lauantai 1. huhtikuuta 2017

Huhtikuun ensimmäinen

Oh you April fool...

Niin jotta tämmöistä taas, kuvien karua kertomaa kevään etenemisestä. Nämä ovat niitä Very Finnish Problems -luokan juttuja. Aamupäivällä paistoi niin ihanasti ja heleästi. Syötiin ajellessa jäätelöt ja iloittiin monen päivän stand by -tilan päättymisestä kun pihanurmea paljastui aina vaan enemmän ja enemmän. Neljän maissa alkoi lumipyry ja jatkuu vaan. Ja vaikka olisi miten vanhan surma tämä lumi, ei se kyllä enää mieltä ylennä. Ainoa plussa jonka keksin on se, että kusenkeltaiset keväthanget ovat hetken piilossa.

Muutenhan tämä aprillipäivä on ollut ihan tavallinen lauantai. Aamulla hevosten ja koirien kiireellisten juttujen (aamuruoka ja ulospääsy) jälkeen kömmin takaisin vällyihin ja tankkasin vielä reilun tunnin unta.

Esikoisella on koeviikon kivasti katkaiseva ratsastuksellinen tehoviikonloppu, tehotunti tänään ja huomenna toinen. On kuulema mukava ja opettajaakin palkitseva tilanne kun on niin motivoitunut ratsukko jonka edistymisen näkee viikko viikolta. Kotiläksyt tehdään hyvin ja huolella. Vähänkö röyhistelen ylpeänä ponnymammana rinnuksiani.

Otto toimi iltapäivällä talutusratsunakin jotta perhetuttumme pikkuprinsessa sai viikottaisen hevosteluannoksensa. Ponimiehelle napsahti vapaapäivä, huomenna pyhäkoulu.

Kevättä rinnassa

Molemmille koirille oli aikataulutettu kampauspäivä. Se muuttui lennossa niin, että Peetu kävi siistiytymässä Kasvistädin luona tänään ja Leffen kampaus (ja kylpy) siirtyi huomiseksi. Leffeähän asia ei tietenkään haittaa yhtään, mutta minä en jaksaisi huomenna ajella yhtään minnekään. Ajan silti.

Näiden arkisten käänteilden lisäksi ohjelmassa on tuvan ison uunin lämmitystä ja Iso-J virittelee saunoja. Tuttuja latuja siis nämä lauantait sujuvat. Sunnuntaille on ohjelmassa kanalan siivousta.

Edes jossain kukkii
Kliivian ahdinko

Männäviikolla kävin kaverin kanssa Ilomantsissa. Matkaan tarttui muutama kanatipu ja pari kennollista munia. Uudet tiput ovat kolme Plymouth Rock -rotuista viirupaitaa ja yksi savunsininen parrakas Araucana. Jälkimmäinen on puhdas heräteostos koska ihastuin niin paljon tipun väriin. Se on kertakaikkiaan hieno. Ja Araucana munii vihertävänsinisiä munia. Eli vähän väriä munakennoon, mikäli tulokas on kana kuten toivottavasti oikein tunnistettiin.

Munakennosta puheen ollen, munaummetus alkaa näemmä häipyä historiaan, tällä viikolla kanalasta on ollut tuomisiakin, ainaisten viemisten vastapainoksi. Ruokaa sinne saa kantaa selkä vääränä mutta munia on tullut hirmuisen kitsaasti. Parhaana päivänä tällä viikolla sain saaliiksi viisi !! Tästä se lähtee taas ränni aukenemaan.

Ja Ilomantsin tuliaisina oli 16 Plymouth Rockin munaa, lisää viirupaitoja on tällä päivällä pantu hautumaan. On niin kodikas hautomakoneen hurina taas tuvassa. Muutaman kanan pidän, loput myydään muualle.

Ai niin, olihan viime viikolla Iso-J:n synttäritkin. En enää osaa laskea monennetko. Hirveän vaikeita nuo isommat luvut ja numerot.

Leppoisaa viikonloppua!

Tiputoimitus ei ehdi Pääsiäiseksi


2 kommenttia:

  1. Olen jo tipahtanut kotkojen pääluvusta teillä, mutta lisääntymään päin siis. Onnea haudontaan! Plymouth Rock raitapaidat vilistää siellä pian silmissäkin.

    Lunta ja räntää rätki täälläkin noin 10 sentin verran. Oli sitä entistäkin hankea, joten kevät ei edisty. Sitä odotellessa joutaa maalaamaan keittiön kaapistoja, jotta jotain järkevää saisi aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä silkit myin pois joten nämä uudet eivät nuppilukua muuta oikeastaan mihinkään. Kanalan remontin myötä ehkä yhdellä osastolla pitää lisätä pinta-alaa, katsotaan kesemmällä... ;-)

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!