Kirjan kannet kiinni

Nasse 11 v

Näinhän tässä taas kävi, jouluasetukset jäivät päälle ja ollaan jo vuoden viimeisellä kalenterilehdellä.

Mitään ei ole tässä välissä mainittavaa tapahtunut. Toki joka päivälle on ollut jotain aktiviteettia, niiden perusarkirutiinien lisäksi joita tämänkin tivolin pyörimiseen kuuluu, oli arki tai juhla.

Nasse-setä pääsi viimein parturiin ja komeaksi kammattu herrasmieskoira hypätä "leiskautti" (lue: pungersi) Hopianuolen takapenkille. Tarkemmin tarkasteltuna karvakasasta löytyi harmillisen tukeva keskivartalo ja ihan ehta setämaha. Semmoinen kupu. Että vaikka mummo kovasti huolta on kantanut Nassen ruokailumääristä ja -tiheydestä, ravinto on kuitenkin ns. tarttunut.

Toiset koirapojat voivat myös erinomaisesti. Peetun kisadieetti koki pienen takaiskun kun päiväruoka-annos kohosi Iso-J:n annostelussa jättiläismäiseksi, höysteenä myös nakki. Kiivaan ylensyönnin jälkeen ei seuraava annos sitten enää kelvannutkaan, selkeästi närästi. Peetu on aikuistunut ja fiksu, todella charmantti tyyppi, russeli parhaimmillaan.

Leffe on oma höntti itsensä, seuraavat nakkikäädyt ripustetaankin synttäripoika-Leffen kaulaan heti tammikuun alkupuolella. Tulee kaksi vuotta elämäniloa mittariin ja toivottavasti monia vuosia lisää!

Oscarin arvoinen suoritus

Kattikaksikko voi sekin hyvin ja paksusti. Ulkotyössä näitä suhareita ei rasiteta, päivän urakkaan kuuluu ruokakipon tyhjentämistä ja epämääräistä vetelehtimistä. Pääsääntöisesti Felix urakoi yläkerrassa (makaa persus hiessä tyynyjen keskellä) ja Oscar partioi alakertaa. Tänään Oscar tosin nappasi yläkerrassa talvihorroksestaan havahtuneen kärpäsen kitaansa, hämmästyi selkeästi itsekin onnistunutta metsästystään. Sitä ja saalista on sulatellut jo useamman tunnin. Felixistä ei havaintoja moneen tuntiin.

Vähäksi aikaa vain oikaisen

Huomenna Torpan ponikaksikko kääntää uuden vuosilehden, Ponimies siirtyy kahdeksannelle ikävuodelleen, Otto seitsemännelle. Hevosten ikävuodet kun kääntyvät vuoden vaihtuessa. Näin on aina ollut enkä minäkään kysele perusteita. 

Tähän on ehdottomasti syytä kirjoittaa muistiin itselle ja historiankirjoitukseen, että nyt on täydellinen balanssi Torpan hevosvoimissa. Toimiva duo jonka kanssa on kiva ja helppo olla. Toki huoli ja vastuu on aina läsnä kun tuon kokoluokan kavereista puhutaan. Mutta yhteinen arki sujuu luontevasti ja hyvässä hengessä. Kumpikin hevonen toimii yhdessä ja erikseen, tänään jumppasivat kentällä yhtä aikaa, huomenna on molemmilla jumppatunti erikseen kun kotivalmentaja ottaa Oton ja Esikoisen ensimmäiselle oppitunnille. Sen jälkeen Nuorimmainen ja Ponimies pääsevät vuorostaan yksityisopetukseen. Jatkossa ehkä molemmat yhtä aikaa, katsotaan miten homma edistyy.

Satula-asiassa näyttää vihdoin löytyneen oikea malli, leveys ja koko. Aivan kaikkia potentiaalisia satuloita ei täältä löydy sovitukseen, mutta toistakymmentä erilaista istuinta on soviteltu ponin selkään. Ja vihdoin näyttää siltä, että se tällähetkellä toimivin ja sopivin on löytynyt. Tilanne on tietysti eri jo puolen vuoden päästä, mutta nyt mennään sillä mitä on.

Töttikselläkin menee hyvin uusissa kuvioissaan. Sain juuri videon jossa tamma puksuttelee pienen tytön ratsuna lumettomalla sänkipellolla, ihan se on samanlainen kuin täältä lähtiessäänkin. Yhtään en ole levoton tai huolissani, sillä hevosella on kaikki hyvin.

Kanalassa joku höntti aloitteli hautomista. Siellä on nyt hyvä porukka jolla mennään eteenpäin. Maatiaisista luopuminen oli oikea ratkaisu, nyt on rauhallisempaa ja siivompaa porukkaa ja muniakin tulee ihan riittävästi.

Meillä ihmisillä menee miten menee. Perikunta ahertaa koulussa upealla menestyksellä ja Seniorikansalainen hissuttelee flunssaa ja liukastumista väistellen. Kumpaakaan ei tarvita, kenellekään.

Olen tarkoituksella ottanut itselleni 'omaa aikaa' ja uppoutunut Netflixin antimiin. Yleensä en sohvan pohjaa tv-huoneessa kuluta, mutta läppäriltä on kätevä katsoa silloin tällöin jotain. Nyt löytyi aivan mahdottoman koukuttava ja hyvä sarja. Harmi, että sen saanti on rajattu vain Netflixiin. 

Minulla on nyt kolme sarjaa siinä vaiheessa, että odotan uusia tuotantokausia. The Crown kertoo englannin kuningatar Elisabetin elämäntarinan, hieno ja tyylikäs totetutus.

House of Cards avasi ovet valkoiseen taloon ja yllätys yllätys, myös tämä uusin ihastukseni, Designated Survivor. Jenkkilän pressakuviot ovat muutenkin ajankohtaisia näinä hulluina aikoina joten ehkä sekin tuo vipinää noihin tv-tuotantoihin. 

Toivottavasti uusia tuotantokausia ei tarvitse odottaa hamaan homeeseen saakka.

Vahva suositus

Itse huokaisen enemmän kuin syvään kun tämä kammottava vuosi kääntyy viimeisille tunneilleen. Helpolla ei meistä kukaan pääse, se kai kuuluu ihmisen elämään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita toki mahtuu perheeseen jossa on sangen liikkuvaa elämää elävät aikuiset, teinit, hevoset, koirat ja seniorikansalainen.

Toivottavasti olisi kuitenkin vähän kepeämpää luvassa, vastatuulessa on tarvottu täällä ja vähän tuollakin. Tänne asti tässä vuodessa on kuitenkin rämmitty ja nyt läimäytän kalenterin kannet kiinni. Olipahan vuosi.

Paljon iloa, onnea ja menestystä sinun vuoteesi. Olkoon vuosi armollinen ja arki tasainen!

Torpan Joulu 2016

Puurolautasen ääreltä se vihdoin löytyy, Joulurauha.

Turku sen julisti ja me juhlistimme puurolounaalla. Nyt on juoksut juostu ja ajot ajettu, paitsi hautausmaalla käymme vielä illemmalla. 

Päivän ostoslistan tärkein asia oli hiekoitussepeli, moni muukin sitä kaupalla kuulema kyytiinsä lastasi. Olisihan se perin harmillista jos Joulupukki lankeaisi portaiden juureen tai joku muu tonttu kompuroisi ns. käsi maassa saunapolulla.

Naapurit on tervehditty ja muistettu, tuvassa tuoksuu kalkkuna. Erityiskiitos kauppiastontulle joka ystävällisesti puhelimitse ohjeisti epätietoista kalkkunarullan verkkoasiassa. 

Ilma pakastuu ja taivaalta kihisee jotain lumen olomuotoa.

Tässä kaikki tällä kertaa, hyvää ja rauhallista Joulun aikaa toivottaa Torpan väki!

Vähän ajamista

Siinä se töröttää nyt taas

Tämä joulunalusviikko on ollut melkoista haipakkaa ja ajolähtöä, ihan kirjaimellisesti. Ajomatkojen aikana on ehtinyt juuri sopivasti suunnitella reittejä ja tekemisiään niin, että mahdollisimman monta asiaa saisi hoidettua saman kurvailukierroksen aikana.

Nyt on haettu karjalanpiirakkavarastoon mojova lisätäydennys naapurikunnasta, sienisalaatti toisesta pitäjästä, samalla reissulla kyytiin tulivat paistilihat ja Otolle taas yksi satula sovitettavaksi. Kinkut ja kalkkunat haettiin yhdeltä kylältä, glögiliemet toiselta. Ja kaupungin marketista muut eväät. 

Eilen pyöritin ruokatehdasta, nyt on viimeinen satsi laatikoita uunissa. Jokavuotinen kamppailuni perunalaatikon kanssa on finaalissa, uunissa köllöttää nyt kaksi mojovaa vuoallista ruokaa, jota en itse syö enkä siis tiedä miltä sen edes pitäisi maistua. Jo sana imellyttäminen on jotenkin vähän ällö. Herkkunsa kullakin, kaikille onneksi riittää.

Uskollinen uunini ei ehdi viilentyä tänään yhtään, laatikoiden jälkeen Perikunta ryhtyy piparinpaistoon ja kun se savotta on ohi, vuorossa ovat kalkkunat ja possunpersaus. 

Jos illalla vielä löytyy joku turbovaihde, värkkään suklaa-kirsikkakakun. Sitten alkaa olla evästä moneksi päiväksi.

Tämäkin päivä vaatii autossa istumista, haudat on kierrettävä tänään, huomenna ei ehdi kuin kaupunkiin. Että jos ei viilenny uuni, ei sitä tee Hopianuolen konepeltikään.

Illalla saadaan jouluvieraat, tai tuttujahan ne ovat. Turvallista matkaa kaikille kulkijoille!

Ilahtunut ponikansalainen

Umpihankeen

Ystävyyden polun alussa

Adventtipyhään mahtui paljon kaikenlaista. Hohtohetkiin lukeutuu ehdottomasti hevosten parissa vietetty aika. Ponimies jumppasi niin maan perusteellisen hienosti, syksyn työn hedelmäsatoa poimitaan nyt ja makealta maistuu. Ja näyttää aivan äärettömän hyvältä.

Esikoinen pisti kypärän päähänsä ja kipaisi Oton selkään, sinne ne menivät pehmeään lumeen pellolle kahlailemaan. Valitettavasti aikataulu painoi päälle ja piti hätistellä tuo kiva kaksikko pois kesken kaiken lystin. Satulaahan Otolla ei vielä ole, mutta on mukava selkä joten satulanpuute ei ole isokaan ongelma.

Olipa muuten erikoista, ettei yksikään hevonen mekastanut toisen kadotessa maisemasta. Muutenkin nämä jätkät ovat rentoja ja mutkattomia tyyppejä. Täytyy pitää huolta, ettei läheisriippuvaisuutta pääse syntymään, eli toinen syö jatkossakin välillä heinänsä tallissa, toinen ulkona. Etteivät koko aikaa ole kuin paita ja persaus. Silloin toisen satunnainen poissaolo ei ole mikään juttu. Etenkään huolestuttava sellainen.

Otto on onni

Kuten kuvasta ehkä näkyy, täällä on sekä lunta, että kaunista. Lumiset puut ovat kuin sadusta ja paksu lumikerros hiljentää äänet hyvin tehokkaasti. Kuvista ei näy eikä kuulu hevosen pärskähtely, se kuitenkin oli ainoa ääni hämärässä maisemassa. 

Muutahan siihen ei tarvittukaan, täydelliseen hetkeen. Tähän on tultu pitkä matka ja monesta suosta noustu, nyt olisi vallan hyvä näin.

Toimeliasta jouluviikkoa, muista hengähtää ja hiljentyä sinäkin.

Yhteiset askeleet

Neljäs adventti, hellurei!

Siihen rojahti

Joulu hölkkää kohti maalia, taitaa ryöstäytyä kohta maalilaukalle mokoma.
Lauantai meni kotihommia värkätessä, toki käytiin palauttamassa yksi sovitussatula ja hypistelemässä seuraavia soviteltavia.

Piipahdin kaupungin parhaan palvelun kukkakaupassa ja se keikka kannatti! Ensinnäkin, pihaan kaartaessani kyltti kertoi, että lauantaisin on auki kl 13 saakka. No kellohan oli jo 13.46 joten vähän epäillen kokeilin puljun ovea, aukeni se. Isäntä hääräsi tiskin takana ja kun kysyin aukiolosta, hän hymyillen totesi, että aukioloajat ovat viitteellisiä. Niin sitä pitää.

Ihan vaan muutamaa täydennysyksilöä hyasinttivarastooni olin tarjoushaukkana hakemassa. Sehän meni ihan klassisesti. Mukaan lähti superedullinen jouluruusu joku erikoisempi sypressi sen kaveriksi, tulppaanipuntti, niitä söpöjä hyasintin tupsukoita ja iso pussillinen rahkasammalta.

Kotona värkättiin muutama 'istutus'. Sammalta käytettiin Esikoisen kanssa reilusti kun sitä kerrankin oli. Minulla on jotain vanhoja liemikulhoja ja muita pyttyjä joissa törröttää nyt muutamia hyasintteja ja ainoa 'koriste' on vihreänkirjava rahkasammal. Minusta ihan mahdottoman tyylikäs ja kivannäköinen laitos, jokainen toki erilainen. Muutamassa sylinterinmuotoisessa ikealaisessa kirkkaassa lasiastiassa on nauhakoriste pytyn ympärillä. Muuta ei tarvitsekaan.

Niin että pisteet taas kerran Kellokukkaan, ystävällistä ja hyväntuulista kaupantekoa. Kiitos taas.

Ryllikkä pitää olla, mieluummin monta!

Sitten kun joulukukat saatiin kutakuinkin kondikseen, vaihdettiin vähän tekstiilejä. Tuvan sohvaan muutamaksi viikoksi punainen peitekangas, punaiset hevoskuosiset kaitaliinat tuvan pöytään ja punaiset koontipannat tuvan verhoihin. Enempää ei tarvita. Joulu on muutenkin niin yltäkylläistä värien ilotulitusta.

Tänään Iso-J hakee joulukuuset ja toivottavasti muistaa tuoda hevosille havuja. Kahlattiin eilen Esikoisen kanssa naapurin pajukkoon ja sahattiin iso paju katkipoikki. Nyt se rojottaa jo kertaalleen huolella inventoituna hevosten tarhassa virikeleluna. Havuja ei omista kuusista katkota eikä naapurin metsästä pöllitä, joten hevoset saavat vasta joulun jälkeen kuusensa. Kuusimiehellä on onneksi aina havuja liikana ja mielellään antaa ne jatkokäyttöön, kun vaan muistaisi kysyä.

Iltapäivällä on ratsastustunti ja kaupungissa yhdet glögit. Sitten onkin hyvä jatkaa kotona jouluhommeleita.

Leppoisaa adventtisunnuntaita!

Joulunaikaa Hirnakalle ja koko Torpan väelle!

Tietomurrot ovat vakava asia. Blogger on tällä kertaa tehnyt entistä hakalammaksi kaapata käyttöoikeus, mutta onnistuihan se pienillä virityksillä. Näkösällä on Hirnakan blogiin tehty tuunaus blogiluettelon osalta. Näet sen kun kelaat alaspäin naulaten silmäsi oikeaan palkkiin. Tässä olis niinkus mun joululahja Hirnakalle - tuolle mainiolle monien sotien ja taisteluiden weteraadolle.

Täsä vielä jouluksi ruusutkin... 😄 ei sitte oo jouluruusuja. Niillehän sinoot allerginen.

Jätin vielä oikean sivupalkin häntään entiset linkkilistat, mutta kuvittelisin että tuo tuunaus palvelisi himpun paremmin Torpan Armon blogia. Saa ihan vapaasti valita kumpi on paree omasta mielestä. Yhdestä ruksista saa poistettua tarpeettoman osion bloggerin Ulkoasussa.

Röyhkeän tietomurron ja ajatuksellisen ulkoasun nujakoinnin jälkeen toivotan lämpimästi Torpan koko henkilökunnalle rauhaisaa Joulun aikaa ja aivan ehdottomasti huomattavasti tasaisempaa Uutta Vuotta 2017!! Muuta joulukorttia tai lahjaa meiltä ei vain tule 😄

💗 Tita 💗

Kuvittelua

Tämä on nyt oikeasti vähän noloa. Mutta en olisi minä jos en tunnustaisi ajoittaista (köhköh) hönöyttäni. Blogi on ollut vuodesta 2009 ja nyt minä vasta löysin kuva-arkiston. Siis jokainen blogissa julkaistu kuva on hienosti tallessa googlen kuva-arkistossa. OMG! Tämä tieto pelasti satunnaiselta nykyisin krooniselta kuvapulalta.

On nimittäin käynyt niin, että ideat blogin suhteen loppuivat ehkä vuonna 2010 tai 2011, mutta tekstiä ja kuvia on harvakseltaan tullut siitäkin huolimatta. Tämä vuosi on ollut varsinainen katovuosi sekä kuvien, tekstien että varsinkin mielenkiinnon suhteen. Kun ei irtoo niin ei irtoo. Kuvatkin ovat suttuista puhelinkuvalaatua ja järkkäri on saanut köllöttää laukussaan ihan rauhassa.

Mutta nyt minä älysin tuon kuva-arkistohomman ja ainakin yhden kuvakoosteen meinaan tässä julkaista. Tiedä vaikka innostuisin taas a) kuvaamaan b) kirjoittamaan. Tai sit en.

Mutta katsotaan nyt vähän kuvakoosteita sieltä ihan alusta.

Näitä en edes muista...

Perinne elää

Nasse 2009 Joulupäivänä

Tammikuu 2010

Terrierin tarmolla

Pakkastalvi 2010

Väkivalta ei ole ratkaisu

Kesäyö

Pikku-Milton

Europa Champion, Patsymummo

Koska kuvia on yli 3000, näitä kuvakoosteita arvaten juttupulassa seuraa toisenkin kerran.
Nyt on pakko keskittyä jouluhommiin ja viikonlopun agendaan, kaikenlaista suoritetta olisi listalla.

Palataan taas!

Se joka läks

Meinasin tähän jotain kirjoittaakin, mutta nuo blogiarkistosta poimitut kuvat kertovat oikeastaan kaiken oleellisen niistä vuosista kun tamma Töttis Torpanmäkeä asutti. Kävi se välillä muuallakin, Tuulikummussa oli ikioma lauma ja sama porukka saatiin viime keväänä vastavierailullekin. Silloin oli komia maisema!

Töttis viihtyy uusvanhassa kodissaan kuulema oikein hyvin, vain iltapuurolle nyrpistelee nokkaansa. Kai siinä on väärä sakeusaste tai väärä omenalajike. Ehkä se ei ole riittävän lämmintä, mene ja tiedä.

Kyllä minä hyvällä tätä tammaa muistan, se opetti paljon sekä hevosesta, että ihmisestä. Ja ystävyydestä.

Kiitos Töttis, sinä ajatusten kurapuro.<3 p="">

Lähtöportti

Taannoin jäi bloggerin sekoilujen takia pari kuvaa selittämättä. Tässä on lähtöportti.

Homma meni niin, että kaikkina näinä vuosina jotka Töttis Torpanmäellä vietti, se hevonen ei juurikaan tuhonnut mitään. Pysyi langoissa, aidoissa ja muutenkin kurissa ja nuhteessa. Ponimies saattoi epähuomiossa voikukkaa aidan takaa kurkotellessaan rysäyttää alimmat laudat katki, mutta tahallaan sekään ei paikkoja särkenyt.

Kunnes tuli Töttiksen lähtöpäivän aatto.

Tein tallihommia ihan rauhassa ja tulin vähäksi aikaa lämmittelemään tupaan. Vilkaisin ikkunasta tarhaan päin ja totesin Ponimiehen seisovan tallinmäen rinteessä ja yrittävän päättää lähtisikö mihinkään suuntaan vai pyrkisikö heinäkassien säilytystilaan.

Olin salamana pihalla ja tilanne oli tämä:

Töttis seisoo rikotun portin takana tarhassa ja Ponimies oli astunut äkisti madaltuneen kynnyksen yli väljemmälle puolelle. 

Tarkemmin porttia tutkiessamme näkyi selkeästi katkipurtu ylälankku ja Ponimiehen ylikävelyn jäljiltä lyttyyn vääntynyt portti. Jopa saranat, jykevät 60 cm pitkät rautasaranat olivat väännöstä vänkyrällä. Lukkona tässä on lapinsalpa ja varalukkona kahteen kertaan portintolpan ja portin pystylankun ympäri kietaistu vanha riimunnaru. Ne olivat nätisti paikoillaan, portti vain oli kiertynyt maanmyötäiseksi.

Töttiksen ilme oli hassu, vähän hämillään, vähän järkyttynyt ja ehkä vähän tuhma.

No, äkkiähän me tuikattiin hevoset kentän puolelle ja otettiin portinraato pois. Vuodesta 2011 lähtien tuo Iso-J:n värkkäämä portti on vankkumatta paikoillaan ollut, kestänyt kaiken ja enemmän. 

Ja sitten tulee poltergeistilmiö Töttiksen hahmossa ja tuhoaa sen. Hetkessä.

On se perhana metka eläjä.