maanantai 22. huhtikuuta 2019

Kevät saapui Torpanmäelle


Pitkästä aikaa, täällä taas.
Eihän tässä oikein malta kone sylissä istua, kun ulkona kohisee kevät täydellä höngällä. Lokit kirkuvat pelloilla, joutseet tööttäilevät ylilentäessään, rastaat viheltävät nyt lähes tauotta ja pensaissa käy vimmattu sirkutus. Vaikka olen aika sivistymätön lintujen tunnistuksen(kin) suhteen, melkein kaikki ovat saapuneet västäräkkiä ja pääskyjä lukuunottamatta. 

Lumi sulaa vallan vimmattua tahtia ja piha kuivuu ennätysvauhtia. Toki lunta vielä on, eihän tässä missään Skånessa olla. Se on jokavuotinen ihme, kuinka ei kummoista länttiä paljasta maata tarvitse olla kun sieltä jo puskee uutta kasvustoa esiin. Ruttojuuret pönöttävät jo punakoina, osittain lumen keskellä. Leskenlehdet helottavat aitan aurinkoisella seinustalla ja scillat jo kukkivat. Eilen kuivahtaneesta aurinkopenkistä löytyi syysleimujen risujen alta ihana krookusmeri. Pionien asuinsijoillakin punoittaa jo. Tuskinpa sinivuokkojakaan tarvitsee enää kauaa odotella.


Kaikenlaista, jopa kivaakin, on tapahtunut. 

Tampereen reissu oli ihan tosi hauska kun sain kaverikseni Nemppakuoman. Maailma on taas pikkuisen parempi paikka. Messuilla osuin paikalle sunnuntain happy hourin aikaan jolloin sai lastata pusseihin paljon sipuleita ja juurakoita kahden eurituisen kappalehintaan. Nyt minulla on vanhaa sinisarjan juurakkoa, sinisenä ja valkoisena. Ne ovat jo kasvihuoneessa isossa multalaatikossa jatkamassa juuriaan. Pionien kodin -osasto oli runsas, tällä kertaa en motivoitunut ostoksille.

Messut sinänsä olivat ennakko-odotuksia laimeammat, (liian) paljon sekalaista sälää. Ehkä minulla on Piha- ja puutarhamessujen suhteen paino sanalla puutarha, ei paljoa paljut kiinnosta.



Hautomakoneessa alkoi hytkyvien ja piipittävien munien esitys ja kiirastorstaina meillä olikin ensimmäiset palleroiset kuoriutuneena. Pitkäperjantaina suoritin nuppiluvun laskennan ja kaikkiaan 12 sirkuttajaa siellä oli, 3 kääpiökochinia ja 9 orpingtonia, toivottavasti mahdollisimman monta kanapuolista, se on aina niin ikävä niiden kukkopoikien kohtalo sinetöidä.

Nyt ipanat ovat jo muuttaneet lämpölevyineen marsuhäkkiin ja Torppaan tuli taas rauha. Leffestä melkein jo huolestuin, uskollinen kummisetä vahtasi koneen tapahtumia herkeämättä ja silmät jo verestivät väsymyksestä. Peetukin kävi vähän kierroksilla.

Kissoilla oli omat intressinsä tipulaatikon suhteen ja Felix opetteli oitis oven avaamisen. Niinpä katsoin parhaimmaksi siirtää tiput hieman ennenaikaisesti turvallisempiin tiloihin.



Kasperponi on saanut kevään kunniaksi oman personal trainerin ja viimeksi tänään pikkuponi viiletti kentällä narun jatkona. Kun se on niin pieni, ettei oikein ratsuksi pysty, ajattelimme panostaa ohjasajoon. Ihan ensiksi pitää kuitenkin hommata jostain hyvin pienet kuolaimet ja suitset.

Otto nauttii kevätauringosta ja on vaihtanut värinsä hienostuneesta harmaasta syvään ravanruskeaan. Tämä vimmattu maassa mynttääminen yhdistettynä karvanlähtöön aikaansaa ponin, jonka ihan mielellään jemmaa takapihalle, ei ole jaloa eikä kaunista katsottavaa hevoseläin tähän aikaan vuodesta. En edes kuvaa kehtaa laittaa.

Pääsiäisenpyhiä vietimme ihan omalla porukalla ja erittäin epämuodollisesti. Grillasin lankalauantaina kevään ensimmäiset pihaburgerit ja hodarit. Suurta kattausta ei näille laadittu ja viinilistakin oli sangen lyhyt.

Iso-J on sairastunut ison miehen intensiteetillä flunssaansa, tänään passitin hänet takaisin lääkärin pakeille kun ei saadut lääkekuurit näytä tepsivän. Keuhkokuumeen kanssa ei ole sankarin leikkiminen millään tavalla suotavaa.

Nyt takaisin ulos, siellä on ihan varmasti taas jokin paikka haravointikuivana! Vadelmapensaat pitää ainakin siivota ihan näinä päivinä. Ja ostaa uusia, kauriit ovat viihtyneet valitettavan hyvin niiden äärellä.


PeeÄäs, tässä viimeisessä kuvassa urhoollinen Taisto, tammi jota rusakonryökäleet runtelevat joka talvi, suojauksista huolimatta. Latva on sentään jo turvallisessa korkeudessa, sitä eivät edes nämä meillä hengailevat monsterirusakot yllä katkomaan.












8 kommenttia:

  1. Olipa mukavaa lukea kevätkuulumisiasi. Sattuneesta syystä tipukuvan kohdalla sydämen tienoilla tuntui jotakin erityistä :) Toivottavasti keuhkokuume nyt jo luovuttaisi. Hyvää vointia koko teidän porukalle isoimmasta pienimpään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtavan nopeasti nämä keväiset päivät kuluvat ja kun illalla raahustan tallista kotiin, ei enää jaksa muuta kuin viaplayn tai muun antia toljottaa, ei ainakaan jaksa kirjoitushommiin ryhtyä.

      Tiput ovat niin suloisia, toivottavasti teillekin tulee pikkuisia. Se on aina yhtä käsittämätön ihme kun tipu kuoriutuu.

      Potilas kotiutui juuri uuden lääkekassillisen kanssa eikä tasan tarkkaan lähde työreissuilleen vielä tällä viikolla.

      Huumaavan ihania keväthetkiä myös sinulle!

      Poista
  2. Somia on nuo tiput. Keuhkokuume ol miullakin männätalavena ja olhan tauti. Mistä lie tullu! Nyt alakaa olla meilläkin jo pihalla hommia. Myyränkasojen levittellyy ja kukkapenkkien siivousta. Nurmikon rapsuttelluunkin jo piäsöö. Rusakoista ei ollu harmii tänätalavena. Siitä se polle komistuu, kuhan karvansa vaihtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovathan ne somia, lyhyen hetken. Nyt ovat jo aika teinejä, roikaleita keskentekoisessa sulkapuvussaan. Osittain ihan untuvikkoja, osittain jo siipisulkaisia. Kovasti arvuuttelen sukupuolia kun ensimmäiset ovat näinä aikoina lähdössä omaan kotiin ja pitäisi osata katsoa kolme kanapuolista siihen sakkiin.

      Poista
  3. Kyllä oli monen monta mukavaa kevätkuulumista ja ajankohtaisia eläintarinoita :) Tipukuva on super söpö! Meillä täällä on "hanget korkeat nietokset" (n. 30 cm) ja nyt aamusta on vielä pakkasen puolella. Aurinkoisia toukokuun päiviä toivottelee Tarja / Ruusu-unelmia ja villasukkia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä tapahtuu niin paljon, etenkin nyt kun takatalvi kävi sekoittamassa pelin ihan uusiksi.

      Ihania aurinkoisia kevätpäiviä sinullekin, piipahdan vastavisiitillä pikimmiten.

      Poista
  4. Ihana tipuonnea teillä! Toivottavasti kissa- ja koiraosaston syke on jo laskenut stimulantin poistuttua näköpiiristä.

    Hevoset on kesäkuun alkuun mennessä lähes kesäkarvassa. Ei käy kateeksi ponin jynssääjiä - siinä on silmät ja korvat täynnä karvoja. Ja totta hitossa pian kasvaa läpi taas talvikarva. Elämä vain on...

    Vaihdoin Brave-selaimeen mainosten eston vuoksi, mutta pitää blogiasiat hoitaa vielä Firefoxilla. Brave ei anna kommentoida kirjautuneena bloggeriin. Shit - mutta pieni sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ettei Lellun elämä tylsäksi kävisi, laitoin myllyn tulille uudestaan.

      Meillä Kasper vielä pitää villahousujensa viimeisistä rippeistä kiinni, Otto on jo ihan sileä. Tänä vuonna karvanvaihto meni melkein huomaamatta, Ponimies teki siitä aiemmin aina pienoisen ympäristökatastrofin.

      Ärsyttäviä nuo selainongelmat, minusta niiden piti olla jo historiaa.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com