Kauheat karistajaiset

Sunnuntaiaamuna heräsin aivan kamalaan tuulen mylvintään. Meidän makkari on talon yläkerrassa, eteläpäädyssä joten tuuli ulvoi etelän, lounaan suunnalta ja osui suoraan torpan nurkkapieleen.

Ottoponikin kummasteli keliä ja mietti tovin astuako tuuleen ollenkaan, ihan selväsi sitä houkutti oman karsinan pehmeä purupatja myrskytuulta enemmän. Ponit päätyivät kuitenkin ulos aamuheinilleen. Jotka nekin lentelivät ympäri tarhaa. Onneksi ponit eivät lennelleet.

Myöhemmin koirapoikain aamu-ulkoilun aikaan pihan näkymä oli kuvien kaltainen. Varsinaiset kevätkaristajaiset!

Salava on ihana puu, mutta kyllä se on varsinainen roskaajakin. Paksuja lehtiä saa haravoida keväisin ja syksyisin kyllästymiseen saakka ja sitten on nämä kuivat oksat joita kyllä riittää.

Niin ja meillä on yhteensä kymmenen salavaa...

Tälle päivälle on luvassa lumisateita, joten enimmät roskat ainakin pihateiltä on pakko kerätä talteen ennen sateita ja lumiauran tuloa. Josta voikin päätellä, että Iso-J lähtee reissuun. Se on kyllä muuttumaton vakio. Onneksi sentään katoilta alas rojahtaneet lumet on siivottu.

Näitä karistajaisia kuuluu kevääseen ja sikäli se on ilmiö, jota tervehdin ilolla.

Ihme muuten, että sähköt pysyivät räpsymättä ja katkoksitta koko tuulisen päivän.

Uteliaisuuttani kokeilin miten avokadon siemen lilluu vesilasissa. Liki kaksi viikkoa siihen meni, että ensimmäinen juurentynkä työntyi esiin. Katsotaan nyt, miten se tuosta kehittyy ja jossain vaiheessa varmaan pukkaan koko hässäkän multiin. Pitääköhän siemen peittää kokonaan vai osittain?

Näillä lähdetään uuteen viikkoon, mukavaa viikkoa sinulle !

Milleniaalit juhlimassa

Penkkariajelulla 14.2.2019

Onpas meillä ollut mukava viikko ! Kaikesta kiireestä ja aikatauluttamisesta selvittiin ja  loppuviikko huipentui juhlahumuun.

Ensin oli penkkaririeha ystävänpäivänä. Perikunnan vanhempi oli merirosvoneito ja nautti päivästään täysillä. Torin laidalla seistessäni yritin muistella omia penkkariajeluitani, turhaan. Ihan on aukko muistissa. Kyllä me toria kierrettiin kuorma-autoilla ja karkkia viskottiin, siinäpä ne muistot. Taisin painua iltajuhlien asemasta Helsingin junaan.

No, nämä milleniumnaperot iloitsivat päivästään täysillä. Bongasin autojen lavoilta ainakin Kimit Räikkösen ja Jong-Unin, Pahattaren, banaaneja, Marshmellow'n, Lumikuningattaren, pari Pikku-Myytä ja monta muuta. Mielestäni yksi parhaista lakanoista oli Norssin nykäshenkinen 'Ehkä opin, ehkä en'.  Kuorma-autoletka oli pitkä, 18 autoa täynnä elämäniloa ja riemua.

Illalla kaupungin abit kokoontuivat vielä virallisille penkkarijatkoilleen paikalliseen nuorisoravintolaan. Oma abina tuli kotiin hyvissä ajoin ja olisi puhaltanut nollat, fiksu kun on.

Kolmesta hankitusta heittokarkkikilosta kotiintuomiseksi jäi vielä muutama  maistiainen.

Perjantaiaamuna herätys kalkatti jo 04.40 ja viiden aikaan oltiin jo matkalla vanhojen päivän

juhlakampaukseen. Meillä kun naperot ovat vm-00 ja -01, nämä juhlat tulevat aina peräjälkeen.

Aamuyhdeksän jälkeen pakkasimme vaahtokarkkia muistuttava söpöttären autoon helmoineen ja hörsöineen, päivä prinsessana saattoi alkaa.

Illalla kaupungin Areenalla oli kaikkien lukioiden yhteiset tanssiaiset ja meillä vanhemmillakin oli mahdollisuus nähdä pukuloisto kaikessa upeudessaan. Saihan siinä muutaman liikutuksen kyyneleen nieleskellä, niin ihania ilmestyksiä nuoret olivat. Tanssit oli harjoiteltu niin hyvin, että jäi mahdollisuus vähän irroitellakin ja ennenkaikkea, pitää hauskaa. Lopputanssina oli vanha kunnon jailhouse rock ja siinä helmat hulmusivat ja hymyt loistivat kauas katsomoon.

Oma napero osallistui vielä illalla 'Kimmelin dinnerille' ja hain väsyneen, mutta ikionnellisen prinsessan kotiin myöhään illalla. Hyvin se jaksoi vetää, kantapäät ja alushameen helmat olivat veressä, pitkä päivä ja monet tanssitut tunnit olivat kuulema halpa hinta ihanasta päivästä.

Kyllähän se on nykyisin aikamoista kilpavarustelua, etenkin tyttöjen kesken. Meillä yritettiin pitää jalat maassa ja ihan kaikkiin hörsötyksiin (suihkurusketus, studiokuvaukset yms) ei ryhdytty ensinkään. Perikunnan vanhempi loihti kauniin ja kestävän juhlameikin ja kampauksen teki kampaajaksi opiskeleva koulukaveri alakouluajoilta.

Omista 'vanhoista' on muistona mustavalkea valokuva jossa kaksi 17-vuotiasta nuorta naista poseeraa ihmeen mörkkinä, ei tainnut napata prinsessatouhu meitä entisiä nuoria silloinkaan.

---

Kumpaakin juhlapäivää vietettiin varsin keväisessä säässä. Reilusti plussalla ja mikäli Sipin päivän vanhan kansan ennusmerkkejä on uskominen, luvassa on aikainen ja lämmin kevät.
Semmoinen sopii oikein hyvin.

Tästä on on hyvä jatkaa helmikuuta ja keväisiä viikkoja!

Kevään kaipuu

Karjalainen hanami

Toveri Tita Unelmia ruusuista -blogista  tyrkkäsi minullekin haasteen, johon tartun mielelläni.
Tämän Kevään kaipuu -haasteen on alun perin laittanut liikkeelle Tiiu,  Puutarhaunelmia -blogista.
Haasteen ideana on itse kunkin kaivella esiin parhaat/rakkaimmat/tärkeimmät keväiset kuvansa ja vähän valaa uskoa kevään kaipuuseen, kyllä se tulee !

Kyllähän tässä on nyt minun mittapuullani mitaten saatu jo ihan riittävästi nauttia häshtäg talven ihmemaasta ja #winterwonderlandista ja mitä näitä loppuunkulutettuja talvisanoja nyt onkaan.

Tässä vaiheessa vuotta meikämaniska toteaa, että lumentulo riittää jo, tulkoon kevät. Vaan eihän se Luonto-Äiti minua kuuntele, nytkin pyryttää ihan turhan sakeasti.

Tässä joitakin kuvia tapahtumista jotka merkitsevät minulle kevään saapumista. Kuvat eivät ole minkään valtakunnan järjestyksessä.

Kanalan asukkien ensimmäiset ulkoilut ovat paras mahdollinen kevätmarssi ! Se riemu ja ylpeys jolla isäntäkukko johdattaa paksut rouvansa ulos pitkän talven jälkeen on mainiota seurattavaa.

Ensimmäiset omenankukat ja ihan kaikki nuput 
Päivittäin käppäilen pihalla ja kiertelen kartoittamassa nupputilanteita ja nuuhkimassa kevään tuoksuja. Mustaherukalla on muuten vahva tuoksu heti lumien sulettua.

Seniorikansalaisen kevätpuuhat
Varma kevään merkki minulle on 'mummo maisemassa'. Silloin on asiat hyvin, kun jostain kantilta näkyy mummo pyllöttämässä haransa kanssa.

Penkki kuin koru, kaunis ja kova

Silmusta lehdeksi

Lehtikuusen kevätkukka

Väriä elämään !

Karvoihin katsomatta

Kohta kukkii

Keltainen on kevään väri

Hevoset vihreälle, vihdoin !
Kevätiltaisin on ihanaa käppäillä hevosen kanssa pihalla. Totuttelemme joka kevät vihreälle hitaasti ja vähän kerrallaan. Vihreä on vahva eväs hevoselle ja pitkän kuivaheinäkauden jälkeen maltti on valttia. Se tyytyväinen tuhina ja mussutus mitä hevonen pitää päästessään haukkaamaan tuoretta on yksi maailman rauhoittavimmista äänistä.

Kasvihuone herää henkiin
Multakuormien kuskaaminen kasvarille on yksi konkreettisimmista keväthommista. Itse en ole vielä kunnostautunut taimikasvattajana, mutta lapsellinen usko omiin kykyihin on joka kevät korkeimmillaan.

Kevätralli 
Jo perineeksi on muodostunut kevätpyrähdys Toveri Titan luo ja Särkän Taimitarhalle, kainuun kautta kotiin. Nytkin siellä on viime keväänä varattujen tilaus, toivottavasti talvehtivat hyvin ja saan kauan kaivatut aarteet tänne Karjalan kunnaille. Yleensä kevätralli poikii myös jonkinlaisia maansiirto- ja muokkaustöitä, joten varma kevään merkki on myös istuttamista odottavat purkkipatteristot.

Ilometrejä !

Ja ennenkuin lumipalloheisi näyttää tältä, on monta muutakin kevään ensimmäistä -kuitattu. Ruohonleikkuusesonki alkaa vähän keväästä riippuen kertarysäyksellä tai vähän kerrallaan. Ensimmäinen hento kevätsade on ihana, se sulattaa loputkin lumet, sitoo pölyä ja poksauttaa orastavat nuput auki.

Paljon muitakin kevätjuttuja pulpahtelee mieleen alkaen raparperien mollukoista, onneksi ne kaikki ovat vielä edessä !

Ihanaa kevään odotusta, missä lienetkin !

Itse haastan mukaan kevättä kaihoamaan

Ullan Rannanpihasta
Kivisen Vilman
Kivipellon Sailan

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.

Haasteeseen voi osallistua myös Instagramissa merkkaamalla kuvan/kuvat #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki

Ainahan saa yrittää

Ready, steady...

... Bloom !

Tuo mikälie orkideaporukoihin kuuluva kukka jaksaa uskollisesti kukkia joka helmikuu. Monet vuodet tuo tv-huoneen verhon taakse 'unohdettu' kasvi on jaksanut ilahduttaa näin talven keskellä. Muistaakseni se tapaa kukkia loppukesästä uudelleen. Väri ei varsinaisiin suosikkeihini kuulu, mutta tässä talven valkeudessa kaikki värit ovat enemmän kuin tervetulleita.

Keskiviikon lumipyryn jälkeen taivas selkeni ja aurinko paistoi jo ihan keväiseltä kantilta. Ero on ihan selkeä noin kuukauden takaisiin paisteisiin verrattuna. Ihan kohta se alkaa myös lämmittää.

Lupaus keväästä antaa luvan ryhtyä aina yhtä yltiöoptimistisiin kylvöpuuhiin. Chillä aloitin kopistelemalla kahdesta hyvästä kyökkichililajikkeesta siemenet multaan. Toiseen astiaan ropsautin keijunmekkoa, ihan pieniä mustia siemeniä. En sen kummemmin peitellyt, vähän vermikuliittia ripsautin pintaan ja virittelin elmukelmut mulloksen suojaksi.

Kovin lupaavalta kylvösten alkutaival ei näyttänyt. Asettelin astiat uuninpankolle, aivan hevosten leipienkuivauslaatikon kylkeen. Jostain syystä joku kissoista oli heti käpälöimässä ja elmukelmu painui komeasti multaan.

Nyt sitten vaan odotellaan ja toivotaan parasta. Optimistisesti nappasin kaupasta pari settiä koulimisruukkuja, meinaan ainakin chilit päästä ruukuttamaan omiin poteroihinsa, ihan oikeesti.

Kyllähän niitä ihmeitä aina joskus tapahtuu.

Muut kylvökset (iso nippu tomaatteja) saavat vielä odottaa ja ainakin jotain samettikukkakylvöjä ulkoistan Äitikullalle. Pitäähän hänellekin olla jotain värkättävää.

Värkkäämisestä puheen ollen, posti toi uunituoreen uusintapainoksen kirjasta Islantilaisia neuleita. Siinä on yhteensä 65 ohjetta, jopa koiralle on nuttu.

Muutama paitamalli puhutteli niin voimallisesti, että jahka saan nykyisen Riddarini puikoilta, alkaa uusien värien sommittelu. 

Toinen hiha on hyvällä alulla ja kohta sen saakin siirtää pyöröpuikoille jolloin homma etenee kuin lumivyöry.

Sitten alkaakin mielenkiintoisin osuus jossa hihat ja runko koplataan yhteen ja neulotaan kaarrokekuvio ja päätellään kaulukseen. Jännää. Ja sata kertaa kivempi neulomistapa verrattuna perinteiseen etukappale, takakappale, hihat, ompele yhteen -tekniikkaan.

Vielä kun joskus oppisin 'magical loop' -tekniikan, jossa yhdelle pitkälle pyöröpuikolle kyhätään kahta hihaa samanaikaisesti.

Tässä ollaankin jännän äärellä. Ensinnäkin jännään kasvaako kahdesta multalaatikosta muuta kuin hometta tai levää.

Toinen jännän paikka on kuvioneuleen kyhääminen ja se, onko paita passeli, nafti vai prinssinakinkuori hk:n blöön päällä.

Kolmas on se, paljonko lunta meinaa vielä tulla.

Täällä on nyt lunta suunnilleen sen verran mitä vuosi sitten maaliskuulla. Ja hädin tuskin ollaan saatu helmikuu käyntiin. Lunta on ennusteltu loppuviikoksi jopa 25-30 cm lisää.

Huoh, tiedänpä mitä teen viikonloppuna.

Nyt iltatalliin ja sitten hihan kimppuun.

Perjantaina kiikutan vanhojentanssiaispuvun ompelijalle lyhennettäväksi, muuten se onkin aivan kuin tanssijan päälle ommeltu, istuu kuin hanska.

Hiiohoi, viikonloppua näkyvissä !

Sanoiko joku 'viikonloppu'?

Nyt kyllä oikeesti...

Nyt kyllä ihan oikeesti, silleen aikuistenkin oikeesti, menee täysin hermo tämän Bloggerin kanssa.
Tuossa välillä oli semmoinenkin ajanjakso, että ihan pysyin kirjautuneena ja pystyin kirjoittelemaan vastauksia kommentteihin. Ilman, että piti jatkuvasti todistella kuinka en ole robotti.

Sitten tuli päivityskäsky käyttämääni selaimeen (Safari). Ja sen jälkeen kaikki on taas pielessä. Sisäänkirjautumiseni katoaa heti kun klikkaan 'näytä blogi' -nappulaa. En myöskään pysty enkä kykene kirjoittamaan läheskään kaikkiin seuraamiini blogeihin kommentteja, siitä syystä, että pitää olla kirjautuneena bloggeriin. ARGGGH!

Lisäksi tämä sangen riisuttu ulkoasu olisi kipeästi päivitystä vailla, mutta en minä uskalla enää mitään muutoksia tehdä koska Blogger toimii niinkuin haluaa.

Kaiken kukkuraksi tuli sähköpostiin tieto, että google+ hommeli loppuu helmikuun aikana eli mitähän ihmettä sekin tarkoittaa suhteessa Bloggeriin?

Nyt ei kyllä millään jaksaisi säätää ja vääntää. Taidan lähteä vähäksi aikaa lumitöihin. Siellä on nyt satanut melkein vuorokauden putkeen ja sääennuste näyttää hiutaleen kuvia koko viikoksi. Että aika kivasti osui taas, Iso-J:n loman ajaksi.

Auringonkukka talviauringossa

PeeÄääs;

neuleen hiha etenee hienosti, sain vihdoin silmukoita tarpeeksi ja koko höskä siirtyi pyöröpuikoille, nyt on nopiaa !

Helmeilevää helmikuuta !

Niin heilahti kalenterissa uusi sivu, helmikuussa ollaan.
Toistaiseksi talven pahin pakkaskausi on takana ja nyt nautitaan leudommista keleistä -ja lumisateista. Semmoinen sanonta kuin 'purku pakkasen perästä' tarkoittaa just eikä melkein lumipyryjä. Niinkuin tuota lunta ei tarpeeksi olisi.

Sympaattinen murmeliperinne Pennsylvaniasta kertoi aikaista kevättä, passaa hyvin joskin murmelinvarjosta ennustaminen on luotettavuudeltaan samaa luokkaa kuin sateen tilaaminen tanssimalla.

Toinen 'ennuste' tietää, että nyt on saatu puolet talven lumimäärästä. Hupsista s-tana, toivottavasti
ei nyt kuitenkaan tuplaannu, loppuu isommaltakin pihalta lumenkippauspaikat jos vielä paljon lisää tulee.

Tykkylunta on paljon ja onkin suoranainen ihme, ettei sähkökatkoksia ole vielä ollut. Ajelin lauantaina Tampereelle ja kyllähän se oli semmoinen pystyynjäätynyt taikamaisema koko matkan ajan. Isotkin kuuset olivat kovin nöyrinä kumarassa, muutama puu oli näemmä jo rojahtanut tienposkeen.

Sunnuntai-iltana takaisin ajellessa ei näkynyt juuri mitään, lunta pyrytti edestä ja takaa.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan murmeli tahi meedio tietääkseen, että kesäkanalassa päästään raivaushakkuisiin jahka kevät joskus koittaa. Vanhat salavat ovat todella majesteetillisia, mutta rajansa niidenkin kantokyvyllä on. Ainakin yksi iso oksa rojahtaa alas, eikä tälle asialle juuri nyt voi tehdä mitään.

Onneksi Iso-J ahkeroi katoilla viikonloppuna, pahimmat riskinpaikat on nyt katsottu ja putsattu.

Pihapuita ei pääse juuri nyt pelastamaan millään, aiemmin suunnittelin hyödyntäväni Otto-ponia hankitarpomisessa. Nyt ei pääse kyllä Ottokaan eteen eikä taakse. Siitä toisesta hevosvoimasta ei kannata edes puhua.

Nimensä mukainen kesät talvet, lumipalloheisi

Näinä pysähtyneen talven päivinä on hyvä pitää halkolaatikot piripinnassa ja tulitikut tuntumalla, sähkökatkojen riski on todellinen.

Onneksi ei asuta niin ettäänperällä, että ihan pussiin jäätäisiin.

Syy, miksi maalailen kaikenlaisia uhkakuvia on ilmeinen. Iso-J lennähtää iltakoneella Hipsaanian vähälumiseen maisemaan ja silloinhan sitä kaikenlaista yllättävää täällä kotopuolessa sattuu ja tapahtuu. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan mitään ihan mahdotonta.

Tänään on kuvista poiketen pilvinen päivä ja lumisateen uhka on totinen. Siitä viis, minä lähden tonkimaan multapussukoita ja laitan chilien ja keijunmekon kylvösten myötä toiveen aikaisesta keväästä.

Kivaa viikkoa sinulle, missä lienetkin !