perjantai 30. heinäkuuta 2021

Kerran kuussa

 



Puujalka otsikon aasinsillalla kopisten ryhdyn laatimaan kesätervehdystä Hirnakan Torpan päiväkirjojen lukijoille. 

Pitkä ja kuuma kesä on kulunut tänä vuonna kesätöissä -ja ihan vaan pihalla. Välillä on kyllä minunkin pitänyt käydä jäähdyttelemässä Torpan ilmastoiduissa sisätiloissa, yli +30 asteen hehkuneet lämmöt vetävät mehut sitkeimmästäkin lämmön- ja auringonpalvojasta.



Kesätyöpesti on tätä kirjoittaessa kahta toistaiseksi viimeistä työvuoroa vaille valmis. Kyselin ylihoitajalta mihin palautan avaimeni,  mutta hän kertoi minun tarvitsevan sitä vielä. Noh, käyhän se niinkin. Muutaman vuoron ehdin varmasti syksyn mittaan tekemään.

Heinäkuun uutisoinnissa on useampaan kertaan kerrottu kuinka hoitajapula on tänä kesänä yllättänyt työnantajat. Yllättänyt on sana, joka aikaansaa kolkkoa naurua työpaikan kahvihuoneessa. Vaikka minulla on vasta ohut ammatillinen identiteetti ja vähäinen hoitoalan työkokemus, mielipiteen ja näkemyksen olen jo ehtinyt muodostaa. Meitä on liian vähän. Ala ei houkuttele. 

Ihmeen hiljaa oman alani etujärjestöt ovat olleet ja ehkäpä kuuma kesä lomakiireineen on pitänyt myös päättäjät täysin pimennossa. Nyt jos koskaan olisi pitänyt etujärjestöjen lyödä rumpua ja huutaa torveen totuutta hoitoalan arjesta ja tekevien ihmisten pulasta. Nyt olisi pitänyt naisvaltaisen hallituksen näyttää kyntensä ja pitää asia otsikoissa muutosta vaatien. Ei varmaan ole kirjattu hoitajapulan hoitamista hallitusohjelmaan. Eikä varsinkaan rahoitusta ole joutanut kukaan miettimään. Seuraavien vaalien alla sitten taas kuullaan kuinka tärkeä on saada tekijöitä pysymään ja tulemaan alalle.  Ja puheitten välissä pula senkun pahenee.


Teresanruusun toinen kukinta

Kesätyö on ollut erittäin antoisa ja opettavainen. Hyvällä tiimillä työvuoro sujuu nopeasti ja luontevasti, jollain ei niin hyvällä kokoonpanolla kaikki kyntää -ja kaatuu seuraavan vuoron niskaan. 

On ollut todella silmiä avaavaa päästä näkemään alan arkea muutenkin kuin potilaan tai omaisen silmin, asioilla kun on aina vähintään kaksi puolta. Omainen saattaa nähdä osaston hoitajat kanslian suljetun oven takana istumassa. Hän ei kuitenkaan tiedä, että siellä käsitellään ruokailun ja kahvituksen välissä vartin verran lonkkaleikkauksesta kohta kotiutuvan asukkaan uutta hoitosuunnitelmaa tai keskustellaan jostain muusta salassapidettävästä asiasta, hän näkee kaikki hoitajat notkumassa kansliassa. 

Toisaalta asukas näkee hoitajan istuvan tietokoneella ja ihmettelee miksi työaikana koneella istutaan. Hoitaja voi olla tarkistamassa jonkun asukkaan lääkitystä, kirjaamassa mittaustuloksia tai jotain muuta kaikkien oikeusturvankin kannalta merkityksellistä asiaa. Koskaan en ole itse tai nähnyt kenenkään toisen hoitajan selaavan nettiä työaikana huvikseen. Varmasti poikkeuksiakin on, ihan kuin on työmoraaliltaan arveluttavia hoitopaikkoja ja vaatimuksiltaan erilaisia omaisia ja asukkaita.

Pohjolan kuningatar

Kotiliesi

Drottningen of Sweden

Jotkut omaiset pettyvät huutoavautumiseen saakka kun tehostettuun, ympärivuorokautiseen palveluasumisyksikköön siirretty yli 90-vuotias mummo ei olekaan heidän vierailullaan aktiivinen ja toimelias vanhus. Emme tee heidän mielestään tarpeeksi kuntoutustyötä hoidon ohella. Ei, emme tee koska emme ole varsinaisesti kuntoutusyksikkö. 

Hoidamme ja autamme tätä mummoa kyllä pukemisessa, peseytymisessä, ruokailussa, tuemme omatoimisuutta ja tavoittelemme turvallista arkea. Haluamansa kuntoutuksen omaiset voivat aivan vapaasti järjestää kustantamalla mummelille fysioterapiaa tai muuta aktiviteettia. Me kuuntelemme mummelin murheita, lohdutamme, rauhoitamme  ja olemme ihan vaan läsnä. Toisaalta olen saanut ainotohvelista potkun poskeeni, minua on raavittu, lyöty, silmille syljetty, nipistelty ja haukuttu. 

Asioilla on aina monta puolta.

Syreenifloksi

Elokuun lopussa alkavia opintoja ja tulevia työharjoitteluja odotan innolla. Ties mitä kokemuksia syksy tuokaan tullessaan.

Punainen krassi, niin hieno

Pihahommissa aika on mennyt lähinnä kasteluun, vesisateita ei ole tänä kesänä tällä mäellä juurikaan nähty, hienosti ovat kiertäneet nämä tilukset. Vasta eilen torstaina 29.7. satoi kunnolla.

Pionisesonki oli ylenpalttinen ja lyhyt. Ruusut rakastavat lämpöä ja kiittävät kukkimalla lähes non-stoppina. Mitään uusia pihaprojekteja en ole aloittanut, kasvihuoneen edustan tiiletkin odottavat yhä latomistaan. Ja leikkimökin raadon purkukin on yhä kesken. Katsotaan sitten syksymmällä asioita uudestaan. Kaikki huoltotyöt on kuumimpina päivinä ajoitettu auringonkierron mukaan ja kastelulaitteet säksättävät vasta kun aurinko on painunut alemmas.

Sen sijaan pihasaunan uudesta terassista 'Aurinkokannesta' on nautittu päivittäin pitkään ja hartaasti. On ollut mukavaa istahtaa sinne työvuoron päätteeksi tai saunan jälkeen ja ihan vaan nauttia ihanasta joutilaasta hetkestä. Niitä onkin ollut pikkuinen pakko opetella ottamaan, näköjään olen nopea oppimaan.

Lellu yövuorossa Aurinkokannella


Torpan eläinkaartikin ulkoili kuumimpina viikkoina lähinnä iltayöstä, päivät ne viettivät viileissä sisätiloissa. Leffe älysi sentään mennä pihasaunan pesuhuoneen viileille kaakeleille makaamaan, Muikkeli läähätti auringossa ja jolkotti perässäni. Lämpöhalvauksen pelossa siirryimme yövuoroon pihapartioinnissakin.

Torpan karvaisiin asukkaisiin liittyi heinäkuussa uusi jäsen, Manu (Manuel). Pieni mustavalkea kreikkalainen jack russel-penska saapui pitkän odotuksen jälkeen Perikunnan vanhimman omistukseen ja on hurmannut meidät kaikki täysin. Manu sopii 'lapsenlapseksi' tässä vaiheessa oikein hyvin.

Kissat ovat noteeranneet uuden tulokkaan mutta eivät ole kommentoineet sen kummemin. Spanielitkaan eivät ole meteliä asiasta pitäneet. Muikkeli tosin välillä vähän murisee, pelkää varmaan äitiyden kauhujensa uusiutuneen. Leffe-setää lähinnä ärsyttää häntäänsä tavoittelevat napsuvat leuat -ja loikkaa mielellään sohvalle karkuun.

Tervetuloa Manu, kulje kanssamme kauan!

Lohtusukka, villasukka


Mitäs muuta?
Sattuneesta syystä aika on kulunut tähän saakka lähinnä kotinurkilla. Välillä on käyty syömässä kotikaupungin ravintoloissa (suosikkina kreikkalainen), yksi maakuntamatkailukierros tehtiin kun sattui vapaapäivä mukavasti.

Elokuun alussa sekä maisema että tehtävät vaihtuu, lämpötilat eivät juurikaan. 
Luvassa on pari hikistä viikkoa Pacosin mäellä. Täysin uutta on se, että matkustamme ihan vaan kahdestaan, Perikunta pitää huolen Torpasta ja mummosta. Vuodessa on kertynyt sinnekin kaikenlaista huoltotarvetta ja kunnossapitovelkaa. Ihan varmasti aikaa jää rantavarjon alla loikoiluunkin ja aion kyllä nauttia lomapäivistä ihan täysillä. 

Pyhäselkä on ihan oikeasti suuri järvi


Seuraava päivitys tulee siis (ehkä) vähän erilaiselta rannalta. Olen jo pidempään yrittänyt saada aikaiseksi Torpan omaa Instagramtiliä, ties vaikka lomalla viimeinkin sekin onnistuisi. 

Pysytään kuulolla!


Lyijykukka nauttii Suomen trooppisesta kesästä




21 kommenttia:

  1. Voi miten Kaunis ja positiivinen postaus!
    Selvästi olet jo lomalle lähdössä. Hoitajapula on mulle tuttua jo v.1979 lähtien, joten tuskin sitä saadaan korjattua ihan helposti, tietysti Toivon korjausta. Vaatimukset vaan lisääntyy, vaikka henkilökunta ei lisääntyisikään.
    Ihania karvaisia siestanpitäjiä siellä köllöttää!
    Oikein hyvää lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie.
      Hoitajapulassa vähän koomista on juuri tuo juttu, ettei se ole mikään uusi juttu ja kuitenkin se yllättää päättäjät, joka vuosi.
      Lämpimät ja aurinkoiset terveiset täältä, kaskaat sirittävät niin, että korvia särkee (positiivinen ongelma).

      Poista
  2. Kiitos kuulumisista!
    Hyvää ja tärkeää asiaa kirjoitat. Tsemppiä työhön, siinä riittää epäkohtia kerrottavaksi. On hyvä, että kukin yrittää avata muiden silmiä, ehkä tällä sinunkin tekstilläsi on joku vaikutus tai vaikkapa lumipalloefekti, täytyy toivoa!
    Ihastuttava Manu. Pusu hänelle nenänpäähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila.
      Ihan varmasti monessa muussakin ammatissa epäkohtia riittää, minä kerron omista havainnoistani hoitoalalta. Täytyy nyt ihan oikeasti toivoa, että hyvää tahtoa ja taistelutahtoa löytyy niiltä, jotka asioista päättävät.
      Manu on suloinen, ihan pikkuinen ja aivan erilainen luonteeltaan kuin Peetu.

      Poista
  3. Kiva kuulla kuulumisistasi edes kerran kuussa :). Tuttua puhetta hoitotyön arjesta ja osuvasti kirjoititkin.
    Hyvä, että olet vapaahetkinä osannut rentoutua ja nauttia kesästä. Meillä Rita kärsi selvästi paahteesta, joten sekin vietti suuret osat päivästä sisällä viileämmässä.
    Toivottavasti reissunne onnistuu hyvin ja saatte nauttia hyvistä hetkistä 'Pacosin mäellä'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi. Täällä sitä ollaan, Pacosin mäellä ja kaskaat sirittävät. Pihahommia on tehty sen verran, että taas on ihossa naarmuja (sitruunapuun harvennus) ja kynsien alla multaa. Tänään piipahdetaan jälleen yhdellä Viveroksella (puutarhamyymälä) tutkimassa taimitarjontaa, mandariinipuu on saanut ikävän sivalluksen pihatrimmeristä ja tekee kuolemaa.

      Poista
  4. Mukavaa lomaa siellä rinteillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Eletään ihan tavallista arkea, vähän rennommalla otteella kuitenkin.

      Poista
  5. Mukava kuulla sinusta. Ehdinkin jo yhtenä päivänä miettiä, oletko lähtenyt sinne Pacosin mäelle.
    Hoitajapulaan auttaa merkittävät poliittiset linjanvedot, joilla panostetaan työvoiman palkkaukseen ja hyvinvointiin. Ihmisten hoitaminen on yhtä arvokasta ja vastuullista kuin tietotekniikkainsinöörin suunnittelutyö. Isän hoivakodissa hoitajapula näkyy ja tuntuu. Pääosa hoitajista on maahanmuuttajia, joilla on sydän paikallaan, mutta usein surkea kielitaito. Ihmisten mielikuvat vanhustenhoidosta musertuvat, kun joutuvat/pääsevät sitä omakohtaisesti näkemään. Asioista päättävät pitäisi laittaa kuukaudeksi käytännön töihin vanhusten pariin, jotta tutustuisivat todellisuuteen. Vanhustenhoito on tällä hetkellä säilömistä, jossa raha ratkaisee. Eikä se ole hoitajien syy. Surullista.
    Kuivin kesä ikinä on vihdoin saanut helpottavia sateita. Nyt pitäisi saada hellepäivien laiskotteluun tottunut puutarhuri uudelleen käyntiin.
    Mukavaa matkaa Andalusian maisemiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between. Kirjoitit joskus hyvin osuvasti konkreettisista hoiva-alan ongelmista joiden kanssa olet oman painisi käynyt vanhempiesi asioita järjestellessä. Ihan kamalan surullista luettavaa. Meidänkin työporukka on monikulttuurinen mutta kielitaito ei heille ole ollut ongelma. Thaimaalaistaustainen hoitaja puhuu sujuvasti karjalaa ja tuo 'mummolle ruokkoo'. Onhan siellä päättäjissäkin ymmärtääkseni alan ihmisiä, käytännön töistä taitaa heillä kuitenkin olla jo jokunen vuosi ja unohduksen lumet sataneet arjen ylle monet kerrat.
      Täällä on 'arki' solahtanut omiin tuttuihin raiteisiinsa. Sopivasti töitä ja arkisia askareita, laiskottelua ja lojumista. Just hyvä näin.

      Poista
  6. Hienoja kuvasarjoja kauniista kukista - muuta en kukkien päälle ymmärräkään.
    Olen varma, että sisareni, joka työskentelee vanhuspalveluiden ohjaajana, allekirjoittaisi mietteesi.
    Onnea uudesta koiruudesta, jotain peetumaista tuossa Manuelissa on.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos OP.
      Tuskinpa kukaan vastaan väittää, eiköhän hoitoalan tilanne ala olla laajemmaltikin tiedossa ja ihmiset törmäävät realiteetteihin viimeistään sitten kun ovat itse hoivaa vailla.
      Manuel on mainio hyvin pieni koira. Ilme ja rakenne on hyvin peetumainen, luonne paljon pehmoisempi. Toistaiseksi.

      Poista
  7. Näköjään samat asiat meillä sydämellä - siis hoitotyön tilanne. Tuntuu siltä, että olemme ihan kuilun reunalla. Kuulin tänään erään pienen yksikön kahdelta hoitajalta, että suunnittelevat - toinen vuorotteluvapaata, toinen 60%työaikaa. Lisäksi yksi jäämässä hoitovapaalle. Niin ja yksi lähtee kokonaan pois. Kun painetaan pitkään vajaamiehityksellä, tehdään tuplavuoroja ja oma terveys alkaa spragaamaan, on pakko höllätä. Kysymys onkin, mistä työntekijöitä tilalle. Työttömänä ei notku ainoakaan työkykyinen hoitaja tällä hetkellä.
    Ihana lukea ja nähdä innostuksesi alasta. Tee vaan keikkaa koulun ohella voimiesi mukaan.
    Ja mitä sanoit töiden sujumisesta: on kyllä jännä juttu, miten joidenkin kanssa kaikki sujuu niin jouhevasti ja joidenkin kanssa kynnetään ja tuntuu ettei mikään mene yksiin. Eikä siis aina riipu asukkaiden/potilaiden haasteellisista tilanteista.
    Oikein levollista ja antoisaa loppulomaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku.
      On aivan kestämätöntä, että kokeneiden hoitajien 'annetaan' liueta muihin hommiin, heistä pitäisi työnantajan yrittää pitää kynsin ja hampain kiinni. Se kuitenkin vaatii sekä tahtoa, että rahaa... - joten pako alalta vain jatkuu ja kiihtyy. Meidän alueelle väkisin runtattu tiimimalli on aikaansaanut todellisten asiantuntijoiden joukkopaon ja ensimmäisenähän siitä asiakas kärsii.
      Täällä välimeren rannalla nuo murheet kuitenkin tuntuvat hyvin kaukaisilta juuri nyt. Pitkästä aikaa nukun taas hyvin ja herään virkeänä. Sopivasti puuhaa ja askaretta ja sitten loput vuorokauden tunnit lepoa ja joutilaisutta, hyvä näin.

      Poista
  8. Kiva kuulla pitkästä aikaa kuulumisiasi. Täällä on ainakin yksi, joka ei ensimmäisenä oleta, että toimistoon kokoontuneet hoitajat olisivat juorukerhoa pitämässä potilaiden kustannuksella tai tietokoneella istuva hoitaja netissä huvikseen surffailemassa. Ei ole helppoa eikä kevyttä hoitoalalla työskentelevien elämä.
    Meillä alkoi sataa samana päivänä kuin teilläkin ja sen jälkeen sitä vettä on saatu moneen otteeseen. Puutarhatyöt olivat suunnilleen koko heinäkuun tauolla, mutta tänään pääsin siirtelemään ja jakamaan sateista virkistyneitä kasveja.
    Rapsutukset karvaisille kavereille ja teille rentouttavaa lomaa etelän auringossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna.
      Monella alalla on niin paljon näkymätöntä työtä jota ei edes osaa ajatella ennen kuin pääsee/joutuu itse osalliseksi. Minäkin olen päässyt oikomaan omia käsityksiäni ja hyvä niin.
      Kotipuolessa on kuulema koleaa ja sateisen tuhnuista, täällä on ihan toisin. Nautin täysillä! Karvainen kaverikin teki ihmepaluun, taivaanvanha Rusina-kissa tepasteli etuparvekkeelle ja motkotti ihan entiseen malliin nälkäänsä.
      Kotona tassujengi voi hyvin.

      Poista
  9. Oikein hyvää lomaa sinne ja oli kiva kuulla sinusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila. Pitää yrittää taas aktivoitua itsekin blogimaailmassa.

      Poista
  10. Oli mukava lukea kuulumisiasi ja katsella ottamiasi kuvia. Kauniita elokuun viimeisiä päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, taitaa tämä kerran kuussa -teema jatkua vaan. Aurinkoista loppukuuta sinulle, Tarja.

      Poista
  11. he RSS feed
    hurlic vittorio oficio dockson fulmination illuminated katke secada Dicky
    Sarah Berger

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com