maanantai 6. toukokuuta 2019

Kevään toinen tuleminen


Talvi teki semmoisen encoren, jota kukaan ei välttämättä odottanut, kukaan tuskin tilasikaan. Ainakin täällä meidän selkosilla näky oli vallan vaikuttava. No, ei siitä enempää. Lumet ovat sulaneet ja kevään toinen tuleminen on pakahduttavan vahvaa. Luonto kieltämättä tarvitsi vettä.

Kun ulkona puski lunta ja piti pakkasta, sisällä kuistin ikkunalla lyijykukka havahtui kevääseen ja räväytti ensimmäiset kukkansa auki. Viereinen Mårbacka pelargoni inspiroitui myös. En raaskinut katkoa kummastakaan nuppuja pois, kukkikoot nyt!



Kun lumipeite vihdoin alkoi sulaa ja haihtua, kuljeskelin pihalla melkein henkeä pidätellen. Niin monet perennat olivat jo hyvässä nousussa, ruusuissa isot silmut. Ja sitten rojahti taivaalta lumilasti niskaan. Mutta sieltähän ne pionin pötikät tököttivät lumen keskeltä ja ruusujenkin silmut näyttivät aivan yhtä meheviltä kuin paria päivää aikaisemmin.

Toveri Tita kirjoitti ansiokkaan blogikirjoituksen Elämän voimasta, enpä osaisi itse asetella sanoja ja kuvia paremmin.

Surulliset hetket koin muutaman viime syksynä istuttamani ruusun äärellä, rusakon penteleet ovat kurittaneet ainakin Merveilleä varsin armottomasti. Täytyy vain toivoa, että juurissa on voimaa ja pikkuruusu jaksaa ponnistaa uuteen kasvuun kevään myötä. Titalta saamani Sointu -ruusu rehottaa aivan villinä, näyttää viihtyvän asuinsijoillaan. Vai oliko se Ilo, se ruusun nimi??

Ratsastuskentän A-katsomon kukkulalla on myös mellastettu, en ole vielä aivan varma kumpi on hakkeluksena, Mongolianvaahtera vai Pallesorvarinpensas, en nimittäin millään muista kumpi oli kumpi. Toinen näyttäisi voivan hyvin, toinen on silppuna. Rusakko ON haittaeläin silloin kun se tulee pihaan.



Taimikasvatuksen suhteen näyttää tämä sokea kana löytäneen jyvänsä.  Eteisen ikkunalla varttuneet kyökkichilit ovat näin tuuheita, nyt ne ovat jo isoissa ruukuissa odottamassa kasvihuoneeseen muuttoa. Kolme kylvöruukullista isolehtistä basilikaakin kasvaa ja voi hyvin, nekin jo piti ruukuttaa isoihin astioihin. Takkatuvalla on hyvä basilikan tuuhettua ja odotella kesän lämpöjä.

Tomaatit voivat edelleen hyvin, mummolan ikkunalla on hyvä eikä joudu ahdistelluksi kissojen toimesta. Yksi nimisäle oli kuitenkin joutunut hukkaan ja onkin jännä veikkailla mikä niistä on Polish Giant.

Kunhan saan kasvihuoneelle vedet ja painepesurin, pääsen puunaamaan tomaattiviljelyksille asiallisia kasvuoloja.

Kesävesiä odotellessa siivosin vatturivistöt. Melko ankean näköiseksi se jäi kunnostusleikkauksen jälkeen, kauriit ovat viettäneet monta epäilemättä rattoisaa hetkeä herkutellessaan Ottawa -vadelmillamme. Jossain välissä täytyy tuumata tovi ja tarvittaessa toinenkin jotta vadelmien tulevaisuuden näkymät selkenevät. Uusia pitäisi istuttaa monen monta metriä, en ole edes varma tarvitaanko me kolmea pitkää vadelmarivistöä saati siitä saatavaa satoa. Vieläkin on pakkasessa toissavuotisia.

Toinen murheenkryyni samalla kantilla ovat Saskatoonit. Puskat kaipaisivat kipeästi uudistamista, toisaalta meistä kukaan ei juurikaan kaipaa Saskatoonia. Sadon syövät linnut, kanat alhaalta ja räksät ylhäältä.

Yksi uusi omenapuukin pitäisi ostaa, ensimmäinen satavuotiaista kaatui viime talven lumikuormaan.

Linnuista puheen ollen, nämä ipanat ansaitsevat päästä kertomaan kuulumisensa.



Kiirastorstaina kuoriutuneet suloiset pikku untuvapyllyt ovat jo melkein esiteinejä. Kovasti siellä jo harjaa kasvatellaan ja sulkapukua kyhätään. Jos Orpingtoneissa pätisivät samat sukupuolta määrittävät tunnusmerkit kuin monella muulla kanarodulla, hihkuisin ilosta, koska paljon kanatipuja ja vain pari kukkotipua. Mutta koska Orpit ovat omanlaisiaan, ei voi vielä aikoihin tietää asiain oikeaa laitaa.  Hassuja ne kuitenkin ovat ja jumalattoman sotkuisia. Päivittäin pitää vaihtaa marsuhäkkiin aluset ja siivota ympäriinsä viskotut ruuat. Vedet pysyy siistinä kun en tipuilla pidä avoastioita ollenkaan vaan juomanipallisia pönttöjä.

Kohta ne pitäisi siirtää isompaan häkkiin ja oikeille puruille, puistattaa ajatuskin ilmassa lentelevistä puruista ja aina vain laajemmalle leviävästä sotkusta. Onneksi tässäkin asiassa kevät tulee avukseni ja kunhan saan aikuiset linnut ulkotarhoihin, muuttavat tiput sisäkanalaan.

Tänään pääsin vihdoin jatkamaan kanalan siivousta. Nämä kaksi viirupaitaista rimppakinttua olivat nokkineen lähiesimiehen roolissa ja motkottivat oikeastaan koko ajan asioiden hitaasta etenemisestä. Jos haluat taatusti uteliaita pihakyyliä, hanki Plymouth Rockeja. Näiltä ei jää mikään huomaamatta.


Muilta osin Torpalla eletään ihan kohtuullisen normaalia arkea. Päiviin mahtuu niin paljon kaikenlaisia muuttuviakin tekijöitä, että kynnys tuoliin istahtamiselle ja blogin päivittämiselle on korkea. Ja mitä pidemmäksi tauko venyy, sitä helpompi päivityshomma on lykätä parempaan ajankohtaan.

Kevään etenemisen myötä pihalta löytyy aina tekemätöntä työtä (kas, runo !!) ja iltaisin on aika helppo rojahtaa petiin. Nyt kun talvi piti loppushowtaan, oli hyvä hetki viihtyä ruudun äärellä. Jos käytössäsi on Elisa viihde, sieltä voin suositella Kaikki synnit -sarjaa. Ei ole helppoa eikä kevyttä viihdettä, mutta ehdottoman taitavasti kerrottua tarinaa.

Nyt sitten mallia Felixin rentoutumishetkestä, kauniita kevätpäiviä sinulle !






12 kommenttia:

  1. Harmi että talvi vei omenapuunne ja vähän muutakin, mutta kummasti luonto jos elikotkin aina toipuvat ja nuput näyttävät täälläkin vielä elinkelpoisilta. Ihania tipusia ja tuo Felix 💛 Miten rennosti se osaa ottaa. Pitäisi ottaa mallia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on onneksi vielä monta vanhaa satavuotiasta omenapuuta jäljellä ja jos ne nyt alkavat vähitellen kellahtaa, voin väleihin laittaa pikkuhiljaa uusia. Pitää varmaan perehtyä lajikkeisiin paremmin, nämä meidän vanhat ovat jotain muinaisia lajikkeita, ei niillä nimiä edes ole.

      Kissat ovat taitavia, nytkin olkapäähäni nojailee hyrisevä Elmo - jonka tassut haisevat kissanhiekalle.

      Poista
  2. Mie jo innostuin, että se ikuinen talvi on nyt vihdoin ja viimein täällä, näääh, ei ollutkaan. Se kaunis valkoinen harso suli pois.

    Lähetä pupulastillinen meille, voisivat puolestani syödä nuo meidän koko pergolan kukkapenkit tyhjäksi, jolloin ei tarvitsisi kitkeä! Haravoinnin ja pihan sipistelyn äärellä (ennen talven uutta tuloa) muistin satoja eri syitä, miksi talvella elämä on niiiiin paljon helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kehno sun kanssas 😂 sun toinen nimi on varmaan Talvikki.

      Pidä tuo johdonmukainen linjasi, arvostan!

      Poista
    2. Harkitsen kyllä tuota vaihtoehtoa vakavasti.

      Olenkin tai ainakin pyrkinyt olemaan asioissa mahdollisimman suoraviivainen.

      Poista
  3. Kieltämättä hyytävä takatalvi vei uskon kevääseen kertaheitolla. Onneksi jäi kohtalaisen lyhyeksi takaiskuksi ja nyt on jo selvästi suunta parempaan.
    Vietävän rusakot, saavat kyllä tuhoa aikaan. Meillä kaikilla rusakko pomppii joka aamu pihalla. Toistaiseksi se ei ole saanut tuhoja aikaan, mutta nyt on koputettava varmuuden vuoksi puuta. Ehkä toissa kesänä rakennettu aita vähän rusakon kulkua haittaa, sillä se on vaihtanut reittiä, kun ei enää yhtä helposti pääse pihamaalle.
    Kissat ne osaa rentoutumisen taidon. Luulisi, että tuollaisessa asennossa henki salpautuu, mutta mitä vielä. Kuorsaus sen kun kovenee. Ainakin niin kävi meidän kissavainaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tänään ollut kolea ja sateinen päivä, pikkulinnut vetävät maasta matoja ja hyönteisiä aivan tohkeissaan.

      Talvella huomasi kyllä ilveksen liikkuneen kulmilla, menivät sitten ampumaan sen - ja rusakot palasivat.

      Kissojen ruumiinrakenne mahdollistaa totaalirentoutuksen, olen avoimen kateellinen.

      Poista
  4. Tipu- ja kanakuvat kolahtivat sattuneesta syystä suoraan sydämeen ♥ Ihania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä niitä vähän useammin kuvailla, ovathan kanat ihan huikean ilmeikkäitä tyyppejä. Ei mitään yhden ilmeen pönöttäjiä.

      Poista
  5. Hyistä on ollu ilimat nyt. Mielenpiällä on tuo pellolle piäsy noilla viljelijöillä!
    Kaunis on tuo lyijykykka kukkiessaan. Joko siulla on miten vanha.
    Meillä ei rusakoista ollu ongelmoo, iliveksiä kaks pyöri koko talaven ympäristössä.
    omenapuissa on nykyään mistä valita!

    VastaaPoista
  6. Hiton bloggeri ei hälytä sun päivityksia! Hyvää äitienpäivää sinnekin!

    Luulisin Merveillen ponnistavan kyllä juuristaan, joten toivossa sopii elää. Se viime kesänä täältä saamasi ruusu oli 'Ilo', joten toivotan kovasti Iloa elämääsi. Siitä kasvaa vielä sangen isokokoinen ja roteva ruusu, jonka kukkiminen kestää pitkään. Puolet sen perimästä kun on kanadanruusua.

    Kananuorikot on kylla ihan parasta seurattavaa arkipäivään. Laitahan lisää kuvia!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com