Karjalan ruusut vierailla kylillä, osa 1

Reissuraportin ensimmäinen päivä, perjantai.

Matkaan lähdettiin täydellä autolla 9.41. Sää oli hyvä, nätti ja kuiva. Posoteltiin suoraan ensimmäiseen sovittuun treffipaikkaan, treffikiertueesta kun oli kyse. Maakunnan mainio Siiskosen kotileipomosta Juvan ja Mikkelin puolivälissä on helppoa, mutta hiton tyhmää ajaa ohi. Se hakkaa kuulkaa ne aabeeceet mennen tullen. Ja tulee samalla tukeneeksi paikallista yrittäjyyttä. Emme olleet ainoita, parkkipaikka oli lounasaikaan täynnä ja myymälässä kävi kova kuhina.

Luovutimme kolme kanalaatikkoa, meillä oli kanalassa kevätsiivous Konmarin hengessä  ja pistin myyntiin kaikki ne, jotka eivät aidosti tuota iloa. Siiskoselle jäi kuusi kanalintua.

Pakkasimme mukaan kahvit, paahtopaistisämpylät ja jotain muuta pientä. Tästä tulee pakollinen pysäkki jatkossa.

Seuraava stoppi oli Kuortissa, sinne jäi laatikollinen munia ja yksi kiljukaula Plymouth rock kukko. Kalamylly Oy:lle Lopelle saimme ajella pidemmän pätkän, sieltä mukaan tuli säkillinen munakennoja. Niitä on kohdeltu kunnioituksella, kyseessä ovat arvokkaat siitosmunat jotka jatkotoimitan harrastajakaverille pohjoisemmas. Tai siis tällä kertaa yksi yhteinen tuttu ne sinne ajaa.

Kalamyllyltä ajoimme aina Forssaan asti. Matka joutui oikein mukavasti, mutta sitten eteen osuu aina jonkun nönnöttelijän perävalot eikä ohi pääse sitten millään. Tuollakin oli joku iltapäivän ruuhka ja matka tuntui kestävän ikuisuuden. Ajaessa ihastelimme myöhäisen iltapäivän valossa hohtavia vihertyviä peltoja ja totesimme taas miten pitkä maamme onkaan. Meillä on vielä routaa ja lunta, etelässä aidataan laitumia ja odotellaan vihreitä.

Forssa on, anteeksi vaan, varsinainen hässäkkä. Tai treffipaikkamme oli varsinainen hässäkkä. Teitä sinne ja tänne. Kyytiin nostettiin kahdessa lootassa yhteensä 11 viiriäistä.

Sitten piti sieltä parkkipaikalta lähteä suuntaan koillinen, näin karttaohjelma meitä opasti. Mutta kun siellä parkkipaikalla ei ole merkitty ilmansuuntia. Ihan lottoamalla kurvasimme yhdestä lävestä ulos ja navigaattorin täti oli tovin hiljaa. Hän kuitenkin reititti meidät uudelleen ajattamalla ties mitä pihateitä pitkin oikealle tielle Koijärven suuntaan.

Ajoin pienen ikuisuuden metsätietä ja karautimme kuitenkin oikeaan pihaan. Siellä tehtiin kanavaihto. Laatikosta luovutettiin yksi ja tilalle pakattiin toinen.

Auton nokka oli suuntaan Ypäjä.
Ajoimme suoraan Ypäjästä ohi aina Loimaalle saakka.  Se oli navigaattorille helppo rasti ja treffipaikka löytyi heti. Autosta lähti kaksi laatikkoa kanoja ja tipuja ja kyytiin tuli yksi.

Tyytyväisinä ajelimme marketille iltaherkkujen ostoon kun tuli puhelu, munakenno oli meillä autossa eli unohdettiin se kokonaan. Hyvä ettei unohdettu ottaa maksua kun rupatellessa olennainen unohtui.
Uudet treffit sovittiin marketin parkkipaikalle ja treffihenkilö kurvasi paikalle uudelleen. Munakenno siirtyi sinne minne pitikin.

Loimaalta ajelimme takaisin Ypäjälle ja suoraan Hevosopiston suuntaan. Pitihän minun viedä Perikunnan vanhin pienelle kierrokselle. Ihastelimme harrastus- ja treenauspaikkojen runsautta ja monipuolisuutta. Jalkauduimme raviradalla ja vietimme pienen mykistyneen ihastuksen hetken Derbykentän äärellä. Se on hevosharrastuksen mekka, se Ypäjä.

Navigaattori sai illan viimeiseksi osoitteekseen Ypäjänkyläntien ja sieltä Myllykylän tilan, yöpaikkamme.

Aidosti herttainen emäntä toivotti meidät tervetulleeksi ja nauroi hersyvästi kun kuuli mitä meillä on lastina. Turvallinen ja ulkoilmaa lämpimämpi majapaikka linnuille löytyi tilavan tallin tyhjästä karsinasta. Turvattuamme tipusten juomahuollon siirryimme itse majapaikkaamme.

---
Tässä välissä luovutin vielä kahdelle hakijalle laatikolliset tuomisia Karjalan kunnailta. Toinen sai kaksi kanatipua, toinen kaipaamansa kukon.
---

Voi veljet miten kiva paikka !

En ala selostamaan kaikkia yksityiskohtia, mutta vanhaa arvostaen kunnostettu talo on Elämys. huone oli yläkerran vinttikamari, mukava ja tyylikkään vanhanaikainen.

Meille oli tehty pyytämämme iltapala ja se oli katettu kauniisti salin pitkän pöydän ääreen. Salaattia ja lihapiirakkaa, ihastuttavan tyylikkäällä esillepanolla. Ei turhia krumeluureja mutta valtavan kivasti ja kodikkaasti kaikki.

Iltapalan jälkeen tsekkasimme tirpat ja lähdimme pienelle iltakävelylle. Kaunis kevätilta, oli ilo käppäillä idyllistä kylätietä ja ihastella viimeisen päälle siistiä tilan konepihaa. Siellä on kaikki valmiina kevään kylvöhommia varten, koneet priimassa rivissä ja siemensäkit kuin sotilaat. Missään ei ollut kuraa eikä rapaa, ei repsottavia nurkkia eikä varsinkaan roskia ajelehtimassa ympäri ojia.

Viiriäisten laatikoista löytyi kourallinen munia jotka toimitimme tilan emännälle kiitokseksi lintujen yöpaikasta.

Pitkän päivän jälkeen oli ihanan ylellistä oikaista hyvälle patjalle, siemaista lasillinen valkoviiniä ja kuunnella iltalintujen konserttia.

Toinen osa jatkuu huomenna. Hauskaa Vappua!

Kl. 22.11

Eivät ole vuodet veljiä

Hopianuoli kiipesi vielä tuon mäen, sitten alkoi kesäkumi sutia. 

Palataan asiaan huomenna!

Valmisteluja

Tehokasta tilankäyttöä

Nonnih. Nyt on jo torstai ja varastolta löytyy tämmöinen keko. Nuo laatikot pitää vielä pehmustaa hamppukuivikkeella ja heinällä. Aamulla nakkelen jokaiseen laatikkoon pari kurkunpätkää nokittavaksi ja sitten linnut kyytiin.  Kaverikin tuo pari laatikkoa kyytiin, on meillä tunnelmaa.

Tarkka lista on reitistä ja aikatauluista. Jos se täsmää, voin varmaan hankkiutua johonkin ajojärjestelyhommiin. En edes tiennyt olevani näin perusteellinen, kaksisivuinen lista pitää sisällään etappien välimatkan ja arvioidun matka-ajan. 

Vielä pitäisi muistaa pakata omat kamppeet ja kamera. Ja purkaa auton perästä talvirenkaat. Tänään nimittäin uhmasin lumipyryä ja vaihdatin kesäläskit alle. Näin:

Renkaanvaihto lennosta

Se oli vartti kaikkine puheineen kun jo sain peruutella auton ulos tallista. Mielelläni minä maksan parikymppisen paikalliselle yrittäjälle kuin teen itse tämän homman. Vielähän ne talvirenkaat pitää pestä ja kieritellä hallissa omaan säilöpaikkaansa, sen homman ulkoistan suosiolla Iso-J:lle.

Tästä keväisestä viikosta ei oikeastaan ole muuta sanottavaa kuin että onpahan tämäkin nähty. Semmoinen kirjo säätiloja ja etenkin niiden salamannopeita vaihteluita on saatu, että luontoäiti taitaa olla todella pahasti sekaisin. Lunta tuli noin kymmenen senttiä, sitten se suli pois, sitten pyrytti taas aivan raivokkaasti ja seuraavaksi tuuli rymisteli vallan hirveällä voimalla.

Kanahaukkapariskunta lenteli kaihoisasti kiekuen harmaiden pilvien seassa ja korppi rääkyi kateissaan. Västäräkit tarpovat sohjossa lintulaudan alla ja mustarastaat etsivät eväitä omenapuiden alta. 

Hevoset seisovat tarhassa sadenuttuineen ja mököttävät. Niillä on ollut hillittömän antaumuksellisia olen virtahepo -roolileikkejä tarhan märimmässä mutanurkassa. Ponimies hukkasi yhden kenkänsäkin rypemisen tiimellyksessä.

Varaston tipulassa on yksi uusi partanaama, tämmöinen ruskea ilmestys. Se on oikeasti tosi vinhan näköinen tipu partoineen,  faverolle on rotu.

Nyt pitää siirtyä putsaamaan muutaman linnun jalkoja, eihän sitä likaisin koivin reissuun lähdetä !

Aamulla baanalle, moro.

Outoja lintuja

Kevät, Oi kevät...

Väisty jo lumi !

Näitä on odotettu

Kyllä se kevät nyt taisi loikata aimo rykäisyllä eteenpäin. Lumi hupenee vähenee katoaa.

Ja heti kun lumi on pois, pientä vihreää ja vähän värikkäämpää punkee esiin. Siellä on valtava kasvuvoima valmiina loikkaamaan valoon.  Nuo pikkuiset mitkälie minikrookukset ovat kertakaikkiaan ihania, aivan parhaita ja suloisimpia. On niin hienoa nähdä taas värejä kun mustaa, valkeaa ja harmaan sävyjä on silmäilty kyllästymiseen saakka. Aikansa kaikkea, nyt värit päälle !

Talvella on kähmitty kaikenlaista, myyräntöitä ja muita tihuja. Kentänpäädyn A-katsomo on kuin pommituksen jäljiltä. Ei varmaan kannata henkeä pidätellen odottaa tulppaaneja vaatimattomasta ruusuistutuksesta. 

Kohta on otettava järeät konstit käyttöön, viinakaappiin on taas kertynyt kaikenlaista juomatonta alkoholia minkä voi aivan hyvin lasetella noihin reikiin. 

Viskiä monttuun, prkl !!

Sotatanner

Vaihteeksi tätä

Sunnuntaina saatiin aurinkoa, sadetta, aurinkoa -ja rakeita. Hirveästi en olisi hämmästynyt jos olisin kuullut sekä ukkosen jyminän, että käen kukunnan. Käki kukkuu yleensä äitienpäivänä, palokärki sen sijaan päristeli kuuluvasti pyhätöissä.

Ukkosiakin saadaan odotella, ehkä.

Huhtikuun viimeinen viikko siis kierähti käyntiin ja monenlaista vaihtelevaa (sään lisäksi) taitaa olla luvassa arkea piristämään. Perjantaina pakataan auto ja jyräytetään eteläntielle, suuri kanakiertue alkaa. Tänään jo haettiin pakkauslaatikoita, desinfiointiainetta ja muuta tarpeellista. 

Kyllä se vaan on myönnettävä, valolla on suora vaikutus mielialaan. 

Pirteää viikkoa sinulle -tai ainakin auringonpaistetta!

Harakka x 2

Kevät heruttaa

Puhdas ja raikas

Onpahan kevät.
Tällä viikolla on saatu täyslaidallinen kevätsäätä. Ilma on kuin Islannissa konsanaan jossa säätila vaihtelee noin vartin välein. Täällä on ihmetelty mojovia yöpakkasia, nenääruskettavaa paistetta, kovaa tuulta, sateita kaikissa mahdollisissa olomuodoissaan, pilviä ja aurinkoa taivaan täydeltä. Ja aikamoisia aamusumuja.

Välillä on maa valkeana uudesta lumesta, sitten onkin jo kuivana rahisevaa nurmikkoa. Kenttä on nyt sula. Mutta hyvin märkä koska routa.

Varsinainen bitch koko huhtikuu, antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa.
Lupaavaa punaista rusotusta löysin parin paljastuneen pionin asuinsijalta, kartanonpionin päällä on vielä puoli metriä lunta. Huomenna kahlaan tsekkaamaan raparperipenkin, siellä voisi jo kohta näkyä elämää. Ainakin ruttojuuren nupikat pönöttävät jo terhakkaasti taivaita päin, osa vielä uinuu. Taitaa tulla varsin toispuoleinen kasvusto siitäkin tänä vuonna.

Ensimmäinen lakanapyykki on kuitenkin ulkona kuivattu ja kyllä sitä raikasta tuoksua onkin kaivattu.
Taidan seuraavaksi viritellä hevosten loimipyykin alulle, ainakin toppikset voi varmaan jo pestä. Millään en halua uskoa, että paksuimpia talvinuttuja tarvitaan. Ei ennen marraskuuta.

Joku versioista

Kevääseen kuuluu myös muuttolinnut. Pihalla niitä jo pyörii mukavasti, etenkin mustarastaiden määrästä olen iloinen, niitä on paljon.

Tähän kevääseen kuuluu myös varsin mittava kanalintujen automuutto, suuntana itä-länsi ja takaisin. Vietin tovin karttapalveluiden äärellä ja täppäsin karttaan kaikki jo sovitut nouto- ja hakupaikat.
Kuvan ottamisen jälkeen reitti on täsmentynyt melkoisesti ja autossa sekä menee, että tulee lintuja ja munia. Vissiin pari kaniakin pääsee reissaamaan Hopianuolen kyydissä pari tolpanväliä. Tämä on vähän sellainen 'kaverille kans' -juttu ja kyytiä kulkureille. Latasin jo järkkärin akut valmiiksi, olen toisaalla lupautunut taltioimaan tämän kiertueen ja onhan se ihan kiva lisä Torpan päiväkirjoihinkin.

Ensi perjantaina on lähtö ja lauantaina paluu. On vissiin lääkitys kohdillaan kun homma hymyilyttää edelleen. Pitäisi vielä kirjata kaikki stopit ja katsoa, että rahtikirjanpito on kunnossa. Ensimmäistä kertaa yövyn Ypäjällä niin, että hevosia nähdään vain jos kohdalle osuu, Opistolla käydään ehkä ajamassa kunniakierros.

Tätä kirjoittaessa vasemman korvani puolelta kuuluu kiivas piipitys, siellä on nyt kymmenen elämänintoista Plymouth Rock -kanan tipua. Niistä kuvia tuonnempana. Nyt on iltatallin ja saunan aika!

Tallipihan kevät

Ponimiehen pääisiäisriehaa

Pääsiäinen loivenee loppuaan kohti ja Torpanmäki on taas hiljentynyt entiseen rauhaansa. Vieraat lähtivät ja arki alkaa taas. Molempi parempi.

Pääsiäisenä ponitkin pääsivät hommiin, erityisesti Ponimies ahkeroi. Kentällä ja pellolla tapahtuneesta aktiivisuudesta olen erittäin iloinen, suorastaan hyrisen hyvää mieltä.

Tänään aamulla tallissa sen sijaan odotti vähemmän mieltä ylentävä näky. Siellä oli kaaos.

Muuan poni oli päässyt karsinastaan vapaaksi ja käyttänyt tilaisuuden todella perusteelliseen inventaarioon. Luojalle kiitos sekä tallin väliovi rehutilaan pysyi kiinni, että liukuovi heinävarastoon (ja ulos) pysyi kiinni. Harjanvarsi oli tutkimusten tiimellyksessä lipsahtanut liukuoven alla jarruksi eikä nerokas ponimme onnistunut keplottelemaan välioven kahvaa alas ja auki. Toinen harjanvarsi (muovinen) oli huolellisesti hokkikengällä tallomalla muotoiltu uuteen, ergonomisempaan kaarevaan muotoon. Norjalaista designia...

Trulli vai Poni?

Parempiakin aikoja on nähty

Karkki JA kepponen !

Täpötäysi tallin roskis oli huolellisesti inventoitu ja sisältö levitetty lattialle. Samoin työtasolla olleet leipäpurkki, ensiapulaatikko ja muut vehkeet radiota myöten oli maisteltu ja aseteltu lattialle upeaan kaoottiseeen epäjärjestykseen. Yksin Oton kaviorasvapurkki oli tutkittu ja purtu uuteen uskoon.

Astuessani talliin työnsankari seisoi nätisti omassa karsinassaan, kaviot somasti kynnyksen laillisella puolella.

Hirveästi en osannut jätkää kiitellä, nauruksihan se olisi mennyt ja vienyt viimeisetkin auktoriteettini rippeet. Siispä siivosin lattian, kiikutin hepat ulos ja painuin takaisin nukkumaan. Ainoa selitys tälle aamuöiselle trullimaiselle touhulle on se, että olen huolimattomasti sulkenut karsinan ovisalvan. Sitten kun heinät on syöty ja uusi päivä sarastanut, hän on ihan itse aktivoinut itseään. Poltergeistiin en usko.

Otto oli selkeästi käärmeissään yliaktiivisesta tallin yöelämästä ja ajeli Ponimiestä heinäkasaltakin pois näyttäen hapanta naamaa pitkälle iltapäivään.

Iltapäivällä Ottokin pääsi laukan riemuihin ja teki uuden kentän ympärilaukkaamisen ennätyksen. Hyvin se vetää kun on tarpeeksi tiukka kuski kyydissä.

Ponimies pääsi myös pellolle laukkailemaan kevään viimeisillä lumilla. Joku oli ajanut mönkijällä pellolle kiemuraa ja kun tämmöinen ajoura tuli Ponimiehen reitille, looginen ratkaisu tälle hevoselle oli hypätä epäilyttävän uran yli. Koska se oli kuskistakin niin hauskaa, laukkasivat ja hyppäsivät pari lisäkertaa.

Nyt tarhassa möllöttää kaksi hyvin tyytyväistä hevosta. Nämä ovat näitä hevosenomistajan hohtohetkiä, harvoin tarjolla mutta sitäkin hienompaa. Paitsi tuo talli-inventaario olisi saanut jäädä tekemättä. Huomenna on lähdettävä roskiksen ostoon ja harjanvarsikin on vääntynyt mielenkiintoiselle kiemuralle.

Tulevalla tynkäviikolla ohjelmassa on normaalien arkikuvioiden lisäksi tipujen kuoriutuminen. Perjantaina tulee päivät täyteen ja Torpan ensimmäiset Plymouth Rock tiput näkevät päivänvalon.

Näillä mennään kevättä kohti !

PeeÄäs, voisiko joku ystävällinen sielu yrittää opastaa minua lataamaan näihin postauksiin myös videoita? Muokkausvalikossa on kyllä nappula "lisää video", mutta en saa sitä toimimaan oikein. Eli teen jotain väärin. Hjälp.

Pääsiäiskortti

Kukkia ja suklaata

Pääsiäisen riemuja kaikille Torpan päiväkirjan lukijoille !

Pitkäperjantain kevyt kuristusote

Puppe show

Pääsiäisviikko

Kevätväsymys

Minä ja Koirapojat kansoitamme sohvanpohjaa, enempi vähempi unten mailla. Nyt toki tiedostan, että on Pääsiäisviikko ja pitäisi aikaansaada yhtä sun toista ja ikkunatkin pestä. Katsotaan sitten Kiirastorstain iltana mihin suorituksiin kykenin. Pääsiäiseksi meille tulee taas porukkaa eikä silloin ainakaan ikkunoita pestä. Ellen sitten järjestä aivan uuttaa aktiivista maalaislomaa vieraillemme.

Ulkona on sumu ja muutenkin hyvin nuhjuinen sää. Hanget vajuvat huikeaa vauhtia ja ensimmäiset haravoinnitkin on jo tehty. Koirankakkakeskustelu on tänä keväänä ollut varsin maltillinen, olenhan koko talven ahkeroinut koirien perässä lapion kanssa ja ripotellut täsmälannoitteet puskien alle.

Iso-J lähti aamuyöllä vielä muutamaksi päiväksi reissuun, suunta taisi olla länteen. Tämä meidän arki on nykyään tätä, että naisvoimin pidetään Torpan mainetta pystyssä viikolla ja eletään perhe-elämää viikonloppuisin ja lomilla.

Lukiolaisella alkoi viimeinen jakso, koulua on pari tuntia päivässä. Ihmeellinen keräilyerä tämä jakso hänellä, eipähän pääse koeviikollakaan rasittumaan kun on vain kolmet kokeet. Nuoremmalla on tällä viikolla pääsykokeet IB-linjalle, pienoista hermoilua on havaittavissa mutta yritän kovasti pitää rauhallista ja luottavaista ilmapiiriä yllä. Hyvin se koe menee ja ainakin se on varma, että jonkin lukion ovet aukenevat automaattisesti. Toki mahdollinen pettymys on valtava, suorittajaluonteelle etenkin. Ei kuitenkaan ajatella sitä nyt.

Tähän loppuun vielä kuva meidän tulevasta kanalasta. Entinen toki jää ja sitä pitää ehostaa, mutta tämä pitäisi saada kainuusta tänne meille. Vähänkö hieno!

Iloa viikkoosi!

Kuva: S.V.

Ponnistaa

Kuva: Taru K.

Ponnistaa pitäisi. Ainakin tästä henkisestä poterosta takaisin elämään. Hirveän helppoa se ei ole ja hitauskin on pakko hyväksyä. Olen istunut ammattilaisen jututettavana nyt kaksi kertaa ja kyllä siinä naisessa joka opastajakseni tälle parantumisen polulle on annettu, asuu viisautta. Sain kotitehtävän jonka lukeminenkin uuvuttaa, mutta onneksi tässä on aikaa muutama viikko työstää tehtävää ja vastauksia. Ja vastauksissa ei ole oikeaa ja väärää, kaikki on sallittua. Niistä sitten keskustellaan.

Tänään ponnistettiin Esikoisen koeviikkojen kolmas koepäivä. Onneksi olin älynnyt aikatauluttaa oikein, luppoaikaa ei juurikaan jäänyt mutta kahville kerittiin. Hänelle oli varattu aika ihotautilääkärille omituisten iho-oireiden selvittämiseksi ja hyvä käynti se oli. Lääkettä tuli monella kympillä ja ehkä tässä nyt urtikarian eli nokkosihottuman diagnoosilla mennään, aurinkohoito on paras hoito. Siksikin Hispaniaan. Oireet alkoivat jo viime elokuussa ja kaikkea on kokeiltu, siedätystä, kosmetiikan karsimista ja ruokavaliota. Sisäilmaongelmaakin epäiltiin, mutta se on kokonaan toinen juttu. Valitettavasti.

Nuorempi kituu koulussaan vielä muutaman viikon, tänäänkin piti käydä liikuntasalin ovella hengittelemässä monta kertaa ja päänsärkyhän siitäkin liikuntatunnista tuli. Huomenna olisi valinnaisliikkaa ja lisää päänsärkyä. Laittelen päivän aikana anomukset, että hän voisi suorittaa liikuntatuntinsa muualla. Tuntuu, että yksikään koulurakennus ei ole terve. Miten tähän on päädytty?

Onneksi asumme vanhassa hirsitalossa joka on kyllä hetkittäin kylmä, mutta kukaan ei yski, niiskuta eikä tule kotona kipeäksi. Tämä on terve talo ja sitä terveyttä vaalimme kyllä huolella.

Ja se varsinainen ponnistus, herääminen.
Miten voi olla niin vaikeaa? Herätä? Pysyä hereillä? Toimia?
Päivänokosten sijaan rötkötin soffalla koirien tyynynä tunnin, odottelin kengittäjää.

Ponimies sai etukenkiinsä uudet hokit kadonneitten tilalle ja tietysti asiaankuuluvan vuolun sinne alle. Nyt kelpaa taas kirmata, seuraavat kengät ovat kesäkengät sitten joskus toukokuussa. Oton etuset laiteltiin irronneen talvikengän takia jo pari viikkoa sitten.

Nyt pitää erityiset kiitokset antaa kengittäjälle. Hän soitti, että olisi kulmilla ja joutoaikaa olisi. Minun ei tarvinnut jahdata miestä eikä päivystää puhelinta. Viimeksi kun hän kävi, olin itse kaukana poissa, hän haki Oton tarhasta, kengitti, lakaisi ja lähti.

Hevosväki tietää mistä luksuksesta on puhe.


Tämän päivän kaupunkikuormasta purettiin talliin kuivikkeita ja rehuja, nyt taas rehulaatikoissa tuoksuu kesä ja kuivikevarastossa on hälytysraja hiljainen.

Huomiselle on lukiolaisen lukupäivä ja minulle HBO-päivä, tallihommien lisäksi, tietysti. Little big lies on kohtuullisen koukuttava sarja, yhden jakson perusteella todettuna.

Kivaa keskiviikkoa, kevättä kohti vaikka hammasta purren.

Kevätiltana

Räksällä on asiaa

Dunelt

Terkkuja kanalasta. Siivouspäivä olikin tänään ja minulla oli erittäin tarkka valvoja. Ystäväni Dunelt ponnahti ensin kädelle ja siitä nostin mokoman häirikön oven päälle. Sieltä se pomona vahti, että otan jokaisen kikkareen ja heinänkorren pois hänen residenssistään. Että minä tykkään tuosta kukosta.

Uusi viikko pyörähti käyntiin ja myös Iso-J:n auto kiepahti eteläntielle. Nämä viikot muistuttavat toisiaan, samalla kokoonpanolla mennään arjet ja sitten perheenä viikonloput. Eipähän tule turhaa nahinaa ja kahnausta kun ei koko aikaa samoilla neliöillä pyöritä.

Tälle viikolle on kaikenlaista tapaamista, istuntoa, palaveria ja ajamista. Rehuja, kuivikkeita ja ruokaa. Pääisiäisruohonkin muistin, laitan sen heti huomenna niin ehkä ehtii Pääsiäiseksi. Ja omenapuun oksia voisin muutaman hakea sisälle maljakkoon.

Saa nähdä miten oma kunto kestää, tänäänkin rojahdin sohvalle kesken päivän ja otin vajaan tunnin nokoset. Ties mikä unitauti minuun on nyt iskenyt, mikään uni ei meinaa riittää. Ei sillä, en minä valita jos yöllä nukkuisin katkotta. Mutta nämä päivän unikohtaukset ovat pahoja. Ne oikeasti lamaannuttavat ja sitten on vaan pakko vetäistä vaakaan. Tälleen suorin sorkin Oscarin tapaan.

Reipasta viikkoa!

Sunnuntain säädöillä

Huhtikuun ensimmäinen

Oh you April fool...

Niin jotta tämmöistä taas, kuvien karua kertomaa kevään etenemisestä. Nämä ovat niitä Very Finnish Problems -luokan juttuja. Aamupäivällä paistoi niin ihanasti ja heleästi. Syötiin ajellessa jäätelöt ja iloittiin monen päivän stand by -tilan päättymisestä kun pihanurmea paljastui aina vaan enemmän ja enemmän. Neljän maissa alkoi lumipyry ja jatkuu vaan. Ja vaikka olisi miten vanhan surma tämä lumi, ei se kyllä enää mieltä ylennä. Ainoa plussa jonka keksin on se, että kusenkeltaiset keväthanget ovat hetken piilossa.

Muutenhan tämä aprillipäivä on ollut ihan tavallinen lauantai. Aamulla hevosten ja koirien kiireellisten juttujen (aamuruoka ja ulospääsy) jälkeen kömmin takaisin vällyihin ja tankkasin vielä reilun tunnin unta.

Esikoisella on koeviikon kivasti katkaiseva ratsastuksellinen tehoviikonloppu, tehotunti tänään ja huomenna toinen. On kuulema mukava ja opettajaakin palkitseva tilanne kun on niin motivoitunut ratsukko jonka edistymisen näkee viikko viikolta. Kotiläksyt tehdään hyvin ja huolella. Vähänkö röyhistelen ylpeänä ponnymammana rinnuksiani.

Otto toimi iltapäivällä talutusratsunakin jotta perhetuttumme pikkuprinsessa sai viikottaisen hevosteluannoksensa. Ponimiehelle napsahti vapaapäivä, huomenna pyhäkoulu.

Kevättä rinnassa

Molemmille koirille oli aikataulutettu kampauspäivä. Se muuttui lennossa niin, että Peetu kävi siistiytymässä Kasvistädin luona tänään ja Leffen kampaus (ja kylpy) siirtyi huomiseksi. Leffeähän asia ei tietenkään haittaa yhtään, mutta minä en jaksaisi huomenna ajella yhtään minnekään. Ajan silti.

Näiden arkisten käänteilden lisäksi ohjelmassa on tuvan ison uunin lämmitystä ja Iso-J virittelee saunoja. Tuttuja latuja siis nämä lauantait sujuvat. Sunnuntaille on ohjelmassa kanalan siivousta.

Edes jossain kukkii

Kliivian ahdinko

Männäviikolla kävin kaverin kanssa Ilomantsissa. Matkaan tarttui muutama kanatipu ja pari kennollista munia. Uudet tiput ovat kolme Plymouth Rock -rotuista viirupaitaa ja yksi savunsininen parrakas Araucana. Jälkimmäinen on puhdas heräteostos koska ihastuin niin paljon tipun väriin. Se on kertakaikkiaan hieno. Ja Araucana munii vihertävänsinisiä munia. Eli vähän väriä munakennoon, mikäli tulokas on kana kuten toivottavasti oikein tunnistettiin.

Munakennosta puheen ollen, munaummetus alkaa näemmä häipyä historiaan, tällä viikolla kanalasta on ollut tuomisiakin, ainaisten viemisten vastapainoksi. Ruokaa sinne saa kantaa selkä vääränä mutta munia on tullut hirmuisen kitsaasti. Parhaana päivänä tällä viikolla sain saaliiksi viisi !! Tästä se lähtee taas ränni aukenemaan.

Ja Ilomantsin tuliaisina oli 16 Plymouth Rockin munaa, lisää viirupaitoja on tällä päivällä pantu hautumaan. On niin kodikas hautomakoneen hurina taas tuvassa. Muutaman kanan pidän, loput myydään muualle.

Ai niin, olihan viime viikolla Iso-J:n synttäritkin. En enää osaa laskea monennetko. Hirveän vaikeita nuo isommat luvut ja numerot.

Leppoisaa viikonloppua!

Tiputoimitus ei ehdi Pääsiäiseksi