Vapaapäivänä vesisateessa

 

Dahlia 'Starwars'

Syyskuun puoliväli lähestyy ja sää on täysin mielenmyötäinen, harmaa ja sateinen.  Hieman apea olo heti herättyä ja tajuttua kuinka tauoton sade lotisee avoimen ikkunan takana. Kuitenkin vapaapäivä eikä kiire minnekään ja tupakin mukavan lämmin.

 

Tässä päivässä itsessään ei ole oikeasti mitään vikaa. Nähkääs hyvin pitkä aika sitten oli perjantai, 13. päivä syyskuuta ja meillä oli Iso-J:n kanssa sokkotreffit. Kummallakin on sen verran vino ja vähintään arveluttava huumori joten ensitapaamisen ajankohdaksi oli hyvin luontevaa sopia mainittu ajankohta. Sen verran hyvät treffit olivat, että yhteistä historiaa on jo neljännesvuosisata.

Merkkipäivää juhlistamme kumpikin tahoillamme, minä tutkimalla homehtumisen eri asteissa olevia kasveja vesisateessa ja se toinen työmatkallaan jossain savonmuan syövereissä.

Kasvihuone on muuttunut rehevästä viidakosta hyvin surullisen näköiseksi kasvien esikompostiksi. Viimeiset tomaatit jaksavat sinnikkäästi kypsytellä satoaan, Sungold ja Naranja ovat aivan ylivoimaiset niin maultaan kuin satoisuudeltaankin.

Heti kun sopivan aurinkoinen, tuulinen vapaapäivä osuu kohdalle, korjaan loppusadon, tyhjennän kasvarin, pesen ja siivoan sen jotta pääsen heti keväällä fiilistelemään uutta kasvukautta. 

Olen kiikuttanut kasvihuoneeseen välivarastoon sellaisia kasveja joiden talvettamista aion ainakin yrittää. Syyssyrikkä innostui kukkimaan päästyään kuivaan ja hitusen ulkoilmaa lämpimämpään tilaan. En oikein tiedä missä sen talvettamista kokeilisin ja millä ohjeilla. Vienkö pikkuisen puskan sillanaluskellariin vai kanalaan. Molemmat paikat pysyvät plussalla läpi talven. Neuvoja ja ohjeita kuunnellaan hyvin mieleluusti myös pasuunankukan talvettamiseksi. Se on vielä niin pieni, että menisi ihan hyvin pelargonioiden kaverina viileän eteistilan ikkunalla. Entäpä mihin laitan hyvässä kasvussa olevan wisterian, sinisateen?

Kannattaako edes yrittää talvettaa terassihortensiaa tai inkaliljaa?

Syyssyrikkä

Heinäkuinen amaryllis 

Amaryllikset viettivät kesän kasvihuoneen varjoisalla puolella ja yksi huima innostui kukkimaan. Oli aika hupaisan näköistä kun kesäkukkien ja tomaattien seassa kukkia reuhotti ylväs valkoinen amaryllis. Kärräsin kaikki likomärät amaryllisruukut varastolle ja tänään perkasin ne lepokautta varten. Voi olla, että olen auttamatta myöhässä lepokauden suhteen mutta katsotaan nyt. Sipulit olivat mojovan kokoisia, pulleita ja napakoita. Monessa oli myös pieniä sivusipuleita, en uskaltanut irroittaa niitä emostaan vielä.

Nyt ne köllöttävät tallissa Oton entisessä karsinassa ja lämpöpuhallin puhkuu niitä hieman kuivemmiksi. Kunhan saan rapisteltua enimmät mullat ja siivottua liikoja juuria pois, kiikutan ne tuvan alle kellariin. Toivottavasti parin kuukauden pimeäkoppihoito tekee tehtävänsä ja uusi kasvu alkaa. 

Mörkö

Muita vapaapäivän puuhasteluja oli amaryllisten ruukkujen pesu, letkulla vesisateessa. Jotain hyvin ankeaa siinä hetkessä kieltämättä oli, ihan äskenhän oli kesä. 

Kissat vetelehtivät tuvassa, spanielit lojuvat sohvalla ja minä tuikkaan aivan pian tulet leivinuuniin. Tänä syksynä uuni ei ole ainakaan vielä yskäissyt tupaan. Sain toimivaksi todetun ja pätevän niksin tuskaillessani työkaverille ensimmäisen lämmityskerran tuprahduksia. Laitoin uunin arinalle ulkotuliroihun joka totta vieköön useamman tunnin palaessaan aukaisi mahdollisen ilmalukon ja hormi veti kuin unelma. Tietenkin piti koepolttaa paperia uunin nuohousluukuissa ja avata hormin pelti pari päivää ennen lämmitystä, nämä konstit tiesinkin. 

Eihän noita lämmityshommia kesän helteillä mieti, ilmojen viiletessä ja sateiden alettua alkaa kiinnostelemaan ihan eri tavalla.

Monenlaisia kimppuja

Illalla ajattelin lajitella valkosipulit maahanpantaviin ja mahaanpantaviin. Hyvänmakuinen ja aromikas lajike Ljubasha olikin, minulle aivan uusi tuttavuus.  Melko pieniksi ne kuitenkin jäivät sillä luotin vähän liikaa heinäkatteeseen ja käytin sadettajaa liian vähän.

Yrttien kanssa olen ollut aivan liian laiska, basilikaa ei ole kuivattuna yhtään sillä kaikki käytettiin tuoreena. Oreganoa sentään saan talveksi riittäväksi, samoin lipstikkaa, rakuunaa ja timjamia. 

Chilisato jäi pieneksi, hädin tuskin riittää omaan käyttöön. Nekin ovat vielä kasvihuoneessa odottamassa sadonkorjuuta. Pitää merkata muistiin se kelvoton lajike joka vasta nyt kukkii, ei enää ikinä mokomaa isoa rohjaketta. Olisipa kukkinut silloin kun muutkin chilit, sato olisi aivan valtava. Noh, kokeileva oppii.

Tunnustaa elähtäneensä

Isosta rohjakkeesta tuli mieleen tämä lyijykukka, kamala risukasa. Se näyttää nyt niin eläneeltä ja kaikkensa antaneelta, vietti nimittäin kaikkien aikojen kesän ulkona ja kukki aivan vimmatusti, ihan kuin Espanjassa konsanaan.

Vietin tovin jos toisenkin kootessani oksapiiskoja siivompaan nippuun, kesän se rehotti aivan valtoimenaan. Ei sitä olisi saanut mahtumaan ulkoeteiseen ilman melko radikaalia sitomista. Vapautan sen ensi keväänä taas, miettiköön hillittömyyttään talven ajan.

Sievänä ja kohtuullisen hillittynä kukkii vanhan kannan piispankukka, toistaiseksi se rönsyää valtoimenaan alas. Pitää tällekin epatolle viritellä jonkinlainen kasvusuunnan ylöspäin ohjaaja, säleikkö tai joku.

Piispankukka

Tällä viikolla on muutama työvuoro ja sittenpä ne alkavat ollakin ihan yksittäistapauksia, joskus ja joulun jälkeen ehkä seuraavat. Opiskeluissa on edessä epäilemättä melko vaativat harjoittelut ja kurssit. Mielelläni paneudun niihin kunnolla levänneenä enkä huitaisemalla jossain työvuorojen välissä.

Nyt sitten sitä tulta uuniin ja uutta viikkoa eteenpäin.

Voi hyvin, missä lienetkin.