Joy of missing out

Mikäpä onkaan halvinta kaikkien aistien terapiaa? No ihan vaan kukkakävelyt eri vuorokauden aikoina omalla pihalla tietenkin.

Näinä kukkeina kesäpäivinä en haluaisi oikeastaan olla missään muualla kuin kotona. Media toitottaa helteitä, meillä on ollut vähän reilu +20° mittarissa ja aina välillä on saatu sateitakin. Huonompi juttu heinäntekijöille, laiskalle puutarhurille aivan passeli sää.

Ei ole liian kuuma kitkemiseen, kasvihuoneen huoltohommiin tai muuhunkaan ulkoilma-aktiviteettiin. Ruohonleikkuria pukatessa kieltämättä hiki tippui nenänpäästä, se johtui kyllä enemmän huonosta kunnosta ja maastonmuodoista. Eilen ajelin päältäajettavalla koneella tilusten tasaisempia alueita, villasukat jalassa.

Niin kivaa kuin reissaaminen ja aktiivinen elämäntapa onkin, juuri nyt en kaipaa mitään enkä oikeastaan ketään, kotona on kiva.

Pionien huima kukinta on kääntynyt viimeisiä nuppuja vaille finaaliin, viileä jakso venytti pionikauden ennätyspitkäksi. Liljat ovat kukkineet jonkin aikaa, päivänliljoja saa vielä odotella. En nimittäin muistanutkaan, että ne ovat yllättävästi melko myöhäisen kesän kukkijoita.

Ilokseni huomasin, että viime vuoden loppukesän helteillä siirtämäni päivänliljat tykkäävät uusista asuinsijoistaan ja kukkia on luvassa. Olen ihan tarkoituksella ryhmitellyt niitä isompiin kokonaisuuksiin. Olkoonkin, että kukintajakson ulkopuolella on vähän vaisumpaa, kukinta-aikaan odotus palkitaan ruhtinaallisesti. Ja heti päivänliljojen perään alkavat syysleimut oman näytöksensä.

Kasvimaalla ja yrttitarhassa on vallan villi meno, pioniunikot ovat levinneet komeaksi kasvustoksi. Harmillisesti kaikki valkoiset ja pinkit yksilöt näyttävät kadonneen ja tumman lila versio rehottaa yksinään.  Kivaa kerroksellisuutta tuovat kehäkukat ja ruiskaunokit, kaikki perinteisiä kasvimaan kukkijoita, mielestäni.

Yrttejä pitäisi kiireen vilkkaa leikata kuivumaan, yrttimaalla tuoksu etenkin iltaisin on paksu ja muhkea.

Mansikkamaa heruttelee viimeisiä marjojaan, jättikokoisia vadelmiakin on jo saatavilla. Aamuisin on mukava koirapoikia ulkoiluttaessa kerätä aamupala suoraan puskista. Tarjonta lisääntyy viikottain, ihan kohta valikoimaan tulee karviainen, kirsikat ja saskatoonit. Kaikki parhaimmillaan puskista syötyinä.

Karviaisten suhteen saa pitää puolensa, koirapojat ovat oppineet puskaherkuttelun ilot ja käyvät päivittäin tarkistamassa marjojen kypsyyden, ryökäleet tyhjentävät puskat jos tilaisuuden saavat.

Räksät ja muut rastaat viihtyvät näinä aikoina saskatoonkasvustoissa, syökööt vain vaikka itsensä tainnoksiin, satoa tulee hillittömästi yli oman (vähäisen) tarpeen.  Jahka alaoksien marjatkin sinistyvät, on saletti, että pihakukko ja rouvansa löytyvät samoista pusikoista.

Naapurista saatu makea luumu ja Torpan ylioppilaan nimikkopuu tekevät molemmat satoa tänä kesänä, ensimmäistä kertaa.

Vaikka ajatus hetkittäin karkaa välimeren maisemiin, siirrän mielelläni (ja osittain kyllä pakostakin) matkaa myöhemmälle ajankohdalle. Kahdessa edellisessä kuvassa pientä lievitystä  Andalucian ikävään, sieltä tuomani pieni lyijykukan ruippana kukkii ja suurin odotuksin istuttamani sinisarjan juurakot pusertavat näköjään yhden kukinnon. Tuskinpa pääsen viikunasadon kimppuun tänä vuonna,   kunhan haikailen.

Juuri nyt en kuitenkaan halua lähteä yhtään mihinkään. Luvassa on täysimittainen helleviikonloppu tällekin maankolkalle. Viikonlopun ohjelmassa on vain yksi sovittu meno, konfirmaatiokahvit sunnuntaina. Muuten saa hommailla omassa rauhassa. Tai no melkein omassa rauhassa, Iso-J palasi eilen kotiin ja tuo oman (äänekkään) panoksensa Torpan äänimaailmaan.

Leppoisaa loppuviikkoa, missä lienetkin. Minä pysyn kotona. Ja ihastelen erityisen huimasti kukkivia kuutamohortensioitani.

Monenlaista matkailua

Espanjalaisten vieraidemme ansiosta sain minäkin pienen kierroksen omassa maakunnassa -ja se oli kyllä kiva juttu !

Sää ei meitä juurikaan suosinut, harmaan tuhnuisessa ja sateisessa säässä ei kansallismaisema ollut upeimmillaan. Toisaalta, näköalapaikalle pääsi jonottamatta. Vieraillemme viileä (hyytävän kolea) sää oli yksi mukava kuriositeetti kaiken raikkauden ja vihreyden lisäksi. Meillä ei ole esitellä muinaisten roomalaisten ja maurilaisten rakennustaidon näytteitä, sen sijaan meillä on puhdas luonto ja maailman paras juomavesi, se ei olekaan ihan vähän.

Joku oli sitten edellisen Kolilla käyntini ihan varmasti kammennut näköalapaikalle vieviä kiviportaita jyrkemmiksi, puuskutin kuin höyryveturi ensimmäisen nousun jälkeen.

Ajoimme 'joulumökin' kautta, sen mökin jossa vietimme yli kymmenen joululomaa ennen tänne maalle muuttoa. Olisipa mukavaa viettää siellä viikonloppua kesäaikaan, tiedä vaikka saisi yhdistettyä pitkästä aikaa issikkavaelluksen ja mökkiviikonlopun.

Kolin reissulla käytiin myös Juuan Nunnanlahdessa ihmettelemässä vuolukiven moninaisia muotoja, on meillä upeita aarteita ihan jalkojen alla !

Pielinen beach

Vieraat siirtyivät etelämmäs, Evitskogin mökille ja minä jäin käytännössä yksin Torpan hiljaisuuteen. Iso-J kurvasi pohjoiseen, Perikunta hajaantui omille menoilleen. Eipä heitä kyllä kotosalla paljoa näkynyt muutenkaan, Ilosaarirock on kuitenkin 'kesän paras viikonloppu'.

Tällä viikolla hukattiin ystävän kanssa yksi sateinen iltapäivä kotiseutumatkailussa Kiteelle. Pakollinen käyntikohde on Marimekon tehtaanmyymälä/Outlet, tehdas tosin lopetettiin jo aikaa sitten. Kiteellä on myös komia kirkko ja kun turistina oltiin, paukattiin sisään. Opastuskierrostakin olisi ollut tarjolla, mutta tyydyttiin vain kurkkaamaan.

Kirkkopuisto siellä on aina ollut valtavan hienosti hoidettu, niin nytkin. Erityisen paljon ilahduin sankarihautojen tyylikkäästä kukituksesta. Vähän vaihtelua niille iänikuisille begonioille ja samettiruusuille.

Kiitos nykytekniikan ja WhatsApp -puheluiden, olen kurvaillut muutamana päivänä pohjoisen lapin maisemissakin. Se jos mikä on ilmastoystävälistä matkailua. Iso-J asettaa puhelimensa kameran menosuuntaan ja minä tiirailen kotoa maisemia.

Eilen kurvailtiin mm. Inarin raitilla, tänään matkattiin kohti Utsjokea.  Hetki sitten ihmettelin Norjan puoleista kuun maisemaa, jäämeri pilkisteli sumun ja sateen välillä. Välillä on pakko kurkata karttasovelluksesta missä reitti milloinkin kulkee. Karua ja kaunista maisemaa, toivottavasti tilanne sallii joskus apukuskiksi lähtemisen.

Eikä tässä vielä kaikki.

Mikäli tekee kovasti ikävää välimerelle, laitan vain kumpparit jalkaan ja sadetakin päälle ja kipaisen kasvihuoneelle. Siellä on melkein trooppinen lämpö ja tunnelma. Sateessa eivät sääsket haittaa ja kasvihuoneessa on lämmintä puuhastella. Raakileita on jo aika paljon.

Tämä on tämmöistä hyvin pienellä budjetilla matkailua, kukin reissaa mahdollisuuksiensa mukaan.

Leppoisaa viikonloppua, missä lienetkin !

Viilenee, viilenee

Heinäkuussa ei helle helli, ainakaan kuluvana kesänä. Onneksi sentään sade on toistaiseksi pysynyt ihan kohtuullisissa määrissä, ei mitään nonstop -kaatosadetta kuten pari vuotta sitten. Viime kesänähän sadetta välillä jopa toivoi, lämpöä ainakin riitti.

Toista se on nyt. Poissa on käristekupoli, nyt on siperian kolea tuuli ja mikälie pakkashattu Suomen päällä.

Ja jos suinkin voisin, vilistäisin ketkaravilla kohti lähintä lentokenttää ja liihottaisin pois täältä kylmyydestä.

Oreganokin kukkii, maissi kituu kylmässä 

Äitienpäiväruusu vm-2017

Säille ei voi mitään, pitää siis yrittää sopeutua ja vetää villasukkaa jalkaan.

Hieman säälittää huomenna Suomeen laskeutuvat Espanjan talon naapurit, heillehän tämä on vihreä talvi, tämän päivän +13° lukemat eivät kovin kesäisiä ole.

Oma perikuntakin saa kaivella Ilosaarirock -vaatetustaan kaappiensa takaosasta, tuskinpa on helletopeille tarvetta.

Pihalla on vähän stand-by -tilanne, pionit vielä kukkivat ja muut myöhäisemmät vielä kasvattelevat puskiaan, syysleimuista veikkaan aika upeaa näkyä muutaman viikon päähän.

Kasvimaita meillä reunustaa kunnon rivistöt perinteisiä maalaispihan kukkia, malva on ihana aina.

Köynnösruusu 'Flammentanz' 

Ruusujen kukinta jatkuu ja mikäli jaksan käydä katkomassa ylikukkineita pois, saan nauttia ruusuista pitkälle syksyyn. Tämä seuraavien kuvien kanadalainen oli tovin ilman nimeä kunnes Toveri Tita sen tunnisti. Minä muistelin nimeksi 'Maiden's Blush' mutta ei se sitten ihan semmoinen ollutkaan. Muutaman kirjaimen heitto. Hurjan herttainen ruusu se joka tapauksessa on, kasvanut jo oikein somaksi puskaksi. Oikealla reunallaan sulohelmipihlaja, yksi ehdottomista lempipuistani.

Kanadanruusu 'Morden Blush'

Onhan näissä viileissä jaksoissa puolensa, kukinta kestää pidempään.
Eikä mansikoita tarvitse ihan joka päivä kerätä. Saan nimittäin inhottavan päänsäryn jos kyykin liian kauan pää alaspäin. Kertyy vissiin liikaa (neste)painetta silmien taakse. Tai jotain.

Kasvihuonettakaan ei tarvitse päivittäin kastella, tomaatit pärjäävät isoissa laatikoissaan vähemmälläkin kastelulla. Minä menen kyllä silti mielelläni lämmittelemään kasvihuoneeseen ja ihmettelen joka kerta sinne astuessani valtavaa kasvun voimaa, on se hurjaa kohinaa.

Kuunliljat aloittivat kukintansa

'Champagne wishes' 

Pioniryöppy  

Köynnösruusu 'John Davis'

Loppuviikko taitaakin mennä lähinnä turistioppaana, riippuu toki vähän vieraiden aktiviteettitarpeista. Uskoisin kanojen, koirien, kissojen ja ponien pitävän nuorison säästä riippumatta pihalla. Itsellä olisi toiveissa päästä piipahtamaan Kolin kansallispuistossa, edellisestä reissusta onkin jo muutama vuosi aikaa. Ei aikatauluteta kuitenkaan liikaa, ähkyhän se tulee turistille jos liikaa kaikkea tarjoilee.

Nyt on syytä vihdoin aloittaa muutaman ikkunan pesu, kaikki tekosyyt homman lykkäämiselle on nyt käytetty.

Kesä jatkukoon !

Ihan tavallista arkea

Kesäkuun juhlahulinoiden jälkeen tuntui suorastaan mukavalta kun tavallinen arkinen viikko alkoi. Tiedossa ei ole oikeastaan mitään tutusta arjesta poikkeavaa, toki iloinen ja yllättävä asia olisi kutsu erääseen työhaastatteluun. Henkeäni pidätellen en sitä kuitenkaan odota, realisti kun olen.

Arjesta saa kuitenkin juhlan ihan sillä samalla sekunnilla kun avaa jomman kumman Torpan ovista ja astuu pihalle, kaikkialla on jotain kaunista ja ihastuttavaa nähtävää.

Leikkokukilla ei koskaan saa aikaan sitä hehkua, mitä pionit ja muut kaunokaiset tarjoavat puutarhassa. Tai noh, ehkä minulla vaan on aika pieni budjetti varattu leikkokukkaostoksiin.

Edes muutama kohtuullisen rivakka sadekuuro ja ukkospuuska eivät ole latistaneet pioneiden hehkua, se vain jatkuu ja jatkuu.

Hivenen harmittaa, etten hataralla muistillani osaa enää yksilöidä kuka näistä kaunokaista on 'Bowl of Beauty', 'Sarah Bernhardt', 'Festiva Maxima' tai ihan vaan 'Alba'. Sen tiedän, ettei 'Eden's Perfume' kuki tänä kesänä, leikkasin sen nimittäin ihan itse ja omakätisesti ns. tapille, kaikki nuput olivat kuivaneet ja taittuneet. Kasvatelkoon juuriaan tämän kesää.

Hauskoja ovat myös pionin kukinoista löydettävät vaihtuvat hyönteisnäyttelyt.  Jos minä olisin koppakuoriainen, kipittäisin varmasti suorinta tietä kelliskelemään pehmeisiin ja tuoksuviin kukintoihin.

Vaikka kaikkialla kukoistaakin aivan pakahduttavan ihanasti, muutama vitkastelijakin löytyy. Portaille ruukkuihin istutut valkoiset orvokit kukkivat ilahduttavan runsaasti mutta varsinaiset päätähdet, sinisarjat, eivät kasvata muuta kuin lehtiään, kukkavanoista ei tietoakaan. Höh ja pyh.

Ehkäpä nekin kasvattelevat juurakkoaan kuntoon ja täräyttävät ensikesällä kukinnallaan epäilevän puutarhurin nurin ja kumoon?

Ylioppilaan omenapuu vm-2019

Minua niin ilahduttaa omenatarhan näkymä, siellä on uusi ja tuore yrittäjä pyrkimässä satavuotiaiden klaaniin. Pitkää ikää ja leppoisia kasvuvuosia uutukaiselle toivoisin, sotavuosia ei ensimmäistäkään.

Kasvihuoneessa on aika sakea tunnelma nykyisin. Tomaatit, ne omakasvattamat ruipelot ovat nykyisin ihan hulluruohojen sukua. Kukkia on, raakileita on ja jännää on.  Koska olen tomaattikasvatuksessa ihan nöösi, en ole lannoitusta ja kastelua radikaalimpia toimenpiteitä juurikaan tehnyt.

Jossain vaiheessa nostelin taimet tukinarujen varaan, laitoin muutaman liima-ansan lentävien örkkien varalta ja kastelun yhteydessä poistelen varkaita. Eilen poistin muutamista altaista mielestäni liian alhaalla lötköttäviä lehtiä, etteivät homehtuisi ja mädättäisi koko kasvia. Muistan jostain lukeneeni, että latva pitäisi katkaista jossain välissä, en vain oikein osaa päättää milloin semmoinen hetki olisi jotta voisi pistää päitä poikki. Pitää varmaan googletella netistä, varmasti siellä on jokin Tommies for dummies -opastusvideo.

Osa lajikkeista on jotain ihan kamalia jättiläisiä, onneksi en niitä änkenyt amppeleihin. Ja Kanadaan tiedoksi, komiasti kasvaa ja kukkii sekä keltaisten, että punaisten laatikko, raakileitakin on jo.

Ihmeiden aikaa tämä tomaattien kasvu. Hyvässä kasvussa ovat myös chilit ja basilikat, melkein maistan jo itse tehdyn peston maun... kanadan reseptillä tietenkin.

Nyt olisi jo korkea aika kerätä yrteistä satoa. Pitää miettiä jokin järkevä kuivatusysteemi ainakin oreganolle ja lipstikalle, molempia on taas kerran hirmuisesti yli oman tarpeen.

Onhan se melkoista luksusta hakea pihalta tuoreet yrtit ruuanlaittoon, mansikatkin alkavat olla makeimmillaan, ensimmäiset litrat ovat jo pakastimessa. Toki nahkasäkkiin säilöttyinä eli tuoreeltaan ne ovat aivan omaa luokkaansa.

Syksyllä pistämme vadelmarivistöt nurin ja kutsumme traktorimiehen mylläämään rivistön. On nimittäin niin heinittynyt, ettei kauriiden viimetalvisten ruokapitojen jälkeen montaa oksaa jaksa heinikosta esiin nousta. Parasta uusia koko höskä, samalla on hyvä hetki miettiä kuinka paljon vadelmaa edes tarvitaan ja voisiko osan alueesta korvata jollain muulla marjalla. Pensasmustikoita meillä jo on ja lisää on syksyllä tulossa.

Nyt ei kuitenkaan tarvitse vielä miettiä syksyn töitä, nyt on aika iloita kesästä.

Tässä vielä ensimmäistä kesäänsä kukkivat iki-ihanat itoh -pionini. Viimeisenä kukkiaan panttaa Bartzella -niminen lajike. Muistaakseni se on keltainen, saa nähdä mitä sieltä tulee, taas pidetään höpelöä jännässä.

Kivaa viikon jatkoa sinulle, missä lienetkin !

Itoh -pioni 'Cora Louise'

Itoh -pioni 'Scarlet Heaven'