sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Karjalan ruusut vierailla kylillä, osa 1




Reissuraportin ensimmäinen päivä, perjantai.

Matkaan lähdettiin täydellä autolla 9.41. Sää oli hyvä, nätti ja kuiva. Posoteltiin suoraan ensimmäiseen sovittuun treffipaikkaan, treffikiertueesta kun oli kyse. Maakunnan mainio Siiskosen kotileipomosta Juvan ja Mikkelin puolivälissä on helppoa, mutta hiton tyhmää ajaa ohi. Se hakkaa kuulkaa ne aabeeceet mennen tullen. Ja tulee samalla tukeneeksi paikallista yrittäjyyttä. Emme olleet ainoita, parkkipaikka oli lounasaikaan täynnä ja myymälässä kävi kova kuhina.

Luovutimme kolme kanalaatikkoa, meillä oli kanalassa kevätsiivous Konmarin hengessä  ja pistin myyntiin kaikki ne, jotka eivät aidosti tuota iloa. Siiskoselle jäi kuusi kanalintua.

Pakkasimme mukaan kahvit, paahtopaistisämpylät ja jotain muuta pientä. Tästä tulee pakollinen pysäkki jatkossa.

Seuraava stoppi oli Kuortissa, sinne jäi laatikollinen munia ja yksi kiljukaula Plymouth rock kukko. Kalamylly Oy:lle Lopelle saimme ajella pidemmän pätkän, sieltä mukaan tuli säkillinen munakennoja. Niitä on kohdeltu kunnioituksella, kyseessä ovat arvokkaat siitosmunat jotka jatkotoimitan harrastajakaverille pohjoisemmas. Tai siis tällä kertaa yksi yhteinen tuttu ne sinne ajaa.

Kalamyllyltä ajoimme aina Forssaan asti. Matka joutui oikein mukavasti, mutta sitten eteen osuu aina jonkun nönnöttelijän perävalot eikä ohi pääse sitten millään. Tuollakin oli joku iltapäivän ruuhka ja matka tuntui kestävän ikuisuuden. Ajaessa ihastelimme myöhäisen iltapäivän valossa hohtavia vihertyviä peltoja ja totesimme taas miten pitkä maamme onkaan. Meillä on vielä routaa ja lunta, etelässä aidataan laitumia ja odotellaan vihreitä.


Forssa on, anteeksi vaan, varsinainen hässäkkä. Tai treffipaikkamme oli varsinainen hässäkkä. Teitä sinne ja tänne. Kyytiin nostettiin kahdessa lootassa yhteensä 11 viiriäistä.

Sitten piti sieltä parkkipaikalta lähteä suuntaan koillinen, näin karttaohjelma meitä opasti. Mutta kun siellä parkkipaikalla ei ole merkitty ilmansuuntia. Ihan lottoamalla kurvasimme yhdestä lävestä ulos ja navigaattorin täti oli tovin hiljaa. Hän kuitenkin reititti meidät uudelleen ajattamalla ties mitä pihateitä pitkin oikealle tielle Koijärven suuntaan.

Ajoin pienen ikuisuuden metsätietä ja karautimme kuitenkin oikeaan pihaan. Siellä tehtiin kanavaihto. Laatikosta luovutettiin yksi ja tilalle pakattiin toinen.

Auton nokka oli suuntaan Ypäjä.
Ajoimme suoraan Ypäjästä ohi aina Loimaalle saakka.  Se oli navigaattorille helppo rasti ja treffipaikka löytyi heti. Autosta lähti kaksi laatikkoa kanoja ja tipuja ja kyytiin tuli yksi.

Tyytyväisinä ajelimme marketille iltaherkkujen ostoon kun tuli puhelu, munakenno oli meillä autossa eli unohdettiin se kokonaan. Hyvä ettei unohdettu ottaa maksua kun rupatellessa olennainen unohtui.
Uudet treffit sovittiin marketin parkkipaikalle ja treffihenkilö kurvasi paikalle uudelleen. Munakenno siirtyi sinne minne pitikin.


Loimaalta ajelimme takaisin Ypäjälle ja suoraan Hevosopiston suuntaan. Pitihän minun viedä Perikunnan vanhin pienelle kierrokselle. Ihastelimme harrastus- ja treenauspaikkojen runsautta ja monipuolisuutta. Jalkauduimme raviradalla ja vietimme pienen mykistyneen ihastuksen hetken Derbykentän äärellä. Se on hevosharrastuksen mekka, se Ypäjä.

Navigaattori sai illan viimeiseksi osoitteekseen Ypäjänkyläntien ja sieltä Myllykylän tilan, yöpaikkamme.

Aidosti herttainen emäntä toivotti meidät tervetulleeksi ja nauroi hersyvästi kun kuuli mitä meillä on lastina. Turvallinen ja ulkoilmaa lämpimämpi majapaikka linnuille löytyi tilavan tallin tyhjästä karsinasta. Turvattuamme tipusten juomahuollon siirryimme itse majapaikkaamme.

---
Tässä välissä luovutin vielä kahdelle hakijalle laatikolliset tuomisia Karjalan kunnailta. Toinen sai kaksi kanatipua, toinen kaipaamansa kukon.
---

Voi veljet miten kiva paikka !

En ala selostamaan kaikkia yksityiskohtia, mutta vanhaa arvostaen kunnostettu talo on Elämys. huone oli yläkerran vinttikamari, mukava ja tyylikkään vanhanaikainen.

Meille oli tehty pyytämämme iltapala ja se oli katettu kauniisti salin pitkän pöydän ääreen. Salaattia ja lihapiirakkaa, ihastuttavan tyylikkäällä esillepanolla. Ei turhia krumeluureja mutta valtavan kivasti ja kodikkaasti kaikki.


Iltapalan jälkeen tsekkasimme tirpat ja lähdimme pienelle iltakävelylle. Kaunis kevätilta, oli ilo käppäillä idyllistä kylätietä ja ihastella viimeisen päälle siistiä tilan konepihaa. Siellä on kaikki valmiina kevään kylvöhommia varten, koneet priimassa rivissä ja siemensäkit kuin sotilaat. Missään ei ollut kuraa eikä rapaa, ei repsottavia nurkkia eikä varsinkaan roskia ajelehtimassa ympäri ojia.

Viiriäisten laatikoista löytyi kourallinen munia jotka toimitimme tilan emännälle kiitokseksi lintujen yöpaikasta.

Pitkän päivän jälkeen oli ihanan ylellistä oikaista hyvälle patjalle, siemaista lasillinen valkoviiniä ja kuunnella iltalintujen konserttia.

Toinen osa jatkuu huomenna. Hauskaa Vappua!



2 kommenttia:

  1. On teillä logistisesti haastava turnee! Mutta elämyksellistä on nähdä vuodenajan vaihtumisen nopeus, kun vaihtaa pari sataa kilometriä sijaintia. Suomi on iso maa, ja sen huomaa erityisesti keväisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Paljon nähtiin, ylihyvåä ja täydellistä rimanalitusta, kerron sinulle joskus tarkemmin.

      Jatko-osan kirjoitan illemmalla, nyt pääsee pihahommiin, ei sada!!!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!