maanantai 28. kesäkuuta 2021

Onnen maa

 





Helteisen kuuma pikkukesä hehkui unikonpunaisena. Minäkin, joka marmatan kaikissa käänteissä kylmyyttä ja pilvisyyttä, tervehdin iloisena harvakseltaan saatuja sadekuuroja ja tulossa olevia muutamia viileämpiä päiviä. 

Saadut sateet ovat tuoneet hieman helpotusta kasteluun mutta kyllähän kasteluletkun kelaa saa kuskata pitkin pihaa aivan riittävästi. Erittäin iloinen olen omaan kaivoon hankitun uuden pumpun tehoista, vesi tulee kunnon paineella ja letkua riittää pitkälle. Iloinen olen myös siitä, että kastelut ja paljun vedet otetaan omasta kaivosta, eikä vesilaitoksen rännistä. Toistaiseksi vettä on kaivossa riittänyt, toivottavasti piisaa jatkossakin, sillä helteet näyttävät jatkuvan.



Trooppiseksi äitynyt kuumuus aikaansai luonnollisestikin kukintaryöpyn. Erityisen huikeasti kukkivat kaikki kolme itoh-pioniani jotka ovat nyt pulskistuneet aurinkoisella paikallaan hyvän kokoisiksi pehkoiksi. Minun piti laajentaa tätä istutusaluetta leveämmäksi, mutta laiskottelin mieluummin lepotuolissa ja ihastelin kukintaa kuin hikoilin lapion ja talikonvarressa. Sen verran aion kuitenkin tehdä, että istutan muutaman korallikeijunkukan näiden itohien eturiviin, ovat minusta niin mukavan näköisiä yhdistävänä punaisena lankana.

Sitä en kyllä enää ymmärrä miksi ihmeessä on pitänyt ängetä punaista koristekatetta itohien juurille. Taidan päätyä kaapimaan ne pois, ihan tyhmän näköistä nyt.





Töitä olen tietysti puskenut koko ajan, ei tämä elämä sentään pelkkää ruusuntuoksuttelua ja pionien ihastelua ole. Töissä  kevyt pintahiki on ihan vakio ja tippa nenänpäässä sitä hoivakodin arkirallia pyöritetään. 

On kyllä jännä kuinka kymmentuntinen vuoro tuntuu joskus helpommalta ja kevyemmältä kuin kuusituntinen. Avainasemassa ovat vuoron muut työntekijät. Joidenkin kanssa homma sujuu niin hurjan ketterästi ja sujuvasti, ettei meinaa todeksi uskoa. Ja joskus sitten takutaan joka asiassa, on epätietoisuutta ja kaikenlaista turhaa säheltämistä. Juhannusaattona oli juurikin tuollainen sujuva vuoro. Hurjan hyvillä mielin ajelin kotiin ja jaksoin jopa istuksia kesäiltaa. Juhannuspäivän aamuvuoro alkoikin jo 6.30 ja se olikin omanlaistaan punnerrusta koko vuoro, aivan eri tunnelma kuin edellisenä päivänä.

Nyt onkin ollut kaksi tervetullutta vapaata ja on ollut aikaa nuuhkia ruusuja. 'Ilo'-ruusun kukinta on ollut huikean ryöppyävää.





Tämä 'Drottningen of Sweden' ruusu on ihana ja onneksi se on talvehtinut hyvin. Jostain syystä hankin niitä vain yhden, näitähän pitäisi olla vähintään kolme! Kunpa vain muistaisin mistä sen tilasin aikoinaan.


Pionikimppuja on riittänyt kotiin, Takapihan tavernaan, töihin ja Perillisten kaupunkikoteihin.  Mukavaa, että osa lajikkeistani on myöhäisempiä joten kukinnasta saa nauttia kauan. Ja onneksi olen ripotellut niitä lähes kaikkiin penkkeihin, aina näkyy jotain kaunista.


Vaikka näissä pihahommissa olen täysin itseoppinut, monet kalliit ja työläät virheet tehnyt oppiakseni, joskus sitä sentään onnistuu. Yksi parhaimmista reunuskasveista on tämä loistosalvia joka kasvaa toisena vuotenaan jo komeana rivistönä, väleissä on daalioita, pioneita ja iiriksiä. Muutama ruusukin.
Nappasin kerran kuvan Kiteen hautausmaan sankarihaudoilta joissa loistosalviat seisoivat upeina, tiheinä kasvustoina. Kuva jäi mieleeni ja päätin toteuttaa sen omalle pihalle, hyvä tuli!

Eihän se nyt ihan Provencen laventeli ole, mutta oikein hieno vaihtoehto kuitenkin.


Tällaisena kesänä sitä vihdoin tajuaa kuinka onnekas onkaan kun on paljon mieluisaa tekemistä ihan oven takana. Työ tuo arkeen hyvän rytmin ja vuorotyön vaihtelevat työajat sopivat minulle oikein hyvin. Jopa arkivapaat ovat kivoja, viikonlopuille ei näin kerry suorituspaineita. Ja kyllähän vuorotyön lisät ilahduttavat tilipäivänäkin. Töitä on luvassa syksyllekin, niin paljon kuin tahdon opintojen välissä tehdä. Täytyy kokeilla muutama etäviikko kuinka työn ja opiskelun yhdistäminen sopii omalle kropalle.

Välillä mietin, saako ihminen edes olla näin onnellinen. Ihan varmasti kohta taivas tipahtaa tavalla tai toisella niskaan. Mutta voihan sen ajatella niinkin, että on mukavaa kun nyt saa elää pitkästä aikaa tasaisempaa vaihetta. Menneille ei voi enää mitään ja tulevia on turha murehtia. Se on kuitenkin se arki jota pitäisi ihan ajatuksella arvostaa.

Juuri nyt on elämässsä vain  hyvyys vikana!

Ihanaa kesäpäivää, missä lienetkin.




22 kommenttia:

  1. Unikkonäkymääsi kannattaisi tuijottaa vaikka joka aamu sen tuottaman energisen tunnelman vuoksi. Miten kummassa sinun unikkosi seisovat tanakasti pystyssä, kun omani ovat aina matelevaa ja mutkittelevaa sorttia?
    Meillä on syvä porakaivo, joka jäi puutarhakäyttöön kunnallistekniikan myötä. Kylmäähän se on kastelemiseen, mutta ei kyllä sielu eikä kukkaro anna periksi lorottaa maksullista vettä litratolkulla kasveille. Nyt ilmeisesti kaivossakin alkaa pinta vajeta, sillä pumppu pörisee tauotta. On säännösteltävä ja keskityttävä kastelemaan kasvimaa ja ruukut. Taivaallista kastelua tässä odotan, mutta ellei tule, olkoon sitten tällainen kesä.
    Tosi mukava kuulla, kuinka nautit työnteosta ja olet onnellinen työpaikasta ja elämäsi tilanteesta muutenkin. Enimmäkseen ihmiset tuntuvat valittavan etätyön raskautta. Toisinaan nousee mieleen, olemmeko ylipäätään kovin vaativaisia emmekä osaa enää iloita yksinkertaisista asioista. Hienoa, että elämässä on kohokohtia, mutta arjen sujuvuus luo perustan niillekin. Pääni taitaa olla lämmennyt helteessä liikaa. Siirryn täyttämään vesimukini ja toivon sinulle lempeitä kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentointi on takunnut rankemman päälle, joten tämän kommentin onnistuminen kruunaa päiväni yltäkylläisesti. YESSSSS....

      Poista
    2. Olihan se unikkopöheikkö huikean näköinen kirkkaan sinistä taivasta vasten eikä kyllä pahalta näyttänyt pilviselläkään säällä. Kyllä osa varsista taipui ja kaatuikin alas mutta ilahduttavan tanakasti kasvavat kuitenkin. En ole ihan varma mistä olen tämän lajikkeen hankkinut, vanha asukas Torpan maaperässä se kuitenkin jo on.
      Minä säilön tomaateille isoihin kannuihin vettä lämpenemään, ettei ihan kaivokylmällä juuria kastele. Mutta lattia jäähtyy hienosti ja pysyy viileänä tasaten kasvarin lämpötilaa.
      Talvella manasin minäkin joskus etäopiskelujen ankeutta ja iloitsin vilpittömästi jokaisesta lähipäivästä koululla kun sai tavata kurssikavereita. Nyt on kyllä oikeasti ollut mukavaa tehdä töitä ihmisten kanssa ihmisten parissa. Erityisen silmiä avaava työpaikka, opettavaisin ikinä.

      Poista
    3. ja peeäääs, minullakin on ollut paljon kommentointivaikeuksia toisten blogeihin, ärsyttävä riesa ja syö motivaatiota paljon.

      Poista
  2. Kaunista kukintaa siellä teillä.
    Mukavaa kesän jatkoa ja työn iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko, meillä on ollut todella huikea kukintakesä ja uutisten mukaan olemme noin 2 viikkoa normaalia kukinta- ja satokautta edellä.

      Poista
  3. Nyt ei ole tarvinnut kylmyydestä kärsiä! Onhan tämä ollut aika erikoista. Unikkosi ovat upeita!
    Oli kiva nähdä kuvia itoh-pioneista, mietin näiden omieni nimiä. Pionit ovat tänä vuonna kukkineet upeasti, jos sadekuurot eivät ole niitä mäiskineet.
    Loistosalvia on minunkin mielestä erinomainen reunuskasvi!
    Kiva kuulla työrintamasta, tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole vilusta hytisty, kaivokylmän kasteluveden roiskaukset tuntuvat vain ja ainoastaan piristäviltä hellepäivän raukeassa kuumuudessa.
      Olen itsekin hieman sekaisin itohieni nimstä, kaksivärinen on Cora-Louise ja persikkainen Hillary, tummanpunaisesta en ole yhtään varma, muistelen sen nimen olleen Scarlet Heaven. Pitkään uskoin, että minulla olisi Bartzellakin mutta ei kai sitten olekaan. Harakat ovat nyppineet nimisäleet.
      Loistosalvia on ihana, nyt mietin mihin laittaisin reunaan valkoista versiota, Rannanpihan Ullalla sellaiset ovat kuulema pionipenkissä.
      Kivaa heinäkuun alkua sinulle!

      Poista
  4. Mukavaa työviikkoa. Pionit kukkivat komeasti. Salvia on hyvä kasvi, itse löysin ne pari vuotta sitten ja nyt yritän saada omasta siementaimia lisää, huippuhelppo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Salvia on ihana mausteena ja aivan yliveto reunuskasvina, näyttävä yksinäänkin. Yritin muuten kerran kasvattaa niitä itse, siemenistä. Ei ainakaan sillä kertaa onnistunut mutta valkoisia voisin kyllä vielä yritellä.

      Poista
  5. Jestas mikä väri noissa unikoissa ja pionisi on aivan upeita. Minäkin istutin keijunkukkaa pionien eteen. Salvia on hieno reunuksessa pitää muistaa jatkossa.
    Meilläkin onneksi on kaivo ja lähteestä tukeva vesi kastelua varten. Kyllä on ollut todella kuivaa ja sitten kun vettä tulee sitä sitten tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan olekin huikea väri, niin räikeä tulen oranssi, ettei sitä voi katsoa huokaisematta.
      Salvia on todella kiva ja toivottavasti tuuhettuvat vuosi vuodelta, saan sitten ehkä jakotaimia uusiin paikkoihin. Keijunkukka on myös ihana reunuksissa, tykkään todella paljon.
      On todella iloinen asia olla omavarainen kasteluveden suhteen. Saisi kyllä sen verran taivaaltakin tulla, että saisi taas tynnyrit täyteen.

      Poista
  6. Kiva, hyväntuulinen tarina, jota oli mukava lukea :) Kauniit kuvat vielä höysteenä. Nuo itoh-pionit ovat niin kauniita. Ehkä koristekatetta on ollut sinulla ylimääräisenä ja se on pitänyt vain lykätä johonkin tai sitten ei ole ollut sopivaa reunuskasvia :D No, onhan se pitänyt aikansa rikkoja kurissa ja nyt voi sitten istuttaa joitain kivaa reunuskasviksi.
    Hassua, kuinka sateet ovat taas jakautuneet epätasaisesti ympäri maata. Meillä ei ole tarvinnut kuivuudesta kärsiä vielä koko alkukesänä. Tänään kaivoin wannabe-kosteikkoani ja sain peräti hanskat kastumaan siinä touhussa. Muualtakin on maa kosteaa, mutta ei nyt ihan noin märkää sentään. Taisin valita juuri oikean paikan kosteikolle.
    Lisää hyvyyttä vain elämääsi! Se tekee hyvää mielelle ja helpottaa aikanaan syksyn pimeyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna.
      Muistelen, että mies toi koristekatetta koska hänestä punainen oli ollut niin erikoisen näköinen ja säkit päätyivät itohien juurelle. Nyt valitsisin kyllä toisin. Taidan vaan kumota vähän uutta multaa katteen päälle ja unohtaa koko jutun. Aukkopaikkoihin lisään keijunkukkaa, taimet ovat jo valmiina odottamassa istutusinspiraatiota.
      Meillä ei ole montakaan sadekuuroa saatu koko kesäkuussa. Puolipilvisiä mutta hikisen helteisiä päiviä tai sitten ihan siniseltä taivaalta räköttävää aurinkoa vaan. Jännästi ne sateet omia reittejään kulkevat.
      Mukavaa, että keksit kosteikollesi otollisen paikan, siitä tulee varmasti hieno!
      Kyllä tätä kesäkuuta muistelee lämmöllä ja muisto lämmittää marraskuussakin. Oikein hyvää heinäkuuta sinulle.

      Poista
  7. Upeat pionit, meillä jo kukinta ohi. Hienot on nuo itoh-pionit, oikein kommeet kukat. Viimekesäset loistosalviat kukkii meilläkin, liilat tuolla mehtäalalla ja valakoset pionipenkissä.
    Kuivuus on kova tiälläkin ja jo pellollakin alakaa näkkyy.
    Työtä varmasti riittää hoivakodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla.
      Itohit ovat siitä kivoja, että niiden kukinta kestää lähtökohtaisesti kauemmin kuin kiinanpioneilla tai muilla lajikkeilla. Minun itohini ovat hyvin aurinkoisessa rinteessä ja kukkisivat pikkuisen varjoisemmassa paikassa varmasti vielä pidempään. Valkoinen salvia on varmasti hieno pionien reunuskasvi, laitathan blogiisi kuvia joskus?
      Työtä riittää kyllä tehtäväksi ja mukava on tietää, että pysyn talossa 'kirjoilla' vielä kesän jälkeenkin.

      Poista
  8. Upeita pioneja! Meilläkin niitä on, mutta lisääkin mahtuis;) Ainakin jos raivaa jotain muuta pois:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pionit ovat niin huikeita, että saavat anteeksi lyhyen kukintansa. Ja olen jo useamman vuoden paikannut talven tuhoaukot pionilla.

      Poista
  9. Upeat kukkakuvat! Helle kukittaa harmillisen nopeasti kukkia, mutta kyllä niiden runsaus on ollut loistokasta! Pionimaa on hehkunut upeasti täälläkin. Muutoin mennään hiljaiseloa töissä käyden ja kotiin takaisin rojahtaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita. Tämän vuoden kukinta meni pikakelauksella. Kesä on ollut pitkä, aurinkoinen ja lämmin, kerrankin jotain muuta kuin eloa Suomen muotoisen (lonkeronvärisen) pilven alla.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com