Hauskuuksia horisontissa

Tähän alkuun surullinen perheuutinen, Kalle the Tallikukko on leski. Höna kuoli tänään äkillisen sairauden (marek) uuvuttamana. Marek on tylsä tauti, pääsääntöisesti se käy hengen päälle. Siinä vaiheessa kun näen oireet, kipaisen nykyisin lintu kainalossa pölkylle. En minä enää ryhdy tekohengittämään, taistelu kun yleensä päättyy kuitenkin huonosti.

Höna oli vuoden ikäinen nätti kananen, hurjan tomera ja uteliaskin. Muuten tyypillinen kääpiökoch, mutta pahuksen laiska munimaan.

Harmittaa todella paljon, nyt minun pitää vimmatusti kaivella nettiä ja yrittää löytää puhtaan valkoisia kanasia edes pari, tällä hetkellä valkoisissa on huono suhdeluku, 3 kukkoa ja yksi kana.
Toivottavasti hautomakoneessa muhii joku valkoisen käppänän tipu juuri parhaimmillaan eivätkä ne kaikki ole kukkoja.

Pöh ja höh.

Sitten vähän mukavampiin juttuihin. Ihan aluksi haluan esitellä Iso-J:n lahjaksi saaman tuuliviirin. Meiltä nähkääs on kaikki nämä vuodet puuttunut sekä lipputanko, että tuuliviiri. Lipputangon suhteen tulin järkiini, ei minussa niin paljoa ole sisäistä talonmiestä, että jaksaisin saati muistaisin kaikkina liputuspäivinä noudattaa lippuprotokollaa.

Enää ei puutu tuuliviiriä.  Sopivasti se saatiinkin, tänä vuonna tulee täysi kymppi Torppavuosia täyteen. Täytyy vähän kurkistella eri ilmansuunnista mille katonharjanteelle tuo Andalusian härkä parkkeerataan.

Kevät näyttää hivuttautuvan takaisin. Tänään aamupakkasten jälkeen oltiin koko päivän pikkuisen plussalla. Mustarastaita on kokonainen parvi ja ne ahertavat linturuokintapaikalla maanmuokkaushommissa. Hauskasti ovat tönkäneet lumen alta sulan maan esiin. Minä jo pelkäsin, että ne häippäisevät koko lössi näin tyhmän säätilan maisemista. Onneksi ovat sitkeää sakkia eivätkä ihan ensimmäisistä lumipyryistä masennu.

Oi että minä odotan niitä aikoja kun pihalla saa kuunnella mustarastaiden viheltelyä. Tänä vuonna onkin semmoinen mieskuoro, että kilvanlaulannasta tulee ennenkuulumattoman ihana.

Takapihalla näyttää nyt suunnilleen tältä. Rakkaat salavat ovat talven myrskyissä karistaneet taas ihan muutaman risun maahan ja nuo kaikki pitäisi koota kasaan ja kärrätä pois. Isoimmat olen talven mittaan raahannut hevosille puuhasteltavaksi, kohta sieltä saakin kerätä kalutut oksat pois ja viedä vaikka liiteriin. Joulukuusetkin paljastuivat hangen alta, varsin hyvin nekin on uudelleenmuotoiltu.

Rusakonpenteleet ovat muuten harrastaneet bonsaitypistyksiä ja tammesta kasvaa entistä psykedeelisemman muotoinen esitys.

Lauantaina on kivaa luvassa. Kunhan kengittäjä on käynyt sipistelemässä Kasperin kaviot ja uudelleenkengittänyt Oton, me Perikunnan nuoremman kanssa suuntaamme kohti Jyväskylää. Siellä kohteemme on Nemppakuoman residenssi. Sunnuntaiaamupäivällä lähdemme triona kohti Tamperetta. Sillä aikaa kun napero äheltää valmentajan rääkissä, me suuntaamme -tralalaaa- messukeskukseen ja elämäni ensimmäisille puutarhamessuille. Että sattuikin ihanasti.

Mukavaa viikonloppua !