Karanteenissa osa 2, pikkukierros pihalla

 

Daaliat, nuo loppukesän kaunottaret ovat kasvaneet hienosti.

Tilasin viime syksynä Eurobulbilta laatikollisen juurakoita ja istutin ne ruukkuihin keväällä. Osa lähti kasvuun heti, osa piinallisen hitaasti. Tietenkin eniten odottamani, suosittu 'Cafe au lait' puski lehtensä pintaan viimeisenä. Nyt se on läväyttänyt ällistyttävän kokoisen kukintonsa auki ja monta nuppuakin odottaa vuoroaan.

Olen pitänyt daalioita vähän 'mummokukkina' mutta nyt ne ovat aivan ehdottomia suosikkejani. Onneksi minulla on hyvät tilat talvettaa juurakoita, talliin ja kanalaan mahtuu paljon paperikasseja ja ruukkuja.

Ovathan ne hieman työläitä kun niitä joutuu ensin pyörittelemään ruukuissa, sitten istuttamaan, syksyllä ylösnostamaan ja jakamaan ja ties mitä. Ehdottomasti kaiken vaivannäön arvoisia.

Aiemmista vuosista edes jotain oppineena olen pitänyt visusti tallessa nimisäleet. Tietenkään en juuri nyt muista nimiä kuvatekstien kirjoittamista varten ja pitäisi kipaista kasvupaikoille lunttaamaan. Tämä alempi on kuitenkin 'Cafe au lait' avautumisvaiheessa. Se on niin kaunis ja hieno ja ihana ja upea. Ihan paras. 

Vaikka toisaalta pidänkin ehkä enemmän noista hillitymmista kuten ensimmäisen kuvasarjan alimmainen, keltainen 'Sunshine'. Toisaalta räiskyvän tulenpunainen 'Volcano' on hieno, aivan ylenpalttisen iso ja näyttävä. Se hehkuu omalla paikallaan kuin punainen liikennevalo vaatien pysähtymään... oi että, ovat ne vaan niin hienoja nuo jorriinit.

Perennapenkkejä hallitsevat myös erilaiset leimukukat, vihdoin!

Heinäkuun puolivälin jälkeen perennapenkkini ovat varsin tylsiä vihreydessään. Totesin tämän faktan jälleen kerran. Nyt hiljalleen käynnistyvä leimukausi tuo kaivattua väriä pihaan. Ja kyllä, valkoinenkin on väri. Pimeässä elokuun illassa valkoiset leimut hehkuvat kuin lyhdyt. 

Olen koonnut niitä isoiksi ryhmiksi ja se kieltämättä kannattaa, näyttävyydessään ovat aivan huikeita. Ajoittain olen kuullut leimujen kärsivän härmästä ja muistakin vaivoista mutta toistaiseksi semmoisista on täällä vältytty. Koirapojat ovat saattaneet jonkun kusaista keväällä tainnoksiin.

Seniorikansalaisen etelän puolen penkeissä korkeimmalla heiluu kultapallo ja heti sen kainalossa valkoiset  ja pinkit leimut. Huisan hienoja.

Ilokseni myös päivänliljat ovat tuuhistuneet muhkeiksi pehkoiksi. En ole niitä vielä koskaan jakanut, muutaman siirtokiikutuksen olen tehnyt jakamatta paakkuja ja varannut niille tilan jossa saavat aivan vapaasti ottaa alansa. Minusta tällaiseen vanhaan maalaispihaan kuuluvat sekä leimut että päivänliljat, daalioitten lisäksi.  Suurina ryhminä.

Uskoisin, että täältä löytyy suurin osa viimeisen kymmenen vuoden aikana markkinoilla olleista leimujen ja päivänliljojen lajikkeista. Lisääkin mahtuu joten mielenkiinnolla ja suurella kiinnostuksella selailen tarjontaa.

Vääjämättä lähestyvän syksyn mukavimpiin puuhiin kuuluu kevään kukkasipuleiden hankkiminen, istuttaminenkin on mukavaa, ainakin kuulaina ja aurinkoisina syyspäivinä. Olen päättänyt olla ostamatta yhtä ainoaa uutta tulppaania, vaikka tänä keväänä iloitsinkin niiden kukinnasta sillä myyrät nukkuivat onnensa ohi viime talvena.

On nimittäin viheliäisen kurja kausi kun kukkapenkeissä töröttää haljunvaljuja tulppaaninlehtiä eikä muu kasvillisuus vielä niitä peitä. Niin paljoa viitseliäisyyttä minulla ei ole, että nostaisin kukkineet tulppaanit pois kesäksi. Lehtiä ei oikein passaa leikata heti kukinnan jälkeen sillä sipuli ymmärtääkseni ottaa nokkiinsa mikäli näin tekee liian aikaisin. Tässäkin on yhtä monta totuutta kuin on sanojiakin ja minä jätän tulppaanit jatkossa toisten iloksi.

Etupihan rusokirsikka-alueelle aion hankkia lisää esikoita ja krookuksia sekä tietysti narsisseja ja aivan ehdottomasti paljon laukkoja.

Aivan varmasti kurkistan myös Eurobulbin joriinivalikoiman. Nyt minulla on vähän liikaa siniliilan sävyä, taidan kuitenkin enemmän pitää punaisemmista ja haalean vaaleista...

Nyt on kuitenkin kesän toistaiseksi viimeinen lämmin päivä ja meillä on vielä läjässä paljon mattoja jotka odottavat pesua. Seuraavat tunnit kuuntelen painepesurin ujellusta ja ihastelen samalla pihamaan värien ilotulitusta. Maanantaina alkaakin uusi vaihe elämässä, paluu opiskelujen pariin.

Mukavaa kesäviikonloppua !