... ja koukkia toisella päällä! Onnea uudelle kavaljeerille, vaikka povaankin pikaista eroa. Sitä tuskin kumpikaan lopulta jää suremaan. Aikansa sitä heilastelee, mutta jatkaa sujuvasti eri suuntiin ilman isoja otsikoita.
Tsemppiä viikkoosi - viikonloppukin häämöttää ja kotiloma!
Koukkiminen, aina vain paranee! Tästä tulee hauskaa :D Ihan saa jäädä ns. Laastarisuhteeksi, ei tule pitkää romanssia kepin kanssa. Fyssari vilautti minulle kuntosalin ovelta herkkuja ja melkein lankesin polvilleni kiitollisuudesta taljavetovehkeiden äärelle, ensi viikolla sitä herkkua ja paljon. Yritän tinkiä laiskanläksyjä. Lääkevieroituskin etenee, Lyricaa enää 1 pilleri iltaisin, ensi viikolla ei sitäkään. Jiihaa!!
Kiitos OP, Nauru hörähti kun visio kiltin alle kurkkimisesta ehti ymmärrykseen saakka. Leijonanloikkia tälle viikolle riittää, voi kun jaksaisin herkutella jo näillä, epäilemättä tahti laantuu kohta. Juoksemista ja hyppäämistä saati hyppypotkusarjaa saa odotella. Sisulla.
Näkemättä tilannetta sen tarkemmin, arvelen, että pitkällä tähtäimellä voi olla jopa niin, että sinun ei tarvtse luopua kokonaan mistään, ja se olisi loistotulos.
Tiedätkö kuomaseni, tänään lunta kolatessa (taas uusien huonojen uutisten äärellä) ajattelin lämpimästi - en murheitani - vaan sitä että on kaksi tervettä kättä ja jalkaa, jotka ystävällisesti ja kivuitta toimittivat lumenkolauksessa virkansa moitteetta.
Joku voisi ajatella tietenkin, että vähästäpä sitä iloa revitään, mutta kas kun asiat voisivat olla toisinkin. Jos vastoinkäymiset satavat maksimaalisesti niskaan, niin pitää hakea ne ilonkipinät. Itsestäänselvät asiat, kuten liikuntakyky tulee kovin konkreettisiksi jos sen menettää. Vaikka tilapäisestikin.
Voimia ystäväni! Päivä päivältä eteenpäin. Meitä on täällä iso joukko, joka käy päivittäin tarkastamassa kuulumisia ja toivoo mitä parhainta toipumista koettelemuksistasi!
Oman talouden aivoinfarktipotilas sai ajo-oikeuden pikana takaisin ja on kahtena iltana käynyt lätkimässä lentopalloa.
Totta, niin totta. Sitä saa ihan oikeasti olla onnellinen kun voi aamulla herätä uuteen päivään, omat jalat kantavat ja pääsee liikkeelle. Tulin juuri kuntosalilta, sain vähän opettaa fyssaria taljavedoissa ja näytin hänelle sekä kulmanojan että hindikyykyn.
Onnittelut teidän toipilaalle ajo-oikeudesta, oma Hopianuoli saa vielä odottaa.
Ai kun hiano! Mä olen vähän kade, koska kuljen vielä rollerilla - ehkä kevään aikana voin ottaa faijan entisen kepin käyttöön (se ois iso edistys). Toisaalta noukkimilla voi nostaa melkein mitä tahansa ja kurkkia. :) Hitsisti toipumisia vempeleitten ja karvamöllien seassa eli pakkohan siinä on toipua! =D
Mulla on viininpunainen rolla, mutta se on ollut tällä kotilomalla ihan levossa. Ulkoilen kepin kanssa ja sisällä hoipun ilman. Maksaisin paljon, ettei kumpaakaan tarvittaisi.
Se on niin Taivaan totta, että kaikkia toimivia aisteja ja kykyä ajatella, puhua ja liikkua pitää itsestään selvinä asioina. Se on myös totta ja suuri ilon ja kiitollisuuden aihe herätä uuteen aamuun. En ole maailman kärsivällisin enkä ajattelevaisintakin tyyppiä. Yritän kuitenkin joka päivä muistuttaa itseäni että terveys, läheiset, ystävät ja oma koti ovat niitä kaikkein tärkeimpiä asioita ja kaikki muu tulee sen jälkeen. Upeasti Kuoma olet edennyt päivä päivältä ja olen superiloinen niin Sinun, JT:n, Perillisten, Seniorikansalaisen ja Eläinosastonkin kannalta. Karvaterapeuttien roollihan alkaa vasta. Kaikille viikonlopputerveiset Nempalta! Mukavasti on lauantai sujunut Oman Seniorikansalaisen laatuseurassa. Nyt sauna odottaa ja Vivi:n segovialainen karitsareseptin mukaelma menee uuniin.
Hetkittäin tuntuu siltä, että tähän kiitollisuuteen ja sen 'pakkoon' tukehtuu. Rehellisesti sanoen, olisin mieluusti ilman tätä episodia mutta kun se nyt omalle kohdalle osui, on pakko yrittää nauttia tästä mahdollisuudesta kasvaa ihmisenä.
... ja koukkia toisella päällä! Onnea uudelle kavaljeerille, vaikka povaankin pikaista eroa. Sitä tuskin kumpikaan lopulta jää suremaan. Aikansa sitä heilastelee, mutta jatkaa sujuvasti eri suuntiin ilman isoja otsikoita.
VastaaPoistaTsemppiä viikkoosi - viikonloppukin häämöttää ja kotiloma!
Koukkiminen, aina vain paranee! Tästä tulee hauskaa :D
PoistaIhan saa jäädä ns. Laastarisuhteeksi, ei tule pitkää romanssia kepin kanssa. Fyssari vilautti minulle kuntosalin ovelta herkkuja ja melkein lankesin polvilleni kiitollisuudesta taljavetovehkeiden äärelle, ensi viikolla sitä herkkua ja paljon. Yritän tinkiä laiskanläksyjä.
Lääkevieroituskin etenee, Lyricaa enää 1 pilleri iltaisin, ensi viikolla ei sitäkään. Jiihaa!!
Voi kun tuolla toisella päällä olisi hyvä nostella kilttipukuisten miesten helmoja ja tarkistaa, pitäydytäänkö perinteissä vai ei...
PoistaYstäväni kielsi munulta taannoin ison golfvarjon käytön, koska huitoisin sillä muita ihmisiä. Kuinka julmaa, siis se kieltäminen.
Onnea leijonan askelista.
OP
Kiitos OP,
PoistaNauru hörähti kun visio kiltin alle kurkkimisesta ehti ymmärrykseen saakka.
Leijonanloikkia tälle viikolle riittää, voi kun jaksaisin herkutella jo näillä, epäilemättä tahti laantuu kohta. Juoksemista ja hyppäämistä saati hyppypotkusarjaa saa odotella.
Sisulla.
Joo, hitaasti kiiruhtaen jossakin vaiheessa.
VastaaPoistaNäkemättä tilannetta sen tarkemmin, arvelen, että pitkällä tähtäimellä voi olla jopa niin, että sinun ei tarvtse luopua kokonaan mistään, ja se olisi loistotulos.
Sinnillä, niin kuin meillä päin sanottaisiin.
OP
Mulla on kyllä vahva haisu siitä, ettei tämä mun tilani jää tähän, eteenpäin niinkuin mummo lumessa.
PoistaTiedätkö kuomaseni, tänään lunta kolatessa (taas uusien huonojen uutisten äärellä) ajattelin lämpimästi - en murheitani - vaan sitä että on kaksi tervettä kättä ja jalkaa, jotka ystävällisesti ja kivuitta toimittivat lumenkolauksessa virkansa moitteetta.
VastaaPoistaJoku voisi ajatella tietenkin, että vähästäpä sitä iloa revitään, mutta kas kun asiat voisivat olla toisinkin. Jos vastoinkäymiset satavat maksimaalisesti niskaan, niin pitää hakea ne ilonkipinät. Itsestäänselvät asiat, kuten liikuntakyky tulee kovin konkreettisiksi jos sen menettää. Vaikka tilapäisestikin.
Voimia ystäväni! Päivä päivältä eteenpäin. Meitä on täällä iso joukko, joka käy päivittäin tarkastamassa kuulumisia ja toivoo mitä parhainta toipumista koettelemuksistasi!
Oman talouden aivoinfarktipotilas sai ajo-oikeuden pikana takaisin ja on kahtena iltana käynyt lätkimässä lentopalloa.
Totta, niin totta. Sitä saa ihan oikeasti olla onnellinen kun voi aamulla herätä uuteen päivään, omat jalat kantavat ja pääsee liikkeelle.
PoistaTulin juuri kuntosalilta, sain vähän opettaa fyssaria taljavedoissa ja näytin hänelle sekä kulmanojan että hindikyykyn.
Onnittelut teidän toipilaalle ajo-oikeudesta, oma Hopianuoli saa vielä odottaa.
Ai kun hiano! Mä olen vähän kade, koska kuljen vielä rollerilla - ehkä kevään aikana voin ottaa faijan entisen kepin käyttöön (se ois iso edistys). Toisaalta noukkimilla voi nostaa melkein mitä tahansa ja kurkkia. :) Hitsisti toipumisia vempeleitten ja karvamöllien seassa eli pakkohan siinä on toipua! =D
VastaaPoistaMulla on viininpunainen rolla, mutta se on ollut tällä kotilomalla ihan levossa. Ulkoilen kepin kanssa ja sisällä hoipun ilman.
PoistaMaksaisin paljon, ettei kumpaakaan tarvittaisi.
Se on niin Taivaan totta, että kaikkia toimivia aisteja ja kykyä ajatella, puhua ja liikkua pitää itsestään selvinä asioina. Se on myös totta ja suuri ilon ja kiitollisuuden aihe herätä uuteen aamuun. En ole maailman kärsivällisin enkä ajattelevaisintakin tyyppiä. Yritän kuitenkin joka päivä muistuttaa itseäni että terveys, läheiset, ystävät ja oma koti ovat niitä kaikkein tärkeimpiä asioita ja kaikki muu tulee sen jälkeen. Upeasti Kuoma olet edennyt päivä päivältä ja olen superiloinen niin Sinun, JT:n, Perillisten, Seniorikansalaisen ja Eläinosastonkin kannalta. Karvaterapeuttien roollihan alkaa vasta. Kaikille viikonlopputerveiset Nempalta! Mukavasti on lauantai sujunut Oman Seniorikansalaisen laatuseurassa. Nyt sauna odottaa ja Vivi:n segovialainen karitsareseptin mukaelma menee uuniin.
VastaaPoistaHetkittäin tuntuu siltä, että tähän kiitollisuuteen ja sen 'pakkoon' tukehtuu. Rehellisesti sanoen, olisin mieluusti ilman tätä episodia mutta kun se nyt omalle kohdalle osui, on pakko yrittää nauttia tästä mahdollisuudesta kasvaa ihmisenä.
PoistaÄrsyttää... tunnet minut kyllin hyvin.
Ihan kuin tuosta kavaljeerista puuttuisi jotain... Joo! Missä on töötti ja konjakkipullo ?!
VastaaPoista:)
Toi on Johtaja Turhapuron suksisauvan pohjalta innovoitu teletappiversio :D
Poista