Kyllä vaan, täällä olen.
Hiljaiselolle on vallan pätevä selitys ja sehän on tämä elämänvaihe josta ei tekeminen lopu. Opinnot ovat juuri nyt tosi vaativassa vaiheessa, pakollisten opintojen kursseja on päällä monta samanaikaisesti harjoittelujen kanssa ja kaikenlaista kirjallista tehtävää pitäisi kyhäillä palautuskuntoon siinä ohella. On suoraan sanoen hirmuisen korkea kynnys nostaa päivän päätteeksi läppäri vielä kerran syliin ja tuottaa kevyempää tekstiä blogiin. Toisaalta se olisi varmasti juuri oikeanlaista vastapainoa muulle tekemiselle, mutta nyt ei vaan paukut riitä kaikkeen.
En ole kuitenkaan vetänyt blogista töpseliä irti vaan annan sen nyt kellua täällä Blogistanian ulapalla vähän tuuliajolla, ties vaikka joskus tartun taas ruoriin uudella innolla ja ponnella. Itse asiassa, blogin suhteen on ollut pidemmän aikaa pienoinen identiteettikriisi. Eihän tämä enää aikoihin ole ollut hevoshommien ympärillä pyörinyt blogi, en osaa profiloitua pelkäksi puutarhablogiksikaan eikä omassa elämässä ole mitään niin valtavan kummallista tai erinomaisen ihanaa, että sillä jaksaisi mehustella useampaa postausta. Kovin kantaaottavia postauksia en näe tarpeelliseksi tehdä, yhden asian julistajat kun ovat mielestäni pidemmän päälle hieman tylsää luettavaa.
Että olkoon näin, toistaiseksi.
Syksy mennä huiskahti harjoittelujen ansiosta salamavauhtia ja kun viimeinen harjoittelu päättyi juuri joulun alla, en oikein saanut joulukuustakaan otetta. Opinnot etenevät mainiosti, opintopisteitä on tällä hetkellä suunnilleen 25 enemmän kuin 'normaalitahtia' edetessä. Sen verran kivuttomasti ylimääräiset, täydentävät kurssit ovat sujuneet, etten ole oikein älynnyt väsähtääkään.
K-virusta on väistelty onnistuneesti koko syksy, joululomalla minä sitten sain positiivisen testituloksen ja onneksi varsin lievän tautiversion. Kuivalla yskällä alkoi, päätä särki eikä mikään maistunut. Olin Perikunnan vanhimman asunnolla eristyksissä, mutta yksi kerrallaan muukin perhe sairastui ja nyt ollaan kaikki Iso-J:tä lukuun ottamatta terveitä taas. Voimia niille, joita tauti kovemmin kourin koittelee.
Lunta meillä on enemmän kuin tarpeeksi ja pakkasestakin on saatu kipakat näytteet. En ole talvi-ihminen ensinkään ja vaikka aurinko pelastaakin paljon, ei kirpeän kuulaita pakkaspäiviä jaksa määräänsä enempää. Silmämunat jäätyy päähän ja veri kiertää tahmeasti.
Pihalla partioi öisin järkyttävän kokoinen rusakko, se on ihan oikeasti joku mutanttiversio. Syö lintulaudoilta siemenet ja jättimäiset korvat vain heiluvat yön pimeydessä. En todellakaan haluaisi törmätä siihen otukseen, ikkunalasin läpi sitä pystyy pieniä inhon väristyksiä tuntien katselemaan. Toivottavasti tupakissat eivät joudu sen kanssa käsikähmään, voipi käydä kissalle köpelösti jos ryhtyy sellaisen otuksen kanssa painimaan. Toisaalta, kissaveljet lojuvat öisin kotona lämpimässä eivätkä norkoile pihapartiossa.
Toivon hartaasti, että rusakonryökäle pysyy lintulaudan antimissa eikä lähentele puutarhan istutuksia. Sen kynsissä eivät talvisuojausverkot ja viritelmät kestä mitään.
Puutarha nukkuu talviuntaan eikä sen varalle ole kevääksi tai kesäksi minkäänlaista isompaa suunnitelmaa. Muutaman chilinsiemenen laitan itämään ja myöhemmin keväällä pari tomaattia. Keväällä olen yhden harjoittelun verran vähän kauempana eli kastelut ja muut taimien hyysämishommat jäisivät muun perheen niskoille eikä se ole millään tavalla reilua. Joutuvat kuitenkin kasvihuoneen kasteluvastuuseen, sillä minulle pukkaa kesäksi töitä enemmän kuin pystyn millään järjellä tekemään. Onneksi olen oppinut myös ei-sanan sanomisen (helppoa) ja teen töitä vain 1-2 vuoroa kuukaudessa, nekin lähinnä sunnuntain päivävuoroja.
Torpan remonteissa on nyt ollut luova tauko. Keittiö on ollut syksystä saakka suunnittelijan pöydällä piirrettävänä ja lähiaikoina saatan saada ensimmäiset havainnekuvat ja suunnitelmat nähtäväksi. Olisihan se mukavaa saada vihdoin, kahdentoista vuoden asumisen jälkeen keittiö päivitetyksi tälle vuosituhannelle. Toisaalta, hyvin pysyvät 80-luvun kaapit seinällä edelleen eikä tässäkään hommassa kannata hötkyillä.
Nyt on kuitenkin syytä hötkyillä takaisin luentojen pariin. Ensi viikko on vuoden ensimmäinen lähiviikko ja silloin painetaan taas pitkää päivää eikä tunneille passaa mennä valmistautumatta. Torpan rekkutrio pitää minulle ansiokkaasti seuraa ja luentoja kuunnellessa tuolissa onkin tiivis tunnelma kun parkkeeraan vielä oman ahterini tuohon piskien sekaan.Voi hyvin!
Oi, ihana kuulla sinusta… olen kaivannut… tosin olen arvannut, että kiihtyvällä tahdilla vyöryvät opinnot vievät aikasi, kuten kerroitkin. Pidän kovasti blogistasi tällaisenaan, joten anna vaan kellua, silloin kun on muuta tärkeämpää ja kirjoittele sitten, kun ehdit.
VastaaPoistaKiva kuulla, että opintosi etenevät noin hienosti! Nostan hattua!
Ja onneksi selvisit viruksestakin ilmeisemmin aika kohtuullisilla oireilla? Toivottavasti koko perhe toipuu hyvin.
Johan on rusakko siellä, toivottavasti tämä mutaatio ei ole laajentamassa omaa jälkeläislaumaansa samoilla geeneillä.
Oikein hyvää talven jatkoa ja koita pysyä opiskeluvireessä!
Kiitos Päivi kivasta kommentistasi, mukavaa että teitä uskollisia lukijoitakin vielä on jäljellä. Käyn minä aina välillä selailemassa blogeja, sinunkin tarinointiasi ihan säännöllisesti. Mutta puhelimella kommentointi ei onnistu ja kuten jo tuolla tekstissä mainitsin, lisätunnit läppärillä eivät enää iltaisin isommin houkuta joten aktiivisempi bloggailu puoleen ja toiseen on ollut hyvinkin minimissä.
PoistaAlkaa olla taas koko perhe kunnossa ja ilmeisen vähällä selvittiin. Kaipa niillä rokotuksilla nyt jotain virkaa on ollut kun ei kovempaa tautia saatu. Ja rokotuksista huolimatta aika pientä elämää on väkisin eletty.
Se rusakko on ihan kamala! Todellakin toivon, että on joku oikku vain eikä mikään yleistyvä kokoluokka.
Eipä varmaan ole liikaa paukkuja noiden opintojen ohessa keksiä tänne mitään kirjoittamista. Ymmärrettävää.
VastaaPoistaVaan ei ole monella muullakaan mitään erikoista. Pääasiassa näin eläkeläisenä nynnöttämistä. Vaan pitää aina jotain koettaa keksiä, kun ei ole muutakaan kohtaamisia ihmisten kanssa, eikä kyllä muidenkaan.
Hyviä opiskelujen jatkoja sinne!
Kiitos Emilie, kiva kuulla sinustakin. Näinä aikoina nynnöttäminen pienissä porukoissa ja piireissä on oikein järkeväkin vaihtoehto. Hyvää kevään odotusta sinulle.
PoistaMukavia opiskeluhetkiä ja tammikuun jatkoa sinulle.
VastaaPoistaKiitos Kruunuvuokko, hyvää kevään odotusta!
PoistaTodella kiva kuulla sinusta. Eilen imuroidessani ajattelin muutamia blogeja, myös sinua.
VastaaPoistaTykkään blogistasi juuri tällaisena. Sopivasti juttua monesta mielenkiintoisesta asiasta, elämän erilaisia mausteita unohtamatta. Sinulla on taito kertoa asioista elävästi ja kiinnostavasti.
Ei mikään ihme, että blogissa on hiljaista. Näin talviaikaan jutut ovat muutenkin vähissä. Sinulla on vielä opinnotkin meneillään, joten niiden kuuluukin olla päällimmäisenä.
Hyvä, että sairastitte k-viruksen riittävän lievänä. Muutama lähipiirissäni on ollut todella kipeänä, pari tutun tuttua myös kuollut koronaan. Saapa nähdä, vieläkö virus meidänkin huushollin tavoittaa. Jos tulee, niin mielellään lievempänä tännekin.
Teilläkin on sitten kivaa odotettavaa eli keittiöremppa edessä. Olen juuri nyt suorastaan lapsenomaisen innostunut, vaikka maanantaina alkava remppa tulee tietämään parin kolmen viikon ajan kunnon leirielämää ja epämukavuuksien keskellä elämistä. Keittiömme on vuodelta 1987 eli ikää sille on jo karttunut. Mielestäni keittiömme on hyvin säilynyt. Pitkään mietinkin, josko tyytyisin vaihtamaan vain ovet, sillä rungot ovat edelleen muutamaa kaappia lukuunottamatta erinomaisessa kunnossa. Halusin kuitenkin alakaappien tilalle laatikot. Olen läpeensä kyllästynyt konttaamaan kattilakaapin edessä. Myös kodinkoneet ovat taas tiensä päässä. Raportoin prosessista, kunhan se käynnistyy.
Sinulla on oltava kapoinen ahteri, jos meinaat saada sen mahtumaan kolmen piskin väliin. Karvaturrien lämmittäessä säästyy sähkökin.
Intoa ja menestystä opintoihin. Kohti kevättä mennään eli sitä odotellessa tavataan täällä langoilla!
Kiitos Between, mukava ettet ole unohtanut tätä laiskaa bloggaajaa.
PoistaMinulla elämä vilistää kalenterin sivujen mukaan ja jotenkin pikakelauksella koko ajan, tentistä ja määräpäivästä toiseen. Ja niitä kyllä riittää. Eipähän tarvitse olla kesätöistä huolissaan, jatkuvalla syötöllä tulee kyselyitä keikalle milloin minnekin. Mikähän lie tilanne kevään harjoitteluiden jälkeen... ;-)
Korona kaataa nyt tuttuja sairasvuoteelle kiihtyvällä tahdilla, toivottavasti rokotukset todellakin suojaavat vakavimmilta tautimuodoilta eikä viikatemies ala urakkaa heilua.
Meillä on keittiöt samaa kultaisen 80-luvun ikäluokkaa, onhan tuo kyllä tullut aika päivittää hyvin palvelleet kyökit tälle vuosituhannelle. Sinänsä noista saisi vielä hiomalla ja maalaamalla uudenveroiset, mutta sisustojen epäkäytännöllisyys on kuitenkin asia joka ei maalipinnalla parane. Aivan liian pieniä ja epäkäytännöllisä ratkaisuja tämän päivän vaatimuksiin.
Laatikostoja minäkin odotan uuden keittiöni piirustuksista löytyvän ja käteviä kääntyviä sisustoja. Kattilakaapin edessä kumartelu ja konttaaminen kieltämättä alkaa tuntua keski-ikääntyvän polvissa ja nivelissä.
Olen nyt saanut kaksi ekaa hahmotelmaa nähdäkseni ja hyvää on luvassa! Täytyy varmaan viritellä grilli tallin eteiseen ja siirtyä grilliaikaan etuajassa. Onneksi on myös mummolan kyökki käytössä.
Kevättä kohti ja tsemppiä remppaan!
Tsemppiä opiskeluun. Ja hyvä kuulla, että se K meni ohi vähällä. Ei mikään kiva tauti kun pahempana iskee. Etäopintojen seura vaikuttaa varsin mukavalta :)
VastaaPoistaKiitos Katja.
PoistaNyt koiratrio supistui duoksi kun pienin jäsen siirtyi taas kaupunkilaiselämään. Siellä se opettelee kerrostaloelämää ja koettaa oppia pois maalaiskoiran vahtiroolista, kaikkea ei tarvitse haukkua.
Kiva lukea kuulumisiasi pitkästä aikaa. Ei kai sitä tarvitse niin tiukasti jumittua yhteen aiheeseen. Kerrot niin elävästi ihan arkipäiväisistäkin asioista, että mielellään sellaista jutustelua lukee. Eikä niin väliä, tuleeko sitä juttua kerran viikossa vai puolen vuoden välein. Täällä me lukijat odottelemme ja klikkaamme postauksia auki silloin kun niitä linjoille tipahtelee.
VastaaPoistaHyvä, jos opintopisteitä kertyy ennalta suunniteltua nopeammin ilman että se kävisi liiaksi voimille. On sitten pelivaraa, jos jossain vaiheessa tuleekin eteen tilanne, että joku juttu vaatii enemmän aikaa tai tarvitsee huilipaussia. Silloin kun aikanaan itse opiskelin, en ymmärtänyt niitä, jotka menivät ensimmäiset vuodet minimivaatimuksilla läpi ja käyttivät aikaa juhlimiseen ja laiskotteluun. He joutuivatkin sitten pakertamaan ensimmäisten vuosien opintoja lopputöiden kanssa yhtä aikaa siinä vaiheessa kun itse sain tehdä opinnäytetyötäni kaikessa rauhassa ilman rästihommia. Tsemppiä opintoihisi!
Jättiläismäinen mutanttirusakko kuulostaa sellaiselta ilmestykseltä, johon ei viitsisi itsekään yön pimeydessä törmätä. Toivottavasti pysyykin lintulaudan antimien äärellä eikä hoksaa käyttää voimiaan suojaverkkojen nitistämiseen. Meillä tuli vielä joululoman aikana pariin kukkapenkkiin sellaiset jäljet kuin olisi pommi räjähtänyt. Rusakot olivat tehneet täsmäiskuja muutamaan kohtaan ja popsineet hangen alle jääneiden bellisten, myskimalvojen ja kurjenpolvien lehtiä. Nyt lunta on sen verran paljon, etteivät enää jaksa kaivella. Olen välillä viskonut Karon kikkareita tontin laidalle rusakoiden puutarhaa kohti suuntautuville kulkuväylille, jos se vaikka ohjaisi niitä toiseen suuntaan. Suurempaa tehoa en ole huomannut, mutta jatkan sinnikkäästi puuhaa jo senkin takia, että Karolla olisi pidempi matka kierrättämään jo kertaalleen syötyä sapuskaa.
Hyvä, ettei k-virus aiheuttanut teille mitään isompaa riesaa. Välillä on mukava kuulla näitäkin tarinoita, että tauti on mennyt ohi tavallisen flunssan oireilla. Meidän perheeseen ei ole vielä osunut, mutta meidän kummankin työpaikoilla on jo yksittäisiä osumia ollut. Onneksi emme ole itse edes altistuneet ja kovasti toivomme, ettei nakki kohdalle napsahdakaan. Päivä kerrallaan väistellään.
Aurinkoisia talvipäiviä!
Kiitos Minna mukavasta kommentista.
PoistaMulla oli juuri se taktiikka, että pusken nyt kunnolla niin pitkälle kuin kuntoa ja terveyttä riittää, onpa sitten vara himmailla jos jostain viivästystä tulisi eteen. Tämän kevään jälkeen onkin jo aika miettiä opparin aiheita ja vuoden päästä vuorossa pitäisi olla valtakunnallinen loppukoe. Sen jälkeen enää syventävä harjoittelu ja homma alkaisi olla paketissa. Hyvin jos käy, olen ensi syyslukukauden Espanjassa tekemässä kaksi harjoittelupätkää ja oppimassa kieltä. Kuulostaa läpihuutojutulta mutta paljon on urakkaa vielä.
Mutanttirusakko on hirvittävä näky, se on ihan oikeasti pienen peuran kokoinen. Erotan sen jäljet pihalumesta, pitäisi joskus napata kuvat. Kun se nousee takajaloilleen, se yltää hyvinkin syömään suoraan lintulaudalta. Yleensä se kuitenkin vain kaataa sen ja syö tyytyväisenä maasta. Linnunruokaa kuluu järjettömät määrät mutta mieluummin syötän sille siemeniä kuin puuvartisteni runkoja.
Karolla on muuten samat ei niin mukavat ruuankierrätystavat, yök.
K-virus on inha ja viekas, toivottavasti ei teille tietään löydä.
Voi hyvin, mukavaa talven jatkoa ja kevään odotusta.
:) Kiva kun kävit lukemassa Pauliina.
VastaaPoistaKiva kun tulit kirjoittamaan meille lukijoille kuulumisia :) Voisiko blogin identiteetti olla yksinkertaisesti maalaisblogi? Sen sateenvarjon alle mahtuisi hyvin juttua keittiörempoista, jättiläisjäneksiin sekä chileihin :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, mukavaa kun kävit kurkkaamassa.
PoistaVarmaan maalaisblogi-käsitteen alle parhaiten asetutaan kun ei tässä enää ainakaan tulikuumia citysinkkuja olla. Pitää vähän kypsytellä ja katsoa millaiseksi blogi tulevaisuudessa muotoutuu. Alunperinhän tämä oli kätevä tapa kertoa kaupunkiin jääneille ja maailmalle levinneille ystäville ja sukulaisille mitä meille kuuluu kun tänne laulumaille palattiin.
Tälleensä jatkellaan.