Kiitollisen katsaus kevääseen

Noin satavuotias kukkii

On tämä vallan huikeaa aikaa ! Kaikkialla kukkii ja kun yksi kukinta hiipuu, toinen vieressä on valmiina aloittamaan kukintansa. Nämä viileämmät jaksot ovat ehkä hivenen pidentäneet kukintajaksoa ja sehän vaan käy, onhan minulla lämmin islantilaisneule jossa tarkenee viileämmässäkin kevätsäässä. Tämä on sitä aikaa, kun iltaisin on kiva siivota kukkapenkkejä käen kukkuessa eikä juurikaan itikoita/hyttysiä/sääskiä ole korvan juuressa innittämässä. 

Olin pakahtua onnesta kun älysin, että naapurin nyt jo tuonilmaisiin siirtyneeltä vanhalta parilta saamamme heidän omakasvattamansa luumuntaimi kukkii ensimmäistä kertaa. Se tekee ihania, pieniä ja mahdottoman makeita luumuja. En edes lähde arvailemaan heidän kantapuunsa ikää, korkeampi kuin kaksikerroksinen mahtitalo. Kasviperintöä parhaimmillaan.

Kirsikatkin lupailevat hyvää satoa, pörriäisiä puuhastelee jokaisessa puskassa niin paljon, että aivan varmasti pölytys onnistuu. 

Ensimmäisten kahden kuvan vaaleanpunainen ihanuus on Prunus Tenella, kääpiömanteli. Aivan ihastuttava siro pensas jonka tänne tuomisessa Toveri Tita on ollut aktiivisesti vaikuttamassa. Enpä osaa kylliksi kiittää, niin paljon iloa näistä kasvituliaisista Raahen suunnalta on ollut. Uutta reissua sovitellaan kalenteriin kiivaasti.

Ruttuisia lehtiä minä jaksan aina keväisin ihmetellä. Raparperi, Ruttojuuri ja pliseerattu Pärskäjuuri kuuluvat ihan ehdottomiin suosikkeihin. 

Kuusikin kukkii 

Itohin ihme

Vuoden 2017 sateilla kuokin pihalle uuden pioni/ruusupenkin. Taustalla on punaisia syysleimuja, punaisinta mitä löysin silloisilta markkinoilta. Etualalla pitkä rivistö keijunkukkia, keskirivissä ruusut ja pionit. 

Uhkarohkeasti investoin kolmeen Itoh -pioniin ja ihan oikeasti panostin niiden elinoloihin. Samana kesänä sain ihastella kahden eri itohin ihmeellisen kaunista kukkaa (en todellakaan tähän hätään muista lajikenimiä). Viime kesänä kaikki kolme osoittivat vähäisiä elonmerkkejä, mutta mököttivät kukkimatta koko kesän, ei kukan kukkaa. Onneksi vieruskaverinsa ruusut kukkivat myöhään syksyyn, ottivat hellekesästä kaiken ilon irti.

Tänä keväänä, kun lumet vihdoin tämän penkin päältä sulivat, melkein ensimmäisenä esiin puski kolme pontevaa ja punakkaa itoh-pionin tupsukkaa. Nyt niissä näyttäisi olevan vahvuutta ja vankkuutta enemmän ja ihan kuin kukannuppujakin olisin havainnut. Oi että, oikuttelevia draamakuningattaria tänne tarvitaankin ! No, saavat anteeksi koska ovat pioneita, niitä kyllä pihaan mahtuu jatkossakin.

Saskatoon liioittelee, kuten aina

Helmihyasintti on ehdottomasti yksi ihanimmista kevään sipulikukista. Joka syksy nakkaan pari pussillista uusia sipuleita johonkin pihan kulmaan, keväällä kopistelen pääsiäiskukat jonkin puskan juurelle ja sieltä niitä sitten pulpahtelee uudelleen esiin, sitkeitä ovat. Minusta on kiva, kun näitä söpöläisiä pilkahtelee vähän sieltä sun täältä. Scillat kasvavat jo nurmikollakin isona mattona, ehkä nämäkin joskus.

Nyt vasta oivalsin, että keväällä meillä melkein ensimmäisenä sulaa lumet lumipalloheiden ympäriltä. Niinpä olen kantanut tämän kevään vaaleankeltaiset pääsiäishyasintit, posliinihyasintit ja narsissit kukinnan jälkeen heiden katveeseen ja kaatanut säkillisen multaa päälle. Ehkäpä jo ensi keväänä  sieltä pilkistää suloisia kevätkukkijoita kun ympärillä on vielä lunta.

Vuokkopioni läheltä

Vuokkopioni kaukaa (vasemmalla)

Vuokkopioni on meidän pihan Mörkö. Erittäin ajankohtainen kasvi ja aloittaa pionien kukinnan.
Puskan koko alkaa olla aika huima, pitää sen alta pelastaa muutama lilja, eiväthän ne aurinkoa näe jahka pioni leväyttää kukkansa auki ja oksat taipuvat maahan saakka. Halkaisija tällä kasvustolla on jo reilu metri, korkeutta saman verran.

Tulppaanit alliumien katveessa

Särkyneen sydämen tuskanpunainen versio, ihana ja HIENO!

Taas yksi syy kiittää henkilökohtaista puutarhakummiani, Titaa. Tämä hauska Himalajan jalkalehdeksi identifioitunut kasvi on Särkän taimitarhalta 'arvaa kenen yllyttämänä' hankittu. Tai voi se olla Titan omasta puutarhastakin. Hänellä on mainio tapa kuitata kaikki vatulointini kuittaamalla; ota se, se on hieno!

Niinpä minulle on kertynyt aikamoinen kokoelma kaikenlaisia hienoja erikoisuuksia. Osa on menehtynyt talvien kurituksiin, osan ovat myyrät hotkineet ja osan olen ihan vaan hukannut. Mutta paljon mukavia kasvimuistoja täältä yhä löytyy.

Ilo nähdä, kuinka ne vankistuvat ja viihtyvät.  Olen jo päässyt jakamaan parhaiten viihtyviä eteenpäin, toistenkin iloksi. Minä tykkään runsaista yhden kasvin massoista, ne ovat hienoja. Toivottavasti tämä jalkalehtikin viihtyy ja kasvattaa itsestään mahtipuskan, semmoinen on hieno!

Joku vuokko, leviää kuin pentele 

Rotkokallionkielon arvokkuutta

Tässä vielä muutama kasvi joita minulla todennäköisesti ei olisi ilman henk.koht. puutarhakummiani. Takapihan Tavernan kattona on kolme vanhaa salavaa. Niiden juuristoalue oli vielä kymmenen vuotta sitten ihan tylsän käytännöllinen eli pelkkää kulahtanutta nurmea ja kaksi likakaivon kantta yhdellä kantilla. Ei mikään viihtyisä oleskelupaikka. Nytpä on. Ja likakaivotkin vielä paikallaan, todella mainiosti maisemoituina.

Rajattiin salavien ympäriltä sopiva alue mm. kivillä, ajettiin tallilta parin viikon ajan lantakuormat, tuhkaa, kanalanpohjaa, kipattiin muutama kymmenen säkkiä multaa sekaan ja sitten annettiin ajan kulua. 

Kaikenlaisia kasveja siihen on kokeiltu, mutta parhaiten näyttäisivät viihtyvän akileijat, rotkokallionkielo, kirjavalehtinen vuohenputki, sormivaleangervo ja erilaiset kurjenpolvet. On siellä lisäksi kuunliljoja, alliumeja ja muuta pientä. Ihana runsas sekamelska ja ainoa istutusalue jota ei tarvitse juurikaan kitkeä. Lähinnä riivin enimpiä kurjenpolvia pois jotta kuunliljat pääsevät valoon keväällä. Erityisen hyvin siellä viihtyvät kirjavalehtiset variegata -muunnelmat, varjo on niille visiin ihan passeli paikka.

Nuokkuluppio viihtyy (etuala mätäs)

Kääpiömanteli vähän kauempaa

Ihanan hillitöntä kasvun aikaa tämä toukokuun jälkipuolisko! Toivoisin kovasti, että voisin pistää kevään pause -näppäimellä täksi viikoksi pysähdyksiin. Aikani nimittäin kuluu hyvin tiiviisti sisätiloissa tai autossa. Lauantaina lakitetaan Perikunnan vanhempi ja viikonlopuksi saadaan talo täyteen ystäviä, sukua ja perhettä. 

Ensi viikolla olisi aikaa jatkaa pihahommissa, tehdä laidun ja siirtää kanasia kesämökeilleen.

Mikä parasta, johonkin kohtaan kesäkuuta osuu myös vuotuinen pohjoisen kierros ja pääsen piipahtamaan sekä Titalla että Kainuussa, Nuasjärven rauhassa.

Kyllä kevät on ihmisen parasta aikaa! Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin.

Itsenäisyyspäivän siniset hyasintit

Kohta saan kauneimmat leikot omasta penkistä, nyt vielä Lidlistä