Kotona taas

Kas niin, kotona taas.
Oli mukava ja kiva käydä maailmalla kääntymässä, nyt sitä jaksaa taas tätä kotoista kuviota pyöritellä. Outoa herätä aamulla ilman, että ensimmäinen homma on sonnustautua ulkoilmavaatteisiin, kerätä koirapojat matkaan ja lähteä ulkoistamaan hevosia. Että aamukahvin saa juoda rauhassa ilman juustonpalaa kärkkyviä karvakorvia, lehden lukea ilman, että kenenkään kuono tai käpälä änkeää lehden reunan ali tai yli.

Ja miten mukava istua valmiiseen pöytään johon edeskäypä ketterästi kuljettaa herkut ja lisukkeet. Joo, mukavaa on arkeni, mukava on vaihtelukin. Ja mukava on palata kotiin. Kaikki balanssissa. Seuraava reissu on kuun lopussa, sitä ennen toki on syysloma jonka ohjelma on vielä kutakuinkin miettimättä. Kovin kummoisia reissuja ei voi tehdä, koska hevosten siirtely vaatii täysvoimaisen ihmisen, ei voi Seniorikansalaiselle vastuuttaa. Voihan se toki olla, että jostain löytyy vapaaehtoinen kotitonttu joka hoitaa hevoset aamuin illoin ja siivoaa tallin, silloin voitaisiin piipahtaa yönylireissussakin.

En jää henkeäni pidätellen kotitontun ilmiintymistä odottelemaan. Keksitään jotain muuta. Tai liikutaan hajaantuneella kokoonpanolla.

Tänään oli aamulla hemmetin kylmä, ihan nollassa jökötti mittari. Sumuakin oli kohtuullisen paksut lautat ihan portailta lähtien.

Hevoset irvistelivät kylmää ruohoa ja tyytyivät jauhamaan aamuheinänsä kuivana versiona. Eilen muuten tuli ensimmäinen heinäkuorma talliin. Hienoa ja hyvää heinää onkin, vaikka heinänteko oli kuulema varsin haasteellista viime kesän sateiden vuoksi. Tällä tekijällä on kuivurit ja systeemit joten heinä on hyvää.

Tästä se viikko taas pyörähtää käyntiin. Esikoisella on koeviikko ja Nuorimmainen viettää päivänsä kaupungilla TET-harjoittelussa, kuntosalilla tietenkin. Vaihtelua arkeen silläkin saralla.

Katsotaanhan miten maailma makaa kun viikko vanhenee, näillä nyt mennään eteenpäin.

Ihan viimeiset kukkijat