sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Isäinpäivän iltana



Talven ensimmäinen tuleminen päätyi tuhnuksi, vettä sataa ja kaikkialla on liukasta.

Isää on kiitelty, onniteltu ja juhlistettu perinteisin menoin. Meillä se tarkoittaa ensimmäisiä luumutorttuja, kaiken muun hyvän lisäksi. Lisäksi istahdettiin wingsien ja pizzan äärelle kun innostuttiin ihan kaupungille asti ruuan perässä. Potentiaalisille turisteille tiedoksi, kaupungin kunnostetuissa puutalokortteleissa majailee uudelleen avattu Wanha aitta ja sieltä niitä herkkuja löytyy.

Syksyn ulkohommat ovat vaihtuneet kausivalojen virittelyyn ja ainaiseen vääntöön niiden määrästä, värisävyistä ja esillepanon ajankohdasta.

Lauantaina piilotin ruukkuihin kurjenmiekkojen sipuleita ja kiikutin ne kanalaan talvehtimaan. Katsotaan sitten keväämmällä mitä ruukuista löytyy. Kieltämättä jäi vähän myöhäiseen viimeisten sipulien kanssa.

Se vähän harmittaa, että talvisuojaturvetta ei tästä kaupungista tahdo löytyä, se olisi niin hyvä pakkaspeite uusimmille ruusuille ja hortensioille. Toisaalta, ei ole vielä liian myöhäistä suojata jos turvetta jostain löytyykin, maa on nimittäin vielä sula ja ensi viikon lämmöissä sulaa lisää.

Alkava marraskuun jälkimmäinen puolisko on harmaassa tylsyydessään vuoden ankeimpia ajankohtia. Sataa ja on harmaata. Ehkä ne kausivalot ovat sittenkin ihan kiva valonpilkahdus märkään pimeyteen. Onneksi voi vähitellen värkkäillä joulukukkien parissa. Amaryllikset puskevat jo tomerasti vihreää, sammalvarasto kasvihuoneessa on ilahduttavan muhkea ja olen katsellut jo valmiiksi asetelmia varten erilaisia pyttyjä ja vaaseja.

Rohkeasti uutta viikkoa päin !





4 kommenttia:

  1. Isänpäivää vietettiin täälläkin ns. ison kattauksen periaatteella. Jälkikasvu oli lähes täytenä paikalla nauttimassa pirtin pöydän kattauksesta. Oli ihanaa viihtyä yhdessä kolmen sukupolven voimin.

    Kaamosta kaadetaan, kun se vasta syvenee. Tämmöiset päivät antavat voimia kummasti. Työviikolla upotan ajatukseni tulevaan kasvukauteen, mikä sekin on erinomaisen voimaannuttavaa. Niitä voimia kun tarvitaan kovasti. Kesäkukat pitää valita, ja hugea pioni-istutusta suunnitella. Maistuu ihanasti elämälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että teilläkin syötiin yhdessä, se on sopivina annoksina oikein piristävää. Isänpäivän kattaus katkaisee syksyn harmauden sopivasti.

      Kasvattelen amarylliksiä ja hekumoin ensi kesän ihanuuspioneista ❤ kaikki keinot on sallittuja talven selättämisessä.

      Poista
  2. Myö juhlittiin kotona ensin, Ville ja Helena käy meillä syömässä ja sitten lähettiin miun isän juhlintaan. Isäkin tul hoitokodista ja kahviteltiin siellä. Tyhjänä on hänen talonsa, lämmöt piällä ja asuttavassa kunnossa on talo. Isä ei ennee sinne asumaan tule, on kunto jo niin huono.
    Onneks nuo jiätikät on melekein sulanu, ilimottauvuin Joensuuhun dikikamera kurssille ja se on täänviikon ja ensviikon loppuna molempina päivinä. Mukavampi on sulilla teillä ajella!
    Miekin oon tuota talavisuojaturvetta aiemmin ehtiny Joensuusta, tänä syksynä muistelen Kiteellä Hankkijalla olleen. Nyt en satarosenttisesti oo tästä varma.
    Kausivaloja pittää käyvä virittelemään tiälläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että seniorikin kykeni vielä juhlapöytään, hänelle varmasti tärkeä asia.

      On kyllä ollut ihan kamalan liukasta, ihan sujona olen koiravetoisena viilettänyt kylätien reunassa lehdenhakureissuilla, pitäisi laittaa jotkut nastat pohjiin.
      Onko muuten kansalaisopiston digikurssi? Minä yhden sellaisen kävin ja jäin kaipaamaan enemmän kuvausjuttuja. Annoin toki palautteessa sisältötoiveen.

      Turve löytyi eilen, osuuskaupan puutarhaosastolla oli koko lava. Se on kyllä mainio suoja, Espoossa sitä laitoin joka syksy kun siellä oli lumettomia mutta jäisiä talvia niin usein.

      Valoa pimeyteen!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com