keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Terveisiä trooppisesta Karjalasta



Ei voisi olla hurjempaa kesää kuin tämä nyt käsillä oleva. Päivittäin paukkuvat lämpöennätykset ja porottava auringonpaiste tekevät Pohjolasta tropiikin. Onneksi on ilmalämpöpumppu jonka jäähdytystoiminto tekee sisätilat miellyttävän viileiksi. Hevoset huilailevat tallissa paahteisimman ajan ja menevät illalla muutamaksi tunniksi. Yöt viettävät mukavasti viileässä tallissa.

Tiedostan toki, että hurja helle on varmasti kurja helle monelle.  Täälläkin seniorikansalainen vetäytyy mielellään viileään residenssiinsä ja hiippailee ulkona vain aamuvarhain ja iltamyöhään.

Pihalla ei mitään kovin massiivisia hommia kykene tekemään, onneksi mitään huippukiireellistä ei ole nyt työlistalla. Tänään oli matonpesupäivä. Siihen hommaan löytyi mainio paikka autohallin edestä. Varjoa ja vähän tuulta.

Kasvit rehottavat aivan huimalla tavalla. Tässä kuumuudessa saisi olla jatkuvasti kastelemassa. Juuri nyt upeimmillaan ovat myös eksoottiset jalopähkinäni.  Minulla on japanin siipipähkinä, amerikan jalopähkinä ja jokin mantsurialainen yksilö. En vain ikinä opi muistamaan kuka kukin on. Kukkaterttu on massiivinen.

Ylimmissä kuvissa on Toveri Titan nerokkaasti nimeämä Pohjolan palmu a.k.a. Tuurenpihlaja.


Pionit alkavat ravistua ja kauhtua, enää muutama nuppu päkistää auki. Tähän aikaan pionit ovat todella ränsistyneitä. En kuitenkaan raaski napsia kukkineita osia pois, vaan annan niiden kypsytellä siemenensä ihan rauhassa.

Liljat ovat ihania ja niidenkin aika on nyt. Myös päivänliljat aloittelevat kukintaansa. Keväällä näytti liljojen elämä varsin ankealta, iljettävät punaiset liljakukot söivät lehdet ja sontivat varret. Siitä huolimatta väriloisto on eksoottinen -ja ihana.





Ruusut rakastavat lämpöä ja niinpä aina on joku kukassa. Köynnösruusut tallin luona näyttävät viihtyvän hurjan hyvin. Ne saavat säännöllisen kastelun, kun täytän hevosten juomapaljut ja vesiletkun vetoreitti kulkee kätevästi niiden ohi. Kaivelin niille tänään lantalavan vanhimmasta osasta maatunutta pollenpotkua, jään odottamaan hillitöntä kasvua -ja kukintaa.

Kanadanruusut ovat ällistyttävän sitkeitä, tämä pinkki yksilö jaksaa kukkia aina vaan. Nimeään en enää muista. Sama juttu jaloruusuilla, viime kesänä kaivetussa penkissä kasvaa ja rehottaa kaksi yksilöä. Kukat ovat jättimäiset.

Ruusuja, pioneita ja liljoja ei voi olla koskaan liikaa !

Kun vain keksisin jonkun idioottivarman patenttiratkaisun nimisäleiden taltioimiseen.



Sitten muutama muu juttu.
Pihalla seisoo nyt järkyttävän kokoinen hevostraileri, ennemminkin norsunkuljetuskoppi. Se kytkettynä Iso-J:n lestabussiin on massiivinen yhdistelmä. Huomenna karavaani lähtee etelään. Perjantaina tulokyydissä pitäisi olla pilkkuinen pikkuinen poni, ressukka on yhä nimetön.

Kanalassa on ainakin neljä uutta kanakansalaista, en ole ihan varma kokonaismäärästä kun mammat ovat aivan lohikäärmeitä pesää puolustaessaan. Kyllähän tuo lähipäivinä selviää kun mammat lähtevät pesistä. Lupaan kuvia ipanoista myöhemmin.

Kanat  muuten kaivavat aivan hulluna poteroita ja hautautuvat hiekkaan. Kuumahan se on niilläkin ja vesiä saa olla lisäämässä jokaisella kanalakäynnillä.

Taannoinen Tampereen käynti sai sinettinsä ja nuorempi napero heilahti heittämällä mukaan Pro Elite Academyn kisavalmennettavien tiimiin. Täytyy nyt selvitellä kulkuyhteyksiä täältä sinne ja kartoittaa majapaikkatilanne. Yhtään sukulaista ei taida enää alueella asua eikä kukaan kavereistakaan tunnusta.

Ponimiehen elämä muuttuu huomenna, pääsee pihattolaumaan ja se jos mikä on tässä tilanteessa aivan huippuhomma. Koska olen kipeän kautta jo oppinut, ettei kannata leijua missään asiassa, en tästäkään kihistele enempää. Huomenna sitten päivitetään tilanne.

Nyt aurinko alkaa jo painua matalammalle ja ulkona kärsii jo jotain tehdäkin. Minä menen syömään kirsikoita ja ulkoistamaan hepat.

Heippa hei, muista juoda tarpeeksi vettä !


2 kommenttia:

  1. No jopa oli paljon kaikenlaista! Kanat meilläkin kaivavat poteroitaaan, mutta onneksi kanalan uusi katto tarjoaa varjoakin. Hiki se on kanoillakin näissä lämmöissä!

    Koitetaanhan selvitä lämmöissä. Ulkotyön tekeminen yli 30 asteen lämmöissä on vain karaistumista tulevaisuuteen. Vain helvetissä voi olla kuumempaa

    Upeat kuvat taas! Vähän kade olen jalopähkinöiden kukinnoista. Täällä ei kukaan mainituista tyrkkää kukkia. Olette te vain etevästi paremmalla vyöhykkeellä! Meillä ao. yksilöt kituvat juuri vain hengissä. Elämä on...! Ruusuja ja liljoja meilläkin tyrkkii kukkaan, mistä olen kovin iloinen! Kukkeinta aikaa eletään just nyt.

    Onnea poniturneelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopa vain on paljon kaikkea vaikka päälle päin näyttää aika seesteiseltä. Tyynessä vedessä ne jotkut kutee vai miten se oli?

      Meillä on myös kanatarha hyvässä varjossa kun isot salavat varjostavat ja yhdessä kulmassa saa ihan luvalla paju ja koivu kasvaa. Valitettavasti nämä tandemhaudonnat aiheuttavat tipukuolemia. Yksi raukka oli tikahtunut pesän laidan ja munavyöryn väliin :(

      Ei todellakaan käy kateeksi nyt ulkotyöntekijöitä ja Helsingin huippistreffeillä säälin ehkä eniten poliiseja. Täydessä rähinävalmiudessa siinä paahteessa.

      Kävimme tänään syömässä nepalilaisessa ja siellä oli kamalaa. Ensinnäkin se korvia raastava pillimusiikki ja toisekseen hautova ilma. Ei pienintäkään tuuletusta. Vahvasti maustettu palek paneer oli hyvä, mutta aivan liian tuhti siihen lämpöön.
      Meilläkin on siirrytty välimerelliseen ruokailuun, vasta auringon laskettua voi kuvitella yhtään tuhdimpaa evästä.

      Sun pitää tulla käymään ja tunnistaa mulle x kpl kasveja. Yksi luku on juurikin nuo jalopähkinät.

      Poniturneen hoitavat Iso-J ja naperot, minä jään pitämään seuraa Otolle ja pikkupojille. Kiitos tsempityksestä.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!