sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Odottavalla kannalla

Bougainvillea ja punamulta

Niiskniisk.
Ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) syysräkätauti on vielä tykönäni. Mieluusti mokoman jo pois lähettäisin, vaan sitkeässä istuu tauti. Männäviikolla ensin Nuorimmainen aloitti niiskuttamisen ja sitten minä ja Esikoinen perässä. Minä olen ainoa meistä jolla tauti on lämpöäkin nostattanut, nuoremmilla vain takiainen kurkussa ja ankara nuhastus.

Onneksi nyt alkaa kääntyä ainakin Perikunnan osalta voiton puolelle, oma olo on vielä kehno ja kurja. Peruutin kaikki liikunnatkin, tiistaina olisi seuraava yritys. Senkin perun jos tämä ei tästä vieläkään asetu.

Alkava viikko tuo kaikenlaista jännää, Esikoinen lähtee pikkuserkun kanssa Isolle Kirkolle Justin Bieberin keikalle. Vielä muutama vuosi sitten se olisin ollut minä joka keikalle lähtee, mutta näin on aika muuttunut ja jään ihan sovulla pyörittämään arkea. Iso-J vie tytöt tiistaina ja lähettää junalla kotiin keskiviikkona.

Nuorimmainen odottaa kieli pitkällä tiistain ruokailua, tulin kai epähuomiossa luvanneeksi, että voimme mennä ulos syömään ja kaupungin nepalilaista ravintolaa on useampikin tuttu kiitellyt, sinne siis.

Ja jos kaikki menee niinkuin on kaavailtu, voipi Hopianuoli ampaista Jypinkylän suuntaan perjantaina. Sepä olisikin lystiä viettää viikonloppu Nempan seurassa.

Lisäksi alkavalla viikolla saattaa Töttiksen kauppa-asiakin nytkähtää eteenpäin, kaikkein potentiaalisimpana pitämäni ehdokas näyttää nyt saavan omansa myytyä ja sehän tietää kaikenlaisia mielenkiintoisia kuvioita jos ketjureaktio etenee toivotulla tavalla. Niistä sitten aikanaan lisää mikäli aihetta ilmenee. Peukkuja saa toki pitää.

Hevosten talvitarha alkaa nyt olla kunnossa, huomenna saavat isomman alan käyttöönsä. Kaikki pystytolpat on vaihdettu, eristimet on ruuvattu ja lankut maalattu. Iso-J teki ison maalausurakan sillä aikaa kun minä makasin lapamatona sängyssä räkimässä. Nyt pitää väsätä huomiseksi Iso-J:lle ostoslista, yksi lisärulla leveää nauhaa ja kaikenlaista muuta roinaa vielä tarvitaan ennenkuin aidassa sähkö kiertää ja Ponimies saa tällin jos änkeää liian kauas nurmen puolelle. Ensimmäinen uuden sadon heinäkuormakin mahtuu jo talliin, ylivuotista olen syötellyt tähän asti. Yhden päivän jumpat korvaa kesälaitumen purku ja nauhan rullalle kierittäminen. Hitollinen savotta jonka vaikein kohta on aloittaminen. Kyllä se sitten etenee kun alkuun pääsee.

Kentän valaistus taitaa tulla sittenkin voimakkaista ledheittimistä, se on tähän mennessä kaikkein järkevimmän tuntuinen ratkaisu. Eikä ole edes kallis.  Katsotaan nyt mihin päädytään, tolppa on valmiina. Illat pimenevät järkyttävän nopeasti eikä aamuisinkaan kovin valoisaa ole, ainakaan näinä pilvisinä päivinä. Tänään tuli vähän vettäkin, näyttää ihan syksyltä.

Mukavaa viikkoa, missä lienetkin!



4 kommenttia:

  1. Viikko huristi hurjaa vauhtia, pääosin Kirkolla. Nyt on nautittu kotoilusta ja pallojahdista, jota varten ostin upeat rukkaset. Älä naura;)! Sisukas räkätauti riehuu Kirkolla, ota viikko leppoisasti ja olet warmly welcome Nemppalaan! Tiistaina kurvailen Kirkolle ja pe karautan Redsyllä kohti kotia ja mikä sen hauskempaa kun saada Huippuvieras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Golfrukkaset? Ne pitää kyllä nähdä. Toivottavasti mitään kummempaa ei nyt ilmene jotta nähdään pikaisesti.

      Poista
  2. Nyt seuraa tyhmä kysymys. Miksi hevosihmiset ostavat ja myyvä hevosia ihan noin vain. Ymmärrän, jos joutuu luopumaan harrastuksesta allergian vuoksi, tai vaikka kaupunkiin muuton vuoksi jne. Kilpaurheilunkin ymmärrän. Mutta muuten vaihtaa hevosta?
    Minulle jo koiran ottaminen on niin iso päätös, koska en pysty siitä luopumaan, sitten kun aika olisi koiran kannalta paras. Mietin vielä kestänkö sitä surua ja eroa. Olen pari kertaa sen kokenut jo.

    OP

    VastaaPoista
  3. OP, ei ole tyhmä kysymys ensinkään ja varmasti mietityttää sekä hevosharrastajia että sivustaseuraajia. En voi vastata kuin omasta puolestani, kullakin on varmasti omat syynsä. Voisin kuvitella, että esimerkiksi kilparatsastaja vaihtaa 'kalustoa' uuteen saavuttaakseen uusia tavoitteita ja hankkiakseen kapasiteettia isompiin luokkiin. Kansainvälinen hevoskauppa on uskoakseni aika kylmää bisnestä.

    Tavallisena harrastajana ja äitinä voin kertoa, että kun kyseessä on hevosen kokoinen ja -hintainen kaveri, sen on parempi olla toimiva suhde puolin ja toisin. Vaaralliseksi osoittautunutta elukkaa en käsittelisi ensinkään. Töttis ei ole vaarallinen eikä enää ihan niin kahelikaan kuin meille tullessaan, nyt sillä olisi ne parhaat vuotensa edessään -jonkun kanssa. Me tarvitsemme tässä elämäntilanteessa helpon ja harmittoman seuralaisen joka ei romahda vaikka viettäisi aikaa yksinkin. Jonkun jonka voi ottaa, satuloida ja jolla lähteä liikkeelle ilman kommervenkkejä. Ilman stressiä ja/tai mielipahaa.

    Hevosen omistaminen on todellakin niin 24/7 hommaa, että edes sen ratsastukseen laitetun ajan soisi olevan helppoa ja molemminpuolista iloa tuottavaa. Muu aika (perushoito, ruokinta, terveydenhoito jne) toki on sitä ihtiään.

    Toki tällälailla hevosen vaihtaminen "toimivampaan" on pieni luovutusvoitto ja vähän pettymyskin ja varmasti Töttiksen lähtö, mikäli se päivä joskus tulee jolloin Töttis todella lähtee, on itkun paikka. Eikähän sitä tiedä mitä uusi hevonen tuo tullessaan. Pahimmillaan ollaan tilanteessa jossa Ponimies ei silmissään siedä tulokasta, tulokas sairastuu muuttostressissään ähkyyn (hyi hitto ajatuskin puistattaa), tulokas osoittautuu täysin kilipääksi ja ja ja.

    Parhaimmillaan kaikki muuttuu hyväksi. Ja niin helpoksi kuin se nyt voi hevosen kokoisen elukan kanssa muuttua, ikinä.

    Hevosen ystävyys ansaitaan ja yhdet hyvästit olen hevosystävälleni jättänyt, tuntuu vieläkin pahalta. Silti minä uskon, että Töttis on nyt riittävän vahva uuteen ihmiseen ja uuteen kotiin, sen tehtävä täällä on täytetty. Ja ehkä mekin olemme valmiita tutustumaan uuteen hevosystävään. Tätä asiaa on nyt harkittu ja makusteltu niin kauan (yli vuosi), että asia alkaa olla valmis. Mikäli palaset loksahtavat kohdalleen.

    Kaikkien eläinystävieni soisin olevan luonamme ihan hamaan vanhuuteen ja luonnolliseen lähtöön saakka. Osa on lähtenyt ennen aikojaan onnettomuuksien seurauksena (Winston, Milton ja Elli), osa vanhuuttaan ja vaivaisuuttaan. Jotkut ovat lähteneet muista syistä (lampaat).
    Mikään ei valitettavasti ole pysyvää. Paitsi kiintymys ja ystävyys -myös eläimiin.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!