Kevään toinen tuleminen

Talvi teki semmoisen encoren, jota kukaan ei välttämättä odottanut, kukaan tuskin tilasikaan. Ainakin täällä meidän selkosilla näky oli vallan vaikuttava. No, ei siitä enempää. Lumet ovat sulaneet ja kevään toinen tuleminen on pakahduttavan vahvaa. Luonto kieltämättä tarvitsi vettä.

Kun ulkona puski lunta ja piti pakkasta, sisällä kuistin ikkunalla lyijykukka havahtui kevääseen ja räväytti ensimmäiset kukkansa auki. Viereinen Mårbacka pelargoni inspiroitui myös. En raaskinut katkoa kummastakaan nuppuja pois, kukkikoot nyt!

Kun lumipeite vihdoin alkoi sulaa ja haihtua, kuljeskelin pihalla melkein henkeä pidätellen. Niin monet perennat olivat jo hyvässä nousussa, ruusuissa isot silmut. Ja sitten rojahti taivaalta lumilasti niskaan. Mutta sieltähän ne pionin pötikät tököttivät lumen keskeltä ja ruusujenkin silmut näyttivät aivan yhtä meheviltä kuin paria päivää aikaisemmin.

Toveri Tita kirjoitti ansiokkaan blogikirjoituksen Elämän voimasta, enpä osaisi itse asetella sanoja ja kuvia paremmin.

Surulliset hetket koin muutaman viime syksynä istuttamani ruusun äärellä, rusakon penteleet ovat kurittaneet ainakin Merveilleä varsin armottomasti. Täytyy vain toivoa, että juurissa on voimaa ja pikkuruusu jaksaa ponnistaa uuteen kasvuun kevään myötä. Titalta saamani Sointu -ruusu rehottaa aivan villinä, näyttää viihtyvän asuinsijoillaan. Vai oliko se Ilo, se ruusun nimi??

Ratsastuskentän A-katsomon kukkulalla on myös mellastettu, en ole vielä aivan varma kumpi on hakkeluksena, Mongolianvaahtera vai Pallesorvarinpensas, en nimittäin millään muista kumpi oli kumpi. Toinen näyttäisi voivan hyvin, toinen on silppuna. Rusakko ON haittaeläin silloin kun se tulee pihaan.

Taimikasvatuksen suhteen näyttää tämä sokea kana löytäneen jyvänsä.  Eteisen ikkunalla varttuneet kyökkichilit ovat näin tuuheita, nyt ne ovat jo isoissa ruukuissa odottamassa kasvihuoneeseen muuttoa. Kolme kylvöruukullista isolehtistä basilikaakin kasvaa ja voi hyvin, nekin jo piti ruukuttaa isoihin astioihin. Takkatuvalla on hyvä basilikan tuuhettua ja odotella kesän lämpöjä.

Tomaatit voivat edelleen hyvin, mummolan ikkunalla on hyvä eikä joudu ahdistelluksi kissojen toimesta. Yksi nimisäle oli kuitenkin joutunut hukkaan ja onkin jännä veikkailla mikä niistä on Polish Giant.

Kunhan saan kasvihuoneelle vedet ja painepesurin, pääsen puunaamaan tomaattiviljelyksille asiallisia kasvuoloja.

Kesävesiä odotellessa siivosin vatturivistöt. Melko ankean näköiseksi se jäi kunnostusleikkauksen jälkeen, kauriit ovat viettäneet monta epäilemättä rattoisaa hetkeä herkutellessaan Ottawa -vadelmillamme. Jossain välissä täytyy tuumata tovi ja tarvittaessa toinenkin jotta vadelmien tulevaisuuden näkymät selkenevät. Uusia pitäisi istuttaa monen monta metriä, en ole edes varma tarvitaanko me kolmea pitkää vadelmarivistöä saati siitä saatavaa satoa. Vieläkin on pakkasessa toissavuotisia.

Toinen murheenkryyni samalla kantilla ovat Saskatoonit. Puskat kaipaisivat kipeästi uudistamista, toisaalta meistä kukaan ei juurikaan kaipaa Saskatoonia. Sadon syövät linnut, kanat alhaalta ja räksät ylhäältä.

Yksi uusi omenapuukin pitäisi ostaa, ensimmäinen satavuotiaista kaatui viime talven lumikuormaan.

Linnuista puheen ollen, nämä ipanat ansaitsevat päästä kertomaan kuulumisensa.

Kiirastorstaina kuoriutuneet suloiset pikku untuvapyllyt ovat jo melkein esiteinejä. Kovasti siellä jo harjaa kasvatellaan ja sulkapukua kyhätään. Jos Orpingtoneissa pätisivät samat sukupuolta määrittävät tunnusmerkit kuin monella muulla kanarodulla, hihkuisin ilosta, koska paljon kanatipuja ja vain pari kukkotipua. Mutta koska Orpit ovat omanlaisiaan, ei voi vielä aikoihin tietää asiain oikeaa laitaa.  Hassuja ne kuitenkin ovat ja jumalattoman sotkuisia. Päivittäin pitää vaihtaa marsuhäkkiin aluset ja siivota ympäriinsä viskotut ruuat. Vedet pysyy siistinä kun en tipuilla pidä avoastioita ollenkaan vaan juomanipallisia pönttöjä.

Kohta ne pitäisi siirtää isompaan häkkiin ja oikeille puruille, puistattaa ajatuskin ilmassa lentelevistä puruista ja aina vain laajemmalle leviävästä sotkusta. Onneksi tässäkin asiassa kevät tulee avukseni ja kunhan saan aikuiset linnut ulkotarhoihin, muuttavat tiput sisäkanalaan.

Tänään pääsin vihdoin jatkamaan kanalan siivousta. Nämä kaksi viirupaitaista rimppakinttua olivat nokkineen lähiesimiehen roolissa ja motkottivat oikeastaan koko ajan asioiden hitaasta etenemisestä. Jos haluat taatusti uteliaita pihakyyliä, hanki Plymouth Rockeja. Näiltä ei jää mikään huomaamatta.

Muilta osin Torpalla eletään ihan kohtuullisen normaalia arkea. Päiviin mahtuu niin paljon kaikenlaisia muuttuviakin tekijöitä, että kynnys tuoliin istahtamiselle ja blogin päivittämiselle on korkea. Ja mitä pidemmäksi tauko venyy, sitä helpompi päivityshomma on lykätä parempaan ajankohtaan.

Kevään etenemisen myötä pihalta löytyy aina tekemätöntä työtä (kas, runo !!) ja iltaisin on aika helppo rojahtaa petiin. Nyt kun talvi piti loppushowtaan, oli hyvä hetki viihtyä ruudun äärellä. Jos käytössäsi on Elisa viihde, sieltä voin suositella Kaikki synnit -sarjaa. Ei ole helppoa eikä kevyttä viihdettä, mutta ehdottoman taitavasti kerrottua tarinaa.

Nyt sitten mallia Felixin rentoutumishetkestä, kauniita kevätpäiviä sinulle !