perjantai 26. helmikuuta 2021

Puutarhanäkymiä






Juuri nyt on hyvä aika vastata haasteeseen jonka sain jo aikaa sitten. Niin pitkä aika siitä taitaa olla, että olen unohtanut kuka minua haasteella nakkasi. Haaste on kuitenkin lähtenyt liikkeelle Päiviltä, Kottikärryn kääntöpiiri -blogista.

Seuraavan kuvan kanssa painin tuhannen tuskan kautta, että sain sen edes jotenkin luettavaan muotoon. Valitettavasti kuvaa ei saa zoomattua lähemmäs eikä varjoille voi tehdä oikein mitään. Vasta ensi kesänä saan paikalle dronekuvaajan.

Kuvassa on Hirnakan Torpan ydintoimintoalue. Ympärillä peltoa ja vasemmassa laidassa näkyy pätkä vilkasta kylätietä. Lähimpään naapuriin on näköyhteys ja matkaa vähintään 100 metriä.

Kuvia valitessani huomasin kuinka mittasuhteet eivät välttämättä näy oikein. Jotenkin ne kutistuvat vaikka todellisuudessa välimatkaa mitataan kymmenissä metreissä.

Käsittelen tämän postauksen niin, että kerron ensin mitä aluetta numerot tarkoittavat ja sitten lisään alueelta kuvia ja näkymiä. Joudut ehkä kelaamaan tätä pitkää postausta ylös ja alas pysyäksesi kärryillä, sori siitä.

Nyt kierrokselle valtakuntaani.

1. Torppa

2. Piharakennus jossa autohalli, mummola, varastot ja talli

3. Riihi ja kanala sekä kanatarhat

4. Vanha aitta 

5. Pihasauna

6. Kasvihuone

a. Alapiha

b. Yläpiha

c. Hyötypuutarha ml. hedelmätarha (omenat, luumu, kirsikat)

d. Hevostarhankulmaus

e. Ratsastuskentän A-katsomo 

f. Vanhan kylätien pohja

Autohallin kulmalta talolle

Hedelmätarhasta taloon

Ennen katsottiin talon paikat tarkasti, ilmansuunnat, tuulet, auringon kierto ja vesien valuminen rakennuksesta pois. Torppa nakottaa aurinkoisella mäenharjalla enkä olisi itse paremmin osannut tilan rakennuksia sijoittaa. Pidän erityisesti pihan kerroksellisuudesta ja rakastan vanhan pihapiirin vehreyttä.

Moni on kauhistellut tontilla kasvavia terijoen salavia, niitä on istutettu 1980-luvun tienoilla kolmeen eri paikkaan, tien suuntaisesti autohallin ajotien varteen, talon yläpihalle ja kanatarhan eteen. Onhan niissä oma työnsä, mutta rakastan niiden pullean pehmeitä muotoja. Eikä niitä todellakaan ole aikomus räjäyttää pois vaikka niin monet ilmeisen hyvää tarkoittavat ihmiset ovatkin meitä ohjeistaneet.


Keisari Nasse (RIP) valtaistuimellaan

Etuovelta vasemmalle, etelään päin katsoessa näkyy hedelmätarha vänkyröine omenapuineen. Joka kevät raahaamme painavan metallipenkin etummaisen omenapuun alle. Siinä on hyvä istuksia jos muistaa ottaa tyynyn ahterin alle.

Keväällä 2020

Tieltä talolle

Etuovelta tielle

Etupihalla on talon ja tien välissä vanha aitta ja sen päädyssä varsin elinvoimainen ruttojuurikasvusto. Se pysyy kurissa kun karkulaiset ajetaan ruohonleikkuun yhteydessä nurin. Tiedän aitan alla asuvan ja pesivän ainakin siilejä ja onpa sieltä kissa kantanut jäniksenpoikasenkin.

Aitan ja nykyisen maantien välissä on muutama sata metriä vanhaa tienpohjaa. Pidämme sen nurmialueena ja tarkoitus on jemmata roskasäiliöt tien varteen aitan taakse rakennettavan maitolaiturin sisään. Tästä tarkemmin jahka projekti etenee.

Pihan ajotien varressa on pitkä epäsäännöllisen muotoinen istutusalue jossa oli aiemmin risuuntunut angervopöheikkö ja sen laidassa koko matkan pituudelta syysleimuja ja päivänliljoja. Tämä alue siivottiin koronakevään-20 muutosprojekteissa. Syysleimut ovat ihania etenkin kun niitä on paljon. Olen ryhmitellyt niitä useaan paikkaan periaatteella enemmän on upeammin ja paremmin. Eikä näytä kerjätyltä.





Talon päädystä kylätielle päin


Pihakuusen edustalla on Itoh-pioneiden aurinkopaikka



Muhkeat salavat hallitsevat yläpihan aluetta. Tälle talon viereiselle alueelle on istutettu hurja määrä varjossa viihtyviä perennoja, pidän alueesta vuosi vuodelta enemmän.  Jossain vaiheessa nämä salavat on valitettavasti pakko poistaa, enkä todellakaan tiedä mitä yhtä tunnelmallista niiden tilalle voisi istuttaa. Pari sataa vuotta vanha oliivipuu olisi kiva.

Yläpihan toisella laidalla on riihi ja sen kyljessä kanala tarhoineen. Sen edessä on kolmen salavan rivistö. Odotan kovasti millaiseksi tämä viime vuoden muutoskohde muotoutuu. Istutin mm. alppikärhöjä, loistokärhöjä ja köynnöshortensian ja toivon niiden ryhtyvän kiipeilemään salavien runkoja pitkin.

Kesän 2020 muutoskohde

Puutarhatonttu




Pihasauna on nykyisin yhä hallitsevampi osa yläpihaa terassin rakentamisen jälkeen. Mielestäni laajennus on pihan tyyliin sopiva ja kunhan taustalla kummitteleva ruma leikkimökin rötiskö saadaan keväällä purettua, avautuu paljun takaa näkymä lehtikuuselle ja sen takaiseen koivikkolaitumeen. Leikkimökin seuduille tulee jonkinlainen nuotiopiiri, tulitunnelmointipaikka.

Saunan takana on minun ikioma puuhamaani. Tässä kuvassa kasvihuone on paikalla ensimmäistä kesäänsä ja sen viereinen aurinkoisen paikan istutusalue aivan uusi. Tänä kesänä ruoppaan alueen uusiksi ja siirrän pois muutamia virheistutuksia. Kasvihuoneen eteen ja ympärille tulee muutaman neliön tiilialue, aurinkopiha.


Varsin tyypillinen näkymä kasvihuoneella

Tarkastaja kierroksella

Kasvilaatikoiden alue, kevät 2020




Rehevyyttä riittää, vuosi 2018 tai jotain

Puutarhatonttu hommissaan


Pensasmustikoiden reservaatti

Ruskan sävyjä pensasmustikoilla

Omaa ilmaa on riittävästi, Saskatoon kukkii

Näkymä etelään


Kuten on ehkä käynyt selväksi, pidän rehevistä ja suurista istutusalueista. Pienet, pikkutarkat (lue pinseteillä hoidetut) alueet eivät ole minun makuuni - eivätkä ne välttämättä tällaiseen maalaispihaan sopisikaan.
Olen antanut tarha- ja kanadanpiiskujen levittäytyä kahteen eri paikkaan, nämä alueet ovat yli viisi metriä pitkiä. Karkulaiset kaivan armotta ylös ja nakkaan juurimultineen takaisin luvalliseen paikkaan.

Leviämislupa myönnetty

Malvapenkki, saa levennellä


Tässä kaksi hyvin erilaista näkymää, ylemmässä ihanaa harmoniaa ja alemmassa realiteetteja salavista.


Riihen edustaa

Riiheltä pohjoisen suuntaan



 
Olen todella iloinen, että osasin istuttaa vuokkopionin riihen eteen, koska siinä se viihtyy ja pulskistuu vuosi vuodelta. Tilaa riittää ja annan sen kasvaa rauhassa. Tämä upeus aloittaa pionikauden ja näkyy kauas ajotielle saakka.

Palataanpa takapihan Tavernaan. Se on yläpihan keidas jossa vietämme paljon aikaa kesäisin. Siellä grillataan, syödään päivän ateriat aamukahvista iltaruokaan ja lepuutetaan ihan muuten vaan ja huvin vuoksi.



Yläpiha kesällä 2019

Mummola rakennettiin vanhan navetan kiviseinien suojaan. Tilassa on ollut kaikenlaista toimintaa, ainakin tilatuotemyymälä ja jonkinlainen kerhotila. Me rakensimme siihen 70 neliön senioriasunnon. Kaksi seuraavaa kuvaa kertovat paljon maaperän kasvuvoimasta ja mummon viherpeukalosta: 

Alkukesällä hillitty...

... loppukesän rehotus

Tallin nurkalta mummolaan päin

Karttakuvaan merkitty alue d, hevostarhankulmaus on muotoutunut vähitellen vanhan, kunnostusmäärärahoja odottavan maakellarin ympärille. Taustan valkoiset lankkuaidat rajaavat hevostarhan.  Alueelta löytyy sekalainen kokoelma puuvartisia vaahterasta siipipähkinöiden kautta tammeen ja muutama tyrnipuskakin siellä sinnittelee. Marjaa tyrnit eivät tykkää tuolla tehdä, mutta tykkään niiden muodosta paljon joten olkoot sijoillaan. Kuvassa poikkeuksellisen runsas sato muutaman vuoden takaa.


Eksotiikkaa á la tyrni

Maakellarin vieressä viihtyy punalehtiruusu

Olen sijoittanut kasvit ryhmiksi jotta ympäröivän alueen ruohonleikkuu olisi helpompaa. Huomaan kuitenkin, että jotkut ryhmät ovat aivan liian tiiviitä ja kasvit jo liian suuria siirrettäväksi. Niinpä kanttaan ja uudelleen rajaamalla laajennan kasvualueita. Ison pihan etuja ehdottomasti nämä laajennusoptiot.

Juglans Jokunen (Japanin tai Amerikan, ehkä Mongolian)

Saa röyhytä

Tallipihalta yläpihalle


Tässä valopuu, kirjovaahtera hyvin nuorena taimena. Se viihtyy yläpihan auringossa.
Olen istuttanut jonkin verran vähän erikoisempia puuvartisia. Toki meillä on syreenejä montaa sorttia, kotipihlajat ja tuomet, kuusia jo koivuja, yksi aito karjalan mäntykin jonka kylkeen voi käydä hakkaamassa päätään mikäli sellaiselle toiminnalle ilmenee tarvetta. 

Kuvan kirjovaahtera on hurmaava varhaisesta keväästä syksyn ruskaan. Puu on minulle erityinen ystävyyden puu, sitä ei todennäköisesti olisi täällä ilman puutarhakummiani Titaa. Siksi se pääsi hyvin keskeiselle ja näkyvälle paikalle.


Pioneja ei voi olla liikaa. Niitä meillä saa ihastella hyvin monessa kohtaa ja kukintakausi on todella pitkä koska osa niistä on hyvin aurinkoisessa paikassa ja muutama on sopeutunut varjoisammalle paikalle. En tiedä tarkkaa pionien määrää mutta jos sanon niitä olevan kymmeniä ja lajikkeita liki saman verran, en valehtele ainakaan paljon.



Hedelmätarhassa on aina ilo käydä. Liki satavuotiaat vanhat omenapuut jaksavat yhä kantaa satoa. Jokainen puu on eri lajiketta eikä niitä takuulla saa enää mistään.
Kirsikkaluumuksi täsmentynyt luumupuu on tämän kulmakunnan toisen vanhan tilan peruja. Sain (nyt edesmenneeltä) naapuritilan isäntäparilta pontevan taimen ja se antoi maistiaiset ensimmäisenä kesänään. 

Seuraavissa kuvissa olevat näkymät on minulle hyvin rakkaita:

Kevätaamu

Patsaista parhaimmat

Kevätiltana



Varsinaisia puutarhakoristeita meillä on vähän, muutamia koristepatsaita, aurinkokello ja pieni tuulimylly. Yläpihalla on paljon lyhtyjä ja yksi salava on tuulikellojen puu, aina äänessä. 
Sitten on näitä toisenlaisia pörriäisiä, niiden ja perhosten sekä lintujen viihtymiseen olemme panostaneet paljon:


Puutarhapörriäinen  eli Mummo lempipuuhassaan

Angervollakin on hetkensä


Provence nyt ja aina

Mainitsinko jo, että pidän runsaudesta ja kerroksellisuudesta? Seuraava kuva kertoo oikeastaan kaiken olennaisen:

Näkymä lehtimajasta yläpihan lumipalloheidelle

Huoltohommia ilta-auringossa

Perhoangervon herkkyyttä

Pohjolan palmun eli Tuurenpihlajan lehvästöä

Alemman kuvan näkymä ei ole varsinaisesti pihalta, mutta riittävän läheltä kuitenkin.
Muutaman hehtaarin takametsään pääsee käppäilemällä hevostarhan ohi ja vanhan laidunniityn yli.
Olen todella onnekas saadessani asua ja elää näissä maisemissa.


Metsässä käytiin myös hevosten kanssa

Kaikkein herkimpiä näkymiä ei rakenneta, ne täytyy löytää:


Tähän väliin hyvin satunnainen otos kuvia pihan kasveista:





Kerroinko jo että rakastan leimuja?



Pörriäinen hommissaan

Eteläseinustalla kukkii 



Ratsastuskentän A-katsomo on 'jäsentenvälistä läppää' eli sisäpiirin vitsi. Kun meille tehtiin kenttä, taitava konekuski muotoili pintamaasta kentän päätyyn kukkulan. Sinne oli kohtuullisen helppo ja luonteva rakennella uusia istutusalueita. Kasvivalinnoissa sain runsaasti tukea, hyviä neuvoja ja kasvisuosituksia Särkän perennataimistolta Raahesta:






Kesällä kerran



Tallimäellä rehottavat ruusut. Vanha kunnon Flammentanz nojailee susirumaa sähkötolppaa vasten.
Kanadanruusut ovat osoittautuneet erittäin sitkeiksi ja hyvin vähään tyytyviksi:



Tämä oli valtavan kiva haaste, mutta hurjan työläs, sillä näin talvella piti kahlata valtava kuvamäärä. Enkä todellakaan löytänyt kaikkia haluamiani kuvia. Kesällä olisi helppoa kipaista pihalle räpsimään täsmäkuvia. Olen kuitenkin iloinen, että hommaan ryhdyin, sillä muistin taas niin hyvin kuinka paljon olen vuosien varrella oppinut tätä vanhaa maalaispihaa rakastamaan.

Kaikkein mukavinta on toteutella vähitellen pitkään kypsyteltyjä ideoita. En tahdo tästä pihasta liian puistomaista enkä toisaalta liian ennalta arvattavaa. Kaikkea ei pidä näyttää kerralla sillä tahdon, että piha avautuu kulkijalle vähitellen. 

Arvokkain ruusuni, Pohjolan kuningatar