Tuttua kuhinaa

Ihan aluksi, Torpan historian ties kuinka mones ylioppilas on nyt varmaa tietoa. Oman Perikunnan vanhin sai odotetun tiedon vahvistuksen männäviikon keskiviikkona jahka YTL sai latausvaikeuksien jälkeen nimet nettiin. Juhliahan tässä pääsee järjestelemään, se on aina kiva juttu kun saadaan perhettä, sukua, ystäviä ja tärkeitä ihmisiä yhteisen juhlan äärelle.

Samainen napero aloitti kesätyöt ja työsuhde-etuihin kuuluva menopeli on ihan hauska. Minäkin pääsin yhden tuommoisen huristelemaan klubilta varikolle lataukseen. Yhteisiä autoiluhetkiä on luvassa paljon lisääkin, jahka saadaan ajo-opetus täysillä käyntiin. On tässä ollut kaikenlaista säätöä.

Toisen naperon kanssa on autoiltu Tampereen keikka. Samalla reissulla piipahdin mm. Pinsiön taimistolla, Urjalassa (kukkoja kukkoja!) ja ihasteltiin kevään etenemistä kaikilla rintamilla.

Ensimmäistä kertaa elämässäni vietin melkein tunnin lauantai-illasta jonottamalla sateessa tamperelaiseen, lähes ikonisessa maineessa olevaan pizzeriaan. Kyllä kannatti.

Toisaalta ovat valtavan rentouttavia nämä valmentajatapaamiset, toisaalta vähän kuumottelee kotona odottavat pihahommat. Näin keväällä on niin monenlaista hommaa tehtävänä ennenkuin kasvukausi pyörähtää täysillä käyntiin.

Näin ne pihahommat edistyy !

Koleana äitienpäivänä Pinsiössä

Uudet hunajaiset kukot

Pientä lisäkierrettä arjen haasteisiin tuo se, että Iso-J:llä on nyt reissuviikot päällä. Käytännössä pyöritän Torpan arkea yksin ja kun toistaiseksi olen ainoa ajokortillinen, aikaa kuluu aika paljon tien päällä. Kuopiossa muistaakseni piipahdin myös, se oli semmoinen äärimmäisen nopea pikakeikka. Ja silti siihen tuhraantui monta tuntia.

Ajellessa on aikaa ajatella ja mitäs sitä muuta vatuloisi kuin tekemättömiä hommia.

Kevät nimittäin on edennyt ihan huimalla vauhdilla, viimeisiä lumikinoksen jämiä ei varmaankaan enää illalla löydy tallin takaseinustan ikivarjosta, mittarissa on nyt liki +20°. Syy siihen, että istun mitä kauneimpana keväisenä lauantaina tuvassa näpyttelemässä läppäriä, on selkeä. Siivota pitäisi.

Iso-J on pitkästä aikaa tulossa kotiin illalla ja olisihan se kiva, ettei lattialla viilettäisi kissankarvatuppoja ja heinänkorsia. Juuri kun olin tarttumaisillani pölyimuriin, muistin kuinka kipeästi blogikin kaipaisi päivittämistä.

Sitten kun saan sisätilat jonkinlaiseen balanssiin, rynnistän koirapoikien kanssa pihalle. Istuttamista odottaa (toistaiseksi) enää yksi purnukka, sinisarjat ja pionit ovat jo siellä mihin niitä kaavailinkin. Kitkemistä kyllä riittää, vuohenputket ovat talvehtineet mainiosti. Kitkemispuuhia säestää varsin pontevasti kukkuva käki, etenkin iltaisin sen volyymit ovat huomattavat.

Kasvihuone on sentään pesty ja puunattu ja se olisi aivan valmis tomaatintaimien sisäänmuuttoon. Näillä korkeuksilla en kuitenkaan vielä tomaattien kanssa hosu, on ihan fiksua odotella kesäkuun puolelle. Olisihan se ihan pahuksen tyhmää palelluttaa ne helmikuusta saakka hellityt taimet.

Kapinallinen Heidinkukka ei pysy penkissä

Ja kuten usein keväällä, tänäkin keväänä se iski, vauvakuume. Tähän eivät tiput auta kuin ensiavuksi. Näillä ikävuosilla vauvat on tehty -mutta onneksi on koiravauvat! Muutama verkko on jo laskettu vesille ja toivottavasti lähivuosina Torpalla kirmailee Peetun ja Lellun kanssa kolmas käpäläkansalainen. Kissoilta ei kysytä mielipidettä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Siivousurakkakin on aloittamista vaille tehty!

Kuva näpistetty netistä