Taisin edellisessä päiväkirjamerkinnässä lupailla, että laitan muutaman kuvan kanatarhan edustan kaivoksesta. Sadepäivänä näpätyt puhelinkuvat eivät ehkä ihan parasta näkymää anna, mutta ainakin pihalla jossain vaiheessa pyörähtäneet näkevät ison muutoksen.
Hommahan on niin, että nuo kolme isoa terijoen salavaa ovat imuttaneet juuriltaan lähes kaiken ravinteikkaan maan ja kasvualustassa viihtyivät vain rikkaruohot ja salavan omat juuret. Ravinteita toki puskee kanatarhan puolelta mutta yleisnäkymä oli karu ja ankea. Meille salavien kaataminen ei ollut vaihtoehto joten vanhaa periaatetta korosta sitä mitä et voi muuttaa (poistaa) noudattaen päädyimme nostamaan komeat salavat kunnolla esiin.
Niinpä keväällä pihaan tuodusta multakuormasta iso osa päätyi salavan juurille. Sekaan kärräsin kymmeniä kuormallisia tallin terveisiä ja sitten taas lisää multaa. Tuli komeat kohopenkit.
Takaosaan siirrettiin etupihan kaivannosta jättimäiseksi kasvaneet kuunliljat, niitä oli monta ja suurimpien siirtopaakkujen halkaisija noin metrin. Ei lähdetty jakamaan, antaa rehottaa vaan.
Kaivannon pihanpuoleisen etureunan kaikkein valoisimpaan kohtaan istutin kirjavalehtisiä kuunliljoja ja niiden kanssa limittäin muutamia pioneita. Kanalanpuoleinen takareuna näyttää tältä:
Salavien runkoja kiipeää sitkeiksi toivomiani alppikärhöjä ja yksi loistokärhökin, muistaakseni valitsin valkokukkaisia lajikkeita jotta näkyisivät kauemmaskin.
On siellä seassa valkokukkaisia liljojakin ja kevään kukkijat ovat vielä sipuleina eteisen nurkassa. Valitsin paljon vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkijoita.
Ylimmässä kuvassa (se jossa tököttää kukkopatsas) näkyy revontuliatsaleojen alue ja salavan runkoa kiipeää hyvin ponteva köynnöshortensia. Tuohon päätyyn on mätetty kuoriketta paksu kerros ja nyt mietinkin, kuinka saan nypittyä sieltä salavanlehdet aikanaan pois. Onneksi alue ei ole kuin vajaan aarin kokoinen, ehkä sen saa siivottua.
Istutusalueet rajattiin isoilla kivenmurikoilla joita tältä tilalta löytyy ihan etsimättäkin. Multaa riitti paksu kerros istutusalueiden ulkopuolellekin ja nurmikonsiemenet lähtivät vinhaan kasvuun kun vihdoin saatiin vähän sateita.
Fiksua miettiä, miten salavien ympäristön tuunaa ilman, että puita tarvitsee kaataa. Pienellä pihalla ison puun kaatamisen ymmärtää, kun taas isolle tontille puut ilman muuta kuuluvat.
VastaaPoistaKanat tuskin häiriintyisivät, vaikka niillä olisi punaisten lyhtyjen polun sijasta punaisten lyhtyjen alue. Varsinkin, jos kukko tepastelisi kaunottariaan katsomassa ahkerasti.
Myrskystä tuli meidän nurkilla aika vaisu. Toivottavasti säilytte suuremmitta vaurioitta.
Nyt meillä on jokaisen kolmen salava-alueen alustat laitettu omaa silmää miellyttävämmiksi. Iso tontti/tila ilman yhtään puuta olisi aika surullinen näky. Jep, minusta punaisten lyhtyjen alue sopii mainiosti kanalaan, meno ja meininki on siellä hetkittäin varsin riehakasta.
PoistaMeilläkin säästyttiin pahimmalta puhurilta, kastelukannu oli kellahtanut kumolleen.
Kaverilla Inkoossa oli sähköt poissa monta tuntia ja puita kaatunut konkeloon monessakin paikassa.
Muutos on varsin onnistunut. Huh, metristen kuunliljapaakkujen ylös kampeaminen ja siirto uudelle paikalleen on ollut kova urakka. Sen kokoinen juuristo kyllä pärjää taistossa salavan juuria vastaan vallan mainiosti. Toivottavasti kaikki muutkin viihtyvät ja saat jo ensi kesänä ihailla kärhöjen ja atsaleojen kukintaa.
VastaaPoistaMinä mietin pari vuotta sitten muuten tuota aivan samaa etupihan pensasryhmän kanssa, että miten kuorikkeen (meillä tosin hake) saa pidettyä siistinä, kun pensaat pudottavat siihen lehtiään. Laiskana jätin lehdet niille sijoilleen ja kuinka ollakaan: kevääseen mennessä niitä ei kauempaa erottanut ollenkaan. Näkymä on ollut koko kesän siisti, joten päätin, että lehdet saavat jatkossakin jäädä hakkeen päälle maatumaan. Eipähän tarvitse lisäillä katetta niin usein.
Meillä ei voinut edes kutsua Ailaa myrskyksi. Toivottavasti teilläkään ei pahasti myrskynnyt. Tsemppiä opiskeluihin ja töihin!
Kiitos Minna.
PoistaSalavan lehdet eivät ihan yhdessä talvessa maadu, jätettiin ne ekana syksynä toiveikkaana maahan. Keväällä sitten haravoitiin. Voihan sitä keväällä nakata peittokerroksen verran uutta kuoriketta/haketta atsaleojen alle ja peitellä samalla maatumattomat lehdet.
Aika vaisusti Aila meilläkin hönkäili. Olin kyllä valmistautunut huolella sähkökatkoksiinkin ja lämmittänut torpan etukäteen mukavan lämpimäksi. Eniten pelkäsin, että vanhat omenapuut särkyvät myrskyssä kun niillä on sekä lehdet, että omenat kannettavanaan. Pystyssä pysyivät urheasti satavuotiaat.