Kukkien ja kynttilöiden aika

Adventin aika on minusta parasta joulukuuta. Ulkona on tasaisen hämärää tai sysipimeää. Silloin on enemmän kuin kiva vetäytyä tuvan lämpöön. Voi hyvällä omallatunnolla keskittyä kaamosarjen läpi raahautumisen ohella ihan vaan olemaan. Jouluvalmistelut ovat joulukortteja lukuunottamatta alkutekijöissään. Joulukuuset tuotiin pihaan pyhäiltana. Tästä viikosta valmistelu kyllä vääjäämättä alkaa ja viikon päästä onkin jo täysi rähinä päällä. Kaupallinen joulu iskee lekan lailla päälle -ja tuntuu vuosi vuodelta raskaammalta.

Mutta nyt on tyyntä myrskyn edellä. Vielä eivät joulurallatukset raikaa täydellä teholla, kaupoissa mahtuu vielä kulkemaan ja muutenkin on ihan leppoisaa. Minun puolestani adventin aika saisi olla vaikka tuplasti pitempi, niin kivaa se minusta on.

Adventin myötä annan itselleni luvan hankkia joulukukkia. Amarylliksiä on luonnollisesti jo tovi kasvateltu ja hämmästyttävän usein kauppareissulta mukaan tarttuu joku uusi joulukukka.
Tänä vuonna löysin jo ihanan hohtavan valkoisen prinsettian, hauskan pyöreälehtisen punaisen joulutähden ja punaisia hyasintteja. Yhtään atsaleaa ei ole (vielä) ja hyasintteja kertyy varmasti lisää.

Syksyllä muistin piipahtaa lähimetsässä ja keräsin vähän sammalta talteen, se näyttää kivalta istutusten pohjana.

Joulukuusia muuten hankittiin tänä vuonna kolme, Perikunnan nuorin tahtoi omaan kotiinsa pienen kuusen ja se hänelle vietiinkin.

Huonekasveista huimimmat intoutuvat kukkimaan vuoden pimeimpään aikaan. Erityisen ihana yllätys oli hentoinen kukkavana joka kohosi Amazoninliljasta. Emokasvi on varmaan kolmekymppisensä jo aikaa sitten viettänyt, tämä minun poikaseni päkisti nyt ensimmäisen kukkansa. Emokasvi on mahtavan kokoinen puska, Äitikullan hoivissa viihtyy ja kukkii vuosittain. Ei ole ihan helpoin huonekasvi tämä, mutta palkitsee kyllä kärsivällisen kastelijansa aikanaan.

Muutama orkideakin kukkii. Tai siis jotain niitä markettiorkideoita ovat, ei mitään spesiaalilajikkeita. Oman kokemukseni mukaan ne pärjäävät hyvin kun niille ei tee mitään. Silloin tällöin annan vettä. En lannoita, en lisäile multia, en hoida. Ja komiasti kukkii.

Nyt kun Perikuntakin alkaa olla aikuisia, ei tuleva joulu ole enää niin iso juttu. Tai onhan se kun aattona pöydässä istuu tusinan verran väkeä. Mutta enää pääosassa ei ole tonttuhommat, pukki ja lahjasäkit. Ja innosta kihisevät naperot.

Epäilemättä innosta kihiseviä naperoita tulevaisuuteen kuuluu, se on sitten taas ihan erilaista ja uusi elämänvaihe.

Nykyisissä aikuisten jouluissa pääosassa onkin ruoka ja ihana joutilaisuus. Kyllä siinä ollaan mielestäni aidon asian äärellä kun joulunpyhinä saa vetelehtiä rauhassa, lukea lahjakirjoja, katsella jouluhömppäleffoja ja syödä milloin tahtoo, mitä tahtoo, vaikka glögiä aamupalalla ja karjalanpiirakoita yön kähmyssä.

Nyt on kuitenkin vielä hetki aikaa nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, kukista ja kynttilänvalosta.

Ihanaa adventin aikaa sinulle, missä lienetkin!