Kävin Savossa

Ikeassa

Aamuvarhain änkesin Hopianuolella länteenpäin menevään liikennevirtaan ja heti Käsämän teboilin jälkeen sain kurvailla yksin, aina Jännevirran sillalle saakka.

Ihme ja kumma, löysin heti oikean oven josta tölmäsin sisään, suoraan näytteenoton aulaan. Mietin koko ajan kuumeisesti ympärille pälyten "mikä hitto meni pieleen, ei voi olla näin helppoa?". Jonotusnumeroni 304 tuli pelottavan äkkiä. Näytteenottaja oli ystävällinen naisihminen. Outoa. Hän haki jotain erikoisputkia joihin lirutteli vertani, sitä josta hiihtoliitto varmaan maksaisi muikeat summat. Käsitteli näytteitä nätisti ja varoen, on kuulema joku niin erityinen vekotin jolla ne analysoidaan, ettei vastaavaa ole Islabin muissa toimipisteissä. Siksi piti mennä näytettä antamaan sinne asti, pitää saada analyysiin mahd.pian suonestalaskun jälkeen.

Täysin pökertyneenä kaiken sujuvuudesta tepastelin takaisin savolaisuuden kierouden multihuipentumaan, pyöreään parkkihalliin. Siellä ei ole mitään jakoa pysäköidä autoaan sisärinkiin, etenkin jos autossa on yhtään mopoautoa leveämpi keula. Ne paikat ovat kuin pizzasiivuja. Ulkoreunalle mahtuu isompikin keula ja turha kai sanoa, paikat ovat aina täynnä. Ylös piti ajaa ennenkuin vapaata löytyi.

Hyvillä mielin lasettelin parkkitalon rinkiä alaspäin ja tein hillityn kurvin puomille, kräks. Ääni jota jokainen autoilija vihaa, etenkin jos se kuuluu jostain oman vasemman etulokasuojan suunnalta eli äärimmäisen terävästi ja korvia- sekä lompakkoavihlovasti. Peruutus, oikaisu, lipuke automaattiin, puomin ali ulos ja ensimmäiseen mahdolliseen koloon tutkimaan vahinkoja. Onneksi vain ihan pieni peltipainauma ja pieni naarmu painauman kohdalla.

Samperin kepulit, semmoisen korkkiruuvin ovat parkkitaloksi laittaneet ja vielä niin älyttömän ahtaat puomilleajorännit!!

Koska aamupäivä oli vasta alussa, kurvailin Matkuksen ostoskeitaaseen. Kaupat vasta aukoivat oviaan joten käytävillä oli tilaa. Muutama alen loppurysäyslöytö tarttui matkaan, 75 %:n ale Stadiumin hyvälaatuisesta hupparista oli vastustamaton.

Ponimiehen garderoobi sai täydennystä myös, Horsewaren loimet eivät ole ikinä alessa, mutta koska ne kestävät hevoselta toiselle vuodesta toiseen, niihin kannattaa panostaa.

Lounaaksi tarjoutui tilaisuus vietnamilaiseen ruokaan. Ei se nyt ehkä ihan autenttisinta ollut, sushista kääretorttuun oli valikoima. Hyvin söin ja kympillä selvisin.

Hyvinsyöneenä otin suunnan kohti Ikeaa, sieltä piti vain pari juttua hakea ja klassisella kukkurapäisellä kärryllä sieltä poistuin. Vähältä piti, ettei päällimmäisenä keikkunut sitruunapuuta hedelmineen, semmoinenkin siellä olisi ollut tyrkyllä.

Kotimatka taittui sekin ongelmitta, yksin sain taivalta taittaa. Onneksi sain lääketieteellisen neuvonantajani puhelimeen ja monta mitäsjos -kysymystä sai järjellisen selityksen. Kiitos taas.

Mitään lumimyrskyä en päivän aikana nähnyt, vähän sateli jossain ja Kallansilloilla vähän enemmän.
Tästä on hyvä lähteä iltatallin kautta yöpuulle, viikon päästä takaisin Savoon. Onneksi tässä on kaikenlaista säätöä sitä ennen, ei ehdi turhia hötkyillä.

Mukavaa tiistai-iltaa, missä lienetkin!

Maanantain päivällinen, lohisalaatti ja lisät

PeeÄäs: tänään kuulema alkaa islantilainen poliisisarja, aion katsoa vaikka vain maisemien takia. En tosin tänään vaan tallennettuna jossain sopivassa tilaisuudessa.