Onnen maa

 

Helteisen kuuma pikkukesä hehkui unikonpunaisena. Minäkin, joka marmatan kaikissa käänteissä kylmyyttä ja pilvisyyttä, tervehdin iloisena harvakseltaan saatuja sadekuuroja ja tulossa olevia muutamia viileämpiä päiviä. 

Saadut sateet ovat tuoneet hieman helpotusta kasteluun mutta kyllähän kasteluletkun kelaa saa kuskata pitkin pihaa aivan riittävästi. Erittäin iloinen olen omaan kaivoon hankitun uuden pumpun tehoista, vesi tulee kunnon paineella ja letkua riittää pitkälle. Iloinen olen myös siitä, että kastelut ja paljun vedet otetaan omasta kaivosta, eikä vesilaitoksen rännistä. Toistaiseksi vettä on kaivossa riittänyt, toivottavasti piisaa jatkossakin, sillä helteet näyttävät jatkuvan.

Trooppiseksi äitynyt kuumuus aikaansai luonnollisestikin kukintaryöpyn. Erityisen huikeasti kukkivat kaikki kolme itoh-pioniani jotka ovat nyt pulskistuneet aurinkoisella paikallaan hyvän kokoisiksi pehkoiksi. Minun piti laajentaa tätä istutusaluetta leveämmäksi, mutta laiskottelin mieluummin lepotuolissa ja ihastelin kukintaa kuin hikoilin lapion ja talikonvarressa. Sen verran aion kuitenkin tehdä, että istutan muutaman korallikeijunkukan näiden itohien eturiviin, ovat minusta niin mukavan näköisiä yhdistävänä punaisena lankana.

Sitä en kyllä enää ymmärrä miksi ihmeessä on pitänyt ängetä punaista koristekatetta itohien juurille. Taidan päätyä kaapimaan ne pois, ihan tyhmän näköistä nyt.

Töitä olen tietysti puskenut koko ajan, ei tämä elämä sentään pelkkää ruusuntuoksuttelua ja pionien ihastelua ole. Töissä  kevyt pintahiki on ihan vakio ja tippa nenänpäässä sitä hoivakodin arkirallia pyöritetään. 

On kyllä jännä kuinka kymmentuntinen vuoro tuntuu joskus helpommalta ja kevyemmältä kuin kuusituntinen. Avainasemassa ovat vuoron muut työntekijät. Joidenkin kanssa homma sujuu niin hurjan ketterästi ja sujuvasti, ettei meinaa todeksi uskoa. Ja joskus sitten takutaan joka asiassa, on epätietoisuutta ja kaikenlaista turhaa säheltämistä. Juhannusaattona oli juurikin tuollainen sujuva vuoro. Hurjan hyvillä mielin ajelin kotiin ja jaksoin jopa istuksia kesäiltaa. Juhannuspäivän aamuvuoro alkoikin jo 6.30 ja se olikin omanlaistaan punnerrusta koko vuoro, aivan eri tunnelma kuin edellisenä päivänä.

Nyt onkin ollut kaksi tervetullutta vapaata ja on ollut aikaa nuuhkia ruusuja. 'Ilo'-ruusun kukinta on ollut huikean ryöppyävää.

Tämä 'Drottningen of Sweden' ruusu on ihana ja onneksi se on talvehtinut hyvin. Jostain syystä hankin niitä vain yhden, näitähän pitäisi olla vähintään kolme! Kunpa vain muistaisin mistä sen tilasin aikoinaan.

Pionikimppuja on riittänyt kotiin, Takapihan tavernaan, töihin ja Perillisten kaupunkikoteihin.  Mukavaa, että osa lajikkeistani on myöhäisempiä joten kukinnasta saa nauttia kauan. Ja onneksi olen ripotellut niitä lähes kaikkiin penkkeihin, aina näkyy jotain kaunista.

Vaikka näissä pihahommissa olen täysin itseoppinut, monet kalliit ja työläät virheet tehnyt oppiakseni, joskus sitä sentään onnistuu. Yksi parhaimmista reunuskasveista on tämä loistosalvia joka kasvaa toisena vuotenaan jo komeana rivistönä, väleissä on daalioita, pioneita ja iiriksiä. Muutama ruusukin.

Nappasin kerran kuvan Kiteen hautausmaan sankarihaudoilta joissa loistosalviat seisoivat upeina, tiheinä kasvustoina. Kuva jäi mieleeni ja päätin toteuttaa sen omalle pihalle, hyvä tuli!

Eihän se nyt ihan Provencen laventeli ole, mutta oikein hieno vaihtoehto kuitenkin.

Tällaisena kesänä sitä vihdoin tajuaa kuinka onnekas onkaan kun on paljon mieluisaa tekemistä ihan oven takana. Työ tuo arkeen hyvän rytmin ja vuorotyön vaihtelevat työajat sopivat minulle oikein hyvin. Jopa arkivapaat ovat kivoja, viikonlopuille ei näin kerry suorituspaineita. Ja kyllähän vuorotyön lisät ilahduttavat tilipäivänäkin. Töitä on luvassa syksyllekin, niin paljon kuin tahdon opintojen välissä tehdä. Täytyy kokeilla muutama etäviikko kuinka työn ja opiskelun yhdistäminen sopii omalle kropalle.

Välillä mietin, saako ihminen edes olla näin onnellinen. Ihan varmasti kohta taivas tipahtaa tavalla tai toisella niskaan. Mutta voihan sen ajatella niinkin, että on mukavaa kun nyt saa elää pitkästä aikaa tasaisempaa vaihetta. Menneille ei voi enää mitään ja tulevia on turha murehtia. Se on kuitenkin se arki jota pitäisi ihan ajatuksella arvostaa.

Juuri nyt on elämässsä vain  hyvyys vikana!

Ihanaa kesäpäivää, missä lienetkin.