perjantai 18. helmikuuta 2022

Hikinen helmikuu

 

Ennätysluminen talvi alkaa jo vaatia veronsa. Motivaatio meni jo, nyt vain sinnitellään ja pidetään silmällä kalenteria, kuukaudet vaihtuvat kaikesta lumentulosta huolimatta ja talvi on vain yksi vuodenaika, eikös niin? Toukokuussa pitäisi luonnonlakien mukaan olla paljon vähemmän lunta. 

Enää en jaksa hämmästellä lumen määrää, sitä vaan sataa kaikesta hämmästelystä huolimatta lisää, päivittäin.

Traktorimiehen kasaamat lumivuoret ovat yltäneet ennätyksellisiin korkeuksiin ja nyt myös metsäbaanalle menevä polku on hautautunut lumivuoren alle. Polkua huoltava kelkkamies joutuu etsimään uuden reitin päästäkseen pihaamme.

Ensimmäisessä kuvassa roikkuva kieleke rysähti yöllä alas ja yltää nyt reilusti tuvan ikkunan alareunaan. Samalla rysähdyksellä meni etuoven pihapolku tukkoon, lapiohommia luvassa tällekin päivälle aivan riittävästi.


Pelargoniat viheriöivät kuistin ikkunalla

Työmaan raamit

Näissä maisemissa olen iltapuhteeni viettänyt. Onneksi aivan yksin ei ole tarvinnut pihalla heilua, Perikunnan nuorempi on ollut sinnikkäänä apunani. Toinen puolisko perheestäni onkin tehnyt hieman erilaisia pihahommia, leikannut nurmikkoa, poiminut sitruunoita ja säätänyt kastelulaitteita Los Pacosin mäellä. Tänään heillekin paljastuu tämä kotoinen lumi-inferno kun palaavat matkaltaan.

Onneksi helmikuuhun mahtuu muutakin kuin lunta (joka ei mahdu kohta mihinkään).

Vaatimaton chiliyritelmäni paistattelee kasvivalon alla ja kahta tomaattilajiketta odotan itäväksi. Laitoin vain kaksi siementä per lajike. Samaa ankaran pidättyväistä kasvatuslinjaa aion noudattaa kevään edetessä muidenkin esikasvatettavien suhteen.

Kohtalo tosin pistää kapuloita rattaisiin...


Menin sitten voittamaan ystävänpäivän arvonnassa ihanan siemenpaketin. 
Tästä onnenpotkusta en kuitenkaan valita, ihania ovat ja kokeiluun pääsee jokainen. Onneksi noiden esikasvatusaika on huomattavasti myöhemmin keväällä.

Maaliskuussa ripottelen multiin pari tomaatinsiementä lisää ja sitten pitäisi kasvatella itsehillintää ennen tuoksuherneiden kylvöä.

Huomaa siemenpussukoiden taustalla söpöilevä mimosan oksa.
Monet vuodet olen käynyt paikallisissa kukkakaupoissa pettymässä, mimosaa ei ole ollut missään. Ja eilen niitä olikin yhdessä paikassa valtava ämpärillinen. Änkesin mimosanoksan kaveriksi viimeiset kukkivat amaryllikset. Ne ovatkin kukkineet koko talven.


Perikunnan nuorempi on kaipaillut hevoshommia jonkin aikaa ja koska oma talli on tyhjä, täytyy hevosen perässä ajella pidemmälle. Ajelimme Kolille, minulle ennestäänkin tutulle Paimentuvalle jossa huikeiden vaaramaisemien keskellä asustaa lauma islanninhevosia.

Se tunne kun istuin vuosien tauon jälkeen satulassa oli pakahduttava ! En saanut sanaa suustani ja silmistä puski liikutuksen kyyneleet. Kaikki mitä siitä hetkestä yritän sanoa kuulostaa niin laimealta, ei sitä tunnetta voi sanoittaa, se oli oma yksityinen voiton hetkeni.

Kahden tunnin ajan tarvoimme oppaan perässä lumisessa metsässä, laukkasimme ja tölttäsimme vaarankylkeä kiipeävää tietä pitkin ja nautimme joka hetkestä.



Tämä tumma komistus ei ollut ratsuni, mutta olipa muuten vaan harvinaisen mukava kaveri joka tuli meitä portille tervehtimään.

Oppaanamme ratsasti saksalainen Markus jolla oli hauskat jutut ja joka ymmärsi tilanteen herkkyyden meille vuosien tauon jälkeen satulaan palanneille.

Se sunnuntai ei unohdu ikinä eikä takuulla jää viimeiseksi ratsastuskerraksi. Kun nyt näköjään kykenen edelleen satulassa pysymään aion sinne palata uudelleen.

Lihakset toki kipeytyivät ja lumitöiden puskeminen oli entistä hikisempää maitohapoille kärventyneiden kinttujen takia. 
Mutta oli se sen arvoista! Voi ettien että.




Muita mukavia helmikuun alkupuoliskolle mahtuneita asioita ovat näiden kukkineiden amaryllisten lisäksi opiskelukavereiden tapaaminen koulun lähiviikolla. On niin mukava pähkäillä asioita yhdessä ja rupatella valmiissa ruokapöydässä toisten kanssa. Päivät olivat kieltämättä pitkiä, eräänkin täyden päivän päätteeksi meillä alkoi tentti klo 16. Illalla ei enää jaksanut lumitöiden jälkeen tehdä muuta kuin istua lasittunein katsein tuvan nurkassa. 

Seuraava lähiviikko onkin jo ensi viikolla ja sitten lähdetään kevään ensimmäiselle harjoittelujaksolle, tällä kertaa keskussairaalan osastolle.

Laitoin hakemukseni kansainväliseen vaihtoon ja mikäli kaikki menee kerrankin ns. jiiriin, vietän syksyllä useamman viikon Espanjassa, kansainvälisessä sairaalassa harjoittelussa. Samaan rytäkkään aloitellaan opinnäytetyötä opiskelukaverin kanssa tavoitteena saada se seminaariin suunnilleen vuoden päästä. Siitä alkaa opintojen loppusuora, syventävä harjoittelu ja joku diipadaapakurssi vielä ennen valmistumista. Huomasin, että minulla on täydentävien opintojen osuus opintopistevaatimuksen osalta täynnä, lisää pisteitä tulee vielä ainakin Espanjan kielikurssin ja harjoitteluvaihdon verran. Tämän lukukauden lopussa pisteitä on jo n. 150. Uskomattoman nopeasti tämä opiskeluaika on mennyt.

Töitä olisi tarjolla vaikka joka päivälle, olen kuitenkin pitänyt tiukan linjan ja tehnyt vain sellaisia vuoroja joista a) maksetaan tuplapalkka b) sattuu muuten vaan olemaan sopiva sauma. Kaikille muille vuoroille sanon jo melko sujuvasti ei.




Kovasti uskon, että tämä hikinen helmikuu muuttuu kohta maata näyttäväksi maaliskuuksi ja siitä eteenpäin alkaakin ilmassa olla totista kevään tuoksua. Lupaavasti alkaa myös näyttää siltä, että kohta täällä tuoksuu myös keittiöremontti, piirustukset alkavat olla kaikkia osapuolia tyydyttävällä tasolla ja seuraavaksi alkaa kilpailutuskierros. 

Muutama kalustetoimittaja jää kokonaan pois huonon toimitusvarmuutensa takia ja muutama sellainen joiden mallistossa ei ole mieluisia vaihtoehtoja. Valitettavasti kokonaan puusepäntyönä teetetyihin kalusteisiin ei ole mahdollisuuksia tällä keittiön uusintakierroksella. 

Toivottavasti löytyy sellainen toimittaja jolla lupaukset ja todellisuus ovat balanssissa, tässä luotan paljon tuttavien kokemuksiin ja netistä löytyvään informaatioon. Ei voi vielä tietää missä vaiheessa kevättä mennään kun loppunsa palvelleet keittiökalusteet puretaan pois,  sen näkee sitten kun tapahtuu. Kaikki aikanaan.

Sen tiedän kuitenkin, että seuraavan tunnin ajan vietän pihamaalla lumia lapioiden ja kolaten. 
Hyvää viikonloppua, missä lienetkin.

Viikonloppukimppu on perinne!

12 kommenttia:

  1. Lumesta riittää puhumista ihan ymmärrettävästi. Sitä nimittäin on joka paikassa liiaksi asti. Tämä(kin) päivä alkoi lumitöillä, kun piti käydä putsaamassa tonttiliittymä auran työntämistä valtaisista paakuista. Kun sain hommani tehtyä, aura tulikin tekemään toisen kierroksen, jonka jälkeen kolasin vetistä loskaa sivuun. Harvinaisempi kokemus sekin.
    Uskon Espanjan harjoittelujakson olevan myös elämys. Mielenkiintoista kuulla myöhemmin kokemuksiasi, millaista terveydenhoito siellä on. Töitä sinulle taatusti löytyy valmistuttuasi, jos vain alalle päädyt. Palkka ja muut ehdot saattavatkin olla kysymysmerkki.
    Keittiöpiirrokset antavat viitteitä siitä, että keittiöstänne tulee tunnelmallisen kaunis ja juuri sopiva vanhaan miljööseen. Kilpailutus ja sopivan firman löytyminen on aika työlästä, mutta eiköhän se oikea sieltä löydy. Pidäthän meidätkin ajan tasalla projektin etenemisessä.
    Tytärtäni seuratessa voin todeta, että kerran hevosihminen - aina hevosihminen. Likalla ei enää ole omaa hevosta, ei ratsua eikä ravuria. Siellä se kotinsa ikkunoista näkyvällä tallilla vapaa-aikansa taas viettää. Totesi kyllä viimeksi meidän luona käydessään, että toisten hevosten hoitaminen ja rapsuttaminen on huomattavasti halvempaa ja helpomaa, kuin oman ylläpitäminen.
    Hyvää viikonloppua sinulle! Jaksathan vielä kaivautua ylös sieltä hankien keskeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea on uskoa, että räystäitä hipovat lumikasat sulavat ikinä. Mutta yleensä täällä on kesällä aika vähän lunta ollut joten toivossa on hyvä elää. Toivoa tarvitaan näinä kummallisina aikoina kyllä muutenkin.

      Poista
  2. Lumen määrä on jo niin käsittämätön, ettei sitä ymmärrä, toivottavasti on poissa jo toukokuussa ;).
    Hyvä, että kasvukausi on siellä jo korkattu, ehkä maltat mielesi ja saat määrät pysymään kohtuudessa (tai sitten ei). Onnittelut hienosta arpajaisvoitosta!
    Kiva kuulla, että tärppäsi hyvin kansainvälisen harjoittelun suhteen, minäkin kuulen aikanaan kiinnostuneena kokemuksistasi siellä.
    Keittiösi kuvat näyttävät herkullisilta - onnea toimivan ja tunnollisen toimittajan valintaan!
    ...Ja ihana oli kuulla onnellisesta ratsastusreissusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei käsitä ei, ei lumen määrää eikä maailman tilannetta.
      Onneksi taimet kasvavat ja tuovat uskoa elämän jatkumisesta.

      Poista
  3. Lunta riittää, riittää ja riittää. Joka päivä on pitänyt täälläkin huhkia kolan tai lapionvarressa ja vielä on eilisillan ja viime yön lumet kolaamatta. Onneksi taivaalta ei tule juuri nyt yhtään mitään. Pian pitää harkita toppahousujen sijaan haalarien hankkimista, sillä lunta oli eilisaamuna minua haaroihin saakka enkä ole edes mitään lyhytjalkaisinta sorttia. Tosin jänisverkkojen ympärille vallihautoja lapioidessani huomasin, että nietokset ovat pohjalta melkein sohjoa ja maa tuntui paikoitellen sulalta. Voi olla, että kevään 2018 ilmiö toistuu, jos sopiva lämpöaalto osuu kohdalle, ja hanget sulavat hyvinkin vauhdikkaasti ja kasvit starttaavat kasvuun jo ennen kuin kaikki lumet ovat päältä hävinneet. Siitä haaveilen mielessäni.
    Voin kuvitella sen onnentunteen, minkä ratsastusreissu sai aikaan sinussa. Jos ei ole päässyt tekemään pitkään aikaan jotain itselleen hyvin rakasta asiaa, niin kyllähän se nautinnolliselta tuntuu.
    Tsempit vaan sille ankaran pidättyväiselle esikasvatussunnitelmalle! :D Kun nuo voittamasi siemenpussit lisätään niihin tuoksuherneisiin ja muihin haalimiisi siemeniin, niin itsekuria saat harjoittaa ihan kunnolla. Tsempit myös opintoihisi ja pian starttaavaan keittiöremonttiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riittää jo, enempää en kertakaikkiaan ota lunta vastaan tänä talvena. Meillä on traktorimies painanut pitkää vuoroa kun on yritetty pitää pihan väyliä auki. Alan olla jo niin kyllästynyt tähän valkoiseen infernoon.
      Onneksi nyt on virallisesti kevätkuukausi, taas jaksaa.

      Poista
  4. Lunta on satanu jo vähintäänkin riittävästi!
    Mukava varmasti lähtii kansainväliseen vaihtoon, työharjoitteluun. Aika kuluu noppiisti ja ennenkuin huomovaa on jo koulu takanapäin. Työtä tarjolla on tuolla alalla varmasti.
    Onnea arpajais voitosta, mielenkiintoista on kasvatella taimia!
    Keittiöremppa on aina mielenkiintoinen, vaihtoehtoja on paljon ja kaikkia mukavia juttuja niistä löytyy.
    Mukavoo kevään odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, riittää jo!
      Kohtapuoliin pitäisi selvitä vaihtoasioista ensimmäiset, mutta tässä maailman tilanteessa kaikkeen pitää näköjään varautua.

      Poista
  5. Lunta riittää. Siskoni, hevosihminen tuskailee toukokuussa vuoden täyttävän varsan kanssa joka pääsee hyppimään aitojen yli nyt kun lunta riittää heilläkin. Kuulemma joka päivä saa korjata sähköaitoja. Minä pyörittelen päätäni ja ihmettelen mitä kaikkea hevosihmiset jaksavatkin :)
    Harjoittelu Espanjassa kuulostaa hyvältä tavoittelta ja varmasti tulee avartamaan tulevaisuuden uraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi minulla ei ole tänä talvena hevosia, se aitaruljanssi oli kyllä yksi hevosharrastuksen kurjimmista asioista. Aivan liian usein oli hevonen väärällä puolella aitaa.

      Poista
  6. Kommenttini ei kaiketi lähtenyt, mutta ihanaa kuullä, että pääsit ratsastaamaan. Minulle saman tunteen antaa jo fb:n dreeverisivustot.

    Keittiö näyttää kivalta, itse pidän kunnon työtasosta, jota ei tarvitse raivata mistään - ja vaikka onkin tiskikone - kunnon tiskipöytä on tarpeen.

    Täällä mennään kevättä kohti, ja sen huomaa työkiireiden lisääntymisenä.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää mieltä on riittänyt ratsastusreissun takia, se oli ihana kokemus.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com