maanantai 24. tammikuuta 2022

Mitäänhän mun ei pitänyt...

 

Ankarasti olen opiskelukirjoihin otsaani hangannut etten tänä keväänä lankeaisi hillittömiin taimikasvatusprojekteihin. Ja mitäpä tein... no tietenkin klikkailin sekä Impectalta että Cecilialta ostoskoriin yhtä sun toista ja lisäksi Mustilasta daaliavalikoimasta sitä sun tätä. Ja ihan pienen tilauksen Fataliilta. Pitää varmaan tunnustaa myös kurkunsiemenet Siemenkaupasta? 

Itse olisin jopa saattanut jättää kokonaan väliin Impectan ja Cecilian houkutukset, mutta kaveri pyysi apua lajikkeiden valintaan ja huonostihan siinä sitten omien pyhien lupausteni kävi. Tänään postilaatikosta löytyivät Impectan ja Cecilian kirjeet.




Onneksi noista pussukoista noin puolet menee sellaisenaan kaverille, osasta puolitetaan siemenet.

Toistaiseksi ikkunalaudalla pötköttää vain yksi, hyvin vaatimaton 16 siemenen chilikylvös. Seuraavan kerran tuon multapussit tupaan maaliskuussa kun olisi tomaattikylvöjen aika. Niitäkin ihan vaatimattomasti ja vähäisesti vain neljä eri lajiketta. Munakoisot menee samalla multiin, vähäsen vain ja kohtuudella. Hillitysti ja harkiten, you know? (minä en)

Piti siementen innoittamana ihan piipahtaa kurkkaamassa kasvihuoneen talvilepoa. Levolliselta näytää ja hyvä niin.



Ihan valtavasti ilahduin edellisen päiväkirjamerkinnän kommenteista, te olette vielä siellä! Tuntui kivalta lueskella viestejänne ja niistä innostuneena tein muutaman kierroksen Blogistaniassa kurkkimassa kuulumisia.

Jossain alitajunnassa,  kirurgian ja sisätautien kurssien, muun opiskelun, keittiösuunnitelmien ja arjen kiemuroiden alla pohdiskelen välillä blogiasioitakin. Identiteettikriisi oli kuitenkin loppujen lopuksi ihan vaan omaa höpinääni, mulla mitään kriisiä ole. Jatkan samalla konseptilla, vaihtelevalla innostuksella ja se olkoon toistaiseksi tarpeeksi. Mikäli suunnitelmat kerrankin menisivät kaavailtuja latuja pitkin, seuraavalla lukukaudella toivoakseni heilahdan työharjoitteluun Aurinkorannikolle ja sehän on sitten kokonaan oma ajanjaksonsa Torpan päiväkirjoihin.

Tänään kuitenkin aukeni tilaisuus heilahtaa spanieleiden kanssa metsään ja voi että miten kivaa meillä oli!



Torpan tiluksiin ei perämettää kuulu, pientä osittain koivulle laitettua vanhaan pellonpohjaa lukuunottamatta. Senkin koivikon Ponimies ja Tammantötterö aikoinaan huolellisesti harvensivat hevosenmentäville poluille. Onneksi ympäröivät hehtaarit (entisiä Torpan maita) ovat ystävällismielisten naapureiden hallussa ja meidänkin virkistyskäytössä.

Aiempina talvina naapurit ovat metsätielle ajaneet latu-urat eikä sinne silloin oikein ole soveliasta lähteä koirien kanssa tallomaan. Nyt kun naapurilla itsellään on runsaasti liikuntaa vaativa nuori koira, tilanne muuttui todella mukavaan suuntaan. Ladut kiertelevät peltojen reunoilla ja tilusten toisella laidalla, kaukana meistä. Lähimetsään ovat tehneet  leveän tasaisen baanan jossa on enemmän kuin hyvä juoksuttaa koiria. Lähimmät talot ovat meidän, heidän ja heidän sukulaistensa eli tuttuja (koiraihmisiä) kaikki.

Onhan se ylellistä päästä piskit ovesta ulos ja lampsia perään, tällaisiin maisemiin:



Tämä metsätie vie meiltä vanhalle takalaitumelle, matkaa on vain vajaan kilometrin mutta koirille oikein kiva juoksentelupätkä. Metsässä ei liiku meidän lisäksi muita kuin oravia ja jäniksiä ja tietysti naapurin koirat ja kissat, ketään ei ruuhkaksi asti. Valtatie 9:n humina ei juurikaan kuulu, lähinnä vain metsän omia ääniä.

Seuraavissa kuvissa ollaankin jo matkalla kotiin päin, kuvissa pilkottaa vähän meidän tallinpäätymme kattoa.



Naapurin innokkaat teini-ikäiset kelkkamiehet ajavat varta vasten meidän pihaan asti, tällaisen pienen piston jota pitkin on hyvin herraskaista tepastella metsään. Kyllä nyt on ihmisen mukava pistäytyä päätään tuulettamassa lähimetsässä. Paljon mieluummin minä tuonne lähden kuin tamppaamaan kylätien vierellä kulkevaa tylsääkin tylsempää kevyen liikenteen väylää. Nyt päivä on pidentynyt ihan huomattavasti ja iltapäivän viimeisen luennon jälkeen on vielä riittävän valoisaa lähteä pikku kävelylle.



Kuten kuvista näkyy, lunta on vähintäänkin riittävästi. Ja kevättalven sateet ovat vielä satamatta. Kinokset olisivat vielä muhkeammat, mutta pari kertaa on ollut suvikelit ja plussa-asteilla lumi tunnetusti vettyy ja humpsahtaa tiiviimpään kasaan. Ja humpsahtaa muuten pahuksen livakasti katoilta alas. Viime viikolla ahkeroitiin hikiset iltajumpat jotta saatiin mummon pihakäytävät auki ja jonkinlainen pääsy varastolle.

Juuri nyt tunnen kuinka epäuskoisen pettyneet spanielin silmät tuijottavat minua hyvin paheksuen, ruoka-aika oli yli puoli tuntia sitten. Tähän loppuun vielä parit amaryllikset.

Heippa ja nähdään taas, voi hyvin!







18 kommenttia:

  1. No hih, aika rohkeat tunnustukset noista siemenhankinnoista! Hyvää kasvua vain kaikille hankinnoille!
    Onpa tosiaan valtavan kutsuvan ja kivan näköinen koirien lenkitysreitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antaa mennä kun on alamäki vaan :D
      Kurkistin viikko sitten kellarissa talvehtien daalioitteni vointia ja hyvältä sielläkin näytti. Ihan varuilta kuitenkin tilaan vielä pari juurakkoa ;-)

      Poista
  2. Vaarallista mennä siemenkaupan sivuille katselemaan. Onneksemme sortuminen siemenostoksiin on huomattavasti terveellisepää, kuin viinan kiroihin. Pitkän päälle tulee varmaan halvemmaksikin.
    Kuulostaa mielenkiintoiselta siirtyä työharjoitteluun etelän maille. Siellä pitää taatusti kiireisenä muukin, kuin harjoittelu. Toivottavasti ehdit postailla, odotan innolla.
    Noilla lumisilla metsäteillä lenkkeilee ilolla. Jospa itsekin jossain välissä ehtisin katsomaan, onko lähimetsässä jäisen polun lisäksi muutakin ihmeteltävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveen vaarallista se kyllä on! Siellä pitäisi olla etusivulla jonkinlainen sisältövaroitus. Kaverille kävi kerran niin, että erehtyi viinipäissään erään huutokauppakamarin sivuille ja maksoi sitten ostostaan pidemmän aikaa. Siemenkaupat ovat sikäli hieman turvallisempia, hintatasoltaan.
      Kyllä olisi todellakin kiva jos kahden harjoittelupätkän teko ulkomailla onnistuisi, onneksi asia selviää vielä tämän kevään aikana.

      Poista
    2. Mun kaveri taas on astiafriikki ja osti ihan selvin päin sellaisen soppaskoolin,että Hyacnth Bouquet muuttuisi vihreäksi kateudesta. Kaverini maksoi siitä aika pitkän pennin...Ihan selvin päin, mutta ei selväjärkisenä.

      OP

      Poista
    3. Hih, olisipa kiva nähdä sellainen soppaskooli. Taannoisella Helsingin reissulla huurutin erään antiikkikaupan ikkunaa useampaan otteeseen kun bongasin sieltä aivan järjettömän hienon kapistuksen. Onneksi se kauppa oli kiinni aina kun siitä ohi kuljin sillä sähköpostitiedustelu tuotteen hinnasta aiheutti hyperventilaatiota ja silmien pyörittelyä, oli antiikki arvossaan!

      Poista
  3. No on sinulla siemen poikineen. Minä yritän pysyä nyt visusti poissa niiltä sivuilta.
    Lunta teillä tuntuu riittävän meillä on sitä niukanlaisesti etenkin mökki ympäristössä vaikka matkaa on vain 30 km.
    Liukasta on täällä jokapuolella joten ulkoilut on ollut vähäistä. Teillä on ihanat ulkoiluympäristöt ja rauhallisen ihanat.
    Kiva erikoinen amarylliksen kukka tuo toinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan noita siemeniä juu.... ja entiset varastot vielä kollaamatta.
      Lunta on aivan tarpeeksi, saa nähdä paljonko Valtteri meille uutta lunta kaataa.
      Hyvää viikonloppua.

      Poista
  4. En tiennyt tuollaisia siemenkauppoja olevankaan, mutta nyt tiedän. Bad to me. Tänä keväänä kun olisi rahanreikää muutenkin...;D

    VastaaPoista
  5. Onnea vaan lämpimästi sekä sinun omiin kylvöihin että ystävälle myös! Kivoja lajeja löysit.
    Sielläkin näyttää olevan hienot lenkkimaisemat, tsemppiä kaikkiin puuhiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sain kivat lajikkeet kyllä.
      Puuhaa riittää, mistä vaan saisi aikaa niiden tekemiseen.

      Poista
  6. Ootpa siemenostoksilla käyny! Miulla se homma vielä alakutekijöissään. Hienot lenkkimaisemat siullakin on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tulihan niitä muutama pussukka ja vaikka kaverille menikin paljon, itsellekin jäi ihan tarpeeksi.
      Kivat kävelymetsät on onnellinen asia.

      Poista
  7. Hih, vähän taisi lähteä lapasesta. Ei hirveästi pelasta, että puolet on menossa kaverille :D Mutta onpahan vain hienoja lajikkeita, erityisesti nuo tuoksuherneet. Kesällä sitä taas kiittelee kun sattui höyrähtämään siemenvalikoiman edessä.
    Teillä on erinomaiset lenkkimaastot rauhallisessa metsässä. Kelpaa koirien juosta vapaana. Täällä on vain taaperrettava sitä tylsää kadun vartta kun pururatakin on hiihtäjien käytössä.
    Ihanat amaryllikset ne vaan jaksaa vieläkin ilahduttaa. Tuo kapea versio on varsin veikeä. Iloa tammikuun loppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä vähän 🤭
      Tuoksuherneissä on näköjään tuollainen mustapinkki kesä tulossa, toivottavasti näyttää yhtä hyvältä kuin mielikuvissa.
      On tosi kiva kun saa päästää piskit irti ja suunnata metsään. Eihän tuolla nyt kovinkaan pitkää lenkkiä tee mutta koirat ovat onnellisia juostessaan ristiin rastiin metsää.
      Oikein mukavaa viikonloppua.

      Poista
  8. Mahtava yksityisbaana. Täällä ei viitsi kävellä missään kun ei ole kevyenliikenteen väylää ja tuonne ison tien varteen en mene jäämään ylinopeutta ajavan auton alle.
    Tilausten kanssa jos on kyse siemenistä niin ei sitä opi koskaan pysymään kohtuudessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kiva baana, vastaantulijoita ei ole hämmentynyttä metsähiirtä enempää, tuskin sitäkään. Ja jos joku nyt vastaan tulisikin, on kuitenkin tuttu minulle ja koirille ja me hänelle.
      Tilausten kanssa sormi niin kovin herkästi lipeää...

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com