torstai 6. lokakuuta 2016

Lokakuulla on huumorintajua

Lyhtykoisokos tämä nyt oli?

Lokakuu, tuo kuukausista toiseksi tympein, on hyvässä vauhdissa. Ja huonompaan suuntaan vain mennään, seuraavana nimittäin väijyy musta, märkä ja pimeä marraskuu. Ja ihan totta oikeasti, minun on vaikea virittäytyä joulun tunnelmiin ja tuoksuihin kun on märkää ja pimeää ja kaikkia ärsyttää. Mutta koska kevään ja kesän kuukaudet eivät tuntuisi niin upeilta, meillä on oltava vertailukuukausina nämä kylmät, pimeät ja märät inhottavuudet.

Tulihan nyt selväksi? Meikämandoliini ei nauti märästä viidennestä vuodenajasta, kevät, kesä, syksy ja talvi kelpaavat kunhan ne ovat aurinkoisia ja vähäsateisia.

Mutta on tällä lokakuulla huumoriakin. Oranssi on kuukauden ykkösväri. Kurpitsat, ruskan riemunkirjavat sävyt ja sitten nämä perennapenkistä löytyneet lyhtykukat. Herttinen sentään miten pirteitä luonnon omia värivaloja sieltä kuunliljojen pystyynkuolleiden lehtien välistä löytyikään! Minulla ei ole minkäänlaista käryä siitä, milloin ja miksi olen tämän penkkiini tyrkännyt. Mutta ei haittaa, kiva tuo on ja maljakossa näyttää viihtyvän hyvin.

Penkkiin tyrkittäviä on muuten taas kertynyt. Männäviikonloppuna Jypinkylässä ostin erilaisia laukkoja (allium) ja yhden hienon punaisen tulppaanilajitelman. Sitten on muutama istutusinspiraatiota odottanut taimipurkki (köhhöhökköh) ja talvivalkosipulit. Ja koska maa näyttää taas jäätyvän öisin, tänäänkin oli aamulla -3°, pääsen kohta rautakangen kanssa istuttamaan valkosipuleita, perinteet velvoittavat. 

Monena vuotena olen ihastellut paria lilana mollottavaa jättilaukkaani ja joka kerran päätän hankkia niitä lisää. Nyt ryhdyin vihdoin sanoista ja tuumista tekoihin ja ostin muutaman pulskan sipulin. Ukkolaukka, mustalaukka, jättilaukka ja vielä joku neljäskin. Lilaa ja valkeaa. Paikatkin niille on tiedossa joten homma vaatii vain viimeisen ryhtiliikeen, aloittamisen. 

Oranssia on myös uunissa, Torpassa on sakea chiliaromi, koetan epätoivoisesti kuivattaa paksuimpia chilejä kiertoilmalla. Äitikullalla on toki kuivuri, mutta tilanne vaati välitöntä toimintaa ja siksi nakkasin chilit uuniin. Nyt ne ovat kutistuneet huomattavasti, ehkä ne siitä kuivuvat. Pitäisi vain muistaa, että nämä nimenomaiset chilit ovat aivan kauheita pommeja ja käyttö pitää mitoittaa varovaiseksi. Jää muuten hutut syömättä kun nielu lyö tulta.

Ja koska pinkkikin on lokakuun teemaväri, minäkin mussutin eilen Roosanauhakampanjan nimissä korvapuustin. Paremmalle kanelipulla tuoksuu kuin chili, myönnetään!

On tässä kaikkea muutakin taas värkätty. Palataan savun hälvettyä!


Ite tein!

12 kommenttia:

  1. Vinkkaan niksin, jolla rautakankea ei tarvihte talvivalkosipuleiden istutukseen: kata maa ihan millä tahansa, vaikka huonolla heinällä. Maa pysyy sulana pakkaista huolimatta. Kattamaton maa kosahtaa heti jäähän. Istuttaessa tuupi kate syrjään, vedä vako ja tunge paska ynnä kynnet sinne. Vedä lopulta kate taas päälle. Amen. Helppoa.

    Ja jaan kanssasi ajatukset loka-marraskuusta. Pakollisia kärsittäviä, eikä kruunumme kirkastu tästä yhtään. Yhtä vähän kuin "kipu jalostaa luonnetta" tyyppiset sekopäiset lausahdukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sipulimaa pitää ensin möyhentää jyrsimellä... tässä taas kasaantuu yhtä sun toista. Vaan niin on aina saatu kynnet multiin ja sato korjattu seuraavana kesänä (syksynä). Muistan erittäin elävästi kuinka kolasin penkistä lunta pois jotta pääsin levittelemään kasvuntakaajat vakoon... vieläkin kylällä hihittävät.

      Joo, kipu ei jalosta eikä kaamos tee meistä parempia ihmisiä. Molemmat lähinnä veetuttavat. Kaamos sentään loppuu joskus, kivusta ei aina tiedä.

      Ja kyllä, katteen ilot ja ansiot myönnän minäkin. Kate on hyvästä, sekä tilillä että penkissä ;D

      Poista
  2. Terveiset Torontosta! Klo on 6 aamulla ja ulkona +17. Päivisin on reilusti yli 20, pilveettömältä taivaalta paistavassa auringossa tietty enemmän. Tulkeehan immeiset tänne! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooo, Kanada on sympaattinen sivistysvaltio ja Toronto aivan huisa kaupunki. Kiipeä ihmeessä Skypodiin, maisemat ovat hienot. Viihdyt varmasti kohteessa, onnenpossu! :D

      Poista
    2. Käytiin Skypodissa. Huikeeta!

      Poista
    3. Niin sitä pitää! Reipas ;-)
      Nyt sitten vielä ne stadionit ja jäähallit, hall of fame.

      Poista
  3. Lapin kaamos on minusta erillaista, sinistä taivasta, tähtiä, kirkkaita kuutamoita, revontulia, ja puhdasta lunta. Ei mustaa ja torjuvaa.

    OP

    VastaaPoista
  4. Nemppalassa keskitytty jäätävässä koillistuulessa pallojahtiin. Rukkasille ollut käyttöä:)! Huomenna taas Isolle Kirkolle, jossa ti saakka. Pitäisi löytää sopiva hetki kurvata L:lle hakemaan Redsyn talvikengät... Hope Eläinosaston Eläinten viiikko on sujunut suotuisasti ja olet muistanut heitä myös nimiviikon kunniaksi. Pongaamamme Ponniini ulkoili tänään ajaessani ohi...The Ponimies muistuu joka kerta kun huristelen siitä ohi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se rukkanen jäi näkemättä!

      Hevosille on pidetty seuraa koko päivä, aidanteon merkeissä. Hevosia ei vahingoitettu projektin aikana.

      Poista
  5. Hope we will see soon again! Hoposet olivat varmasti aktiivisesti mukana ja saivat ehkä omenan tai toisenkin. Jokainen työmaa tarvitsee myös Johtajia ja sen Ponimies hoitaa kyllä:). Mikäli sää ja kalenteri ovat suotuisia, yritän suunnata Kulmille mahd. Pian. Terkkusia Kaikille ja tänään erityisesti Seniorikansalaiselle lämmin kiitos sukista, kaivoin esiin kesän jälkeen heti kotiin tultuani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepjep, ensi viikonloppuna ollaan kiinni, 28.10 olen Helsingissä. Kävisikö joku arkipäivä?

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com