maanantai 10. lokakuuta 2016

Patapata

Making of

Tuli vain tässä mieleen, viikon ruokia kun vähän ennakoin, että pataa pitää taas saada. Toivottavasti ei tule pataan, hehheh. Meinaan mieleni tekevi kunnollista, pitkään hautunutta nautaeläimen lihaa.
Jostain syystä se on minulle aina ehdottomasti syksyruokaa, en enää kevällä saati kesällä patoja hauduttele. Ja joka ikinen 'ekakerta' mietin, missä astiassa se oikein tehtiinkään. Sieltähän se kaapin perukoilta pilkottaa, rakas punainen le Creusetin pata. On muuten hyvä pytty.

Ja koska olen höveli ja reilu, laitan jakoon melko toimivaksi osoittautuneen reseptin. Tarkkoja mittoja en osaa harrastaa (paitsi leivonnassa tehdään pilkulleen ohjeen mukaan), loraus sitä ja liraus tätä. Varman päälle jos pelaat, niin puolita mausteiden määrä. Tokihan sovellat myös lihan määrän tarpeittesi mukaan?

Ostoslistalle:
Naudan paistia, palana tai kuutioina, 600-800 g (kotimaista lähiluomua tietysti)
Tomaattipyre, pussi tai purkki
Porkkanoita (2-4 kpl)
Mustapippuria (monta kierrosta myllystä)
Chiliä (mieluummin tuoretta, mutta kuivattukin passaa) 1/2 - 1, riippuen chilin vahvuudesta
Valkosipulia (3-5 kynttä)
Yrttejä (reilusti)
Suolaa (vähintään 1 tl)
Voita + hyvää öljyä paistamiseen (saa olla reilusti padan pohjalla sulamassa)
Punaviiniä (1 dl pataan, vähän kokille ja loput ruokapöytään)
Vettä

Miten:
Kuivaa liha ja kuutioi tarvittaessa n 2 x 2 cm:n paloiksi
Silppua valkosipuli ja chilinpätkä pieneksi silpuksi
Pätki porkkanat parin sentin pätkiksi

Laita uuni lämpenemään n. 100°

Sulata voi paistopadan pohjalla, lisää öljy. Anna tummua vähän.
Kaada lihat voi/öljyseokseen, sekoittele lastalla ja anna ottaa väriä kauttaaltaan
Lorauta reilu desi punaviiniä lihoille, sekoittele ja anna viinin vähän haihtua. Pienennä levyn lämpöä ettei keitos pala.
Lisää valkosipulichilisilppu lihoille, sekoittele
Mausta mustapippurilla, yrteillä ja suolalla, sekoittele

Lisää tomaattipyre lihoille ja sekoittele

Lisää vettä niin, että lihat peittyvät. 

Anna poreilla kannen alla ihan hissuksiin.
Kun uuni valmis, tyrkkää lihapata (kansi päällä) uuniin alatasolle, unohda sinne vähintään kolmeksi tunniksi. Sekoittele välillä ja jos neste haihtuu, lisää vettä tarvittaessa.
Liha on valmis vasta kun liha on hyvin mureaa.

Valmis ja täydellinen pata on seisottuaan muutaman tunnin. Tarjoa lisänä pottuja, pastaa, kasviksia, mitä nyt haluatkin.

Ei mulla muuta, mukavaa alkuviikkoa!

Hosumatta parasta!

10 kommenttia:

  1. Eh. Tuli nälkä! Mutta padat ovat syysruokaa, se on ihan totta. Minunkin piti aloitaa jo ennen leivinuunin lämmityskautta sähköuunilla.

    Vipinää viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Padat ja tuhdit piiraat, niitä sielu (ja vatsa) kaipaa kun talvi hönkää niskaan. Lempee ja lämpöö sinnekin!

      Poista
  2. Le Creuset on ihana, punaisena varsinkin. Nemppalassa padan tehtävää hoitelee Sarpaneva, joka hankittu impulssiostoksena. Resepti pitää testata sopivana, rauhallisena hetkenä, joka nyt vaikuttaa kaukaiselta haaveelta...loma kyllä häämöttää ja se on hyvä tulee tarpeeseen. Kotoilua sitten sen jälkeen. Siihen saakka varsin paljon kaikkea muuta pitää tehdä pala kerrallaan ja sen mitä ehtii...flunssa pysynyt toistaiseksi loitolla. Terkkusia kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo punainen on klassikko!
      Meilläkin on Sarpanevan pytty, kerran testasin molemmat jollain paistijutulla ja totesin, että sen minkä Sarpaneva tyylissä ehkä voittaa, sen se häviää kannen hankaluudella. Mutta hyvin paistoi sekin musta pata.

      Onhan sulla pala kaikkea, lomaakin horisontissa :D Väistele nyt se flunssa, älä ainakaan lomalle pakkaa mukaan.

      Poista
  3. Aloin kasvissyöjäksi, kun täältä ei juuri luomulihaa saa kaupasta. Saati lähijuttuja. Poro tosin jalostettua jäkälää ja jos saan läheltä kalastettua villikalaa, niin se käy satunnaisesti.
    Teen samanlaisia, patoja, mutta pavuista ja linsseistä. Nämä lihankorvikkeet ei uppoa.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä eläisin lihan puolesta riistalla, sitä saa vain harmillisen harvoin. Luomua onneksi saa ja lähiluomuakin satunnaisesti. Kunhan on kotimaista!

      Pavut ja linssit ovatkin hyviä, en ole minäkään näistä nyhtisjutuista innostunut. Mieluummin olen lihatta kuin ryhdyn korvikkeisiin.

      Joko sinä olet sielläsiellä??

      Poista
  4. Täällä lapset on vauvasta asti syöny poroa, sitä kun on omasta takaa ;) Vaan miten onnistuis kylmäkuljetus kauemmaksi..? Pitkä maa tämä armas synnyinmaa, met tähystämmä tätä läheltä pakkasennätyksen maisemia ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida muu maistukaan pohjoisen ihmiselle kuin riista ja poro. Hyvälle oppii jo pienestä ;-)

      Pitäisi kyllä hommata vielä yksi pakastin villilihalle, sitten kyllä kelpaisi!
      Minäkin penskana söin ekan kerran kanaa koulun kanaviillokkina, oli eksoottista! Siihen saakka olin tottunut pitämään linturuokina metsäkanalintuja ja sorsia.

      Poista
    2. Anonyymi. Niin solen mieki syöny poroa, vaikka meilä ei sitä omasta takkaa ole ollukhaan ihan kirjaimellisesti, vaikka Lapissa asuima sillo ko mie oli kläppi. Ei meilä sikkaa syöty. Hirveä ja poroa soli ja siikaa, tietekki. Net muut syötävät on ollu pakko opetela ko etehlään muutti.
      Kyllä mie tiijän, että tääläki lappilaiset ostava isoman erän poroa kerrala yhessä ja tuottavat sen tänne ja jakava keskehnään.
      Mulla vaan on ollut sen verran liikkuvvaa tämä elämä, että sole oikheen maholista kerätä mithään pakastihmeen nytten enhään.

      OP
      PS, Hirnakka, mie olen vielä Suomessa, ko on muutama vähän isompi homma lopettaa, mutta uusia en ota. Joulukuu on tyhjätty. Mulla olis vielä yksi kuukauden homma vielä, mutta...

      OP

      Poista
    3. Olipa mukava lukea pohjosen kieltä.

      Jo siis lähtökuopissa kuoputellaan ;-)

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com