina on luvassa silmäkarkkia kantille jos toisellekin. Eikun kolmannellekin.

Ilokseni myös sukuni perintöruusu, karjalasta jossain repun taskussa tuotu 'Pohjolan kuningatar' on juurtunut Torpan multiin hyvin ja tukevasti.

Äitienpäiväruusu vuodelta 2017

'Flammentanz'

'Ilo' ensimmäinen kukinta, on se hurja !

Suuri murhe ja migreenin aihe on ikuinen, kadonneet nimisäleet. Pitäisi ihan oikeasti jollain pikabetonilla tuupata lajikenimitieto tanakasti kasvin juurelle. Olen mielestäni istutusvaiheessa jemmannut lähietäisyydelle nimisäleen, mutta sitten kun koetan nimetä jotakuta, ei sälettä näy missään.

Juuri nyt minua ketuttaa suunnattomasti muuan ruusu. Vuonna 2018 se kukki ihan normaalin jaloruusun tapaan kauniilla porsaanpinkillä kukalla. Tänä vuonna se mutatoitui köynnösruusuksi jonka pisimmät (kukkimattomat) piiskat huitelevat kolmessa metrissä ja jonka ainoa juureen tullut kukka muistutti jotain koiranruusun riisuttua muotoa.

Suuri ilon aihe nimisäleongelman verrokkina on vuosi vuodelta tuuhistuvat syysleimuistutukset. Olen niitä tänne kantanut paljon ja nyt alkaa näyttää uskottavalta. Korkeimmat kukinnot heiluvat reilussa metrissä, myöhäisimmät eivät ehtineet kukkaan ja paljon siltä väliltä kukki, pitkään ja perusteellisesti.

Minulla on ollut missiona löytää mahdollisimman punainen leimu ja ehkäpä aika lähelle jo pääsinkin.
Lisäksi on liilat, siniset ja valkoiset lajikkeet sekä tuolla sekaisin että vähän ominakin ryhminään. Kaikki kukkivat komeasti. Vahva suositus syreenifloxille josta ei juuri nyt ole omaa kuvaa, mutta linkistä löytyy Särkän perennataimiston kuva.

Liljat ovat monelta kulmalta taantuneet ja osittain hävinneet. Kirottuja punaisia irstailijoita, liljakukkoja oli keväällä ensimmäistä kertaa riesaksi asti ja ne ilmeisesti tuhosivat paljon. Jotenkin minulta meni liljoihin vähän maku, päivänliljat onneksi tuuhistuvat vuosi vuodelta ja alkavat olla jo oikein mojovan kokoisia.

Kuunliljat onneksi menestyvät vuodesta toiseen eikä niihin liljakukko tahi muut vaivat isommin iske.

Hortensian punastus

Ensimmäisen luumusadonkin saimme, se syötiin suoraan puusta. On hieno homma, että tämän kulmakunnan perintökasvi juurtui tänne meillekin, minulla ei ole ikinä ennen luumupuuta ollutkaan. Siksipä tuo naapuritilan jo edesmenneen isäntäparin antama luumu onkin niin erityinen.

Mansikkamaa alkaa vetää viimeisiään ja suorastaan huutaa kunnostusta. Samoin vadelmarivistö, se mitä kauriiden talvivierailujen jäljiltä on  enää pystyssä. Pensasmustikat antoivat nekin pari desiä satoa, olisi pitänyt siivota paremmin niitä varjostavat tarhapiiskut ja saippuakukat kauemmas.

Laitan tähän loppuun vielä sekalaisen kuvakollaasin, loput jätän talven piristykseksi. Siihen ankeaan aikaan kun missään ei kuki kuurankukkaa kummempaa. Ja ainakin minulla huumorinkukkakin lopettaa näin syksyllä, se hukkuu sateisiin ja paleltuu ja lopulta näivettyy valon puutteeseen.

Loppuyhteenvetona voinen todeta, ettei tämä ihan nollavuosi ollut, tomaatit pelastivat paljon ja viileän kesän takia kukinta kesti monella kasvilla kauan. Aina oli jotain kaunista kukkivaa jonka äärellä huokailla onnellisena.

Saa nähdä miten viileä kesä vaikuttaa ensi kesän kukintaan. Toivottavasti syksy on lempeä ja talvi suotuisa. Ja katketkoot rusakoilta hampaat, tänne ei tarvitse tulla järsimään.