perjantai 21. elokuuta 2020

Karanteenissa osa 2, pikkukierros pihalla

 




Daaliat, nuo loppukesän kaunottaret ovat kasvaneet hienosti.

Tilasin viime syksynä Eurobulbilta laatikollisen juurakoita ja istutin ne ruukkuihin keväällä. Osa lähti kasvuun heti, osa piinallisen hitaasti. Tietenkin eniten odottamani, suosittu 'Cafe au lait' puski lehtensä pintaan viimeisenä. Nyt se on läväyttänyt ällistyttävän kokoisen kukintonsa auki ja monta nuppuakin odottaa vuoroaan.

Olen pitänyt daalioita vähän 'mummokukkina' mutta nyt ne ovat aivan ehdottomia suosikkejani. Onneksi minulla on hyvät tilat talvettaa juurakoita, talliin ja kanalaan mahtuu paljon paperikasseja ja ruukkuja.

Ovathan ne hieman työläitä kun niitä joutuu ensin pyörittelemään ruukuissa, sitten istuttamaan, syksyllä ylösnostamaan ja jakamaan ja ties mitä. Ehdottomasti kaiken vaivannäön arvoisia.

Aiemmista vuosista edes jotain oppineena olen pitänyt visusti tallessa nimisäleet. Tietenkään en juuri nyt muista nimiä kuvatekstien kirjoittamista varten ja pitäisi kipaista kasvupaikoille lunttaamaan. Tämä alempi on kuitenkin 'Cafe au lait' avautumisvaiheessa. Se on niin kaunis ja hieno ja ihana ja upea. Ihan paras. 

Vaikka toisaalta pidänkin ehkä enemmän noista hillitymmista kuten ensimmäisen kuvasarjan alimmainen, keltainen 'Sunshine'. Toisaalta räiskyvän tulenpunainen 'Volcano' on hieno, aivan ylenpalttisen iso ja näyttävä. Se hehkuu omalla paikallaan kuin punainen liikennevalo vaatien pysähtymään... oi että, ovat ne vaan niin hienoja nuo jorriinit.



Perennapenkkejä hallitsevat myös erilaiset leimukukat, vihdoin!

Heinäkuun puolivälin jälkeen perennapenkkini ovat varsin tylsiä vihreydessään. Totesin tämän faktan jälleen kerran. Nyt hiljalleen käynnistyvä leimukausi tuo kaivattua väriä pihaan. Ja kyllä, valkoinenkin on väri. Pimeässä elokuun illassa valkoiset leimut hehkuvat kuin lyhdyt. 

Olen koonnut niitä isoiksi ryhmiksi ja se kieltämättä kannattaa, näyttävyydessään ovat aivan huikeita. Ajoittain olen kuullut leimujen kärsivän härmästä ja muistakin vaivoista mutta toistaiseksi semmoisista on täällä vältytty. Koirapojat ovat saattaneet jonkun kusaista keväällä tainnoksiin.

Seniorikansalaisen etelän puolen penkeissä korkeimmalla heiluu kultapallo ja heti sen kainalossa valkoiset  ja pinkit leimut. Huisan hienoja.



Ilokseni myös päivänliljat ovat tuuhistuneet muhkeiksi pehkoiksi. En ole niitä vielä koskaan jakanut, muutaman siirtokiikutuksen olen tehnyt jakamatta paakkuja ja varannut niille tilan jossa saavat aivan vapaasti ottaa alansa. Minusta tällaiseen vanhaan maalaispihaan kuuluvat sekä leimut että päivänliljat, daalioitten lisäksi.  Suurina ryhminä.

Uskoisin, että täältä löytyy suurin osa viimeisen kymmenen vuoden aikana markkinoilla olleista leimujen ja päivänliljojen lajikkeista. Lisääkin mahtuu joten mielenkiinnolla ja suurella kiinnostuksella selailen tarjontaa.

Vääjämättä lähestyvän syksyn mukavimpiin puuhiin kuuluu kevään kukkasipuleiden hankkiminen, istuttaminenkin on mukavaa, ainakin kuulaina ja aurinkoisina syyspäivinä. Olen päättänyt olla ostamatta yhtä ainoaa uutta tulppaania, vaikka tänä keväänä iloitsinkin niiden kukinnasta sillä myyrät nukkuivat onnensa ohi viime talvena.

On nimittäin viheliäisen kurja kausi kun kukkapenkeissä töröttää haljunvaljuja tulppaaninlehtiä eikä muu kasvillisuus vielä niitä peitä. Niin paljoa viitseliäisyyttä minulla ei ole, että nostaisin kukkineet tulppaanit pois kesäksi. Lehtiä ei oikein passaa leikata heti kukinnan jälkeen sillä sipuli ymmärtääkseni ottaa nokkiinsa mikäli näin tekee liian aikaisin. Tässäkin on yhtä monta totuutta kuin on sanojiakin ja minä jätän tulppaanit jatkossa toisten iloksi.


Etupihan rusokirsikka-alueelle aion hankkia lisää esikoita ja krookuksia sekä tietysti narsisseja ja aivan ehdottomasti paljon laukkoja.

Aivan varmasti kurkistan myös Eurobulbin joriinivalikoiman. Nyt minulla on vähän liikaa siniliilan sävyä, taidan kuitenkin enemmän pitää punaisemmista ja haalean vaaleista...

Nyt on kuitenkin kesän toistaiseksi viimeinen lämmin päivä ja meillä on vielä läjässä paljon mattoja jotka odottavat pesua. Seuraavat tunnit kuuntelen painepesurin ujellusta ja ihastelen samalla pihamaan värien ilotulitusta. Maanantaina alkaakin uusi vaihe elämässä, paluu opiskelujen pariin.

Mukavaa kesäviikonloppua !




12 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä siitä, että leimut kuuluvat suurina ryhminä vanhoihin pihoihin - kukinta näkyy todella kauas ja ilahduttaa. Kukinta-aika on myös todella pitkä.
    Sait kasvatettua upeita joriineja, missä lämpötilassa olet muuten talvettanut ne? Kerran vein juurakon omaan kellariin ja keväällä vein umpihomeiset juurakot kompostiin. Meidän vanha suuri maakellariin oli todennäköisesti liian kostea. Pitäisi ehkä kokeilla talletusten jossain kuivemmassa paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leimut ovat upeita ja kausi on todella pitkä. Minulla on muutama lajike joita en ole nähnyt kukassa kuin pari kertaa, hyvin leutoina syksyinä.

      Joriinit talvetamme tallin varuste- ja rehutilassa, kuivassa ja viileässä. Nollan alapuolelle jos meinaa mennä, voi paperikasseille heittää villaloimen päälle. Ne juurakot on käsittääkseni hyvä kuivattaa tuulisena päivänä eli ei märkänä tai kosteana varastoon.

      Poista
  2. Ihan huikea hienoa kukintaa daalioilla ja leimuilla! Molemmat loistavat syyskesän iloina. Voimia sinne aloittaa uusi elämä opiskelujen muodossa. Tästäkin haluan kuulla lisää, kunhanb asiat realistisoituvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Daaliat ovat tulleet ihan hulluiksi, Cafe au lait kukkii lautasen kokoisena eikä vieläkään ole kokonaan auki. Huomenna mittaan kukinnon leveyden.
      Ihan hurjasti jännittää aloitus ja toisaalta olen ihan riemuissani kun saa vielä oppia uutta.
      Otamme vähintään etäviinit ja piiiitkän puhelun kunhan tästä tokenemme.

      Poista
  3. Tervetuloa takaisin! Upeat daaliat ja leimut! Edellisen postauksen matkakertomus oli myös mielenkiintoista luettavaa. Vaikka en itse kannatakaan tässä maailmantilanteessa ulkomaanmatkailua, niin kyllähän se toisessa maassakin sijaitseva kiinteistö pitää joskus hoitaa. Karanteeninkin olette ottaneet vakavasti, toisin kuin jotkut.
    Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa opiskelujen parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna.
      Eihän se karanteeni missään tunnu kun asennoituu siihen hoidettavana velvollisuutena. Eikä reissukaan mikään hupiloma ollut vaan ihan yhtä tylsää arkea elämme Espanjassa kuin Suomessakin. Huimin tekoni olivat ehkä aamulenkit vuoristossa aamulla ennen auringonnousua kun lämmöt olivat vielä alle +30°. Silti tuli hiki jo ekassa nousussa.

      Ihan hurjan täpinöissäni olen kyllä opiskelujen alkamisesta, saas nähdä mitä tästä vielä syntyykään!

      Poista
  4. Mä ideoin keväällä tulevan talven dahlioiden säilyttämisen ihan uusiin sfääreihin. Mulla dahliat on kesät maassa ja joudun ne kaivamaan ylös. Meinaan pistää ne karkkilaatikoihin (irtokarkkilaatikoita oon hakenut lähiprismasta - antavat isoja pinoja kun vaan älyää kysyä) ja mustaan sipulilaatikkoon/taimilaatikkoon mahtuu just survomalla parillinen määrä karkkilaatikoita. Jos vielä sattuu omistamaan korkeareunaisia sipulilaatikoita ne voi pinota päälleikkäin, kunhan dahlianvarret on tarpeeksi lyhyitä. Menee muuten paljon pieneen tilaan JA mikä mukavinta, keväällä voi vaan tuupata vähän uutta multaa juurakon päälle kasvun alottamista varten. Dahliat on siis suht vähässä mullassa - se mitä juurakon mukana nyt tulee sopivasti - kuiviltaan talven, muutaman kerran suihkautan vettä niskaan. Ja maahan tuo "köntti" on helppo istuttaa, kun on läpinäkyvä purkki niin myös näkyy kasvaako mitään vai ei :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru, tämän ohjeen minä talletan.
      Itse olen paperikasseissa daaliat taltioinut, ei ainakaan tule kasteltua liikaa ja paperiin on helppo kirjata tussilla lajikenimi. Toki niin on laatikoihinkin.
      Aivan loistavaa vertaistukea.

      Poista
  5. Kyllä siulla on kauniita daalioita! Nyt ne loistaa meilläkin ja toivottavasti kaikki kerkivää kukkaan ennenkuin hallat tähän rantaan tulloo. Leimutkin siellä loistaa ja hieno repertuaari uusia kevätkukkijia on luvassa teille. Kukkatalossa tänään kävin ja eilen ol tullu sipuleita valtavasti sinne myyntiin. Taijan tyytyy heijän valikoimiin, höystettynä muutamalla tilattavalla.
    Laitan siulle sähköpostii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla.
      Minä tajusin vasta nyt daalioiden upeuden ja kiivaasti teen nytkin huomioita ensi kevään istutuksia varten, että vielä paremmin pääsisivät esille. Ne ovat niin hienoja loppukesän primadonnia.
      Pitääpä käydä kukkatalolla hakemassa valkoisen thalianarsissin sipuleita, kiitos vinkissä!

      Poista
  6. Mitäpä sitä Torpalle kuuluu...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisi kirjainta: kiire. Alaviite: hengissä.
      No oikeasti olisihan tässä ollut aikaa ja vähän tarvettakin kirjoitteluun, mutta blogger on niin ärsyttävä ja sen tönkköyskankeusmaximus rajoittaa postaustahtia paljon. Koetan kuitenkin koota itseni ja voimani, uutta tarinaa ehkä jo tänään!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com