perjantai 12. huhtikuuta 2019

Hauskuuksia horisontissa


Tähän alkuun surullinen perheuutinen, Kalle the Tallikukko on leski. Höna kuoli tänään äkillisen sairauden (marek) uuvuttamana. Marek on tylsä tauti, pääsääntöisesti se käy hengen päälle. Siinä vaiheessa kun näen oireet, kipaisen nykyisin lintu kainalossa pölkylle. En minä enää ryhdy tekohengittämään, taistelu kun yleensä päättyy kuitenkin huonosti.

Höna oli vuoden ikäinen nätti kananen, hurjan tomera ja uteliaskin. Muuten tyypillinen kääpiökoch, mutta pahuksen laiska munimaan.

Harmittaa todella paljon, nyt minun pitää vimmatusti kaivella nettiä ja yrittää löytää puhtaan valkoisia kanasia edes pari, tällä hetkellä valkoisissa on huono suhdeluku, 3 kukkoa ja yksi kana.
Toivottavasti hautomakoneessa muhii joku valkoisen käppänän tipu juuri parhaimmillaan eivätkä ne kaikki ole kukkoja.

Pöh ja höh.


Sitten vähän mukavampiin juttuihin. Ihan aluksi haluan esitellä Iso-J:n lahjaksi saaman tuuliviirin. Meiltä nähkääs on kaikki nämä vuodet puuttunut sekä lipputanko, että tuuliviiri. Lipputangon suhteen tulin järkiini, ei minussa niin paljoa ole sisäistä talonmiestä, että jaksaisin saati muistaisin kaikkina liputuspäivinä noudattaa lippuprotokollaa.

Enää ei puutu tuuliviiriä.  Sopivasti se saatiinkin, tänä vuonna tulee täysi kymppi Torppavuosia täyteen. Täytyy vähän kurkistella eri ilmansuunnista mille katonharjanteelle tuo Andalusian härkä parkkeerataan.

Kevät näyttää hivuttautuvan takaisin. Tänään aamupakkasten jälkeen oltiin koko päivän pikkuisen plussalla. Mustarastaita on kokonainen parvi ja ne ahertavat linturuokintapaikalla maanmuokkaushommissa. Hauskasti ovat tönkäneet lumen alta sulan maan esiin. Minä jo pelkäsin, että ne häippäisevät koko lössi näin tyhmän säätilan maisemista. Onneksi ovat sitkeää sakkia eivätkä ihan ensimmäisistä lumipyryistä masennu.

Oi että minä odotan niitä aikoja kun pihalla saa kuunnella mustarastaiden viheltelyä. Tänä vuonna onkin semmoinen mieskuoro, että kilvanlaulannasta tulee ennenkuulumattoman ihana.


Takapihalla näyttää nyt suunnilleen tältä. Rakkaat salavat ovat talven myrskyissä karistaneet taas ihan muutaman risun maahan ja nuo kaikki pitäisi koota kasaan ja kärrätä pois. Isoimmat olen talven mittaan raahannut hevosille puuhasteltavaksi, kohta sieltä saakin kerätä kalutut oksat pois ja viedä vaikka liiteriin. Joulukuusetkin paljastuivat hangen alta, varsin hyvin nekin on uudelleenmuotoiltu.

Rusakonpenteleet ovat muuten harrastaneet bonsaitypistyksiä ja tammesta kasvaa entistä psykedeelisemman muotoinen esitys.

Lauantaina on kivaa luvassa. Kunhan kengittäjä on käynyt sipistelemässä Kasperin kaviot ja uudelleenkengittänyt Oton, me Perikunnan nuoremman kanssa suuntaamme kohti Jyväskylää. Siellä kohteemme on Nemppakuoman residenssi. Sunnuntaiaamupäivällä lähdemme triona kohti Tamperetta. Sillä aikaa kun napero äheltää valmentajan rääkissä, me suuntaamme -tralalaaa- messukeskukseen ja elämäni ensimmäisille puutarhamessuille. Että sattuikin ihanasti.

Mukavaa viikonloppua !







11 kommenttia:

  1. A great post! I love your blog < 3
    I am following you and invite you to me
    https://milentry-blog.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Voi kanasta! Minäkään en halua lipputankoa, koska sitten olisi pakko aina liputtaa. Hieno tuuliviiri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalle poloinen on nyt niin yksin, että pitää joku rouva hänelle kiikuttaa kainaloiseksi.

      Tuuliviirin paikka on vielä vähän hakusessa, eiköhän se vapuksi pääse esiin.

      Poista
  3. Olen pahoillani kanasen menetyksestä! Aivan upea Andalusian härkä, erittäin tuttu näky lapsuudesta. Tiedän heti muutamankin läheisen, joka innostuisi samanlaisesta tuuliviiriistä. Kesemmällä meidän katollemme nousee häälahjaksi saatu hevonen! Mukavia messuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännästi on Osbournen tehtaan symboli koko Andalusian symboli nykyisin. Pitääkin selvitellä mistä tämä meidän tori on lähtöisin, ties vaikka ihan kotimaasta olisi.

      Poista
  4. Voi kanaressukkaa. Toivottavasti tulee pian sille korvaajia. Yhdellä kanalla on kyllä rankka paikka toimia kolmen kukon haaremissa.
    Meillä ratkaistiin aikanaan lipputanko-ongelma hankkimalla talon katolle tuuliviiri. Sitä ei tarvitse kelloa kyttäämällä käydä nostamassa ja laskemassa. Ei olla laiskoja, mutta lipputanko olisi vaatinut omanlaistaan täsmällisyyttä.

    Mukavia messuhetkiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ovat varsin siivoja kukkoja, eivät polje puhki.
      Lipputanko kieltämättä orjuuttaa, ei sovi minun aikakäsitykseeni moinen säntillisyys.

      Poista
  5. Hieno tuuliviiri! Marek on pirullinen tauti. Yksi tipu meillä on menetetty sille vaivalle. Se on aina yhtä häijyä lopettaa kaakattaja, mutta pakko siihenkin puuhaan on pystyä.

    Salavat on hienoja puita, mutta tuossa roskaamisessa on sen huono puoli. Tuota oksaa tulee alas ympäri vuoden. Ja lehdetkin on viimeisiä tippujia. Keväällä on aina kunnon siivoustalkoot joka salavan alla. Mutta talvitauon jälkeen sekin on oikeastaan varsin mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jokaisen kananpitäjän velvollisuus lopettaa siipiveikon vaivat viipymättä. Marek on hirveän julma tauti.

      Olen kieltämättä vähän katsellut salaviamme 'sillä silmällä', että aika radikaaleja nuorennusleikkauksia niille pitäisi tehdä. Ei kaikkia kerralla vaan vähitellen jottei maisema muutu kerralla liikaa.

      Poista
  6. Voi kanaparkaa! Onneksi oli myös mukavia uutisia, kuten tiedossa olevat puuhat puutarhassa :) Tuuliviiri olisikin kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on sää suosinut kyllä. Tänään kun joku paikka sulaa, sen voi rapsutella siistiksi huomenna, hyvin kuivaa piha tänä keväänä.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com