lauantai 20. helmikuuta 2016

Turismia

Tarkasti vartioitu
Rampa-Ossi

33 kommenttia:

  1. Jahas, heti parasta terapiaa - oman pirtin sohvalla karvaterapeuttien keralla. Hienoa!

    Pääsitkö viikonloppulomille vaiko myötyriksi pois hospitaalin huomasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin päiväseltään, tulin yöksi sairaalaan lepäilemään. Huomenna vielä päiväkäynti, Jos kuntoudun, pääsen ensi viikonloppuna perjantaista sunnuntaihin.

      Oli kiva, kodin hulina on sairaalahissuttelun jälkeen aikamoinen.

      Poista
  2. Karvakuonoilla mahtanut olla ikävä Emäntää. Näyttää ihanalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana oli, kolme hyvin tohkeissaan touhuavaa koiraa ja ylipainoiset kisssat pitivät huolen, eetä käsi otti silitys -ja rapsutusterapiaa.

      Poista
  3. Erinomainen turistikohde.
    Nauti. Elvy. Ole lempeä itsellesi.
    Mukavaa viikonloppua koko Torpan poppoolle.

    p.s siellä missä pyörätuoli, siellä kissa. Niiiin nähty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulin yöksi takaisin, liian huimaa menoa pirtissä.
      Esikoinen pisti mulle äsken napapiikin, oppi kerrasta ja hoitaa yölomien piikittelyt.

      Kumpikin katti vuorollaan rullatuolissa, toivottavasti seuraava käyttäjä ei ole allerginen. Pitää muista mainita.

      Poista
  4. Torpan Armoa on kaivattu.
    Ja Felix on todella iso. Oletko varma, että se on kotikissa eikä joku muu kissaeläin?

    Tekisi mieli sanoa, että nyt treenaamaan siellä, mutta en usko, että sinulle pitää sitä sanoa siitä.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toteemieläimesi on iso ja hyvin keltasilmäinen. Joku sanoisi pelottavaksi. Pulska poika joka on aivan liian laiska kerjätäkseen silityksiä,,Felix tulee ja kaatuu lehden päälle ja odottaa. Tuijottaa keltaisin silmin ja odottaa.

      Treeni on toinen nimeni.

      Poista
    2. Luin tässä nuo edellisen postauksen vastauksesi. Hyvältä kuulostaa, että olet pystynyt liikkumaan kotona. Kuulostaa tosi lupaavalta.

      OP

      Poista
    3. Tämä minun liikkumiseni jaksaa ihmetyttää muita paitsi minua. Tapahtuvat asiat vielä kovin hitaasti minusta.

      Poista
    4. Kyllä se on kohtuullisen nopeaa (sinä et ole toipumassa flunssasta), mutta aina parempi niin. Mitä aikaisemmin, sitä parempi: aivot & kroppa ei jumiudu toimimattomuuteen, eikä lihaskunto ehdi laskea täysin. (Lihasten epätasapaino on luonnollista jossain vaiheessa.)

      Toisaalta, minä en ihmettele liikkumista sinänsä. Hetihän stä pyritään toimintakykyä elvuttämään siinä määrin kuin se on mahdollista. Voisi siis sanoa, että sinulla on ollut myös kosolti onnea matkassa, kun nyt jo kruisailet.

      Pyrkii vain siihen, että kaikki liikkeet, joita tekee, tekee hallitusti ja kontrolloidusti. Ja loputtomasti toistoa.

      Muut käskee varmaan levätä ja ottaa rauhallisesti, minä olisin tökkimässä minua liikkeelle kuin mikäkin orjapiiskuri, ruoska vain puuttuu...tai hetkinen...
      Been there done that (almost)
      OP

      Poista
    5. Minua liikkeelle, no niinkin, mutta piti olla sinua liikkeelle. Typo.
      Tuo Oscar on suorastaan siro verrattuna toteemieläimeeni, piti ihan tulla tarkistamaan koko ero.

      Poista
  5. Tuli tässä muuten mieleen, että kai se on ok, että Töttis asuu pihatossa...? Liekö siitä ollut puhetta, että ulkoistuu hevonen kertalaakista. Toki välillä voidaan ottaa sisällekin lepäilemään jos siltä vaikuttaa. Mutta tähän asti ihan virkeältä on Hän vaikuttanut myös ulkoilmaoloissa. Ja Hän käy myös pihatossa sisällä, eli uskaltaa tulla sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töttis on asunut pihatossa ennenkin eli on oikein ok sen asian kanssa.

      Poista
  6. Sulla jos kellään on hyvät mahdollisuudet toipua nopeasti, kiitos treenitaustasi. Ukko on ollut töissä neurologisella kuntoutusosastolla ja siellä kaikista nopsin toipuja oli iloinen kuuskymppinen täti, joka oli oikein ruskettunut, kun nautti aina väliin elämästä ulkomaanmatkoilla ja oli hyvässä kunnossa, koska ikänsä liikkunut ja treenannut. Hän sai itsensä hyvin nopeasti kuosiin, verraten sohvaperunoihin. Samoin työkaverini tuttu, mies joka sai infarktinsa kesken ikämiesten jääkiekkotreenejen, sieltä noustiin nopsasti myöskin.

    Tokihan noissa jutuissa on merkitystä myös miten se infarkti tulee ja kuinka äkkiä hoito alkaa (sinulla toki äkkiä tässä tapauksessa), mutta silti, olen niin paljon tuon ukon kautta kuullut siitä, kuinka iso merkitys sillä on, että millainen on se lähtökunto ja elämäntapa, sillä on todella ratkaiseva merkitys kuntoutumiseen. Jos ei ole aiemmin tottunut treenaamaan, niin voipi olla karvan verran vaikeampaa siinä sitten se oman itsen ahkera kuntouttaminen ääritilanteessa. Mutta kun on vahva treenitausta ja motivaatio kunnossa ja positiivinen asenne ylipäätään, niin kuin sulla, niin veikkaisin kuntoutumisen tapahtuvan melko haipakkaa tahtia. Joten pitäisikin varmaan sanoa, että muista ottaa myös rauhallisesti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amen to that!
      Just ollaan fyssarin kanssa puhuttu lähtökunnon ja asenteen merkityksestä kuntoutumiselle. Onhan se ihan kristallinkirkas fakta, että oma tahto liikuttaa myös jalkoja ja ainakin edesauttaa sitä, että ne jalat joskus liikkuvat.

      Mulla on hitosti paljon hyötyä keskikehon hallinnasta ja hyvästä tasapainosta, tänään sitä testattiin porrasadkeltamisessa. Viikon tavoite on heittää rullatuoli narikkaan ja liikkua rollaattorilla. Hyvin se jo sujuukin.

      Voi kun ihmiset tekisivät edes jotain kuntonsa eteen silloin kun vielä pystyvät tekemään. Pakkolaki tähän!

      Poista
    2. Aivan samaa mieltä. Just luin iltiksestä (?) hyvän jutun lihasmuistista.

      Myös erityisryhmien liikuntaan jotain laatua olisi hyvä saada. Ne joilla on esim. synnynnäisiä liikuntarajoitteita, jää usein liikuntapalveluissa vähän syrjään, etenkin sitten kun täysi-ikäistyvät.
      OP

      Poista
    3. Kyllä liikunta pitäisi olla kansalaisoikeus ( ja osin myös velvollisuus), etenkin jos kunto ei salli spontaania liikuntaa. Parempi ennaltaehkäistä kuin pillereillä lääkitä. Minusta taitaa tulla oikea liikuntaterroristi kun aina siitä saarnaan.

      Poista
    4. Hmm, mulla kun on kokemusta... Ainakin omalla kohdalla lihaskunto ja -huolto on ihan omalla vastuulla, samaten aerobisen kunnon ylläpito, fyssarin ohjaamassa kuntoutuksessa keskitytään muihin asihoihin.

      Siinä olisi sinulle yritysidea, kunhan itse kuntoudut.

      OP

      Poista
  7. Pääsin kokeilemaan pari vuotta sitten liikkumista pyörätuolilla Joensuun keskustaan muutamaksi tunniksi. Voin sanoa ettei esim. meidän kotikaupunkia ole suunniteltu liikuntarajoitteisille millään muotoa. Ottaen vielä huomioon esim. ikäihmisten huonomman lihaskunnon ylipäänsä yhdistettynä kaupunkimme epäesteettömyyteen tuo haasteita kelle tahaan. Itsekin olisin juuttunut kiinni pyörätuolin kanssa muutamaan otteeseen ilman avustajaa, ja pidän itseäni kuitenkin varsin hyväkuntoisena immeisenä. Kokemus oli sen verran järisyttävä, ettei hevillä unohdu. Esteettömyys kunniaan! Ympäristöt ja liikuntapalvelut ovat tarkoitettu IHAN KAIKILLE! Grrr.

    Hih, nyt helpotti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ja se esteettömyys on joskus hyvin näennäistä. Ramppi voi esimerkiksi olla käyttökelvoton jyrkkyytensä/kapeutensa vuoksi. Itse olin joskus jossain uima-altaalla, joka oli ns esteetön, eli altaaseeen oli ramppi. Ihan hyvä,mutta kun sille rampille päästäkseen olisi pitänyt nousta vajaa puolimetriä (yli askelkorkeuden kuitenkin)ilman mitään liukskaa tai nostolaitetta. Siihen ramppille ei siis päässyt edes normaalistikaan ikään kuin askelmalle nousten. Ihan sama vaikka olisi altaan laidalta pyörätuolista kipattu veteen.
      Taisi olla vielä joku palvelutalo, johon olin tutustumassa muuten vain. Itse huomaan noita, vaikka en pyörätuolia käytäkkään.

      Olen joskus katsonut kauhuissani kun sähkäpyörätuoleilla mennään sohjossa liikenteessä.

      Tässä taloyhtiössä ovat oppineet hiekottamaan kaikki kulkuväylät ja pääsee ihan jalkakäytävälle asti turvallisesti. Se on hienoa. Auttaa muitakin kuin minua. Hyvä, hyvä!
      OP

      Poista
    2. Esteettömyyden käsite on venyvä. Ei huvita lähteä kaupungille rullatuolilla tai rollaattorilla kun tietää miten mahdotonta se on.

      Omaa kotiakin pitää miettiä tulevaisuuden kannalta, yksi pullonkaula siellä on eikä ihan helpoin olekaan.

      Tulevaisuudessa kysyntää on taatusti erilaisille kunto-ohjaajille ja treenikavereille, näen tässä ihan selkeän työtilaisuuden. Kuntoutujien ryhmäliikunta pienryhmissä olisi yksi sellainen, aerobinen kunto sekä rapistuu että kuntoutuu nopeasti mutta olisi hurjan tärkeä perusjuttu kaikille.

      Poista
    3. Näinköhän tällä onnettomuudella olikin kultainen reunus eli jotain opetettavaa?

      Poista
    4. Juu työsarkaa riittäisi. Erityisryhmille on jo mm pilatesta ja vesiliikuntaa. Sykettä nostavia tai lihasmassaa kasvattavia vaihtoehtoja ei juuri ole. Erityiseesti sellaiselle ohjatulle liikunnalle on tarvetta, jossa huomioidaan vamman mukanaan tuomia erityistarpeita/rajoitteita.

      Eipä minun elinpiiri ole koskaan ollut mitenkään esteetön. (Vielä). Onneksi. Haasteita ne oli. Aina olen selvinnyt. Sittenkin. No muutamalla tikillä, joista arpi on muistona.

      Tsemppiä sinne.

      OP

      Poista
    5. Tita, valehtelisin jos väittäisin, etteikö asiassa voisi olla perää. Ideaa ainakin.

      Poista
    6. Ongelma on ehkä sopivien tilojen puute esimerkiksi hoitolaitoksista. Kaupallisilla saleilla ajat ovat niin kortilla, että pienet erityisryhmät saisivat varmaan vain ylijäämäaikoja. Jumppabussi voisi olla hauska!

      Poista
    7. Olisi kiva, jos olisi sellainen matalan kynnyksen paikka - ei muotikuteita jne. Kaupallisille tunneille kovinkaan moni meistä ei lähde, sosiaalinen kynnys on liian korkea.
      Joissakin terveyskeskuksissa on fysioterapia saleissa joitakin kuntosalilaitteita, ja niitä pääsee käyttämään fysioterapeutin tehtyä saliohjelman, se käydään myös läpi ohjatusti. Mutta a) laitteet ovat 70-luvulta b)kahden kilon painoilla ei haba kasva.
      OP

      Poista
    8. Yksi puoli asiassa on sekin, että ne erityisryhmäläiset jäävät aikalailla vaille sitä tunnetta, joka tulee siitä kun treenaa. Itse pelasin teininä sulkkista (joo tästä olisi legensdaarisia tarinoita kerrottavana) ja nykyään poljon kuntopyörällä sellaisia 50 kilsan/ siihen asti kunnes persus uhkaa porautua penkkiin kiinni lenkkejä. Ei sillä enää fysiikan kanssa ole paljon tekemistä, mutta se 50km on vain soma luku muttarissa. Mulla on vanha pyörä, jossa hyvät vastukset.

      OP

      Poista
    9. Matalan kynnyksen paikka todellakin tarkoittaa yleensä rupisia vehkeitä 80-luvulta ja ankeaa kellaribunkkeritunnelmaa,

      Tuli jotenkin mieleen ajatus ns. vertaisohjaajasta, joka on kulkenut saman tien ja pystyy auttamaan 'sen' fiiliksen tavoittelussa.
      Kiehtova ajatus, idea ja ehdottomasti tarpeellinen.

      Poista
  8. Kiva oli rupatella hetkinen. Totta on, että esteettömyys on haaste, joskin monilta osin pyritään huomioimaan paremmin, vaikkapa kävelysillan hissit. Erityisryhmille suunnatut palvelut löytävät varmasti käyttäjänsä esim. Pilates, syvävenyttlely, M. Putkisto tai räätälöidyt personal trainer-palvelut...useammalla pilvellä on kultainen reuna ja enemmin tai myöhemmin aurinko paistaa elämässä varjoisammista päivistä huolimatta. Warm powerhugs Kuomaseni Nempalta! Rupattelumme jälkeen jäin pohtimaan kurvaisiko Redsy huudeille lähiviikkoina? Katsellaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä suorastaan häikäistyin tänään kun kiipesin kahdet portaat ylös ja alas. Kerroksia on 11 joten ei askelmat kesken lopu.
      Tule vain tänne, voit miettiä miten OP:n toteemieläin Felix survotaan johonkin pussiin punnitusta varten. On se ihan mahdoton suurkatti.

      Poista
  9. Hyvin menee, näköjään. Toivottavasti hienomotoriikkakin edistyy.

    Suurmufti (piti tarkistaa kirjoitusasu), suursmurffi ja suurkatti. Ja tässä järjestyksessä. Punnitseminen enteilee kyllä laihempia päiviä Felix onnelliselle.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä edistytään. Hetkittäin on vähän kiire aktiviteetista toiseen. Nyt olisi illalla vielä joku tietoiskutilaisuus, me ei kämppiksen kanssa mennä vaan laitostutaan uhallakin sängyissämme. Kapina!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!