maanantai 13. syyskuuta 2021

Vapaapäivänä vesisateessa

 



Dahlia 'Starwars'


Syyskuun puoliväli lähestyy ja sää on täysin mielenmyötäinen, harmaa ja sateinen.  Hieman apea olo heti herättyä ja tajuttua kuinka tauoton sade lotisee avoimen ikkunan takana. Kuitenkin vapaapäivä eikä kiire minnekään ja tupakin mukavan lämmin.
 
Tässä päivässä itsessään ei ole oikeasti mitään vikaa. Nähkääs hyvin pitkä aika sitten oli perjantai, 13. päivä syyskuuta ja meillä oli Iso-J:n kanssa sokkotreffit. Kummallakin on sen verran vino ja vähintään arveluttava huumori joten ensitapaamisen ajankohdaksi oli hyvin luontevaa sopia mainittu ajankohta. Sen verran hyvät treffit olivat, että yhteistä historiaa on jo neljännesvuosisata.

Merkkipäivää juhlistamme kumpikin tahoillamme, minä tutkimalla homehtumisen eri asteissa olevia kasveja vesisateessa ja se toinen työmatkallaan jossain savonmuan syövereissä.



Kasvihuone on muuttunut rehevästä viidakosta hyvin surullisen näköiseksi kasvien esikompostiksi. Viimeiset tomaatit jaksavat sinnikkäästi kypsytellä satoaan, Sungold ja Naranja ovat aivan ylivoimaiset niin maultaan kuin satoisuudeltaankin.

Heti kun sopivan aurinkoinen, tuulinen vapaapäivä osuu kohdalle, korjaan loppusadon, tyhjennän kasvarin, pesen ja siivoan sen jotta pääsen heti keväällä fiilistelemään uutta kasvukautta. 


Olen kiikuttanut kasvihuoneeseen välivarastoon sellaisia kasveja joiden talvettamista aion ainakin yrittää. Syyssyrikkä innostui kukkimaan päästyään kuivaan ja hitusen ulkoilmaa lämpimämpään tilaan. En oikein tiedä missä sen talvettamista kokeilisin ja millä ohjeilla. Vienkö pikkuisen puskan sillanaluskellariin vai kanalaan. Molemmat paikat pysyvät plussalla läpi talven. Neuvoja ja ohjeita kuunnellaan hyvin mieleluusti myös pasuunankukan talvettamiseksi. Se on vielä niin pieni, että menisi ihan hyvin pelargonioiden kaverina viileän eteistilan ikkunalla. Entäpä mihin laitan hyvässä kasvussa olevan wisterian, sinisateen?

Kannattaako edes yrittää talvettaa terassihortensiaa tai inkaliljaa?

Syyssyrikkä

Heinäkuinen amaryllis 


Amaryllikset viettivät kesän kasvihuoneen varjoisalla puolella ja yksi huima innostui kukkimaan. Oli aika hupaisan näköistä kun kesäkukkien ja tomaattien seassa kukkia reuhotti ylväs valkoinen amaryllis. Kärräsin kaikki likomärät amaryllisruukut varastolle ja tänään perkasin ne lepokautta varten. Voi olla, että olen auttamatta myöhässä lepokauden suhteen mutta katsotaan nyt. Sipulit olivat mojovan kokoisia, pulleita ja napakoita. Monessa oli myös pieniä sivusipuleita, en uskaltanut irroittaa niitä emostaan vielä.

Nyt ne köllöttävät tallissa Oton entisessä karsinassa ja lämpöpuhallin puhkuu niitä hieman kuivemmiksi. Kunhan saan rapisteltua enimmät mullat ja siivottua liikoja juuria pois, kiikutan ne tuvan alle kellariin. Toivottavasti parin kuukauden pimeäkoppihoito tekee tehtävänsä ja uusi kasvu alkaa. 



Mörkö

Muita vapaapäivän puuhasteluja oli amaryllisten ruukkujen pesu, letkulla vesisateessa. Jotain hyvin ankeaa siinä hetkessä kieltämättä oli, ihan äskenhän oli kesä. 

Kissat vetelehtivät tuvassa, spanielit lojuvat sohvalla ja minä tuikkaan aivan pian tulet leivinuuniin. Tänä syksynä uuni ei ole ainakaan vielä yskäissyt tupaan. Sain toimivaksi todetun ja pätevän niksin tuskaillessani työkaverille ensimmäisen lämmityskerran tuprahduksia. Laitoin uunin arinalle ulkotuliroihun joka totta vieköön useamman tunnin palaessaan aukaisi mahdollisen ilmalukon ja hormi veti kuin unelma. Tietenkin piti koepolttaa paperia uunin nuohousluukuissa ja avata hormin pelti pari päivää ennen lämmitystä, nämä konstit tiesinkin. 

Eihän noita lämmityshommia kesän helteillä mieti, ilmojen viiletessä ja sateiden alettua alkaa kiinnostelemaan ihan eri tavalla.

Monenlaisia kimppuja

Illalla ajattelin lajitella valkosipulit maahanpantaviin ja mahaanpantaviin. Hyvänmakuinen ja aromikas lajike Ljubasha olikin, minulle aivan uusi tuttavuus.  Melko pieniksi ne kuitenkin jäivät sillä luotin vähän liikaa heinäkatteeseen ja käytin sadettajaa liian vähän.

Yrttien kanssa olen ollut aivan liian laiska, basilikaa ei ole kuivattuna yhtään sillä kaikki käytettiin tuoreena. Oreganoa sentään saan talveksi riittäväksi, samoin lipstikkaa, rakuunaa ja timjamia. 

Chilisato jäi pieneksi, hädin tuskin riittää omaan käyttöön. Nekin ovat vielä kasvihuoneessa odottamassa sadonkorjuuta. Pitää merkata muistiin se kelvoton lajike joka vasta nyt kukkii, ei enää ikinä mokomaa isoa rohjaketta. Olisipa kukkinut silloin kun muutkin chilit, sato olisi aivan valtava. Noh, kokeileva oppii.

Tunnustaa elähtäneensä

Isosta rohjakkeesta tuli mieleen tämä lyijykukka, kamala risukasa. Se näyttää nyt niin eläneeltä ja kaikkensa antaneelta, vietti nimittäin kaikkien aikojen kesän ulkona ja kukki aivan vimmatusti, ihan kuin Espanjassa konsanaan.

Vietin tovin jos toisenkin kootessani oksapiiskoja siivompaan nippuun, kesän se rehotti aivan valtoimenaan. Ei sitä olisi saanut mahtumaan ulkoeteiseen ilman melko radikaalia sitomista. Vapautan sen ensi keväänä taas, miettiköön hillittömyyttään talven ajan.

Sievänä ja kohtuullisen hillittynä kukkii vanhan kannan piispankukka, toistaiseksi se rönsyää valtoimenaan alas. Pitää tällekin epatolle viritellä jonkinlainen kasvusuunnan ylöspäin ohjaaja, säleikkö tai joku.


Piispankukka

Tällä viikolla on muutama työvuoro ja sittenpä ne alkavat ollakin ihan yksittäistapauksia, joskus ja joulun jälkeen ehkä seuraavat. Opiskeluissa on edessä epäilemättä melko vaativat harjoittelut ja kurssit. Mielelläni paneudun niihin kunnolla levänneenä enkä huitaisemalla jossain työvuorojen välissä.

Nyt sitten sitä tulta uuniin ja uutta viikkoa eteenpäin.
Voi hyvin, missä lienetkin.






15 kommenttia:

  1. Minä en pessyt ruukkuja ollenkaan olen niin laiska näin syksyisin jo ei ne siellä kellarissa kauniita tarvitse olla 😁 No onhan se tietysti tosiasia että keväällä on edessä se pesu mutta silloin olen taas tarmoa täynnä. Onnea vain ensipäivä treffeiden johdosta.Valkosipulia en kasvattanut ollenkaan minulta kun se ei onnistu 😣
    Piispankukka on ihana anopilla oli se aikoinaan.
    Inkaliljan olen talvettanut joskus rivitalon sisätiloissa ja onnistui todella hyvin kukki ja kasvoi isoksi seuraavana vuonna. Sitten muutama vuosi sitten talvetin kaksi kellarissa nekin onnistui mutta olivat keväällä tosi huonossa kunnossa ja kituivat koko kesän ne heitin roskiin ja senjälkeen en ole yrittänyt. Syrikästä en tiedä mitään.
    Meillä ei kotona ole vielä lämpöä tuntuu kolealta mutta viikonloppuna taas mökille siellä saa lämmittää niin paljon kuin haluaa.
    Hyvää alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pesin nyt vain amaryllisten ruukut jotka olivat kesän jäljiltä roskaiset ja likaiset. Aion istuttaa sipulit joulukuussa takaisin omiin ruukkuihinsa. Muita ruukkuja en ihmeemmin edes pese, pahimmat irtoroskat vaan letkulla huuhdon pois.
      Ehkäpä minä sitten inkaliljan nostan viileään eteiseen talvehtimaan pelargonien kaveriksi, ainahan voi yrittää.
      Tuuli jymisee nurkissa, kylä se nyt syksyä tekee.
      Kiitos samoin, oikein hyvää viikonjatkoa sinulle.

      Poista
  2. Vai saitte esipesutarpeet ihan taivaalta. Täällä aurinko paistaa ja tuulee luultavasta pohjoisnavalta. Sen verran kylmää on.
    Kasvihuoneen ja ruukkujen peseminen on tylsää hommaa näin syksyllä, mutta keväällä tehty työ ilahduttaa senkin edestä. Odotan kovasti kattoremppatelineiden lähtöä, jotta saan kiskottua vesijohdon alapihalle pesuhommia varten. Näpit jäässähän sitä joutuu tekemään, mutta sitten vain takkaan tuli. Toivottavasti ei savuta, kun ei todellakaan ole koko kesänä lämmittämistä tarvinnut miettiä.
    Onnea ja komeaa kukintaa amarylliksillesi. Syrikän talvettamisesta kokemuksia taitaa olla ainakin Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalla.
    Onnellista merkkipäivää kummallekin tahoilleen! Olen joskus kuullut tarinan, että jossain kulttuurissa sekä perjantai että 13. päivä ovat kumpikin epäonnen päiviä. Kun ne osuvat samalle päivälle, epäonnet kumoavat toisensa ja tuloksena on onnen päivä. Teillä on siis hyvä mahdollisuus toiseenkin yhteiseen neljännesvuosisataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä nyt pestyt ruukut olivat amaryllisten ruukkuja, sipulit pääsevät niihin takaisin vähän myöhemmin. Ulkona vietetyn kesän jäljiltä ruukut olivat likaisia ja roskaisia, ei sellaisia kehtaa ikkunalaudalle joulukuussa oikein asetella. Mutta joo, taivas antoi kylmän esipesun ruukuille ja minulle, ei yhtään kiva.
      Kiitos onnitteluista, perjantai ja 13. päivä ovat yleensä minulle nurinkurin eläjälle olleet lähes poikkeuksetta hyviä päiviä.
      Oikein mukavaa viikon jatkoa sinulle Between.

      Poista
  3. Siellä on jo ihan kunnon meininki talvetettavien kanssa!
    Toivottavasti aurinko osuu vapaapäiviesi kohdalle ihan säännöllisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi talviasetuksilla ovat vain pelargoniat ja lyijykukka, muut odottelevat toimenpiteitä kasvihuoneessa. Toivottavasti eivät unohdu sinne...
      Nyt olisi jopa mahdollisuuksia saada yhdistettyä hyvä sää + vapaapäivä, sillä jatkossa työvuorolistoille nimeni päätyy yhä harvemmin.

      Poista
  4. Minunkin makutesteissä Sungold ja Naranja ovat ykkössijoilla. Itseasiassa ne ovat hyvin samanmakuisia, rakenne eroaa jonkun verran, mutta samaa trooppista vivahdetta löytyy mielestäni molemmista.
    Syksyn kylmillä pesupuuhat ovat aika tylsiä, välillä teen pesut syksyllä hieman ronskimmin ja keväällä paremmin.
    Minusta inkalilja on hyvin helppo talvetettava, terassihortensia on joskus onnistunut ja joskus ei. Terassihortensian saa helposti lehtikasviksi, mutta joka vuosi en ole saanut sitä kukkimaan - pitäisi muistaa ottaa riittävän aikaisin pois kellarista ja sitten ei saisi unohtaa kevään hallaöiksi ulos, niinkuin minulle on välillä käynyt.
    Iloa opiskeluun ja syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, paljon niissä on yhteistä mutta kyllä ne vielä kahdeksi eri lajikkeeksi helposti erottaa. Tykkään molemmista ihan hurjasti.
      Kasvihuoneesta roiskaisen syksyllä letkulla homeet ja seitit pois, keväällä toisen kerran huuhtaisen pölyt ja talven tuomat roskat.
      Oliko sinun inkaliljasi kellarin pimeydessä vai valoisassa viileässä?
      Taidanpa kiikuttaa omankin hortensiani kellariin ja laitan puhelinhälytyksen keväälle sen pelastamispäiväksi. Eihän tuossa nyt ainakaan iso urakka ole ja jos talvehtii niin hyvä juttu. Kukkimista lienee turha odotella ainakaan henkeään pidätellen.
      Kiitos, iloa ja intoa riittää kyllä opiskelulle kunhan nyt saan viimeiset työvuorot niskoilta pois.

      Poista
  5. Sade on pahasti haitannut puutarhapuuhia. Meinasin kokeilla talvettaa jättiverbenaa, ei hajuakaan miten se tapahtuu, pakko on tehdä sisätiloissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai teillä on satanut, se kyllä rajoittaa pihalla tekemistä. Tai jos ei rajoita niin tekee niistä raskaampia.
      Jättiverbenan talvettaminen voi olla hyvinkin palkitseva kokeilu, onnea yritykseen.

      Poista
  6. Nyt vasta ehdin tänne sinun blogiisi. Ihan kamalaa jäädä työviikolla jälkeen lukemisessa ja sitten kahlata monta päivää vanhoja postauksia läpi päästäkseen takaisin reaaliaikaan! Tai siis se itse kahlaaminen ei ole kamalaa, vaan se, että on jäänyt jälkeen ja kommentit tulevat monta päivää myöhässä.
    Teillähän oli helposti muistettava ensitapaamisen päivämäärä. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, minä päivänä isännän kanssa tapasimme. Kuukauden ja vuoden sentään muistan :D Onnea teille näin jälkikäteen! Pitkä taival on jo takana ja toivottavasti vähintään samanmoinen edessä.
    Varmaan jo löysit blogistani syrikän ja muiden kasvien talvettamisesta juttuja. Se on minusta yksi helpoimpia mahdollisia talvetettavia ja koska se pysyy syksyllä pitkään kauniina ulkonakin, sen voi huoletta jättää maahan siihen saakka kun maanpinta alkaa jäätyä. Inkalilja talvehtii hyvin ihan pimeässä kellarissakin. Sekin saa olla syksyllä aika pitkään ulkona. Minulla oli muutaman vuoden niitä mutta sitten kyllästyin kun eivät oikein tahtoneet kukkia. Äidilläni niitä on ainakin viittä erilaista ja kukkivat yleensä valtavasti koko kesän. Hänellä ne talvehtivat vanhan navetan lattioilla ja pöytien alla, eli melko vähässä valossa. Lehtensähän ne pudottavat talveksi, joten eivät valoa edes tarvitse.
    Mitäs muuta listallasi olikaan...? Pasuunankukka. Sen olen saanut talvehtimaan sekä viileässä asuinhuoneessa, kylmässä valoisassa eteisessä ja pimeässä kellarissa. Talvettaminen on helppoa, kukkimaan saaminen sen sijaan haastavampaa. Wisteriaa en ole koskaan kasvattanut. Kokeilisin sitä varmaan ensimmäisenä valoisassa ja viileässä. Tosin eikös sekin pudota lehtensä talveksi, joten varmaan menisi kellarissakin...? Terassihortensian talvetus on myös helppoa: antaa maistaa vähän yöpakkasia syksyllä ja sitten kellariin talveksi. Keväällä valoisaan ja kuten Päivi mainitsi, suojaan halloilta. Puutarhurintytär-blogin Inkerillä on aivan valtavan upeat terassihortensiat ja ilmeisesti kukkivat joka vuosi komeasti. Minulla ainakin vanhempi yksilöistä tuntuu kukkivan runsaasti vain joka toinen vuosi. Se on kyllä komea ihan lehtikasvinakin, joten talvetus ei mene hukkaan.
    Noista sinun amarylliksistäsi olen aina hieman kateellinen. Ihaillen katselen kukkia ja toivon joskus saavani itsekin amarylliksen sipulit uudelleen kukkimaan. Toistaiseksi se on ollut laji, jossa en pärjää.
    Melkein joka vuosi meilläkin saadaan savut leivinuunista sisälle, kun vasta syksyllä koleana, tihkusateisena päivänä yritetään saada tulta uuniin. Meillä toimii se, että polttaa ensimmäiset tulet leivinuunin yhteydessä olevassa puuhellassa. Se lähtee aina vetämään hyvin ja lämmittää samalla leivinuunin sokkelot. Varmaan tuo ulkotulikikka toimisi yhtä hyvin.
    Hih, vallaton lyijykukka kumppaneineen :D Aurinkoisia syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna, nyt tuli paljon hyvää tietoa talvettamisesta. Minulle oli yllätys tuo, että syrikkää ja muita ei ihan ensimmäinen pakkanen tapa. Eli voin hyvin pitää niitä kasvihuoneessa vielä jokusen viikon. Jos nyt pakkasille mennään ja niillä pysytään, siirtomatka vaikkapa kanalaan on hyvin lyhyt.
      Ei minulla inkaliljan talvettamiseen muuten motiivia juurikaan olisi, mutta sain sellaisen äitienpäivälahjaksi ja kukkii aivan hurjana juuri nyt. Kanalaan taitaa sekin päätyä jos kerran lehdetön rumilus aikoo olla. Wisterian taidan tyrkätä pimeään sillanaluskellariin, se pysyy viileänä (ja pimeänä) mutta plussalla koko talven. Terassihortensiani oli upea lumivalkoinen pallomeri kun sen alkukesästä ostin, nyt se on vaihtanut värinsä punaisen ja vihreän sävyihin ja kukkii upeasti, sielu ei salli moisen upeuden kompostointia. Yrittelen sitäkin kanalassa viedä talven yli.
      Amaryllikset ovat nyt ihan viittä vaille valmiita siirtymään paperikasseissa kellariin levolle. Saa nähdä mitä sieltä löytyy muutaman viikon päästä. Ainakin Bogota ja Sumatra ovat jo vanhempaa kalustoa, niihin luotan. Näistä fiineistä uusimmista en oikein tiedä, aika näyttää.
      Kaikkiaan talvetuskokeilut ja uusintakukitukset ovat kohtuullisen halpoja kokeiluja. VIime talvena tosin otin takkiin ja kunnolla kun palellutin talliin daalianjuurakkoni, mukaanlukien isot cafe au laitit... harmitti ihan älyttömästi.
      Nyt vien nekin kuivatuksen kautta kellariin.
      Lyijykukka on ihan holtiton ja nyt niin teatraalinen, esittää kuolevansa janoon jos kasteluväli venähtää.

      Poista
  7. ip you my contact particulars thanks. Anyway, in my language, there arent much good source like this.
    Sources like the one you talked about right here will probably be very useful to me! I will submit a link to this web page on my blog. I am sure my guests will discover that very useful. Large thanks for the useful data i discovered on Domain Information Anyway, in my language, there arent much good supply like this.
    Nice write-up, I amshopbymark

    VastaaPoista
  8. Kieltämättä vesiletku vesisateessa syyskuussa kuulostaa kurjuuden maksimoimiselta.

    Ostin paikallisesta suomalaisia valkosipuleita ja pieniä nykeröitä olivat, muistelin sinulta muinoin saamiani murikoita, mehukkaita ja maukkaita olivat.

    Sain puolen vuoden työurakan päätökseen elo-elosyyskuussa, ja hitsinpimulat, olen sen jälkeen ollut väsynyt. Etätyö alkaa uuvuttaa, ja tuntuu ettei kahden viikon kesälomaa olisi ollutkaan.

    OP

    VastaaPoista
  9. Kunnon menoa ja meininkiä syksyisissä puutarhatöissä - peukutan ja suunnattomasti ihailen! Tuo keltainen daalia on kyllä upea. Ja kaikenlaisia kimppuja :D

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com