Uusia alkuja ja arjen paluu

 

Kynnys postauksen aloittamiselle on vähän huomaamattakin kasvanut yllättävän korkeaksi. 

Juuri nyt elämässäni tapahtuu niin valtavan paljon asioita, että vapaa-aika menee lähinnä niiden sulatteluun ja ymmärtämiseen. On kuitenkin syytä uhmata bloggerin uudistuksia ja merkitä muistiin havaintoja Torpan arjen uudesta normaalista.

Tämän kummallisen koronavuoden sadonkorjuuseen kuuluu ehdottomasti opiskelujen alku. Yhtään opintopistettä ei laariin ole vielä satanut, mutta lupaava alku niitäkin antaa odottaa.

Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat menneet lähinnä kampusalueen hahmottamiseen ja uuden rutiinin sisäistämiseen. Suurimmaksi tavoitteekseni otin oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemisen ja ainakin toistaiseksi olen tavoitteessa onnistunut. Kursseille ilmoittautuminen ja kirjautuminen on käsittääkseni omalla kohdalla ajan tasalla. Opetuksessa olemme hybridimallin mukaisesti osittain verkossa, osittain läsnä, muuan viruspirulainen pitää pientä jännää yllä ja muutokset ovat mahdollisia. Hämmästyin kuinka sujuvasti teams-kokoukset ja etäluennot onnistuvat.

Kouluruoka on kieltämättä kokenut aikamoisen muutoksen. On kertakaikkiaan ylellistä kerätä linjastosta erittäin maistuvaa ja monipuolista ruokaa kohtuulliseen hintaan 2.50 €  per annos. En ole varmaan vielä koskaan syönyt niin monipuolisia kasvisruoka-annoksia. Kyllä kannattaa etäviikoillakin ajoittaa kaupunkireissut ruokatuntien aikaan ja kurvata kampuksen kautta.

Edellisen tutkintoni opiskeluajoista on jo sen verran aikaa, että oikeastaan kaikki on mullistunut. Äkkiseltään en keksi moitittavaa.

Vaikka lähes kaikki tieto ja opetus on verkossa, vanhaa kunnon kirjakäyttöliittymää tarvitaan edelleen. Tuvan pöydän kulmalla on varsin kunnioitusta herättävä pino oppikirjoja. Etenkin lääkehoidon perusteet on pienoista kauhua nostattava opus, melkein 800 sivua pelkkää asiaa.

Anatomian ja fysiologian tenttejä varten hankin anatomian värityskirjan ja setin värikyniä. Visuaalisena oppijana hahmotan verisuoniston ja muut ihmiskropan ihmeet paljon varmemmin itse osallistuen, vaikkapa sitten värittämällä. 

Kaikki rehelliset ja lailliset oppimisen tukimuodot lienevät tarpeen.

Sähköiset tentit eivät juurikaan jännitä, olivathan pääsykokeetkin verkossa ja niissä ainakin lopputulos oli mieluinen. Kunhan vain yhteydet pelittävät, kaikki on hyvin. Kielten lähtötasotestit menivät ihmeen hyvin läpi ja etenkin ruotsin osalta yllätyin iloisesti. 

Tallin tyhjyys on korvia raastavaa.

Kasper paranteli pallihaavansa ja siirtyi kokeilemaan ponilaumassa elämistä uudemman kerran.  Se on ottanut ruunan roolinsa nyt uudella asenteella ja huomattavasti menestyksekkäämmin kuin heinäkuinen, lyhyeen loppunut kokeilu. 

Otto elää onnellista, aktiivista ja liikkuvaa elämäänsä uusien ihmistensä silmäteränä. On valtavan palkitsevaa nähdä ja kuulla yhteiselon sujuneen niin hyvin ja positiivisen kokemusten kautta. Meiltä lähti tasapainoinen ja siivotapainen hevonen jonka kanssa on hyvä elää ja harrastaa. 

Koska hevosillamme on elämässä kaikki hyvin, minun täytyy vain tottua sietämään ajatusta tyhjästä tallista. Kasperin lähettyä heräsin pari kertaa tuhannen tuskassa keskellä yötä tajuten, etten ole koko päivänä käynyt tallissa. Kesti hetken tajuta aamuyön hämärässä, ettei minun tarvinnutkaan käydä.

Aamuisin seisoin monta kertaa pihalla epätietoisena suunnasta ja kesti varmaan viikon opetella uudet askelmerkit aamurutiineihin. Koirien kanssa pellolle, ei enää Felixin kanssa tallihommiin.

Koiraporukkakin meni uusiksi, ryhmä hau on nykyisin spanieliduo. Peetu muutti karanteenin tiimellyksessä kaupunkiin ja on jo sopeutunut urbaaniin ympäristöön.

Mian elokuinen juoksu yllätti meidät kaikki ja pisti koirapojat riutumaan lemmentuskissa melkein kuukaudeksi. Nyt on taas rauha maassa ja soittopyyntö jätetty eläinlääkärille jotta koettu juoksu jäisi muikkelin viimeiseksi.

Arki mullistui lisäksi siten, että nyt me Iso-J:n kanssa elämme taas kahden aikuisen taloudessa. Se näkyy kaikessa; jääkaapissa ja pyykkikorissa, kylppärin hyllyillä ja pankkitilillä. Onneksi tiivis yhteys naperoihin säilyy välimatkasta huolimatta ja kumpainenkin hankkiutuu mielellään loppuviikon kauppareissulle mukaan ja käyvät kotikotona viikottain. Perikunnan vanhempaan saatan törmätä myös kampuksella, jahtaamme opintopisteitä saman katon alla. Hän muuten sosialisoi järkkärinkin. Hyvästä riittää usealle ja hänelle kamera on juuri nyt tarpeellisempi kuin minulle.

Eivät muutokset tähän lopu.

Pihasaunalla ahertaa nyt toista viikkoa timpuri. Saunaremonttia on vatuloitu jo vuosia ja kaikki tarvittavat materiaalitkin ovat odottaneet töiden alkua varastossa useamman kuukauden. 

Otettiin sitten vihdoin järki käteen ja palkattiin ammattimies asialle. Eikähän homma olisi omantyylisemme ellei työmaa vähän paisuisi. Nyt tulee pihasaunalle ulkoterassi paljuineen ja laajennettuine oleskelualueineen samassa rysäyksessä.

Mikäli saan ideani terassin pergolasta ujutettua Iso-J:n mieleen hänen omaksi oivalluksekseen, pääsen ehkä vielä tänä syksynä suunnittelemaan uusia istutuksia, köynnöksiä nyt ainakin tarvitaan.

Pihahommat ovat muuten varsin hyvällä mallilla. Kitkemistähän toki olisi varmaan maailman tappiin saakka, mutta ei nyt puhuta siitä. 

Viikonlopun reissulta Jyväskylään kyytiin tarttui ihana syyshortensia Wim's red ja ensimmäiset nyytin kevätkukkien sipuleita. Rusokirsikoiden juurelle tarvitaan röykkiöittäin kevätkukkijoita.

Daaliat kukkivat aivan käsittämättömän komeasti ja niitä riittää leikoiksi maljakoihinkin.

Kanalan edustan salavien alustan kaivos saatiin hienosti valmiiksi ja ehkä jo seuraavaan päiväkirjamerkintään saan kuvia sieltäkin. Se kaivos kyllä kannatti tehdä, piha otti taas uutta ryhtiä. Kaiken lisäksi kaivos linkittyy hienosti nyt tulevan ulkosaunan terassiin. Kärhöt ja köynnöshortensia kiipeävät jo pontevasti salavien rungoilla, ei niiltä kiipeäminen ihan heti lopu.

Kaiken kaikkiaan tämä hullun vuoden syksykin vaikuttaa varsin kutkuttavalta. On mukavaa, että sain elämääni taas ihan tavallisen arjen jossa perjantai oikeasti tuntuu viikon viimeiseltä arkipäivältä.

Kohta minulla alkavat omanlaisensa hiljaiset viikot kun jään Torpalle aivan yksin, Iso-J lähtee parin viikon työreissulle. Saan keskittyä oikein huolella pänttäämiseen ja ensimmäisiin tentteihin. 

Jännä nähdä millaiseksi tämä uusi arki nyt lopulta muotoutuu. Siitä sitten enemmän seuraavissa päiväkirjamerkinnöissä.

Kaikkeen kuulema tottuu ja kaikella on tapana järjestyä.

Mukavaa viikkoa sinulle. Missä lienetkin.