Pinnan alla kuplii ja kuhisee

Ruusuntuoksuiset iltatervehdykset !

Päivät tahtoo venähtää aika pitkäksi kun valoa kerrankin riittää. Lähestytään vuoden valoisimpia öitä.
Valitettavasti silmiini sattui ensimmäinen jouluaskarteluaiheinen viestiketju, kiireesti rullasin ohi. Ei nyt, ei vielä. Nythän on kesä ja ajatukset jossain ihan muussa kuin tonttuovissa, joku roti !

Kiviä on taas pyöritelty, istutettu kolme havukasvia kasvihuoneen itäpäätyyn ja korjattu hevostarhan aitaa.

Meidän pitää vetää langat kolmeen kerrokseen, sillä näyttää hyvinkin mahdolliselta, että pian täällä tepastelee hiirakkovärinen poninen. Valitettavasti se tarkoittaa sitäkin, että Torpan hevosten kokoonpano muuttuu jälleen kerran. Yksi jatkaa eläinlääkärin tekemän ostotarkastuksen jälkeen matkaansa, onneksi ihan vaan naapurikylälle tuttuun paikkaan.  Tämä on kuitenkin vielä niin keskeneräinen asia, että annetaan muhia pinnan alla vielä pari viikkoa.

Näistä ponien kuvista näkyy selkeästi kuinka nallekarkit eivät taaskaan menneet tasan. Yksi raataa nahka märkänä hiekkalaatikolla ja toinen nukkuu seisaallaan takavasemmalla.

Unikot sen sijaan eivät kauaa malta salaisuuksiaan pitää, vaan poksahtelevat auki kuin popcornit. Samoin tekevät pionit, muuan versio on kuin kermakakku, pitää muistaa kuvata se kunhan kokonaan aukeaa. Onneksi viime kesänä hankkimani Itoh -pionit (kolme kappaletta) kukkivat myöhään, menee ties miten pitkälle heinäkuulle. Samoin valkoisten kukintaa saa ihastella vasta myöhemmin. Itohien värejä en edes muista, kyllä se varmaan kesän mittaan itse näyttää värinsä.

Tämä kohtalokkaan punainen on luonnossa vielä tummempi, en saa missään valossa millään säädöillä ihan aitoja sävyjä. Joku saksasta tilattu tämä muistaakseni on. En tiedä ovatko pikkulinnut, kissat vai koirat kuskanneet nimisäleitä, ainakin niitä löytyy välillä mitä mielenkiintoisimmista paikoista.

Kermakakku, puhelinräpsynä vähän sinnepäin

Ja sitten pari sanaa kuivuudesta.

Ymmärsin tänään, että etelä-Suomessa on paikoin aika ahtaat oltavat kun heinä ei hevosille kasva ja viimevuotinen on loppu koska oli niin surkea heinävuosi, sateen takia.

Täällä meillä on muutaman millin satanut, pääsääntöisesti taivaalle pakkautuvat lupaavan tummat pilvet purjehtivat jotenkin ohi, emmekä me Torpan mäellä saa pisaraakaan. Olisi kieltämättä ihan kiva havahtua jonain yönä ihan oikeaan sateen ropinaan. Toivottavasti sateet ovat piipahtaneet meidän heinämiehemme hehtaareilla, vaikka ensi talven heinänkulutus on todennäköisesti melkein puolet vähäisempi, hyvää heinää tarvitaan silti.

No, sadetta odotellessa viritellään järeämmät kastelujärjestelmät.
Tänään tänne tuli uusi 50 metrinen letkukärry ja pitäisi vielä laskea minkä kokoinen pumppu siihen kylkeen tarvitaan. Onneksi esitteessä on selkeä laskukaava ja malli. Onhan meillä lähde tontin rajalla, siitä saisi ainakin laitumelle näppärästi vedet. Tähän saakka olen pihasaunalta kärrännyt. Vaan jos kaivot kuivuu niin sitten pitää kehitellä muita systeemejä.

Eivät ole vuodet tosiaankaan veljiä keskenään !

Kuluneen viikon kohokohtia oli ehdottomasti kahvittelutapaaminen Vesikioskilla pullavohveleiden äärellä. Tällä kertaa tutustuttiin juustopullavohveleihin, superihana makuyllätys. Minä maistelin Mustajussia, kaveri Peltolan Blue -version. Vahva suositus ! Kahvikin on hyvää kenialaista, palvelu iloista ja väliaikaisen torin elämää on mukava seurata ihan aitiopaikalta. 

Toki se uusikin tori näyttää valmistuvan, silti en pahakseni panisi jos nämä ruokapaikat saisivat jäädä Keskuskujan ja puiston siimekseen. Kuka muka tahtoo puistosta aukealle ja tuuliselle toriaukiolle?

Tämmöistä tälle viikolle. Huomenna suuntaan Hopianuolen nokan kohti Raahelaa ja muutaman tunnin rivakan autoilun jälkeen saankin louskuttaa leukojani oikein hartaasti. Pakollisia stoppeja matkalla ei ole sitten Lapinlahden pyssäyksen. Matin ja Liisan asema on kiva paikka, sillekin ihan napakka suositus. Etenkin kun se on vaihtoehto aakkosille, niitä kartan maailman tappiin saakka. Pahaa kahvia ja aina sama valikoima.

Minun viikonloppuni menee mukavissa merkissä, iloisia jälleennäkemisiä ja kaunista Suomen luontoa. 

Sitä samaa toivon sinullekin, missä lienetkin !

PeeÄääs;

tunnistaako joku tämän tuulikellon tekijän? Minulle pitää vinkata välittömästi!