torstai 20. toukokuuta 2021

Mitä tapahtui?

 


Lumisateesta heittämällä hellepäiviin, sellainen toukokuu tänä vuonna.
Eipä siinä mitään, minulle kelpaa sekä lämpö, että aina vaan lisääntyvä valo. Jokainen aurinkoinen päivä täällä Suomen muotoisen pilven alla on ylimääräinen lahja, bonus jonka tuntee ansainneensa.


Huomaan, etten ole ehtinyt kirjoittaa kuin yhden vaivaisen päiväkirjamerkinnän. Asioita on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Kaikki on kuitenkin ihan mallillaan ja elämä Torpan mäellä jatkuu kutakuinkin entisellään. Eilen paratiisiin kuitenkin luikelteli käärme, noin metrinen musta kyy.


Tämä vikkelästi kiemurrellut luikero oli ensimmäinen tällä mäellä 'meidän aikanamme' ja toivottavasti myös viimeinen joka harhaantui parin metrin päähän takaovesta. Suunnilleen tuohon paikkaan jossa se kuvassa on, laitetaan kesäkalusteet ja Takapihan Taverna.

Viime kesänä Oscar-kissa otti kyyltä osumaa ja tarvittiin lääkärireissu jotta katti saatiin taas iskukykyiseen kuntoon.  

Sanotaan mitä sanotaan, minun mielestäni hoidettu piha-alue lähellä taloa ei ole missään oloissa kyyn luontaista elinpiiriä eikä se sinne kuulu. Meillä ei ole pieniä lapsia mutta ihmisiä ne aikuisetkin on ja senirikansalaiselle kyyn pisto olisi kohtalokas. Eikä ole kivaa koiriakaan korjuuttaa eläinlääkärillä.

Eilisen aikana yllättävän moni tuttu teki tuttavuutta samojen otusten kanssa, niillä on ollut ilmeisen hyvä talvehtiminen ja runsas sikiäminen kun niin paljon havaintoja nyt tehdään.


Hyvää ja menestyksekästä talvehtimista on onneksi muillakin kuin kyillä. Itseäni ilahduttaa paljon enemmän rusokirsikoiden selviäminen ensimmäisestä talvestaan ja ensimmäinen kukinta.
Nähdäkseni kaikki viime kesänä istuttamani kasvit, puut ja pensaat ovat hyvässä nousussa. Yhtä loistokärhöä vielä odottelen maan pinnalle saapuvaksi, kuoppasin sen kyllä aika syvään.


Etupihalta poistettujen risukasa-angervojen alla sinnitellyt jouluruusu heräsi uuteen kukoistukseen ja kukki hillittömänä puskana kun sai vihdoin valoa. Valitettavasti samalla alueella majaillut vuohenputkikasvustokin nauttii nyt lisääntyneestä valosta ja leviää kuin ... noh, tauti.


Kuluneiden päivien hellejako poksautti auki monta muutakin kukkaa, tuomet tuoksuvat, kirsikat kukkivat täyttä häkää ja luumukin aloittelee. Omenapuuvanhusten luona on vielä hiljaista mutta ei mene kauaa kun sielläkin alkaa pörriäisten surina kuulua. Rusakoiden rusikoimasta ylioppilaan omenapuusta on jäljellä enää surkea kuiva keppi. Pitää myöntää tappionsa ja nykäistä se keppi irti maisemaa rumentamasta. Uudelle puulle onkin siinä hyvä istutuskuoppa valmiina, kunhan vain joutaisin ajelemaan paikallisen taimen perässä naapurikunnan puolelle.


Kevään totisiin ihmeisiin kuuluu hengissä sinnitellyt 'Endless summer' jalohortensia. Olin jo poistanut muutaman kuolleeksi julistamani juurakon mutta säälistä jätin kaksi viimeistä risukasaa paikalleen. Ja kas, sieltähän puskee vihreää. Eipä siinä mitään, kyllä tämä yksilö saa ihan rauhassa sijoillaan asua.


Sipulikukat ilahduttavat aina -ja erityisesti keväisin niitä tervehtii suurella ilolla. Pihanurmella leviävä sininen scillamatto on ihana. Nyt kukinta on jo ohi ja ensimmäinen ruohonleikkuu niistää pitkät lehdet matalaksi. Samalla siemenet leviävät taas uusille alueille, asia joka ei harmita yhtään.

Narsisseja pompahtelee esiin välillä melko yllättävistäkin paikoista, sellaisista joihin en takuulla ole istuttanut mitään. Olen ottanut yksinäisistä kukkijoista kuvia jotta muistan syksyllä istuttaa niiden seuraksi lisää sipuleita.



Kovasta pakkastalvesta huolimatta, ulkona taivasalla talvehtinut viiniköynnös 'Somerset Seedless'  on vahvassa kasvussa. Hieman epäuskoisena (ja epätoivoisena) olen sitä käynyt kevään mittaan kurkkimassa ja hellejakso tekikin ihmetemppunsa, hengissä se on!


Tallissa talvehtineet daaliat pakastuivat kaikki, mutta yllättäen yhdessä laventelipuskassa on selkästi elämää ja tuoksua, kyllä tuosta vielä kunnon laventeli kasvaa.




Tulppaanit ovat nekin talvehtineet hienosti. Myyrien tai muiden tihulaisten hampaat eivät sipuleihin osuneet ja kukinta on ollut huimaa. Nyt alkaneen viileämmän jakson takia kukinta vain pitenee ja sehän on kiva juttu.


Kasvihuone on nyt pesty ja aina kaikessa mukana hääräävä Felix tarkisti työn jäljen. 
En ole vielä istuttanut tomaatteja enkä mitään muitakaan taimia lopullisille paikoilleen. Täällä on perinteisesti hallaöitä kesäkuun puolellekin joten helpompi minun on kiikuttaa lämpimään pienemmät taimipurkit kuin isot paljut ja ruukut.

Kunhan saan istutushommat huoneen puolella tehtyä, saan aloittaa vihdoinkin kasvihuoneen etupihan kiveämishommat. Kuten aina, sekin homma vähän laajeni sillä istutusta odottaa neljä uutta kärhöä, Princess Kate sekä Piilu. Ne tarvitsevat tietenkin kärhökaaren ja sellaiselle on luonteva paikka kasvihuoneen luona, vähän niinkuin sisäänkäynti alueelle.



Toukokuu on ollut iloinen kuukausi. Työharjoittelu on sujunut nopeasti ja ilmeisen hyvin, sillä verokortti halutaan kansliaan kesän ajaksi. Toivoakseni pääsen singahtamaan elokuun alussa vähäksi aikaa Välimeren rannalle, siihen asti pusken töitä. 

Kiva on myös se, että saan näistä kesän töistä jonkin verran opintopisteitä, niiden ropina osuu omaan laariin ja kuulostaa kivalta. Jokunen ropinakuuro osuu myös pankkitilille, siinä laarissa ei tule laidat ihan heti vastaan.


Toukokuun iloisiin asioihin kuuluu mielestäni myös ensimmäinen koronarokotepiikki.
En edes tiennyt kuuluvani mihinkään riskiryhmään ja olin varautunut odottamaan omaa vuoroani vielä viikkoja. Sote-alan henkilöstön rokotukset olisivat kai osuneet kohdalleni jossain vaiheessa, mutta yllättäen ja pyytämättä tullut tekstari rokotusajanvarauksesta aikaisti rokotusta.

Vielä ei ole mitään kummempia pään sisäisiä sirinöitä kuulunut eikä rokotusoireinakaan tullut muuta kuin pikkuisen jomottanut käsivarsi.


Pari viikkoa sitten oli se hullu lumisade -ja Tampereen reissu kesärenkailla. Hyvin reissu kuitenki sujui ja äitienpäiväviikonloppu Naperoiden kanssa oli mukavaa vaihtelua suht tasaiseen arkeen, pientä kauneusvirhettä lukuunottamatta. Parkkitalon häijy rotvallin reuna osui nimittäin auton helman kohtaloksi. 

Voin kertoa, että ei ole kiva ääni joka kuuluu kun koristelista ottaa osumaa. Omat hampaat kirskuivat kauhusta ja kiukusta samalla kun murtuvan muovin rytinä kuuluu kyljestä. Se oikein kaikui hiljaisessa parkkitalossa. Tampereen tuliaisiksi pitänee siis laskea parin daaliajuurakon lisäksi yksi uusi ovi autoon. Ovi ei ole vielä saapunut joten ajelen vähän nolosti repsottavin helmoin, onneksi oikeanpuoleisen takaoven alaosa ei osu ajaessa omiin silmiini.


Että sellainen toukokuu tällä kertaa. Vielä on kaksi työvuoroa harjoittelua jäljellä ja ensi viikolla on lukukauden näyttökokeita, pari tenttiä pitää vielä suorittaa ja anatomian portfoliotehtävät jättää arvosteltavaksi.

Pihalla odottaa nuppikuormallinen multaa levittämistään ja lavallinen tiiliä, tekemistä riittää.

Kesäkuun ensimmäisen viikon pidän ihan vaan lomaa ja sitten alkaakin se koko kesän pituinen työputki.
Toivottavasti osuu edes joskus aurinkoiset ja lämpimät säät vapaapäiville.

Hyvää loppuviikkoa !

Ensimmäinen raakile, tomaatti  'Evakko'

20 kommenttia:

  1. Vau, jo eka raakile tomaatissa. Minulla vasta kukkivat. Täällä ennätti luumut kukkaan ensin ja kirsikat tulevat perässä. Toivotaan runsaasti pölyttäjiä jotta tulisi satoakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse melkein pelästyin kun huomasin tuon karvaisen mollukan, pakkohan tuon on olla raakile. Evakko on minulle ihan uusi kokeilu ja se kasvoi kyllä pontevasti alusta alkaen, ekana kukassa, ekana raakiletta tarjoaa.
      Näillä sateilla ei oikein meinaa pölyttäjät lentää, toivottavasti kohta helpottaa.

      Poista
  2. Vau minultakin ensimmäisestä tomaatin raakileesta. Täällä tomskut ja kurkut ovat olleet kasvarissa kohta kaksi viikkoa. Nyt vähän hirvittää niiden puolesta, kun seuraaviksi öiksi yölämpötila saattaa laskea alle +5.
    Odotetut ja odottamattomat heräämiset ovat aina näin keväällä mukavia. Kiva, että edes yksi laventeli yllätti selviämällä pakastuksesta. Olen laittanut ruukkuhortensioita syksyisin maahan ja muutama niistä on noussut seuraavina vuosina. Kukkia niihin ei ole tullut. Eivät ole olleet Endles Summereita.
    Kyillä on ollut kaiketi hyvä talvi, sillä meidänkin kylällä niitä on näkynyt. Lemmikkien omistajat kyselivät kylän FB:ssa kyitä hoitavien eläinlääkärien yhteystietoja. Muutamia vuosia sitten meille ilmestyi kyy kellarin rappusille. Ukkokulta kiikutti sen akvaariohaavilla vähän matkan päähän metsään. Rantakäärmeitä on myös käynyt kylässä, mutta niiden on annettu luikerrella itsekseen kauemmas. Metsikön katoamisen jälkeen käärmeitäkään ei ole näkynyt.
    Hyvä, että harjoittelupaikka tarjosi töitä.
    On tämä ollut säiden puolesta varsin sekalainen toukokuu. Kaikkea on saatu ja vielä on vajaa kaksi viikkoa jäljellä.
    Mukavaa kevään jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between. On tämä kyllä ollut ihan mahdoton toukokuu katsoipa sitä miltä kantilta tahansa. Iloisia yllätyksiä melkein päivittäin, tuntuu ihan valtavan hyvältä kaiken konttaamisen jälkeen. Tomaateissa on paljon uusia tuttavuuksia kokeilussa ja tämä raakileeseen ennättänyt Evakko on ihan hurjan kasvuhaluinen.

      Kipaisen joka aamu kunniakierroksen viimeisimmän kaivoksen ympäri ja ihastelen ihan itse istuttamieni kärhöjen kiipeämisintoa salavan rungolla, taitavat viihtyä kun niin pontevasti kasvavat. Hortensiat saivat tuta rusakon hammasta ja atsaleathan ne pätkivät ihan bonsaiksi mutta kummasti vaan uutta lehteä pukkaa jokainen, Endless summer ällistyttää eniten. Ekana talvena suojasin talviturpeella jokaisen ja viime talven hurjat pakkaset ne reppanat kohtasivat ihan nakuina, onneksi oli hyvä kerros lunta edes niskassa.
      Huomisen lauantain taidan ihan vaan lillua hyvässä fiiliksessä, sunnuntaina aloittelen opintosuman purkua ja säiden salliessa teen ensimmäiset lavakylvöt. Kyllä tästä ihan hyvä vielä tulee!

      Poista
  3. Varsinaista heittelyä tosiaan; ensin kylmästä hyvinkin lämpimään ja nyt kuivasta hyvinkin sateiseen. Minulle lämpö sopii hyvin, vesi oli oikein tarpeen, mutta nyt alkaa olla sitäkin riittävästi vähäksi aikaa.
    Hienoa, että rusokirsikka on elinvoimainen, samoin kuin monet muut uudet istutuksesi. Toivottavasti viimeinenkin kärhö mönkii pinnalle. Minullakin taitaa olla joku kärhö vielä nousematta (toivottavasti syy on matkassa syvältä montusta eikä kuolemisesta. Scillamatto on kevään piristys kauneudessaan, meilläkin ne ovat jo lopettaneet kukintansa.
    Kyllä puuhaa riittää monenlaista, suunnitelmasi kasvihuoneen edustalle kuulostavat oikein mukaville.
    Minäkin ihailen täällä tomaatin raakileita, hieno raakile on sinunkin Evakossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan heittelee säätkin ihan mahdottomasti. Täälläkin on ankean koleaa ja sateista, tuuli vielä ankeuttaa lisää. Kasvihuoneessa on taas tuttu harsoyöpaita päällä.
      Molemmat rusokirsikat voivat oikein hyvin ja kukinta taitaa olla vasta tuloillaan, on se vaan huikean ihana puu. Ruusuorapihlajakin näyttää viihtyvän. Viimeisen kärhön kohdalla on edelleen hyvin multavaa, ei näy muuta vihreää kuin sekaan luikerrellut vuohenputki. Toivottavasti se on kuitekin matkalla vielä.
      Evakko on toivottavasti makoisa ja satoisa, sellaisista tomaateista minä tykkään.

      Poista
  4. Ihanaa kukintaa ja tuo herkku-vaahteranlehti! Inha luikertelija, tosin. Minäkään en pitä niistä pihalla, ja tässä kylässä on kesällä lapsia ja lemmikkejä, niinpä kyyt saisivat mieluusti asua metsässä tai rannoilla, joita riittää tälläkin saarella ilman mitään ihmishäiriötä. Toivottavasti pysyvät poissa pihoilta siellä ja täällä.
    Huraa kaikelle hyvin talvehtineelle! Ihana rusokirsikka, vau miten monta kukkaa! Täälläkin ruso kukki ekan kerran, kolmen kukan voimin :-D
    Kiva kuulla, että työharjoittelu sujuu hyvin, vähemmän kiva se auton kimppuun hyökännyt reuna.
    Mitä parhainta toukokuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo herkku vaahtera on aivan paras. Valopuu kuten Toveri Tita (Ruusu-unelmia -blogi) sitä nimittää. Minulla on nyt vähän arvan heittoa hankinko tontille toisen kirjovaahteran vai toisen tuurenpihlajan, vain toiselle on tilaa tässä tämän kesän muutoskohteessa.
      Kyy oli kyllä inhottava näky niin lähellä portaita. Samana päivänä lähti meillä Stigat pärisemään ja nyt on aivan lyhyeksi nyljetty nurmikko. Onneksi se kasvaa tässä vaiheessa niin hurjaa tahtia, että nurmikonleikkausta saa ajella suunnilleen kaksi kertaa viikossa.
      Rusokirsikka on ihan mahdottoman nätti puu ja kuulema vauhtiin päästyään vain paranee. On kaunis kaikkina vuodenaikoina, voiko puulta enempää toivoa?
      Tämä on ollut kyllä kiva toukokuu, suuria tunteita, oppimisen ja osaamisen iloa.

      Poista
  5. Kyy aina pelästyttää ja se ei tosiaankaan kuulu kotipihalle.
    Onnittelut ensimmäisestä tomaatin raakileesta. Omat tomaatit odottavat vielä kasvihuoneeseen pääsyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyylle on aivan mahtavat elintilat ympäröivien peltojen kivimuureilla, ei tarvitse hoidetun pihan alueelle luikertaa ensinkään.
      Minulla on vielä neljä kurkuntainta eteisen ikkunalla, munakoisotkin majailevat sisätiloissa. On aivan liian viileä yö tulossa. Toivottavasti tomaatit pärjäävät harson alla. Evakko on sitkeä ja ahkera lajike, toivottavasti saan sen verran satoa, että olen siementen suhteen omavarainen jatkossa.

      Poista
  6. Paljon Onnea, monistakin asioista! Parkkitalot on enemmän tai vähemmän peestä, ainakin kun on isompi auto.
    Vaikka onhan se liika lämpö aika hankalaa, niin tämä sadekin vähän koettelee.
    Kyllä se on kaunista aikaa, ja parasta lepoa puuhastella puutarhassa vaikka töidenkin jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie! Monia iloisia asioita on tapahtunut ja arvostan ihan hurjasti tämä kevään saavutuksiani. Kun nyt saan vielä loppulukukauden pakettiin on hyvä viettää viikon kesäloma ennen kesätöiden alkamista. Kaikkein parasta vuorotyössä ovat vaihtelevat työajat ja arkivapaat, niistä olen aina tykännyt!
      Nuo vanhimmat parkkitalot on tehty paljon pienemmille autoille ja tarkemmille kuskeille.

      Poista
  7. Tosi hyvältä kuulostaa sekä opintorekisterin että tilin ropina. Onnea molemmista. Onpas kiireinen lukuvuoden lopetus tiedossa.

    Itselle täytän jo syksyn kurssikalenteria sekä opena että opiskelijana, se moodi jäi päälle.

    Felix on hyvä työnjohtaja. Onko nuo tuon väriset kissat jotenkin poikkeuksellisen lempeitä ja hellyydenkipeitä, olen punaiseen tai oikeastaan ginger-väriseen ihmisrakkaaseen kattiin törmännyt toistamiseen...

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilolla huomasin tänään viiden uuden pisteen ropisseen laariin, ovat niitä muissa oppilaitoksissa suoritettuja kursseja. Ihan kivaa sadonkorjuuta.
      OI, sinäpä olet tavoitteellinen kun nyt jo jaksat paneutua syksyn opintoihin. Mulla moodin pitäisi kantaa vielä viikko, sitten iskee lomamoodi viikoksi.

      En tiedä ovatko nämä kaikki punakeltaiset kaverit jotenkin ihmisrakkaampia, Felix on minulla eka laatuaan. Ja ihan pistämättömän mainio pakkaus onkin. Kavereiden punaiset/keltaiset toverit ovat kyllä ihan samanlaisia epäkissoja. mutta riittääkö otanta vieläkään tekemään päätelmiä? Hauskoja ovat kuitenkin ja kyllähän meidän koiraduo yhden kissavahvistuksen mielellään mukaan ottaa.

      Poista
  8. Teillähän on varsin kukkaisaa meininkiä. Hienoa, että melkein kaikki kärhöt ovat nousseet. Anna vain sille viimeisellekin ihan reilusti aikaa, pari vuotta näin alkajaisiksi ainakin. Kärhöillä nyt on välillä tapana pitää meitä malttamattomia jännityksessä. Minunkin kärhöistäni pari vielä mietiskelee syntyjä syviä. Hyvä idea laittaa kasvihuoneen luo kärhöportti. Toisaalta, kärhöt ja niihin liittyvät rakennelmat ovat minusta aina hyvä idea :D
    Hyvä, että työharjoittelut sujuivat ja poikivat vielä kesäksikin töitä. Niistä ropisee kivasti opintopisteitä ja kukkarontäytettä. Toivottavasti kesälomallesi sattuu paremmat säät kuin tänne nyt. Kylmyys ja märkyys ei ole se mieluisin vaihtoehto puutarhahöperölle.
    Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna. Ihan mainio vinkki tuo kärhöjen kanssa kärsivällisenä pysyminen. Muutaman päivän välein käyn pöyhimässä kaikkein hitaimman loistokärhöni juurella mutta toisaalta, enhän minäkään päätäni ulos haluaisi pistää näin kylmällä ja sateisella säällä.
      Nyt olisi hyvä hetki suunnitellakin kärhörakennelmaa mutta tämä viikko menee hyvin tiiviisti opiskelujen parissa. Tätäkin kirjoitan itselleni sallimalla välitunnilla.
      Kovasti jo kaipaan auringonpaistetta ja lämpöä, onneksi edes ikkunasta näkyy ihana kevään vihreys ja kukkivat puut ja kukkaset.

      Poista
  9. Kaunis vaahteran lehti ja käärmeitä en ole vielä tänä vuonna tavannut mutta eipä niin väliäkään meillä mökillä on paljon muurahaispesiä pihapiirin ympärillä ja sanotaan niiden olevan hyviä käärmeiden karkottajia.... tiedä sitten. Mekin kävelimme siellä teidän nurkilla muutama päivä ja kesähän on ihan samassa pisteessä sielläkin vaikka ei ole kauaa kun anoppilassa oli vielä lunta. Hortensiat leikkaan syksyllä hieman ja loput keväällä. Nyt ei taida tarvita leikkausta kun jänöt on myös tehneet omia leikkauksia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aivan ihana vaahtera, kannattaa sijoittaa puutarhassa näkyvälle paikalle. Todellinen valon tuoja -puu.
      Kummallinen juttu se kiärmes pihassa olikin, kyllä todella tarkasti katselen nyt maahan ja etenkin maahan lentäneiden oksien kohdalla varmistan, että kyseessä todellakin on oksa.
      Oi että, tekö olitte näillä nurkilla? Mikäli tällä samalla kylällä liikuit, olet ihan varmasti ajanut talon ohi. Ensi kerralla koeta varata aikaa pysähdyksellekin.
      Ajattelin lähestyä hortensioitani sakset kädessä heti kun siihen aikaa löytyy, napsin ainakin ne kuivimmat, lehdettömät osat pois.

      Poista
  10. Kyllä on inha elukka tuo kyy, ihan puistattaa näkeminen. Kaunista on kukintoo siulla, kuhan kerkii opintojen ja työn ohessa nauttii siitä. Miulla on daaliat esikasvatuksessa ja jos hyvin onnistuu kukinta, voisin siulle jakkoo noita vanhempia lajikkeita. Tuosta Evakosta ota siemeniä talteen miulle, jos muistat. Oon kuullu kehuttavan tuota lajiketta. Nyt nämä satteet ja kylymyys kyllä tuomen tuoksun vei. Toivottavasti ruppiis pouvistumaan ja lämpenemään. Sieltä Särkältä mie oon kahellu jotakin ja jos mänet sinne, vinkkoo jos ei riesoo siulle tuonnista tule ja kyytiin soppii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei ole enempää kyitä pihaan tullut, tosin on kyllä suunnilleen päivittäin ajettu nurmialueen rajat leikkurilla. Jos ei muuten karkoittuisikaan, niin edes vähän kiusaksi.
      Oi kyllä kiitos vanhat jorriinin juurakot kelpuutan, vaihdossa voin syksyllä muhkeimpia lohkoa jos kiinnostut jostain lajikkeesta.
      Saa nähdä milloin Särkälle pääsee, meinaa kesätyöt häiritä matkailua. Mutta kun sinne pääsen, ihan varmasti sinunkin hankintojasi mahtuu kyytiin.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com