Kevyet mullat

Grindstones Vice President

Nasse

2005-2018

Meidän pitää nyt pärjätä ilman sinua,

kiitos yhteisistä vuosista

Syyslomaviikolla

Mitämitä??! Nytkö?

Vähän pääsi syysloma yllättämään, minä kun olen nautiskellut pitkästä ja aurinkoisesta kesästä likimain tänne saakka. Varsinaiseen syksyyn en ole edes kunnolla orientoitunut. Ja nyt on jo syysloma, varjele ! Ihan kohta siirrytään *kääääks* talviaikaan *inhotuspuistatus* ja sitten alkaakin adventti.

Syyslomaviikolla on perinteisesti tehty edes jotain. Käyty pikareissulla jossain lähikohteessa ja oltu jopa yön yli poissa kotoa. Vaikuttaa siltä, että tällä syyslomalla ei lilluta kylpylässä eikä suuremmin ostostella isommassa kaupungissa.

Perikunnalla on jo niin omat juttunsa, että eivät he enää vanhempien järjestämää ohjelmaa taida kaivatakaan. Toki vanhempien kustantama ostosreissu kelpaisi, sen tietää kysymättäkin.

Vailla karttaa, vailla suunnitelmia

Täällä sitä sitten ollaan, ihan kotoisasti Torpalla. Keräsin lukemattomia kirjoja ja lehtiä pinoksi helposti saataville. Ehkä iltatallin jälkeen lämmitän vähän glögiä ja otan ihan pienen palasen suklaata kyytipojaksi.  Kaikki rojalistifaniystäväni, Suomalaisessa Kirjakaupassa on alessa The Crown -sarjan taustoja avaava hieno kirja. Löytyy sieltä paljon muutakin lukematonta ja lukemisen arvoista.

Olisi mukava käydä Perikunnan kanssa syömässä jossain ulkona, yleensä kiinalaisesta menusta on löytynyt jokaiselle jotakin. Ongelma vain yleensä on löytää se hyvä kiinalaisen keittiön ravintola. Tässäkään asiassa emme ole enää tämän kaupungin suhteen tuuliajolla, vihiä ja vainua on. Toki myös varmaa tietoa.

Etsin ensin oikealta

Oli miten oli ja meni miten meni, viikko etenee vaikka olisi minkälaiset suunnitelmat, lukkoon lyötynä tai ihan auki. Onneksi kinttujani riivannut kyhmyruusu alkaa vähän asettua -tai sitten minä alan tottua ainaiseen jäytävään kipuun. Tänään en kuitenkaan ole ottanut kuin yhden särkylääkkeen ja se on saavutus.

Sääkin näyttää ennusteiden puolesta olevan ihan kohtuullinen joten ainakin laitumen saan purettua jossain välissä ja kärrättyä muutaman kottikärrykuorman salavanlehtiä muualle maatumaan. Pihassa ne eivät sitä tee, ainakaan yhden talven aikana.

Notta näillä mennään ja ollaan valmiita äkkinäisiinkin käänteisiin jos semmoisia tarjoutuu.

Mukavaa syyslomaviikkoa tai jos et lomalla ole niin viikkoa numero 42 !

Haa, kurssinmuutos !

Kultainen sunnuntai

Maailma on juuri nyt kuin kullalla silattu. Harmikseni en ehtinyt hakea kameraa taannoisena aamuna jolloin auringonnousu oli punaistakin punaisempi. Olisin saanut vähän väriä näihin keltaisiin sävyihin.

Lokakuun versio 2018  on ollut mainettaan parempi ja tänään on rikottu kaikenlaisia lämpöennätyksiä. Meilläkin oli mittarissa vähintään +17° ja se on kyllä mahtava lukema näin myöhäiselle syksylle. Vuosi sitten näinä päivinä on satanut roimasti lunta, kertoi Äitikullan vuotuinen ajantieto.

Kävin nykäisemässä lavasta porkkanat ylös ja siellähän oli huilakat pari kiloa porkkanaa. Pikkuisia naperoita Kasperin kitaan ja isompia pötkylöitä Otolle. Näillä ei kuitenkaan talvea pärjätä ja pitääkin taas kaivella porkkanakuskin numero esiin.

Lellu oli taas kerran nopea ja näpisti ainakin neljä isoa porkkanaa, en tiedä montako Peetu ehti kähveltää. Kumpainenkin koira on aivan lääpällään porkkanoihin ja erityisesti hevosilta pihistetyt ovat kaikkein makeimpia ja parhaita.

Koirapojat humppasivat virantoimituksessa ahkerasti ja varmasti saivat päivän liikuntapisteet täyteen ilman remmilenkkiä. Laidunpelto tuoksuu ilmeisen ihanalle, myyrät ja hiiret, rusakot ja kauriit papanoivat ja jättävät kiintoisia hajuja joita on ihan pakko Ällin ja Tällin seurata.

Yksi suhari, Felix oli jossain aamun ruuhkatilanteessa harhautunut pihalle ja purjehti aitasta hirveästi parkuen kotiin. Yhtään en tiedä kauanko kattipolo joutui viettämään aitassa hämähäkkien ja muiden vipeltäjien piinattavana. Vasta iltapäivällä se rohkaistui sieltä ulos ja kuten jo sanoin, parku oli surkea.

Oscar piti tänään reissuvapaan eikä livistänyt kertaakaan. Elmo yritti olla atleettinen ja hypätä pyykinkuivaustelineen päälle. Seurauksena julmettu kolina, kaatunut teline ja hirmuisen nolo kissa. Felix on ulkoilunsa jälkeen juurtunut hyvin tiukasti keinutuoliin eikä osoita minkäänlaista mielenkiintoa mihinkään aktiviteetteihin. Vain uunista leijailleen pannukakun tuoksu sai sen hetkeksi hereille.

Viikonloppu on muilta osin sujunut hyvin perinteisen kaavan mukaan. Perikunta viipottaa omilla teillään ja onneksi tulevat kotiin parkumatta, toisin kuin muuan katti. Totesin tänään, että jatkossa riittää pikkuisen pienemmät paistovuuat, eikä makaronilaatikkoon tarvita enää kiloa jauhelihaa. Tämänpäiväisestä riittää pakkaseenkin. Pannaria olisi riittänyt puolikas annos.

Minulla on kuluneella viikolla ollut varsin kehno ruokahalu -sinänsä ihan tervetullut asia. Mutta kun se johtuu ihan upouudesta vaivasta. Jokunen aika sitten vasempaan kinttuuni nousi pahkuroita ja hirmuisen kipeäksikin se herkesi. Siinä vaiheessa kun nilkka turposi niin, että sukka suunnilleen imeytyi sinne pöhön sisään, soitin lääkäriin. Kävin näyttämässä ja kyhmyruusuksi kehuivat. Sinänsä ihan vaaraton vaiva, ainakin tohtori Googlen mukaan. Oletettavasti olen kyhmyni ja ruusuni saanut syyskuun flunssan aiheuttaneen streptokokin ansiosta.

Loppuviikosta kyhmyjä alkoi tulla toiseenkin jalkaan ja tuntui kuin sääriluu hehkuisi sisältäpäin äkäisen kiukaan tavoin. Soitto lääkäriin ja äkkilähdöllä kokeisiin. Huomenna saan tulokset ja kenties jatkoa varten toimintaohjeet. Koska koipi on terveenäkin aika rujon näköinen, en laita kuvaa.

Sen sijaan tämä mikälieruusu jaksaa puskea aina vaan uusia nuppuja. Yhden kerran olen jo kaikki nupulliset varret leikkonut maljakkoon.

Tämmöistä tänne. Alkava viikko on Perillisillä syyslomaa ja Iso-J kurvaa reissuun ainakin alkuviikoksi.

Iloa ja valoa viikkoosi, lomalla tai missä tahansa oletkaan !

Luopumista

Taas ollaan maanantain illassa. Aurinkoisen ja hyytävän kylmän päivän jälkeen taivas meni pilveen ja nyt on taas lämmin hönkä ilmassa, taisipa sataakin jonkin pisaran.

Ensimmäiset pakkasaamut on nähty täälläkin. Kylmimpinä päivinä varjoisan seunustan jäähuurre ei katoa päivän aikana ollenkaan ja esimerkiksi yksi varjon puolen lintuallas on ollut jäässä aamusta iltaan.

Toisaalta on ihan kiva kun on taas jäykkä ja rapiseva ruoho tossun alla, toisaalta kaipaan hellepäivää enteilleitä kesäaamuja. No joo, on ikinä hyvä, just nyt on ihan mukava vuodenaika.

Koirapojat riemastuivat erinomaisen paljon ensimmäisenä jäisenä aamuna. Salonkipoikien herkät anturat saivat shokkihoitoa heti aamupissan aikaan.

Kasperponi on jokseenkin tyrmistynyt äkillisestä kylmyydestä, tuskin on pakkasta ikinä vielä kokenutkaan? Ainakin se kasvatti salamana itselleen muhkean talvitakin, valehtelematta parissa päivässä pörhisti pilkullisen runkonsa ympärille pehmoisen talviturkin. Nyt se on vielä koomisemman näköinen, täplikkäissä villahousuissaan.

Ottoa selkeästi korpeaa koppurainen maa tarhan portilla. Välillä näen sen tuijottavan kaihoisasti laitumelle, tänä vuonna laidunelämä jäi monen sattuman summana varsin vähään.

Otto on ollut muutenkin vapaalla. Torpan Abilla oli kirjoituskiireensä ja sitten oli muutaman päivän reissu Lontooseen. Kasperilla on syytä aloittaa syyssulkeiset joista pääsee sitten lomille viimeistään jouluna. Kaikenlaista kurittomuutta ja ilkitöitä on yön pimeinä töinä häärännyt. Minä en ole vielä keksinyt miten se kumihuuli onnistuu nyhtämään tallin oven kynnysmaton karsinaansa tai oman sadetakkinsa karsinan puolelle. Kaikkien fysiikan lakien vastaisia tapahtumia. Ja silti tapahtuu.

Ruskahan se on täällä meilläkin.

Vielä ei ihan huiminta syyslehtien ilotulitusta ole nähty, paljon on lehtiä puissa ja kovasti ihmettelen pihlajien touhua, ei meinaa väri vaihtua millään.  Tuurenpihlaja on ihan vihreä palmukasvi edelleen, sama vika muilla sorbuksilla. Näitä kirjavampia pihlajia löytyy kylätien varresta, kauniita ovat. Marjoja oli viime syksynä niin paljon, että puut meinasivat lyyhistyä taakkansa alle. Tänä vuonna marjoja on todella vähän. Vain valkomarjapihlaja näyttää tekevän suht normaalin sadon. Pikkuinen sulohelmipihlajani ei tehnyt vielä yhtään marjaterttua.

Voisikohan tästä nyt ennustaa jotain? Viime syksynä oli hurjan paljon marjoja ja niin tuli luntakin vaikka joku sanonta kahdesta taakasta onkin. Noh, tämänkin asian näkee kun malttaa odotella kevääseen. Että oliko paljon lunta ja silleen.

Vielä ei kuitenkaan tarvita pysyvää lunta, siitäkin kyllä saatiin ihan uskottava näyte viime perjantaina. Onneksi ei tarvinnut lähteä autolla sen kummemmin mihinkään, pahaa keliä ja pahaa jälkeä oli liikenteessä ollut.

Muutama kasvikin pitäisi vielä istuttaa. Ja valkosipulin kynnet jemmata maahan.

Kieltämättä syksy on kaunis, raikas ja ihan piristävä vuodenaika. Onhan se toisaalta toki luopumista, kesästä, valosta, väreistä ja lämmöstä. Lintujen maastamuutto on täydessä käynnissä. Majesteettinen kurkiaura läpsytteli kovalla metelillä yli ja seitsemän joutsenen laivuekin liikkui lounaaseen päin. Pikkulintuja pyörii jo kovasti pihalla, tintit penäävät pähkinöitään ja varpuset kärkkyvät siemeniä.

Tässä on kovasti pohdittu Nassemestarin tilaa. Koira oli meillä tupaukkona sen aikaa kun mummo oli palosiivousevakossa ja meillekin paljastui seniorikoiran tilanne. Se on käytännössä ihan kuuro, näkö on mitä on ja monta närästysoksennuslänttiä ilmestyi matoille (Sic!) päivittäin. Jonain päivänä Nasse on niin väsynyt, ettei meinaa jaksaa kävellä aamulehteä hakemaan reilun sadan metrin päästä.

Se on totinen päivä meille kaikille kun Naaderi lähtee viimeiselle eläinlääkärikäynnilleen. Toivottavasti se päivä ei ole vielä huomenna, vaikka henkisesti olemme asiaan valmistautuneet, luopumisen lopullisuus tuntuu kovalta.

Vanha on vähän väsynyt

Tällä viikolla on muitakin muutoksia. Perikunnan nuorempi joutui vaihtamaan koulua ja jättämään hyvin alkaneet IB-opinnot sikseen. Uudessa koulussa on onneksi paljon kavereita ja jahka urheiluakatemian koordinaattorin kanssa saavat reivattua kurssit ja tavoitteet kohdilleen, napero saa entistä enemmän tukea tavoitteilleen. Se on hyvä homma se. Kun vielä sopeutuisi opiskelemaan suomeksi.

Iso-J pakkasi autonsa ja suuntasi pohojammaalle.

Tähän loppuun erityisen paljon aurinkoisia ajatuksia, taistelutahtoa ja sinniä kauas Atlantin taakse Sudburyyn. Isoja muutoksia sielläkin.

Mukavaa viikkoa, missä lienetkin !

Taas yksi vähän erilainen viikko

Darralooks

Oton hammashuollon jälkeisellä krapulanaamalla uuteen kuukauteen, toinen oli ihan väsyksissä. Loppujen lopuksi boksiin tarvittiin ihmistä rapsuttamaan otsaa ja sitten vasta poni suostui siirtymään päätään roikottamasta tuosta oven päältä.

Nyt on ilme kirkas ja hampaat kunnossa. Vielä tämän viikon Otto saa pitää syyslomaa, Torpan Abi lehahti aamulla Lontooseen kansainvälisyyskurssin porukan kanssa. Kotikaupungin kentällä piti olla kl. 05.00 ja Helsingistä lento lähti kahdeksan maissa.

Kaiken kaikkiaan edessä on taas yksi vähän erilainen viikko. Perikunnan nuorin joutuu vaihtamaan koulua. Nykyinen IB-opintoja (kansainvälinen ylioppilastutkinto) tarjoava Lyseorakennus on talotekniikkansa osalta finaalissa ja sisäilmaongelmat sen mukaiset. Terveys edellä tässä kuitenkin edetään ja niinpä juniori vaihtaa pikkuisen paremman ilmanvaihdon perässä eteläiseen kaupunginosaan. Toivottavasti saa jättää silmätipat, allergialääkkeet ja hengitystä avaavat lääkkeet pois.

Luopumisen tuskaa auttaa toivottavasti edes vähän mahdollisuus päästä urheiluakatemian puolelle opiskelemaan.

Kovin on alakuloista ja apeaa tämä tilanne juuri nyt. IB-tutkinto kun on ollut hänen haaveenaan viimeiset 6 vuotta.

Sen verran tilanne kirpaisee, että pari kaupungin virkavastuun velvoittamaa virkamiestä pääsee selittämään tilaongelmia, niiden syntyjä ja mahdollisia ratkaisuideoita meille. Hyvällä tai julkisuuden kautta. Tämä tilanne ja koulun pakkovaihto kun eivät mielestämme millään tavalla johdu meistä tai toiminnastamme. Jos johtuu, selityksen on paras olla merivettä pitävä.

Näissä kuvissa on taatusti raikas ja puhdas ilma. Kuvat ovat Iso-J:n syyskuiselta työmatkalta pohjoiseen. 

Huomenna keskiviikkona asettelen Äitikullan etelän junaan. Hän lähtee palosiivousta evakkoon Siskolikan luo. Savuvahinko haisee yhä, yli viikon hurisseista otsonointilaitteista huolimatta. Vakuutusyhtiö kustantaa perusteellisen pintojen, kalusteiden ja ties minkä pesun.  Tuleepahan taatusti puhdasta ja joulusiivous etuajassa.

Nasse pitäisi sovitella tänne meille ja estää turhat rähinät Peetun kanssa. Saa nähdä minkälaista päiväjärjestystä päädyn noudattamaan koiratrion kanssa. Nasse pitää ensiarvoisen tärkeänä joka-aamuista sanomalehden hakua, eli minunkin on hankkiuduttava aamuvarhain talutusremmin päähän ja vietävä Nasse virka-asioille. Varmasti viikon aikana monta muutakin uutta nassemaista metkua ja rutiinia tulee tutuksi, näillä Torpanmäen senioreilla on ihan omat systeemit ja kuviot päivittäisestä marssijärjestyksestä. Minä koetan tulkita Nassen komentoja oikein ja pitää vanhuksen tyytyväisenä.

Pihahommiakin olisi vielä. Se on aika tarkkaan seurattava sadekuurojen liikeitä ja sännättävä lapion kanssa hommiin jos vähänkin näyttää selkenevän.

Kanalan sisätilat ovat valitettavasti vieläkin samassa jamassa kuin kesäkuussa, höyheniä ja pölyä on aivan mahdottoman paljon. Onneksi tein viime syksynä isomman pintaremontin, nyt ei tarvitse kuin putsata pölyt ja vaihtaa kuivikkeet. Ihan ensiksi on kuitenkin lähestyttävä kesän tipuja rengastuksen merkeissä. Eihän niitä enää talven tullen erota toisistaan, värikoodaus on oikein toimiva systeemi eli hilut kinttuun.

Paljon on siis muutoksia tekeillä. Onneksi porukka on suurin piirtein yhes koos viimeistään sunnuntai-iltana.

Enpähän pääse minäkään tylsistymään. Jaa niin, sen verran nyt vakuutusyhtiö antoi siimaa, että jonkinlaisen työkokeilun kautta kartoitetaan tilannetta uudelleen.  Tuleepahan siitäkin vähän muuta mietittävää. Se on tämä terveys kyllä semmoinen juttu, että jokainen päivä on omanlaisensa yllätys jonka päivän kunto hyvin pitkälti määrittää. Nykyisellä lääkityksellä en todellakaan ole ajokykyinen ennen aamupäivää, pää on sumuinen ja huimaus melkoinen. Sikäli voin hyvinkin samaistua postauksen ensimmäisen kuvan ilmeeseen.

Näillä mennään !