Yötöntä yötä

Yötöntä yötä ! Olemme juuri vaihtaneet Pikkukesästä Isoon kesään ja juhannuspäivään. Juhannusaattoa vietettiin Torpalla entisillä perinteillä, paljon ruokaa, yhdessäoloa ja sauna. Enempää ei oikein osaa kaivatakaan. Meitä taisi myös suosia sää, vettä tuli pari pisaraa ja rivakka tuuli piti sääsket loitolla.

Sain istutettua pari ruusua, Torniolaakson ruusun ja Ilon, kiitos Tita näistä ihanuuksista. Niille löytyi varsin mukavat paikatkin, aurinkoa ja lumipeittoa riittää.

Suviruusu Poppius vielä odottaa omaa paikkaansa, kaksi oikein hyvää vaihtoehtoa on katsottuna. Jatkan projektia huomenissa.

Äitikullan takapihalta löytyi muuan tuoksuva ruusukaunokainen, nimeä ei muista meistä kukaan. Tämä on kuulema kulkenut hänellä mukana iät ja ajat aina lapsuuden kotipaikasta lähtien.

Tuoksu on soma ja varsin ruusumainen.
Kasvutapa on maltillinen ja juurivesoja ei juuri yhtään, oikein sopuisa ruusu siis.

Olisiko blogin lukijoissa joku tunnistaja joka antaisi tälle upeudelle nimen?

Juhannusruusu alkaa olla jo kukkinut, nämä hennon pinkit viimeiset nuput ovat niin suloisia. Lämmin kevät ja kitsaat sateet kirittivät kukinnan nopeammin kuin ehdin kuvaamaan.

Onneksi meillä on tätä perinneruusua monessa paikassa, etupihalla sireenit ovat ryövänneet elintilaa ruusuilta todella härskisti. Huomenissa täällä naksuu sakset ja sireeni saa väistyä ruusujen tieltä. 

Ilokseni törmäsin tänään tähän taivaanvanhaan maamonruusuun. Nimen joku joskus minulle osasi kertoa, minä vain senkin jo unohdin. Kyseessä on joku vanha venäläinen ruusu jonka taimen kuokimme muutama vuosi sitten Joutenvaaran mummolan raunioista. Ihana tuoksu, todella vahva ja ruusuinen. Monena kesänä tämä kukinta on jäänyt huomiotta, onneksi nyt olen paikalla. Pitää pikkuisen perata tälle ihanuudelle parempaa kasvupaikkaa, ainakin kärrään vähän tallin antimia juurille. On nimittäin pala historiaa tällä ruusulla kannettavanaan. Ilmankos nuokkuu. 

Olisi vallan autuasta saada näille vanhoille rakkaille ruusuille nimet. Itärajan tuntumassa kun ollaan, monen kasvin alkujuuri löytyy venäjän puolelta.

Turha varmaan mainostaa, ilma on tyynellä hetkellä hyvinkin suloisen makea, nämä todellakin tuoksuvat.

Pionit pullistelevat enimmäkseen vielä nupuissaan, niitä odotellessa ruusut jotenkin pääsivät yllättämään. Ihana yllätys onkin.

Tämä kultareunainen happomarjapuska on kuulema joku latvian tuonti, täällä se näyttää voivan oikein hyvin. Viime kesänä värkkäämäni kaivos näyttää todella mukavalta, kiva kun on väriä ja muotoja näin alkukesästäkin.  Tämän  kesän työlistalla lukee tämän kaivoksen kohdalla reunuskivien asentaminen ja kiivas ratamon kitkentä. Muuten onkin helppo ja kiva istutusalue. Havuista ja puuvartisista saa hienon kokoelman kun on muutama kokenut ammattilainen apuna. Ilman Titaa ja Särkän perennataimistoa tuossakin kasvaisi jotain horsmaa. Nyt sinne on aina yhtä suuri ilo mennä ja katsella värejä ja muotoja. 

 Ruusuja puskee kukkaan myös jalompien osalta, tämä suloisuus änkesi ensimmäisen kukkansa auki nuppujen puristuksesta huolimatta.

Olen ihan todella iloinen, että viime kesänä värkkäämäni etupihan penkki osui oikeaan paikkaan ja ainakin ruusut viihtyvät. Valikoin siihen paljon punaista, tehosteeksi vähän valkoista.

Ruusut rehottavat oikein lupaavasti mutta itoh -pionien osalta alan kohta huolestua, ei nupun nuppua vaikka lehtiä on pienen viidakon verran.


Suloista juhannuspäivää, missä lienetkin. Minä nuuhkin ruusuja.