maanantai 7. syyskuuta 2020

Uusia alkuja ja arjen paluu

 


Kynnys postauksen aloittamiselle on vähän huomaamattakin kasvanut yllättävän korkeaksi. 

Juuri nyt elämässäni tapahtuu niin valtavan paljon asioita, että vapaa-aika menee lähinnä niiden sulatteluun ja ymmärtämiseen. On kuitenkin syytä uhmata bloggerin uudistuksia ja merkitä muistiin havaintoja Torpan arjen uudesta normaalista.

Tämän kummallisen koronavuoden sadonkorjuuseen kuuluu ehdottomasti opiskelujen alku. Yhtään opintopistettä ei laariin ole vielä satanut, mutta lupaava alku niitäkin antaa odottaa.

Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat menneet lähinnä kampusalueen hahmottamiseen ja uuden rutiinin sisäistämiseen. Suurimmaksi tavoitteekseni otin oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemisen ja ainakin toistaiseksi olen tavoitteessa onnistunut. Kursseille ilmoittautuminen ja kirjautuminen on käsittääkseni omalla kohdalla ajan tasalla. Opetuksessa olemme hybridimallin mukaisesti osittain verkossa, osittain läsnä, muuan viruspirulainen pitää pientä jännää yllä ja muutokset ovat mahdollisia. Hämmästyin kuinka sujuvasti teams-kokoukset ja etäluennot onnistuvat.

Kouluruoka on kieltämättä kokenut aikamoisen muutoksen. On kertakaikkiaan ylellistä kerätä linjastosta erittäin maistuvaa ja monipuolista ruokaa kohtuulliseen hintaan 2.50 €  per annos. En ole varmaan vielä koskaan syönyt niin monipuolisia kasvisruoka-annoksia. Kyllä kannattaa etäviikoillakin ajoittaa kaupunkireissut ruokatuntien aikaan ja kurvata kampuksen kautta.

Edellisen tutkintoni opiskeluajoista on jo sen verran aikaa, että oikeastaan kaikki on mullistunut. Äkkiseltään en keksi moitittavaa.

Vaikka lähes kaikki tieto ja opetus on verkossa, vanhaa kunnon kirjakäyttöliittymää tarvitaan edelleen. Tuvan pöydän kulmalla on varsin kunnioitusta herättävä pino oppikirjoja. Etenkin lääkehoidon perusteet on pienoista kauhua nostattava opus, melkein 800 sivua pelkkää asiaa.

Anatomian ja fysiologian tenttejä varten hankin anatomian värityskirjan ja setin värikyniä. Visuaalisena oppijana hahmotan verisuoniston ja muut ihmiskropan ihmeet paljon varmemmin itse osallistuen, vaikkapa sitten värittämällä. 
Kaikki rehelliset ja lailliset oppimisen tukimuodot lienevät tarpeen.

Sähköiset tentit eivät juurikaan jännitä, olivathan pääsykokeetkin verkossa ja niissä ainakin lopputulos oli mieluinen. Kunhan vain yhteydet pelittävät, kaikki on hyvin. Kielten lähtötasotestit menivät ihmeen hyvin läpi ja etenkin ruotsin osalta yllätyin iloisesti. 





Tallin tyhjyys on korvia raastavaa.
Kasper paranteli pallihaavansa ja siirtyi kokeilemaan ponilaumassa elämistä uudemman kerran.  Se on ottanut ruunan roolinsa nyt uudella asenteella ja huomattavasti menestyksekkäämmin kuin heinäkuinen, lyhyeen loppunut kokeilu. 

Otto elää onnellista, aktiivista ja liikkuvaa elämäänsä uusien ihmistensä silmäteränä. On valtavan palkitsevaa nähdä ja kuulla yhteiselon sujuneen niin hyvin ja positiivisen kokemusten kautta. Meiltä lähti tasapainoinen ja siivotapainen hevonen jonka kanssa on hyvä elää ja harrastaa. 

Koska hevosillamme on elämässä kaikki hyvin, minun täytyy vain tottua sietämään ajatusta tyhjästä tallista. Kasperin lähettyä heräsin pari kertaa tuhannen tuskassa keskellä yötä tajuten, etten ole koko päivänä käynyt tallissa. Kesti hetken tajuta aamuyön hämärässä, ettei minun tarvinnutkaan käydä.

Aamuisin seisoin monta kertaa pihalla epätietoisena suunnasta ja kesti varmaan viikon opetella uudet askelmerkit aamurutiineihin. Koirien kanssa pellolle, ei enää Felixin kanssa tallihommiin.

Koiraporukkakin meni uusiksi, ryhmä hau on nykyisin spanieliduo. Peetu muutti karanteenin tiimellyksessä kaupunkiin ja on jo sopeutunut urbaaniin ympäristöön.

Mian elokuinen juoksu yllätti meidät kaikki ja pisti koirapojat riutumaan lemmentuskissa melkein kuukaudeksi. Nyt on taas rauha maassa ja soittopyyntö jätetty eläinlääkärille jotta koettu juoksu jäisi muikkelin viimeiseksi.

Arki mullistui lisäksi siten, että nyt me Iso-J:n kanssa elämme taas kahden aikuisen taloudessa. Se näkyy kaikessa; jääkaapissa ja pyykkikorissa, kylppärin hyllyillä ja pankkitilillä. Onneksi tiivis yhteys naperoihin säilyy välimatkasta huolimatta ja kumpainenkin hankkiutuu mielellään loppuviikon kauppareissulle mukaan ja käyvät kotikotona viikottain. Perikunnan vanhempaan saatan törmätä myös kampuksella, jahtaamme opintopisteitä saman katon alla. Hän muuten sosialisoi järkkärinkin. Hyvästä riittää usealle ja hänelle kamera on juuri nyt tarpeellisempi kuin minulle.


Eivät muutokset tähän lopu.
Pihasaunalla ahertaa nyt toista viikkoa timpuri. Saunaremonttia on vatuloitu jo vuosia ja kaikki tarvittavat materiaalitkin ovat odottaneet töiden alkua varastossa useamman kuukauden. 

Otettiin sitten vihdoin järki käteen ja palkattiin ammattimies asialle. Eikähän homma olisi omantyylisemme ellei työmaa vähän paisuisi. Nyt tulee pihasaunalle ulkoterassi paljuineen ja laajennettuine oleskelualueineen samassa rysäyksessä.

Mikäli saan ideani terassin pergolasta ujutettua Iso-J:n mieleen hänen omaksi oivalluksekseen, pääsen ehkä vielä tänä syksynä suunnittelemaan uusia istutuksia, köynnöksiä nyt ainakin tarvitaan.

Pihahommat ovat muuten varsin hyvällä mallilla. Kitkemistähän toki olisi varmaan maailman tappiin saakka, mutta ei nyt puhuta siitä. 

Viikonlopun reissulta Jyväskylään kyytiin tarttui ihana syyshortensia Wim's red ja ensimmäiset nyytin kevätkukkien sipuleita. Rusokirsikoiden juurelle tarvitaan röykkiöittäin kevätkukkijoita.

Daaliat kukkivat aivan käsittämättömän komeasti ja niitä riittää leikoiksi maljakoihinkin.

Kanalan edustan salavien alustan kaivos saatiin hienosti valmiiksi ja ehkä jo seuraavaan päiväkirjamerkintään saan kuvia sieltäkin. Se kaivos kyllä kannatti tehdä, piha otti taas uutta ryhtiä. Kaiken lisäksi kaivos linkittyy hienosti nyt tulevan ulkosaunan terassiin. Kärhöt ja köynnöshortensia kiipeävät jo pontevasti salavien rungoilla, ei niiltä kiipeäminen ihan heti lopu.

Kaiken kaikkiaan tämä hullun vuoden syksykin vaikuttaa varsin kutkuttavalta. On mukavaa, että sain elämääni taas ihan tavallisen arjen jossa perjantai oikeasti tuntuu viikon viimeiseltä arkipäivältä.

Kohta minulla alkavat omanlaisensa hiljaiset viikot kun jään Torpalle aivan yksin, Iso-J lähtee parin viikon työreissulle. Saan keskittyä oikein huolella pänttäämiseen ja ensimmäisiin tentteihin. 

Jännä nähdä millaiseksi tämä uusi arki nyt lopulta muotoutuu. Siitä sitten enemmän seuraavissa päiväkirjamerkinnöissä.

Kaikkeen kuulema tottuu ja kaikella on tapana järjestyä.

Mukavaa viikkoa sinulle. Missä lienetkin.



18 kommenttia:

  1. Elämässäsi on viime aikoina tapahtunut paljon muutoksia, joten varmasti orientoituminen vaatii oman aikansa. Nauratti tuo ensimmäinen tavoite eli olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hyvä aloitus, eikä ollenkaan liian vaikea.
    Nostan hattua uuden ammatin opiskelupäätökselle. Aikuisopiskelu on toki mielenkiintoista ja mukavampaa, kuin teiniopiskelu. On siinä kuitenkin paljon sovittamista, että saa elämän sujumaan ja tuloksia syntymään.
    Muistathan oppikirjojen ja teamsien välissä käydä tepastelemassa pihamaallakin. Sielu tarvitsee kukkaisia näkymiä ja kroppa lapiosessioita.
    Tsemppiä opintoihin ja mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between mukavasta kommentista.
      Minä olen kyllä ihan etuoikeutettu kun voin keskittyä nyt täysillä opintoihin ilman mitään muita paineita.
      Aion ihan välitunteja sallia itselleni ja silloin on hyvä käppäillä pihalla ja välillä vähän kaivaakin jossain kulmassa. Kukkasipuleita on nyt tulossa Eurobulbiltakin joten välituntiohjelmaakin on luvassa.
      Kyllä se tästä käyntiin lähtee, on ainakin vähän erilainen talvi tulossa.
      Hyvää vointia sinullekin ja iloa viikkoosi.

      Poista
  2. Onnea täältä minultakin opiskeluihin ja mukavaa syksyn jatkoa.

    VastaaPoista
  3. Olenkin odottanut sinun uuden arjen kuulumisia. Paljon muutoksia, mutta toivottavasti myös hyviä sellaisia. Opiskelusta sinä varmasti selviät, niin minäkin aikoinaan olen samat tahkonnut. Ei vain tullut mieleen piirrellä värikynällä suonia, erinomainen oivallus visuaaliseen oppimiseen.
    On niin tuttua, mitä kirjoitit tyhjästä tallista ja säikähdyksestä ”en ole käynyt koko päivänä”, mutta ei mene kauan, kun tuntuu vapauttavalta elää muutakin elämää kuin ruokinta-, siivous-, loimitus-, ulos, sisään yms rytmiä. Ei tarvitse tarkkailla vointia, muistella kengitysaikoja, ajella traikulla minne milloinkin yms.
    Myös pesän tyhjentyminen on niin koettu ja nuo mainitsemasi seuraamukset hymyilyttivät niin tosina.
    Remontti kuulostaa oikein lupaavalta, saatte varmasti paljon iloa tuosta kunhan valmistuu. Ja kannattaa ehdottomasti syöttää isännälle viekkaudella täkyjä tuosta pergola-ajatuksesta :).
    Voimia ja iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi kommentistasi.
      Olen vakuutellut tässä kaiken keskellä itselleni, ettei vierivä kivi sammaloidu. Nyt tuntuu kyllä aika vinhalta vauhdilta kaiken eteneminen.
      Ensimmäinen anatomian ja fysiologian tentti onkin jo ensi viikolla joten jouduinkin nyt priorisoimaan sen kaiken edelle ja jättämään ei-niin-kiireelliset tehtäväpalautukset tuonnemmaksi.
      Tyhjä talli on kieltämättä karu ja kolkko mutta päällimmäisenä tunteena on kuitenkin levollisuus, poneilla on hyvä olla siellä missä nyt ovat. Eihän sitä tiedä koska hevosenpidon hulluteen taas höyrähtää. Ei ehkä nyt ihan lähivuosina kuitenkaan.
      Tiedätkös, se pergolahommeli olikin ihan läpihuutojuttu ja idea on jo siirretty timpurin jatkojalostettavaksi. Kävi yllättävän helposti.
      Mukavaa viikon jatkoa sinullekin.

      Poista
  4. No on upeat daaliat! Ja terassi pergoloineen tuo Espanjan kotiinne. Hyvä alku on oliivipuu-salavat :D Nostalgian varjolla saanet tehtyä yhtä ja toista kivaa pihallanne!

    Onnea ja intoa opiskeluihin. Netterin kirjat ovat timattisen hyviä, suositten niitä muitakin! Ja opintomateriaalin "Aivot" ovat osoitus opettajan hyvästä huumorintajusta. Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa -slogan sopii tähänkin.

    Ja niin muistan sen tyhjyyden, mikä jäi hevosten lähtiessä... ihan kamalaa noin alkuunsa, mutta huomasin kaiken kiireen loppuvan siihen. Ei ollut aina kiire kotiin ruokkimaan hevosia, tai iltaa saattoi istua iltatallin teon ohikin. Eikä viikonlopun aamuina ollut pakko nousta sängystä, jos sattui venytyttämään pitempään. Asialle alkoi löytyä puolia, ja sitten sitä sopeutui. Hyvät muistothan meille jäävät ikuisiksi ajoiksi. Tai kunnes dementia armahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama eniten kuvaamani daalia on noussut ehdottomaksi suosikikseni ja niiden talvettamiseen lataan kyllä kaiken tietotaidon jota saan haalittua. Joutessani meinaan kyllä klikkailla pientä täydennystilausta Eurobulbille jahka valikoima ilmestyy nettiin. Huomasin pitäväni hyvin paljon yksinkertaisista puhdasvärisistä lajikkeista ja ainakin valkoisen puuttuminen on vakava asia.

      Oppimateriaalit ovat kalliita mutta ylivertaisen kattavia. Uusimmissa on kaikenlaisia digitaalisia aineistoja joista löytyy syventävää tietoa, runsaasti. Ei jää oppiminen ainakaan siitä kiinni.

      Joo, olihan se tällä kertaa varsin pitkä ajanjakso minkä hevoset tässä kotosalla olivat. Opettavainen ja antoisa jakso jonka jälkeen väitän ymmärtäväni hevosen sielunelämästä huomattavasti paljon enemmän. Oli ilo nähdä varsan kehitys aikuiseksi hevoseksi, syntymässä säikähtäneen tamman eheytyminen ja monta muuta hienoa kehityskautta.
      Nyt on arki helppoa ja huoletonta ja kunhan ymmärrän vapauteni paremmin, osaan siitä varmasti nauttiakin eri tavalla.
      On niin lohdullista tietää, että kaikilla hevosillamme on asiat hyvin kun asuvat ja elävät vakaissa ja turvallisissa oloissa hevoskavereiden kanssa.

      Ja nyt takaisin verenkierron ihmeelliseen maailmaan !

      Poista
  5. Onnea opintoihin! Toivottavasti korona pysyy kurissa eikä ihan kaikkea tarvitse taas siirtää nettiin. Minulla oli tänään yksi etähomma, mikä toi elävästi mieleen koko viime kevään. Pienoinen ahdistuksenpoikanenkin käväisi mielessä, mutta pakotin sen poistumaan takavasemmalle.
    Ihanan muhkea daalia ja miten hemaisevan värinenkin! Toivottavasti saat pergolasi ja sinne runsaasti kärhöjä ynnä muuta ihanaa. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna.
      Olisi ihan kamalan kurjaa jos koko kampus menisi kiinni ja opetus siirtyisi kokonaan nettiin. Kahden tiivistahtisen lähiviikon jälkeen oli tänään hieman orpo olo aloitella opiskeluviikkoa yksin. Johonkin kuitenkin päivä huiskahti ja sain muutaman tehtävänkin palautettua. Välitunneilla poikkean pihalle ihastelemaan daalioita ja vahtaamaan hedelmätarhan sadon kypsymistä.

      Pergolan suunnittelu on jo polkaistu käyntiin ja odotan mielenkiinnolla timpurin visiota aiheesta. On niin ammattitaitoinen kaveri, että takuulla tulee hyvä ja toimiva systeemi.

      Mukavaa viikkoa sinullekin.

      Poista
  6. Tsemppiä opintoihin! Kylläpä on upeat daaliat, toden totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila. Daaliat ovat syyskesän pioneita <3

      Poista
  7. Työtä tuntuu tiettävän opiskelu! Onneks suatta tehä paljon etänä. Daaliasi on kauniita ja upeita syksyn kukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä teettää töitä, tiukassa ovat opintopisteet.
      Kävin kurkkaamassa sitä sinivaleunikkoani, raukka kituu ihan kurjana toisten kasvien jaloissa. Pelastan sen sieltä ja siirrän parempaan paikkaan toipumaan. Palataan siihen jakoasiaan myöhemmin, yritän ensin pelastaa emokasvin.

      Poista
  8. Kiva kuulla kuulumisiasi monella tavalla uudesta arjesta. Itse palasin 2 vuotta sitten koulun penkille vuodeksi, ja olihan se ihanaa keskittyä omaan oppimiseen, ei toisten.
    Täällä ollaan etätöissä taas - ja koneesta meni laturi. Kyllä tähänkin tottuisin. Vapaa-aika on ongelma päätellen siitä, että aakostin mausteeni.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos OP.
      Muistelinkin sinun maininneen opintojen pariin palaamisesta.
      Toivottavasti sait laturin pelittämään, mausteiden aakkostaminen kertoo äärimmäisellä tavalla ongelmallisesta vapaa-aika suhteestasi ;-)

      Poista
  9. Wau, opiskelija - syvä kumarrus. Itseltä ei tällä hetkellä minkäänlainen uuden oppiminen tunnu taipuvan, sitä suuremmin kunnioitan niitä jotka taipuu siihen.

    Mikä tuo ensimmäisen kuvan dahlia on - upea väri ja kukan muoto. Onko se jokin ns. lummedahlia?
    Tilasin keväällä Eurobulbilta tarkoituksella isokukkaisia dahlioita, Bohemian Spartacus yllätti silti - VALTAVAT kukat, kokos "iso ruokalautanen". Ben Huston on vähän pienempi ja mielenkiinnolla odotan Alva´s Supremen avautumista. Vanhastaan oli Fleurel, joka on kertakaikkisen kaunis. Näiden kanssa vaan saisi olla sateeton syksy, BS:n kukat katkeaa sateessa, varastoivat niin paljon vettä ettei sitä mikään varsi kestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru. Opiskelut alkoivat ja nyt on jo ensimmäisen anatomian tentin viimeiset valmistautumispäivät, tuskanhiki puskee kun yrittää omaksua valtavan isoja kokonaisuuksia suomeksi ja latinaksi. Noh, itsepä lähdin hommaan. Lukion biologian tunneista on jokunen tovi vierähtänyt ja muistelen, ettei silloin hirveästi solun organellit kiinnostaneet.

      Ensimmäisen kuvan daalian nimilappu on jossain sen hirmuisen lehvästön alla, kaivelen sen hetimmiten ylös sillä tuon kaunokaisen nimi kiinnostaa itseäkin. Nyt pitää tehdä jo ensi kesää varten muistiinpanoja, muutaman istutin ihan väärään paikkaan. Totally Tangerine kuuluu ehdottomasti eturiviin, minulla se hautautui jonnekin syysleimujen alle.
      Ehkä eniten ikinä pidän tuosta valtavasta cafe au laitista, se on vaan niin käsittämättömän hieno. Vulcanossa on jotain villiä hulluutta ja ovathan ne kaikki aivan ihania.

      Kivaa syksyistä viikkoa sinulle.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com