Ihana aurinkoinen ja lämmin kesä loppui kuin seinään, ainakin täällä syvällä idässä. Kolmas vuodenaika, syksy vyöryy päälle säälimättä.
Eihän syksyssä (eikä missään muussakaan vuodenajassa) varsinaisesti mitään vikaa ole -jos aurinko vain paistaa. Valitettavasti syksyn edetessä ja pimentyessä aurinkoiset päivät ovat yhä harvinaisempia ja sen minä tunnen todella vahvasti omassa mielialassani. Pilvisestä, mitäänsanomattoman tympeän harmaasta päivästä on vaikea löytää kohottavia asioita kun tuntuu, että koko maailma murjottaa harmauden alla.
Joku tosi positiivinen tyyppihän rientää heti kertomaan kuinka harmaalla on paljon kauniita sävyjä. Niin on, mutta minä elän, hengitän ja kaipaan aurinkoenergiaa. Piste.
Jokaisesta päivästä on kuitenkin raahustettu läpi vaikka aamuisin olisi millaisia käynnistysvaikeuksia tahansa.
Tänäänkin oli loppujen lopuksi ihan tosi kiva päivä vaikka sateista (ja harmaata) olikin. Kokoonnuimme pienellä porukalla koululle tekemään syksyn ensimmäisiä ryhmätöitä. Meitä oli paikalla kolme, teamsin kautta kaksi ja hommahan toimi ihan huisan hyvin. Saatiin kolmesta työstä yksi jopa palautettua arvosteltavaksi. Oli niin mukava tavata opiskelukavereita, istahtaa koululla valmiiseen ruokapöytään ja höpötellä sitä sun tätä.
Sitten olikin ansaittujen ahkeruuskahvien paikka, koulun sumppi alkoi närästää toisen mukillisen jälkeen. Ne palkintokahvit nautittiin yhdessä kaupungin ihanista kahviloista, herraskaisten baakelsien kera, tietenkin. On oikeasti kiva, että kahvilakulttuuri elää ja voi hyvin täällä syrjänperälläkin.
Sitten olikin kiva luuhata hetken verran tavaratalon antimia tutkimassa. Äkkiä tavaraähky kuitenkin iski ja oli pakko päästä raittiiseen ilmaan.
Tsemppiä ospikeluihin. Töistä on kurja kieltäytyä kun tietää että sijaisista on pulaa ja rahakin kelpaisi mutta itseäkin on ajateltava ja jaksamista. Hurja määrä omenaa kun omien puiden sato on laskettavissa kymmenissä ompuissa. Tänään keräsin viimeiset kahdeksan :D
VastaaPoistaKiitos Katja. Kyllä tässä on oma napa edellä mentävä, ei opintoja kukaan puolestani tee eikä ole minun vastuullani etsiä työvuoroihin tekijöitä. Omppuja tuli ihan hirmuisesti ja todella hyvälaatuinen sato, ihan vaan joitakin rupisia. Joskus se sinunkin satosi vielä yllättää!
PoistaTäällä toinen, joka käy selkeästi aurinkoenergialla. Välillä saa itsensä pakotettua pilviseen pihaan, mutta aurinko on ehdottomasti se parempi ja energisempi vaihtoehto.
VastaaPoistaPidä huoli omasta jaksamisestasi ja tee töitä sen verran kuin tuntuu mielekkäältä. Opintojen sujuva eteneminen on kuitenkin prioriteetti ykkönen,
Teillä on upea omenasato, meidän puut pitivät viime vuoden huipputason perään vaisumman vuoden. Taisi olla myös kylmä jakso kukinnan aikaan.
Kiitos komppauksesta Päivi. Aurinkoenergia on aina niin paljon innostavampaa. Nyt alkaa tosiaankin jo tuntua siltä, että työpätkä hoivakodissa saa nyt päättyä ja palaan innolla opintojen sekä uusien harjoittelujen kimppuun. Ei se käteen jäävä palkkakaan ole niin houkutteleva, että sen takia itseni aivan piippuun raataisin. Mieluummin elelen talven uutta oppien ja hitusen kitsaammin (ts. normaalisti) kuin väsytän itseni kokonaan.
PoistaSato oli tänäkin vuonna upea, laadulllisesti parempi kuin monena aikaisempana vuotena.
Niin tuttuja tunnelmia! Minäkin tarvitsen näköjään auringon valoa, käyn aurinkoenergialla, kuten Päivi tuossa kommentoi. Toissa päivänä päivän harmaus jysähti oloon ja eloon. Eilen aurinko pilkisteli pilvien lomasta ja meno oli ihan eri. Iltarusko oli ihana, jota ihailimme luontolukuretkellä. Ihastuttavia nuo omput ♡ Pidä huoli itsestäsi ja jaksamisestasi ♡
VastaaPoistaKiitos Tarja, ohtalotoveri sielläkin. Kyllähän kaikki elollinen valoa tarvitsee, harmaus ja ankeus imee energiat helposti. Onneksi edes välillä vähän sinistä taivasta pilkahtaa ja jokunen auringonsäde osuu silmiin. Hätätilassa käy ruskaväreissä koreileva puu tai pensas.
PoistaKyllä pidän jaksamisesta huolen.
Nyt alkaa kyllä aurinko tuntua hyvältä,kesällä se paistoikin liian kuumasti. Tänään täälläkin sateista, eilen oli ihana aurinko.
VastaaPoistaPitkään eri paikoissa sijaisena olleena, on pakko sanoa, että pitää itse pitää huoli jaksamisesta. Sijaista käytetään vaikka kuinka pitkään hyväksi, eikä kukaan muu välitä hänestä. Jos suostuu, teetetään vaikka ympäripyöreitä päiviä, niitäkin tapauksia on nähty ja ei makseta ylityökorvauksia edes.
Kiitos Emilie. Kyllähän se noin taitaa monessa paikassa mennä sijaistenkin kanssa, yhä vain tuntuu kurjistuvan hoitajien saatavuus ja työolot ja siitä kehästä pitäisi kiireen vilkkaa hankkiutua pois. Enää pienet kosmeettiset viilaukset eivät auta, tarvitaan isompaa remonttia.
PoistaAurinkotunnit alkavat olla kortilla näinä aikoina, nytkin on myrskyä ja ties mitä harmautta luvattu. Onneksi on edes ruska.
Kiva kun olot alkavat olla normaalimmat ja on mahdollisuus tehdä koulutöitä yhdessä muiden kanssa. Tsemppiä sinulle opintoihin! Yritä kieltäytyä työkeikoista ja keskity täysillä opintoihin. Mukavia syyspäiviä!
VastaaPoistaKiitos Anneli. On todella mukava nähdä opiskelukavereita vähän useammin. Ihanaa että kampuksen ryhmätyötilat tulivat taas käyttöön. Etenkin nuorille ja uusille opiskelijoille ryhmäytyminen on aivan huipputärkeää ja ilmeisen innoissaan omatkin nuorisolaiset rientoihin nyt osallistuvat.
PoistaIlmoitinkin jo hoivakotiin, että teen annetut vuorot ja katsellaan sitten joulun jälkeen jos lomalla muutaman keikan tekisin, ihan vaan että ote säilyy.
EIn sanomisen opettelu vaatii aikaa ja sitkeyttä. Tuskin toinen osapuoli kieltäytymistäsi pahalla ajattelee. Enemmän se tunne on omien korvien välissä. Sanoo eräs, joka ei taida tulla koskaan valmiiksi EIn sanomisen opiskelussa.
VastaaPoistaValoa ja lämpöä rakastavana en aio kiitellä syksyn saapumista. Vaikka muutamana päivänä onkin ollut aurinkoista ja kivan lämmintä, pakosti on jonkinlainen lopunalun tunnelma jälleen päällä. Kaipa syksyssä tympii eniten jonkinlainen pois-siivoamisen maku. Keväällä elämä laajenee ulos ja vähän joka suuntaan. Syksyllä mennään päinvastoin suppuun ja neljän seinän sisälle. Noin kuvaannollisesti.
Hienoa tuollainen yhteistyö omenoiden kanssa. Surullista kuulla, kuinka ihmiset kantavat selkä vääränä omenoita kaatopaikalle ja hautaavat maahan. Paljon on kuitenkin niitä ihmisiä, joilla ei ole omia omenapuita, eikä edes sukulaisia tai tuttuja, joilta omppuja saisi. Muksuna kuljettiin kyselemässä espoolaisilta omakotiasukkailta, möisivätkö he puutarhansa omppuja. Moni myi, jotkut antoivat ilmaiseksi. Oi, sitä onnea, kun saattoi kantaa kassillisen omenoita kotiin.
Kyllä niitä yhteisiä kahvilahetkiä onkin kaivattu. Uskon, että palkintokahvinne baakelsin kera maistui suorastaan ylimaallisen hyvältä.
Runsaan aurinkoista ja valoista viikonloppua sinne "syrjänperälle"!
Sinäpä sen sanoitit tismalleen kohdilleen. Syksy on juurikin tuota luopumista ja pois-siivoamista. Elämänpiiri supistuu ja kohta koteloidutaan goretexeihin ja kuravaatteisiin, laskeudutaan talvihorrokseen. Itsellä onneksi opiskelu ja uudet harjoittelut tuovat hieman raikkaampia tuulahduksia kaamoksen keskelle. Ja onneksi voi aika pienestäkin ponnistuksesta palkita itsensä kahvilakäynnillä.
PoistaMitä EI:n sanomiseen tulee, se on taito joka kannattaa jokaisen opetella, ihan vaan itsensä takia. Kukas ne rajat vetää jos ei jokainen itse? Minäkin kovetin nyt sydämeni ja ilmoitin, että joskus joululomalla voin jonkun vuoron tehdä.
Ompputalkoot tulivat ihan luonnostaan, puolin ja toisin toisiamme autellaan monessa muussakin asiassa. Sieltä on saatu apua koirien ja hevosten hoitoon ja he saavat hedelmiä ja marjoja. Olisi aika kamala ajatus kärrätä omput kaatikselle tai kompostiin.
Valoisaa viikon alkua sinne etelään, syrjänperä kuittaa.
Mie tykkeen syksystä, oonhan syksyn lapsi! Hyvän sadon ootta omenista suanu ja meilläkin ihan liikoo tul. Mielellään lahjoitettas vaikka koululle välipalaksi, ei tunnu käyvän se järjestelmään. Kuulostaa mukavalta tuo kahvilassa käynti!
VastaaPoistaKyllä kaikki vuodenajat ovat kivoja, vielä kivempia ne ovat jos sattuu aurinko paistamaan.
PoistaRunsas ja hyvälaatuinen sato tuli, joskus ollut niin rupisia ja huonoja omppuja, että ei niitä edes hevosille kehdannut antaa. Jännä juttu tosiaan tuo, ettei niitä niin vain lahjoitellakaan kouluille tai laitoksille, joku terveyssäännös siinä estää, tietääkseni.
Kahvilakäynnit ovat kohtuuhintaista arjen nautintoa, hyvässä seurassa silkkaa luksusta.
Oikein mukavaa syyskuista viikkoa sinulle Ulla.